17. marraskuuta 2010

J-popcon, day 3 + lähtö

Ajattelimme jo, että sunnuntaina saa nukkua pitkään ja vaikkapa aamutorkut aamiaisen jälkeen, kunnes saimme kuulla yöllä että puoli yhdeltätoista oli taas haastattelun aika. Ei auttanut kuin painua petiin ja toivoa parasta. Loppujen lopuksi kuuden tunnin yöunet riittivät kuitenkin energisoimaan väen sen verran että selvisimme ajoissa haastatteluun. Sen jälkeen tosin kävi hassut kun hokasimme että meidän pitäisi olla puoli yhdeltä valmiina yhdeltä alkavaan International Cosplay -paneeliin. Se taisin sitten olla nopein puvunpukemisoperaatio: noin parissakymmenessä minuutissa saimme romppeet niskaan ja pääsimme venailemaan paneelin alkua.


Naamani kun haastattelu vielä sunnuntainakin


Panelisteina toimivat Iris, Laura, Line ja Louise (WCS Team Denmark 2010), Katharina, Julia, me sekä Halko Momoi. Vastailtiin yleisön kysymyksiin tunnin ajan (käytännössä melkolailla vain muutamaan kysymykseen panelistien määrän vuoksi) ja pääsin taas tietty puhumaan tisseistä, kun yksi kysymys oli että kuinka valitsemme hahmomme. Tissit, jep. Paneelin jälkeen otettiin ryhmäkuvia ja lähetimme pufferfish-videoterkkuja WCS-organisoijalle Edille Japaniin. Sitten koittikin ensimmäisten hyvästien aika, koska Lauran piti kiiruhtaa lentokoneeseen. Itsekin yritin olla tihrustamatta itkua mutta vähän meni hampaanpuremiseksi.

Kävimme vielä katsastamassa viime kesän WCS-kisaesitykset ison salin screeniltä. Näyttivät aika paljon paremmilta siellä kuin YouTubesta tihrustettuna! Komiaa oli, Thaimaa jäi vaan jostain syystä kokonaan näyttämättä... Ja koko sali saattoi raikua kun eräät alkoivat huutaa kuin tapettavat siniristilipun alkaessa liehua ruudulla. Krhm. Suomen esitys sai porukassamme rakkautta osakseen, ja WCS:n tämänvuotinen pistesysteemi pelkkää inhoa. WCS-videoiden jälkeen vuorossa oli päättäjäisseremonia, joka oli aika samaa settiä kuin aina. Palkintoja, kiitoksia, puheita.

Loppupäivä menikin hyvästejä jättäessä, t-paitoihin kirjoittelemisessa ja muussa kuhinassa. Saksalaisten ja singaporelaisten lähdettyä suuntasimme pienellä porukalla syömään, ja sitten takaisin hotellille. Sieltä oli tarkoitus lähteä vielä jatkamaan johonkin, mutta koska junat eivät kulkeneet enää koko yötä kuten viikonloppuna, väki joutui kiirehtimään viimeisille junille ja jouduimme heipattamaan aivan kaiken väen.


Ne on muuten sit litran kolpakoita lol. 86 kruunua kpl!


Loppujen lopuksi aikainen nukkumaanmeno (no, yhdeltä aamuyöstä) olikin hyvä idea. Ehdimme pakata kaikessa rauhassa aamupalan jälkeen, ja lähdimme liikenteeseen hyvissä ajoin. Selvisimme lentokentälle, jossa kävimme tunkemassa naamaamme hirveän pinon Burger King -mättöä jotta saimme viimeisiä kruunujamme käytettyä pois. Lentokoneeseen, Suomessa bussiin, ja vihdoin kotiin kahdentoista aikaan yöllä. Vanhempani olivat käyneet ninjailemassa kämpässämme, ja saavuimme siivottuun kotiin jossa odotti sushilautaset iltapalaksi. Öh, äiti kyllä tietää millä tavalla lieventää mun stressiäni, varsinkin koska kärsin koko viikonlopun jumiutuneista hartioista (jotka eivät vieläkään ole helpottaneet, vaan pahentuneet sen verran että piti hakea lääkäriltä relaksanttiresepti).

