25. joulukuuta 2011

Kuinka feikkaat olevasi normaali, eli hyvää joulua

Lupasin joulukuun alussa, muiden aloitellessa blogiensa joulukalentereita, että minun joululahjani lukijoilleni olisi se, että päivitän joulukuun aikana. Yllättäen, joulupäivänä ihan! Hyvää joulua siis, toivottavasti saitte paljon lahjakortteja hyödyllisiin paikkoihin ja jotain desulippuja ja kaikkea sellaista! Itsehän sain kihartimen, jota ajattelin testailla peruukkiin vielä tänä yönä. Katsellaan.

Alkuun vielä pieni mainos, koska kukaan tuskin jaksaa enää tämän kilometriläpän luettuaan klikkailla linkkejä: käykää kaikki joinimassa uudelle kansainväliselle cosplay-sivustolle nimeltään World Cosplay! Hirveän hauska, aika pitkälti kuin Cure mutta vieläkin selkeämpi ja paremmalla englannilla kirjoitettu. Itsehän liityin sinne salamavauhdilla heti kun sen jostain bongasin, ja minut löytää täältä! Followatkaa minua, jee!

Ja siitä finglish-kauhusta ylipäästyämme, tässä varsinainen, öiden hämärässä pitkällä aikavälillä kirjoittamani opas siihen, miten huijaat läheisesi kuvittelemaan että olet normaali ihminen, vaikka oikeasti oletkin vain joku outo cossioutoilija!

Cosplay on aika jännä harrastus, kuten varmaan kaikki tiedämmekin. Pitää osata kaikenlaista oikeassa elämässä hyödytöntä ja turhaakin, ja kaikki vain siksi että voi näyttää nätiltä ja olla köyhä. Eikä sillä edes saa hirveästi hyväksyntää, paitsi kohteliaita "no onpas hienoa"-kommentteja joiden antajat oikeasti ajattelevat sisimmässään "miksi niin kreisi". Olemme siis syrjittyjä kummajaisia, koska emme pelaa jäkistä ja meikkaamme pääasiassa cosplayaamista varten. Tässä kuitenkin Irtsan vinkit siihen, miten vaikutat normaalilta mutta edistät cosplay-harrastustasi samaan aikaan!

1. Reality-televisio

Kaikki coolit mimmit katsoo realitya vaikka eivät oikeasti haluaisikaan, joten katso sinäkin! Mutta sen sijaan että saisit television välityksellä sukupuolitauteja katsomalla Jersey Shorea tai Big Brotheria, katso malliohjelmia! Huippumalli haussa voi vaikuttaa tylsältä (suomalainen versio) tai aivan liian naurettavalta (amerikkalainen versio), mutta siitä voi jopa oppia jotain cosplayaamisessa hyödyllistä. Erittäin hyvä juttu, jos haluaa cosplaystaan kuvia, joissa näyttää nätin lisäksi eläväiseltä. Ilona kuvasi minua taannoin CosplayGaalassa, ja kehui jossain vaiheessa kuinka eläväiset ilmeet ja silmät minulla on. Sanoin hänelle että "I graduated from the Tyra Banks College of Smizing, bitch!"

... No en oikeasti sanonut noin, mutta niin se vaan on, olen katsonut niin paljon jenkki-Huippista että aina kun poseeraan kameralle, muista että aina pitää ~smaizaa~. Plus olen oppinut että omat kulmat pitää tuntee ja sillee. Eli asioita voi oppia! Ja jos katsoo näitä ohjelmia YouTubesta, aina voi skipata ne kohdat missä mimmit draamailevat (amerikkalainen) tai ovat viihteellisesti kiinnostavia kuin toissavuotiset koivuhalot vajan peränurkassa (suomalainen), ja silti pystyä keskustelemaan ohjelmista kuin normaali ihminen!

