11. huhtikuuta 2010

Mistä on pienet noita-akat tehty?

Sinisestä mekosta, jämäkankaista, hassuista silmälaseista ja stressistä, ainakin tämän viikonlopun perusteella.

Vastoin kaikkia periaatteitani, aloitin vasta viikko sitten Bakaconin puvun. Tarkoitus oli käyttää jotain vanhaa, mutta sitten hokasin että nyt on viimeinen mahdollisuus käyttää yhtä Japanista ostamistani peruukeista ennen kuin modaan sen Desuconia varten. Oikeastaan siihen pitää tehdä vain pullatötteröt, mutta en vielä tiedä tuleeko niistä kinteät, joten...

Arvelin että jaha, helppo puku, ei tässä mitään. Vuodentakaisen Maetel-pukuni kaavat löytyivät kansiostani, ja arvelin että niillähän tässä mennään. Äkkiä vaan uudet kappaleet joihin on helmanpituus säädetty kohdalleen ja vähän kavennettu helmaa muutenkin, ja sitten muut härpäkkeet. Tadaa, helppoa! Ja kangasvuoressanikin on varmasti tarpeeksi valkoista gabardiinia tai vastaavaa bootcovereita varten, ei tarvitse edes ostaa niihin mitään uutta! Sujuu kuin tanssi ja yhdessä viikonlopussa tulee valmista.

NO NIINHÄN SITÄ LUULIS.

Ihan ensimmäisenä aloin kirota valmiskaavoja, koska kroppani on niin erikoisen muotoinen että mikään ei koskaan istu. Prinsessaleikkaukset olivat päin pyllyä, vyötäröllä ihan liikaa tilaa, selässä tyhjää puolikkaan ihmisen verran. Hienoa. Meni viisi iltaa saada kaavat vihdoin suurinpiirtein niin kohdilleen kuin paperin voi saada. Lauantaina pääsin vihdoin leikkaamaan ja ompelemaan, ja aika hyvää vauhtia alkoikin homma valmistua. Mutta sitten tuli eteen jälleen oletuksen aiheuttama pylly. Ei sitä valkoista ollutkaan. Tai oli, mutta ei tarpeeksi mitään yhtä sorttia, ja eriparibootsit näyttäisi tyhmältä. Joten siihen hyytyi sekin. Seuraavaksi iski havainto sinisen langan loppumisesta. Olin ajatellut että sitäkin kyllä piisaa. Kaikki tikkaukset ja helman kääntäminen oli pakko jättää tekemättä. Ja sitten vielä kaikki ne kavennukset jotka ovat aiheuttaneet kaikkea hurjan hauskaa....

Tarkoitus oli puskea koko puku valmiiksi viikonlopun aikana. Olisi onnistunutkin, ellei hommat olisi menneet näin pieleen. Joten pysyn kannassani: on huomattavasti helpompaa aloittaa ajoissa. Never again (the Stressful times).

Mikä puku tämä tuskien riepu sitten on?


Tämän posen opin Curesta!


Shirayurihime Kyujyo Kiyon mangasta ZONE-00. Curesta moneen otteeseen bongattu, Japanissa ilmeisen cosplayattu neito. Silmälasitkin löytyivät Pelastusarmeijan kirppikselta eurolla (ovat tosin sellaisilla vahvuuksilla että silmiin sattuu). Saapa nähdä kuinka paljon pantsut sitten vilkkuvat helman alta, ei ole mikään maailman pisin mekko tuo.

Bakaconiin olisi tarkoitus tulla lauantaiksi, ihmettelemään intternationellia vierasta. Näkemisiin siis siellä!