Yleistunnelmat? Huikeat. Ulkomailla conissa käyminen on aina hauska kokemus, mutta kyllä tämä menee ehdottomasti kakkoseksi heti World Cosplay Summitin jälkeen. Oli niin järkyttävän ihanaa nähdä tuttuja, saada uusia ihania ystäviä jne jne. J-popcon ei missään nimessä ole täydellinen, mutta voin suositella sitä jos haluaa lähteä ulkomaille kokeilemaan conitusta. Itsellämme seuraava etappi olisi sitten Connichi Kasselissa, Saksassa. Kovasti meitä houkuteltiin sinne, ja itse puolestamme houkuttelimme väkeä Desuconiin. Saa nähdä.
Matka oli myös hyvin valaiseva, koska joukossamme olleet conijärjestäjät valottivat aika paljon maailmanlaajuisesti conipolitiikan salaisuuksia. Moni juttu tuli aika yllätyksenä, mutta ei niistä tässä fiilistelyssä sen enempää.

Jos verrataan taas vähän suomalaisia coneja ja J-popconia, niin kyllä kotimaiset voittaa. Tai, no, järjestelyjen puolesta sanoisin että vähän sujuvammin tuntuvat koticonit menevän. Tosin siihen auttaa se että kunniavieraat ovat kilttejä eivätkä planeetan kokoisia diivoja... Suomessa harrastetaan myös enemmän asiapitoisia paneeleja ynnä muita, kun taas Tanskassa ohjelma painottui sellaiseen hauskempaan ja keveämpään. Joka tunti ei suinkaan ollut mitään puheohjelmaa, vaan monet salit olivat tuntikausia tyhjänä. International Cosplay -paneeli oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka olisikin saanut olla ainakin kaksi kertaa pidempi. Makukysymyshän tämä on, voi olla että Tanskassa yksinkertaisesti coneilla ei ole samanlaista ohjelmakulttuuria kuin meillä. Suomalaiset ovat kyllä selkeästi myös skandinaavisia serkkujaan jyrmympiä ja asiallisempia, että ehkä me emme vaan tykkää hauskuudesta. Tykkäämme viinasta ja puukotamme kaikkia. Jos ette usko, tsekatkaa Humon Comics. Kuulimme tuosta puukottamisesta aika paljon koko viikonlopun ajan ja Artun muistokirjassa luki terkkuina "perkele perkele perkele perkele perkele perkele" jne.

Mutta. Ensi vuonna uudestaan. Oli kivaa. Tanska on ihana.

15. marraskuuta 2010

J-popcon, day 2

Oliko edes arvattavissa että lauantai olisi kreisin kiireinen päivä? Oli. Millään maailman tavalla en olisi kyennyt bloggaamaan, koska pääsin hotellihuoneeseen puoli kolmelta aamulla. D:

Lauantai alkoi tosiaan suht rennosti: aamupalan jälkeen vaan lahnasimme hetken. Suimme itsemme kuntoon yhdeksi ja suuntasimme tuomarointiin pääsaliin. Siellä päätuomarit kävivät läpi parit ja yksilöt jotka halusivat (ei nimittäin ollut pakollista, ilmeisesti). Saksan Iriksen kanssa kyttäsimme pukuja vaikka emme oikeastaan osallistuneet tuomarointiin, koska meidän tehtävämme oli tosiaan pelkkä kuvien palkitseminen.

J-popconin cosplayshow'ssa oli tosiaan monta miljoonaa eri kategoriaa: Best Act, Best Group, Best Pair (World Cosplay Summit & European Cosplay Gathering), Best Single (EuroCosplay & European Cosplay Gathering), Best Music, Crowd's Favorite, Best Photo. Osallistujia oli 23, yhden parin peruttua. Huom. vain yksi pari perui! Huikeaa! Paljon suurempi kisa ei olisi voinutkaan olla, koska jo tuollaisella määrällä tuomaroinnissa oli hankaluuksia pitää järjestyksessä että kuka voi saada ja mitä. Best single -kategoriassa oli aluksi vain yksi osanottaja, mutta pienen kyselykierroksen jälkeen cosplay-vastaava Karina sai houkuteltua lisää kisaajia pareista ja ryhmistä mukaan Best single -kategoriaan. Tämähän oli mahdollista koska EuroCosplay ei ole esityskilpailu ja aiemmin käytössä ollut Best Craft -palkintokin oli upotettu tähän jotta MCM Expoon lähtisi nimenomaan paras puku.

Eh, pakko myöntää että eräs aika vakava moka tapahtui järjestäjien puolesta: tuomareita ei lukittu jonnekin siihen asti että kisa alkoi. Päädyimme nimittäin pääjärjestäjän kanssa lounaalle koska emme olleet syöneet, ja tämän vuoksi koko show myöhästyi vähintään puoli tuntia. Hups. Toivottavasti ensi vuonna ruokkivat tuomarit takeawayllä, koska vaikka olimme aivan pienen matkan päässä niin kahvilassakin kaikki aina vaan viivästyy.