Toinen, vähemmän kreisi ja myös vähemmän ilmiselvä reality jota kannattaa katsoa on stailausohjelmat. Joo, ne on joskus jopa vielä ärsyttävämpiä ihmeellisine "hei ripustettiin kaikki sun vaatteet tänne kaikkien muiden katseltavaksi ja arvosteltavaksi" tai "hei ripustettiin SUYT tänne kaikkien muiden katseltavaksi ja arvosteltavaksi" -tempauksineen, mutta aina jossain vaiheessa se kreisijuna etenee siihen vaiheeseen kun juontaja analysoi uhrinsa vartalon ja kertoo millaiset vaatteet tälle sopivat.

No mutta mites tämä auttaaa cosplayssa? No koska vaatteilla voi huijata. Kun tunnistaa oman vartalonmallinsa ja millaiset vaatteet sille sopivat, oppii ehkä tunnistamaan että millaisissa cosplaypuvuissa sitä saattaisi näyttää perunasäkiltä joka on täytetty rumuudella. Että jos haluaa näyttää nätiltä ja välttää lautaulinat, niin haluaako välttämättä verhota valtavaa ghettobootyaan vekkihameeseen kun se saa näyttämään lähinnä viiden leivän uunilta jossa on purje? Lisäksi, monissa puvuissa voi huijata. Aika harvoin animuhahmojen vaatteissa on saumoja piirretty valmiiksi (ainakaan niihin paikkoihin mihin ne on vaan luonnonlakien mukaisesti laitettava), joten niiden kanssa voi vähän leikkiä! Stailausohjelmien avulla voi oppia sitäkin että millaiset saumat sinulle käyvät (tanakoille pätkille pitkiä linjoja ja niin eespäin).

Mut älkää katsoko Muodin huipulle tämän takia. Siellä on liikaa avuttomia käsiä jotka tietävät vaatteista varmaan vähemmän kuin keskiverto-cosplayaaja. Toki jos omat ompelutaidot aiheuttavat masennusta niin sitten Muhua voi katsoa, ainakin ensimmäisiä jaksoja.


Ja jos haluat katsoa jotain missä kaikki on ihania ja hattaraa ja poneja ja kauneutta ja woohooo, katso mitä tahansa mitä juontaa Gok Wan.


2. Alennusmyynnit


Shoppaillaan!


Kaikkien painajainen: aleryysis. Mutta, sinne vaan pissiskaverien kanssa! Alusvaatetta cosplaypukujen alle? Halpoja ihonvärisiä toppeja. Sukkahousuja? Sukkahousuja! Pinnejä, meikkisieniä, ripsivärejä, yleisimpiä luomivärejä, meikinpoistoaineita, hiuslakkaa, muita tököttejä? Jep, alennuksesta saa kaiken vähän huokeammin. Jokaisessa tavarataivaassa on joskus ale, mutta erityisen hienoksi olen havainnut Sokoksen 3+1-päivät. Sieltä irtoaa kaikkea peruskamaa oikein kivasti euron, pari halvemmalla kuin yleensä, ja joskus jopa meikkejä. Ei kuitenkaan tarvitse olla isommasta kaupungista että pääsee näihin riemuihin käsiksi, sillä kyllä Halpa-Hallit sun muutkin myyvät alennuksessa kaikkea tällaista hyötytavaraa, joskus jopa useammin kuin isot paikat. Jos ostat kerralla vuoden meikkisienet niin... no, sitten sinun ei tarvitse vuoteen ostaa meikkisieniä. Jee.

Toinen alennusmyyntisuosikkini ei kyllä ole sellainen minne mennään pissiskaverien kanssa, mutta ainakin voit sanoa että kävi shoppailemassa alennusmyynneissä, jos joku sattuu tenttaamaan menojasi. Anttila tarjoaa alennusmyyntiensä yhteydessä cosplayaajan tavarataivaan, eli työkalualen. Laarikaupalla erilaisia työkaluja, hintaan 1 - 5 euroa. Varsinaisten vasaroiden lisäksi laareista pursuaa myös hiomapaperia, teippejä, nipsuttimia ja härpäkkeitä joita voi hyödyntää cosplayn tekemisessä, varsinkin jos ei asu enää kotinurkilla eikä voi nyysiä isältään näitä asioita.