Päälava DGI-byenin isossa liikuntasalissa



Salin toinen puoli, eli puolet yleisöstä ennen kisan alkua



Cosplayaajat jännäämässä omalla alueellaan


Koko cosplayshow oli aika huikea! Ennen kisan alkua Banana Cosplay -niminen ryhmä esitti oikein upean FF7 (ilmeisesti Crisis Core?) -show'n, joka oli kyllä melkoisen upea. Olisi ollut varsin kisakelpoinenkin, mutta toimi vain lämppärinä itse show'lle. Banaanien jälkeen alkoi kisan ensimmäinen puoliaika. Ennen jokaista esitystä kilpailijat esittelivät itsensä pienellä videonpätkällä, jotka kuvattiin osin edellisen illan tapaamisessa ja osin lauantai-aamuna. Varsin hauska idea, näitähän käytetään myös World Cosplay Summitissa mutta en aiemmin olen kuullut että muissakin kisoissa. Klippien sisältö vaihteli, pelkistä esittelyistä kaikenlaiseen hassutteluun, ja keskimääräinen pituus oli n. 20 sekuntia.


Banana Cosplay


Tanskalaiset panostavat selkeästi enemmän esitykseen kuin pukuihin, ainakin jos tästä kisasta voi jotain päätellä. Osa esityksistä oli uskomattoman upeita, kun taas jäin kaipaamaan sellaisia wow-elämyksiä joita Suomen kisoissa usein kohtaa pukuja katsoessa. En sano etteivätkö puvut olleet laadukkaita, mutta ne jäivät kyllä vähän esitysten varjoon. Koreografiat olivat selkeämpiä, ja yhdessäkään tanskankielisessä esityksessä ei jäänyt epäselväksi mistä se kertoo. Jopa "meidänvuotisten" WCS-kisaajien Idan ja Siggen dialogi aukesi minulle ja oli viihdyttävä, vaikka en varsinaisesti ymmärtänyt sanaakaan.


Paitsi että tätä en ymmärtänyt, mutta viesti kyllä meni perille. Harvinaisen aidon näköiset aivot.


Puolet esityksistä hurahtivat ohi, ja oli siunatun väliajan paikka. Viime vuonna moinen oli kuulema pakko pitää tuomareiden jäätävän pissahädän vuoksi, ja samoin olisi tänä vuonna käynyt jos väliaikaa ei olisi ohjelmoitu mukaan alusta alkaen. Sen siitä saa kun ryntää suoraan lounaalta tuomaroimaan.
Väliajan jälkeen kuulimme ikäviä uutisia: toinen puoliaika myöhästyisi hivenen, koska backstagella oli käynyt painajaismainen ryöstö. Usealta kisaajalta oli varastettu rahaa, kännyköitä, kameroita, luottokortteja yms. arvotavaraa. Ymmärrettävästi monet kisaajat olivat shokissa, erityisesti ryhmä jolta oli rosvottu eniten. He eivät halunneet esiintyä vielä, joten sovimme että he esiintyisivät viimeisenä jos vielä silloinkaan kykenisivät. Kisaa päätettiin kuitenkin jatkaa, koska kaikki olivat kuitenkin nähneet niin paljon vaivaa ja tilanteelle ei oikein mitään muuta voinut. Loppukisa meni ihan yhtä hienosti kuin alkukin, ja kaikki parit esiintyivät. Viimeisenä esiintynyt ryhmä sai huikeat aplodit ja kannustushuudot, ja pääsivät esityksensä läpi oikein loistavasti. Yleisö suhtautui kyllä ihanan kannustavasti hankalaan tilanteeseen, olin hyvin vaikuttunut.

Heti viimeisen parin jälkeen kaikki tuomarit kiikutettiin viereiseen Spisehusetiin, jossa oli animekaraoke suljettu tuomarointia varten. Vierastuomarit eli minä, Iris ja Julia, kahlasimme heti kuvat läpi. Nauroimme että cosplay-vastaava Karinan sietää olla ylpeä meistä koska saimme yksimielisesti päätöksemme tehtyä aivan ennätysvauhdilla. Valinta ei kyllä todellakaan ollut kovin vaikea, sillä löysimme kuvista heti neljä suosikkiamme, joista karsimme hyvin pian yhden pois. Vaikeampaa olisi ollut jos olisimme saaneet palkita vain yhden, sillä kaikki kolme kuvaa olivat erittäin vahvoja.
Päätuomareiden tehtävä ei ollut yhtä helppo, ja heillä menikin tovi pohtimiseen. Tänä vuonna päätuomareita oli viisi, koska edellisenä vuotena oli syntynyt pattitilanne jossa neljä tuomaria oli jakautunut kahteen leiriin. Homma menikin oikein sujuvasti, varattua 45 minuuttia ei edes käytetty kokonaan. Sitten vaan takaisin saliin palkintojenjakoa varten. Missasimme tietenkin suurimmaksi osaksi väkiaikaohjelmana olleen Project Chun, joka on ruotsalainen japanilaisia ja korealaisia biisejä esittävä tanssiryhmä. Menin suht pipareiksi kun näimme heidän harjoittelevan Girls' Generationin Genietä, mutta ikävä kyllä olivat vetäneet sen ekojen biisien joukossa. Onneksi todistusaineistoksi jäi videoklippi jossa tytöt harjoittelee ja eräs ryhmän pojista tanssii lavan edessä mukana ja ownaa jokaisen lavalla olleen lantiollaan. Jos olen jotain oppinut Reneeltä niin arvostamaan korealaista poppia.


Löysin tällasen viime vuonna vieraana olleen hottisbeiben kuvankin sieltä seinältä, niin piti vähän käydä fappaamassa. Excuse my beauty, it's my J-popcon face.


Mutta sitten palkintoja! Kukin tuomareista sai käydä lavalla kertomassa yhden palkinnon, ja itse kävin jakamassa toisen sijan parhaasta kuvasta.

Best photo, kolmas sija: Ryhmä #10 Dancing with Zombies (Silent Hill)
Best photo, toinen sija: Ryhmä #6 My tears (Corpse Bride)
Best photo, ensimmäinen sija: Ryhmä #9 joiden ryhmännimeä en muista/löydä (D.N.Angel)
Best Act: Ryhmä #9
Best Group: Ryhmä #10 Dancing with Zombies (Silent Hill)
Best Music: Ryhmä #10 Dancing with Zombies (Silent Hill)
Best Single (EC, ECG): Mona Winther, ryhmästä #4 Demon Flower (XXXHolic)
Best Duo (WCS, ECG): Sørine Karlsson ja Abene Kuranchie, ryhmä #19 Press start to begin (Wild Arms 5)
Yleisön suosikki: Ryhmä #22 Duelling Butlers (Kuroshitsuji/Hellsing)

Olikohan siinä kaikki? Hirveä läjä voittajia ja kaikki ansaitsevia. Best photo -kategoriasta osaan antaa myös perusteluja: Silent Hill -ryhmän kuvassa oli uskomattoman intensiivinen tunnelma, ja se valkoista taustaa vastenkin se toi Silent Hillin kuvaan. Sama päti myös Corpse Brideen, hänen kuvastaan välittyi hahmon surumielisyys upeasti. Voittajien kuvassa taas oli asettelut juuri kohdallaan, poseeraukset olivat upeat ja cosplayaajat oli saatu "sidottua yhteen". Harmi että ainakaan vielä ei kuvia ole netissä saatavilla, mutta linkkaan jahka tulevat. Jos esityksiä haluaa katsoa, YouTubessa käyttäjä apocalypsesekoa on ladannut kanavalleen kaikki esitykset. Osa tosin on poistettu cosplayaajien pyynnöstä, joten esimerkiksi Best Act -esitystä ei ikävä kyllä pääse ihailemaan.

Cosplay-kisan jälkeen kävi käsky vaihtaa vaatteet kymmenessä minuutissa, koska illallinen odotti jo. Kymmenen minuutin päästä iso kööri suuntasikin bussilla kaupungin halki kohti ravintolaa, jossa meille oli varattu pöytiä. Kaikkien naamat tosin venähtivät aika paljon kun meidät käännytettiin ovella koska olimme yksinkertaisesti niin paljon myöhässä ja ruuat olivat jo roskiksessa. Eh. Saimmekin siis kokea öistä Kööpenhaminaa kun matkasimme neljään asti aukiolevaan ravintolaan, joka myöhemmin paljastui sijaitsevaksi aivan DGI-byenin huudeilla. Naama venähti siis paluumatkallakin. Sitä ennen: naamamme, kun Rio Bravon hampurilaiset paljastuivat päänkokoisiksi giganteiksi! Se lihan määrä veti kyllä tällaisen antilihaistinkin aikamoiseen hiljaiseen kunnioitukseen. Itsehän söin kasvisannosta, joka oli varmaann ihan hyvä mutta jaksoin syödä noin kolmasosan ennen kuin kroppa alkoi sanoa että nyt ei syödä, nyt nukutaan. Ruuansulatus sanoi että kauppa on kii, tänne ei enää oteta mitään. Aloin nukahdella haarukka suussa, kuten myös Iris, Laura ja Katharina. Julia sen sijaan... Jos haluatte nähdä yhden ihmisen rikkovan kaikkia fysiikan lakeja, menkää liharavintolaan singaporelaisen tytön kanssa. Ei ole mahdollista että pieneen naiseen mahtuu niin paljon ruokaa! Julia melkein söi Artunkin pöydän alle.