3. Meikkaaminen

Jos et meikkaa jo, aloita. Jos meikkaat vähän, kaiva luomivärit esiin. Jos käytät jo aika paljon meikkiä, go full Tuksu.



No okei, en tiedä onko full Tuksu ihan paras vaihtoehto jos haluaa feikata olevansa normaali, mutta meikkaaminen ylipäätään saa sinut sulautumaan paremmin tavisten maailmaan, erityisesti jos olet vielä peruskoulussa tai toisen asteen koulussa. Tai jakkupukuammatissa. Kevyt päivämeikki päivään, bilemeikki iltaan. Vedenpitävä meikki joka ei suttaannu pyyhkiessä häihin, vettäpitämätön meikki joka ei kuitenkaan lähde pyyhkimälläkään hautajaisiin.

Tämän liittymisen cosplayhin varmaan arvaattekin, mutta sanottakoon se nyt: harjoitus. Meikkaaminen on eri asia kuin maskeeraaminen, joten myös sitä normaalia meikkausta pitää harjoitella. Kevyt päivämeikki (lemppariasiani ikinä, koska mitä helvettiä se oikeastaan tarjoittaa?!) opettaa meikkaamaan kuin pikkutytöt, bilemeikki kuin panssarivaunutissibeibet. Ja kaverisi kuvittelevat että ole ~aikuistunut~ ja normalisoituvat, kun shoppailet puutereita ja pohdit meikkivoiteiden koostumuksia ja tarpeellisuutta.

Mitä sitten taas ei kannata tehdä jos haluaa olla normaali? Ei kannata alkaa himohamstraajaksi. Cosplayatessa sitä alkaa helposti tapahtua: ostat vähän liikaa kangasta vuosien ajan ja yhtäkkiä kankaita on kymmeniä muovikassillisia, erilaisia helmiä ja pimpuloita kaikenmaailman pikkunyssäkät täynnä ja jokainen lankarullan hylsy säästettynä koska "siitä voi askarrella jotain!" Vuosien päästä huomaat että tarvitset vähintään sadan neliömetrin asunnon että saat kaikki cosplaykamasi ängettyä johonkin, ja jonain päivänä löydät kangaskassiesi alta fossilisoituneen hamsterin.


Hamsterkhamonin kosto on hirveä


Mutta cosplayssa hamstraamisesta on hyötyä! Niistä lankarullien hylsyistä saa oikeasti askarreltua juttuja, ja jämäkankaista saa helposti kaikenlaisia juttuja! Toki satojen helmien, miljoonien nappien ja pitsikilometrien säilöminen on hankalaa, mutta siinä vaiheessa kun tarvitsen 15 senttiä rautalankaa niin olen hirveän mielissäni siitä ostin aikoinaan sen viiden metrin rullan, ja dyykkasin töissä roskapinosta siihen heitetyt erimittaiset pätkät. Kolmenkymmenen vuoden päästä varmaan ollaan kaikki jossain 5D-"dokumentissa" hamstraavista cosplayaajista, jotka istuu vieläkin pitsimekoissa ja bindereissä vaikka ikää alkaa jo olla aika paljon. Häätö edessä, elämä takana, ja sillee.

Näin. Tällä oppaalla feikkaat tiesi normaaliuteen. Tätä voittekin harjoitella tässä tämän muutaman viikon ajan, ja sitten tuleekin Desucon Frostbite jossa pääsee kummailemaan muiden kummien kanssa. Itsellänihän on kunnianhimoinen urakka saada ihan hitosti juttuja aikaiseksi ennen Frostia, ja joululoman jämien aikana illat kuluvat raitoja ommellessa ja bootcovereita tekemällä. Lapasetkin pitäisi neuloa. Töiden ohella. Huoh. No, reippaasti vaan eteenpäin, vielä kolme viikkoa aikaa! Ei luovuteta nyt!