JÄTTILÄISHAMPURILAINEN


Jatkuu...

13. marraskuuta 2010

J-popcon, day 1, part 2

No, nyt on nukuttu ja naamaan on tungettu ruokaa, joten on aika parin kuvan.


Arttu ja tanskalaisia cosplayereita tapaamisessa


Cosplayshow'n osallistujat tosiaan kutsuttiin perjantai-iltana kokoukseen, jossa käytiin läpi käytännön asiat kisasta. Vähän jännä tapa hoitaa infonjako, mutta toisaalta ihan mahdollinen koska coni tosiaan alkoi jo perjantaina. Toisaalta, meidän puolesta oli todella hauskaa kohdata kisaajat näin, ja jututimmekin muutamia ihmisiä. Tanskaa EuroCosplayssa edustanut tyttö istui vieressämme ja juttelimme pitkät tovit. Kertoi että Hootti oli ollut mukavaa seuraa EC:ssä, ja kuulimme häneltä hämmentäviä huhuja joita netissä oli liikkunut (arveli niiden koskeneen meitä).

Tapaamisen jälkeen vaihdoimme kamppeita ruokareissua varten. Hienosti vaan hokasimme että tosiaan porukassa ei ollut ketään kuka oikeasti tuntisi Kööpenhaminaa, ja päädyimme katsomaan Haruko Momoin keikkaa hetkeksi samalla kun Patrick yritti metsästää meille opasta. Momoi oli aika ihku, harmi että seurueemme lähti juuri kesken Kujibiki Unbalancen tunnarin, nnngh.


Nuo siivet näyttivät siltä kuin ne olisi tehty jääkaapin lasihyllystä. Jääkaappisiivet!



Jouluolutta tuoppitolkulla


Reissun aikana on tullut hyvin selväksi että tanskalaiset rakastavat olutta, ja erityisesti Tuborgin jouluolutta. Kuulema jouluoluen myyntiintuloa odotetaan riemulla, ja kaupunkien kadut täyttyvät väestä jotka änkeävät ostamaan sitä ihmeainetta heti kun se saapuu. Kreisit tanskit.

Tänään onkin luvassa hulinaa. Yhdeltä pitäisi olla valmiina tuomarointiin. Tai no, Artun pitää olla valmiina tuomarointiin, minä voin vain hengata mukana ja jutella kivoja kisaajien kanssa. Tuomaristohan jakautuu päätuomareihin ja vierastuomareihin, joista meidän arvoisa vierastuomaristomme palkitsee parhaan valokuvan. Huvittavasti vierastuomaristossa on kaksi Iristä, lollotiloo.
Mutta nyt suuntaan suihkuun ja sitten pukeutumaan niin tämä päivä pääsee alkuunkin. Lopuksi vielä kuva nais-Narutosta Tuborgin ja Koskenkorvan kera.

J-popcon, day 1

Huh, heti meinaa aikomus rikkoutua, koska kello lyö kahta ja uni alkais maittaa. Mutta.

Eka conipäivä alkoi haastatteluilla, ensin erääseen cosplaysta kertovaan kouluprojektiin ja sen jälkeen Cosmag-nettilehteen. Cosmag-haastattelu oli hauska, itse rupattelin haastattelijan kanssa aivan ikuisuuden.
Haastattelujen jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa ennen conin alkamista, ja lounaan jälkeen vetäydyimme huoneeseen valmistautumaan. Valmistautuminen alkoi pienellä D:-naamalla kun tajusin että neula ja lanka jäi kotiin, ja nappeja pitäisi ommella. Respa pelasti, ja sain napit kolttuuni. Sitten neljäksi alas ja tutustumaan tanskalaiseen conielämään.

Conit on kyllä aika samanlaisia kaikkialla. Jos AnimeNEXT oli aivan sama kuin mikä tahansa suomalainen con, niin J-popcon on vielä enemmän sitää samaa. Samoja pukuja, samanlaista meininkiä. Oli himpasti orpo olo kun kiertelimme Lauran kanssa emmekä oikein tienneet mitä tehdä ja minne mennä. Onneksi aloitusseremonia pelasti, ja kävimme katsastamassa sen. Kuten aivan kaikki muukin täällä, sen pystyy tiivistämään tällä: "tanskaa tanskaa tanskaa höördi jöördi tanskaa our lovely guests tanskaa tanskaa!" Mukana oli hassuja videoita ja vitsejä joista emme tajunneet mitään, sekä pieni judoesitys.

Pienen tauon jälkeen suuntasimme cosplay-tapaamiseen. Kaikki lauantain kisaajat kerättiin yhteen pieneen tilaisuuteen jossa käytiin läpi kisan järjestelyt ja muut ajankohtaiset asiat. Lisää höördi jöördiä, ihkuja tuttuja tanskeja, ja supernälkäisinä syömään.

Ihmeellinen Kööpenhamina. Ravintolat menivät kiinni naurettavan aikaisin, ja ainoa järkevä ravintola jonka löysimme oli kiinalainen. Naureskeltiin että melko monikulttuurista: saksalaiset, singaporelaiset, ranskalainen ja suomalaiset kiinalaisessa ravintolassa Tanskassa. A+! Söimme ja joimme itsemme hassuiksi, sekoitimme henkilökunnan aivan täysin, ja saimme vielä hienon valokuvan porukasta Tivolin valojen edessä. Matkalla hotellille kohtasimme paikallisen bilettäjän joka esitteli meille keilauskenkiään. Olipa kotoisaa.

Bileet jatkuivat hotellihuoneeseen, jossa tuhosimme järjestäjien hankkimia Tuborgeja sekä meidän kossutuliaisemme. Siitä ei enempää, koska lol.

Pahoittelut pikaisesta ja melko informaatioköyhästä päivityksestä, sekä takkuavasta suomesta. Englanti ja unenkaipuu jylläävät. Huomenna pitäisi olla aikaa ennen tuomarointiruljanssia, joten katsotaan saanko vähän kuviakin ladattua. Nyt, hyvää yötä.

11. marraskuuta 2010

J-popcon, day 0



MOIKKU TANSKASTA!


Tällä hetkellä chillailemme DGI-byenin hotellissa, helvetillisen pitkän päivän uuvuttamina. Ajattelin että koska minkäänlaista raporttia on hirveää kirjoittaa jälkikäteen kun takana on näinkin pitkä conimatka kuin tästä tulee, blogaankin sitten näin iltaisin. Jee! Joten kerrottakoon muutamia asioita tästä päivästä.

Torstaihan alkoi itseasiassa keskiviikkoaamuna, koska olimme molemmat koulussa ja/tai töissä melko myöhään. Itse sain nukuttua kolmisen tuntia illalla ja torkut bussissa, Arttu on vetänyt koko rumban satunnaisilla tunnin torkuilla. Lähdimme tosiaan aamukahdelta bussilla Helsinki-Vantaata kohti, josta sitten täräytimme yhdeksän maissa lentskarilla Kööpenhaminaan. Matkatavaratkin selvisivät perille, vaikka matkalaukun lievän ylipainon ja kummallisen proppiputkilon yhdistelmä epäilytti ainakin minua (ei tosin näköjään baggage dropin tätiä!). Kööpenhaminassa bongasimme J-popconin väen, ja odottelimme vielä Ranskasta saapuneen Lauran (WCS Team France '08 & '10) mukaan. Metroilimme DGI-byeniin, jossa J-popcon siis järjestetään tänä vuonna. Koska emme saaneet hotellihuoneita haltuumme vielä, hylkäsimme isoimmat kassit ja suuntasimme Köpiksen turneelle. Niinkin väsyneessä olotilassa monen kilometrin tarpominen oli aika rankkaa, mutta koska tykkään kauniista asioista ja arkkitehtuurista, fäppäsin henkisesti ympäri kaupunkia.


Tässä ois Pieni merenneito, jos se olis paikallaan. Neito lähti Kiinaan


Pakko sanoa että uskomattoman kaunis kaupunki, näinkin synkeään vuodenaikaan. Kamerastani loppuivat patterit, mutta onneksi sain räpsittyä Artun kännykkäkameralla kuvia loppumatkasta. Sääli etteivät ne tule ikinä tekemään oikeutta esim. Marmorikirkolle. Siitä olisi pitänyt saada videota, koska kanttori veteli parhaita Dracula-hittejään siinä karmivan upeassa ympäristössä. Eeppistä oli se.

Hotellilla vietetyn lepohetken jälkeen matkasimme bussilla syömään kotitekoisia tanskalaisia herkkuja, jotka olivat oikeastaan erilaisilla lihoilla ja jutuilla päällystettyjä ruisleipiä. Oikein maukkaita olivat!