Ja jälleen, rauhallista ja kaunista joulunaikaa ja uuttavuotta kaikille lukijoilleni! Yritän kohdella teitä paremmin tulevana vuonna.

6. marraskuuta 2011

DesuTalks ja CosplayGaala, eli kuinka olin vaaleanpunainen ja hämmentynyt

Kävimme vähän haistelemassa Helsinkiä DesuTalksin ja CosplayGaalan merkeissä, ja olipas oikein hauska viikonloppu. Tällä kertaa päästiin ihan katsomaan ohjelmaa Talksissa (toisin kuin viimeksi, kun edustimme Matkamessuilla koko päivän), vaikka täytyy sanoa että narikan henkilökunta oli sen verran viehättävää että puolet päivästä meni siellä juoruillessa. Hups. Mutta olihan siellä ohjelmankin puolella mielenkiintoista kuultavaa ja katsottavaa (kuten eräs söpö esitelmöijä jonka söpöyttä on ylistetty kaikkialla muuallakin), enkä edes jaksanut pahastua Madoka-spoilereista! Itseasiassa se jopa innosti katsomaan Madokan vihdoin loppuun (awwMamiiihnyyh haluun vaan cossaa!).

Talksin jatkoilla minulle esitettiin kysymys, jonka vastausta mietin seuraavana aamuna kuuden aikaan kun aikaisiin herätyksiin tottunut kroppani nykäisi minut hereille tunti ennen kellonsoittoa. Päädyin sitten vastaamaan myöntävästi, ja hupsheijaa, olen näköjään seuraavan Traconin cosplayvastaava. Jännästi elämä vie. En ole kyllä vielä ehtinyt miettiä mitään näitä juttuja, mutta jos jollain on ehdotuksia tai pyyntöjä koskien kisaa niin saa esittää! Mitään en lupaa, paitsi lukea kaikki ehdotukset.

No entäs Gaala! Alunperin meinasin laittaa päälleni Machinan, mutta tuossa edeltävällä tenttiinlukemista vältellessäni pelasin Okamia ja olin täynnä cosplayintoa. Koska viikko, pari on liian lyhyt aika uudelle puvulle (eikä sillä että täällä remonttihelvetissä olisi mitään voinut ommellakaan), kaivoin vanhan Sakuya-pukuni vaatekaapin uumenista ja fiksailin sitä hieman. Täytyy sanoa että muutaman vuoden vanhan puvun käyttäminen vaati melkoista sietokykyä. Ihan hirveet saumat, pahaa teki katsoa sitä reuhkaa. Mutta täytyy sanoa että pääsin käsiksi jonkinlaiseen cosplayn ytimeen, sillä Sakuya on ihan älyttömän hauska puku pitää. Puku itsessään oli mukava (jahka avasin hihojen saumoja ja annoin alleilleni tilaa, ehheh), siinä oli kiva hengailla ja älyttömän kiva poseerata kameralle. En siis jaksa olla kovin murtunut siitä että se ei ole mitenkään hyvä puku noin muuten. Lisäksi, kuvista tuli hienoja!

Tältä se näytti vuonna 2007...





Ja tältä vuonna 2011!













Jostain syystä en vissiin vuonna 2007 kokenut meikkaamista kovin oleelliseksi asiaksi. Nyt oli meikit ja kaikki muu kohdillaan (paitsi korvis joka, ehheh, oli näköjään lähtenyt livohkaan ja roikkui tukassa) ja kuvaustilanne ei yhtä jäätävä koska ei ollut huhtikuinen Tampere. Lähes kasvottomana hahmona poseeraaminen tosin on ihan yhtä vaikeaa nykyään, mutta koska kuvat, joissa olisin vain silmät kiinni ilman ilmeitä olisivat tylsiä, pistin ilmevaihteen sitten ihan kunnolla silmään (öhhöh). Mutta puvun uudelleenkäyttö oli täysin sen arvoista, ihan näiden kuvien vuoksi. Kiitokset kuvaajalle, eli ihanalle Iltsille!