Ulkomaan ihmeitähän täällä on meidän lisäksi cosplay-puolelta Laura, Katharina (WCS Team Germany '07) sekä huomenna saapuvat Iris (WCS Team Germany '09 & '11) ja Patrick (yleinen saksalainen cosplay-säätäjä). Lisäksi kuulin puhetta singaporelaisesta vieraasta, jonka henkilöllisyys on mysteeri minulle. Sen näkee sitten viimeistään lauantaina. Lisäksi tapahtumassa on vieraana Vic Mignogna, joka lienee suurimmalle osalle suomalaisista tuntematon nimi koska meillä harrastetaan niin vähän animusarjojen jenkkidubbeja. Hän on kuitenkin siis amerikkalainen ääninäyttelijä joka kiertää coneja suurella riemulla. Saa nähdä ehditäänkö tavata häntäkin, vielä ei ole näkynyt.

Mitäs muuta. Ensitunnelmat tapahtumapaikasta ovat hämmentävät: samassa yhteydessä on urheiluhallia, uimahallia, kuntosalia, hotellia ja ties mitä kaikkea. Kuulema tekee conille erittäin hyvää siirtyä tällaisiin tiloihin, koska saavat näkyvyyttä paremmin. Täällä on kuulema juurikin vastikään ollut samantyppinen skandaali kuin Dragonball oli aikoinaan Suomessa, joten koko animeharrastus kaipaa nyt positiivista mainontaa. Nämä tilat ovat kuulema oivat siihen.
Saa nähdä miten mesta taipuu coniin, tilaa ainakin riittää.

Huomenna on luvassa aamusta haastattelua, ja coni alkaa neljältä. Voi olla että sään salliessa käymme vaeltamassa kaupungilla ennen kuin lähdemme pukeutumaan. Tietty voisin käyttää sen vapaa-ajan myös nappien ompelemiseen, kun ne kerran kävin keskiviikkona koulun napintekokoneella pykäämässä...

Toivon mukaan huomenna on samalla tavalla hetki aikaa blogata. Nyt kun sain vihdoin pattereita, ajattelin myös yrittää käyttää kameraani. Conia on niin monta päivää että ei ainakaan ole kiirus mihinkään. Saa nähdä miten uupuneena sitä palataan Suomeen.

Ja nyt nukkumaan, onhan tää päivä kestänyt jo reippaasti toista vuorokautta.

9. marraskuuta 2010

Lollol lokakuu, mikä paska kuu. Hirvittävä kiire ja stressi, jonka seurauksena Kirjamessuviikolla kärsin joka päivä jäätävästä stressipäänsärystä ja sydämentykytyksestä, ja messuiltä jäi lahjaksi karsea flunssa. Huippua! Sitä voisi yrittää vähän hillitä omaa menoaan.

No mutta, mitä tehdä, kun edessä on nahkatakin tekeminen, et omista teflon-paninjalkaa ja käyttötili sanoo "LOL ET VOI OSTAA MITÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ!"? Sitten keksitään omia patentteja.



Tällä maalarinteippiviritelmällä olen hurruutellut iloisesti tikkauksia tekonahkatakkiin. A+! Kaipa se oikea paininjalka pitäisi hankkia, mutta omat cosplayt ei nyt ole niin tärkeitä että jaksaisin sen muutaman kympin panostaa kun näinkin onnistuu.

No mitä nahkatakkia tässä sitten oikein on synnytetty? No tietenkin uutta cosplayta Artulle tämän syksyn rientoihin, eli WCS-karsintoihin ja J-Popconiin. Jälkimmäiseenhän olisi ihan sama laittaa vaikka vanhoja riepuja, koska eipä tanskalaiset tiedä onko ne uusia vai ei, mutta tulimme siihen tulokseen että hittolainen kyllähän sitä pitää uusia rytkyjä saada kun lähtee maailmalle Edustamaan. Varsinkin kun ainakin itse koen taitojeni karttuneen ja vuoden takaisetkin puvut näyttää sisäsaumoista hirvittävälle. Hyvin tätä kehitystä kuvaa se, että nahkatakin sisäpuoli on Täydellinen, kun taas viimesyksyinen Seras-jakkuni näyttää sisältä lähinnä siltä että ompelija on todennut "LOL IHA SAMA :D", mikä on itseasiassa aika todenmukainen kuvaus. Aika alkoi olla tiukalla joten totesin että paskaaks täs mitään alavaroja. Tämä tarkoittaa myös sitä että tämä nahkatakki on ensimmäinen tekemäni vuoritettu päällysvaate. Jee, hyvä minä!
(Eikä nyt puhuta hihoista, joista tuli kaikesta kaavoittamisen tuskasta huolimatta liian tiukat olkapäistä, joten takki ei istu täydellisesti. Mutta sisäsaumat on kauniit!)


No More Horeos! Kuvaajana Mitol Berschewsky






Niin hilkulle kuin se menikin, puvut saatiin sellaiseen kuntoon että kehdattiin lähteä ulkomaailmaan. Hahmothan ovat Travis ja Bad Girl No More Heroesista. Valkkasimme ne sillä perustella että "lol vitsin siistejä hahmoja!", ja koska ainakin Travis on ihan nappiosuma Artulle. Plus, tarpeeksi yksinkertaisia tälle kiiresyksylle. Onnistuimme jakamaankin hommia sen verran että molemmille riitti teksää loppumetreille asti.
(Täyden avoimuuden nimissä kerrottakoon että emme kumpikaan ole vielä pelanneet kyseistä peliä joten olemme kamalia cosplay-kerettiläisiä, mutta ~*WE DON'T GIVE A SHIT!*~)

World Cosplay Summitin karsinnat olivat oikein muikea show. Olimme siis tuomaristossa, kuten viime vuonnakin. Aamulla iski vähän paniikkia kun osa kisaajista jätti tulematta. Loppujen lopuksi kisaajia olikin vain neljä paria, eli aika hintsusti. Parien vähyys johti myös ikäviin tilanteisiin palkintojenjaossa, joka ei ollut yhtään siistiä. Kisan taso oli kuitenkin melko loistava! Puvut oli hienosti tehtyjä, ja esityksiä oli selkeästi mietitty ja harjoiteltu. Heräsi kuitenkin keskustelua kisan siirtämisestä, koska sekä osallistujien että katsojien vähyys johtunee ainakin osittain tuosta lokakuun lopun messuspektaakkelista. Itse selvittelen vielä ajatuksiani flunssan vietyä älyni, mutta jos joku lukija haluaa ottaa WCS-järjestelyihin kantaa, Cosplay Finland Tourin blogissa annetaan mahdollisuus moiseen.

Voittajaksihan karsinnoissa selvisivät Elffin ja Shufu, jotka pääsevät ensi kesänä Japaniin mesoamaan. Onnea heille! Poikia odotti myös yllätys, sillä Japanin suurlähetystö oli kutsunut kaikki Suomen WCS-edustajat sekä TVA:n ja CFT:n edustajat illalliselle. Lähdimme siis kaiken hulinan jälkeen pikaisten suihkujen kautta G.W. Sundmansiin illallistamaan oikein prameasti. Jos jonkinmoista ravintolaa on tullut nähtyä, mutta kyllähän Sundmans oli aika reippaasti hienompi kuin mihin on tottunut. Suurlähettiläspari sekä suurlähetystön muut edustajat olivat oikein mukavaa väkeä, ja ilta oli äärimmäisen mukava alkujännityksen laannuttua (ensimmäisten viinilasien jälkeen). Jos suurlähettiläs pukeutuu Itsenäisyyspäivän juhliin Narutoksi, en ylläty laisinkaan.

Hauskaa triviaa tältä reissulta: yövyimme Artun kanssa Messukeskuksen Holiday Innissä, tismalleen samassa huoneessa kuin kaksi vuotta sitten kun voitimme itse WCS-karsinnat. Aika nostalgista!

Ja nyt, parin päivän päästä päästä tähän aikaan olemme Tanskassa, toivon mukaan ihkujen uusien ja vanhojen tuttujen keskellä. Ohjelmassamme on siis tuomarointia sekä Suomen cosplayskenestä kertomista. Kunniavieraana oleva Arttu tuomaroi sekä World Cosplay Summit - että EuroCosplay-karsintoja SEKÄ muita kategorioita, ja itse olen muiden vierastuomareiden kanssa vastuussa parhaan cosplay-kuvan valitsemisesta. Kategorioiden määrästä päätellen cosplay-kisasta tulee suht eeppinen sessio. Puvuiksi otamme mukaan Travisin ja Bad Girlin sekä Harlockin ja Emeraldasin. Jälkimmäiset valikoituivat vuodenajan vuoksi: Amy & Maxi ovat kylmiä kuin perse, ja Esther ja Leon ovat virallisesti eläkkeellä jolta tulevat pois vain rahaa vastaan. Pyyntö kuitenkin oli että jotkut WCS-puvuista lähtisivät mukaan, so space pirates it is!

EuroCosplaysta en aio puhua nyt, koska muuten tulee liian ähky merkintä. Katselin alustavasti esityksiä tuoreeltaan maatessani sunnuntaiaamuna hotellin sängyssä, ja myöhemmin vähän tarkemmalla silmällä. Paljon on sanottavaa, mutta odottakoon se sanottava. Nyt on liikaa tekemistä: iso läjä kenkiä odottaa turvallista pakkaamista, nappien ompelemista... Argh.