Olin tosiaan Gaalassa myös tuomarina. Kisaajien määrä oli hienoinen pettymys, mutta hienoja pukuja löytyi silti. Osallistuimme myös RECosplayn upean dokumentin tekoon, koska totuus tuomaroinnin takana on hurja.

No, nyt on tämän vuoden tapahtumat sitten käyty. Aika keskittyä ensi vuoteen! Näkemiin veronpalautukset! Noin henk. koht. cosplayjuttujen saralla tässä on tapahtumassa sellainen kukkea henkiinherääminen. Putkiremonttimme on vihdoin valmis, ja jahka saamme kämpän lopullisesti siivottua sen jäljiltä, ajattelin räjäyttää kaavoituskamani olohuoneen lattialle ja alkaa väsätä Frostbiten pukuja raivokkaasti. Ikävä kyllä tätä puuhailua haittaa koulunkäynti, joten saa nähdä koska ehdin ylipäätään siivoushommiin. Mutta pukusuunnitelmia on, pitkästä aikaa niinkin paljon että en tiedä koska ehdin toteuttaa kaikki! Helvetin joutsen -projekti etenee, olen virkkaillut kolmisen metriä reunapitsiä helmaan, ja koska kasvatustieteen luentoja on vielä kolme jäljellä, veikkaan että ahkerana saisin varmaan neljä metriä kasaan joulukuuhun mennessä. Että ihan kivasti! Jos saisin kaavatkin tehtyä niin että tietäisin kuinka paljon sitä oikeasti tarvitsen niin se olisi vielä kivempaa.

Jep. Aloittakaa ihmiset ensi vuoden pukunne nyt, tulee vähemmän kiire.

10. syyskuuta 2011

Tracon, eli kuinka en nähnyt conia kuin vilaukselta

Tässä ei sit oo kuvia. Aika tylsää. Sortsit.

Puuh. Traconista suurinpiirtein toivuttu. Jäi tosiaan coni hieman vähemmän conittamispitoiseksi ja enemmän työpainotteiseksi, koska toimin tosiaan cosplayvastaavan alaisena ja vastasin cosplaymammojen hommista. Aikatauluja pyöriteltiin ja suunniteltiin ja puljattiin kuukausia ennen conia, ja sitten kun vielä siihen päälle pidin huolen tanskalaisista cosplaykunniavieraistamme Stinestä ja Casperista ja pidin ohjelmaa, niin kyllähän siinä hommaa riitti. Sunnuntaina ehdin kävellä sellaisen pikkuisen kiekan liukuportaita ylös ja takas alas. Että. Mutta kivaa oli, sitä en voi kieltää, ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Ensinnäkin, kiitos vielä kerran kaikille cosplaymammoilleni, olitte huippuja ja osoititte työllänne miksi valitsin teidät siihen hommaan. Koska sain vallan tehdä näitä valintoja, valikoin mukaan ihmisiä joiden tiesin olevan tarpeeksi vastuuntuntoisia ja ymmärtävän mistä mammailussa on kyse. Koska kyseessä oli kaksi massiivista kisaa, halusin tehdä hommasta sujuvaa edes sillä että kukaan ei olisi tehtävistään aivan pihalla.

Toisekseen, kiitos kisaajille! Pahoitteluni niille, joille jäi epäselvyyksiä tai ette saaneet tietoa esim. tuomarointiajastanne ajoissa. Tuomarointiajat olivat nimenomaan sitä varten, että kenenkään ei tarvitsisi napottaa backstagella koko päivää (olen itse sitä aikoinaan tehnyt paljon, ja tiedän miten tympeää se on), mutta kuulin että joillekin oli kuitenkin käynyt näin. Kommentit tallennettu päähäni, seuraavan kerran kun olen järjestelyissä samalla tavalla mukana pidän ne mielessä hommia suunnitellessa. Kisaajia voin kiittää myös joustavuudesta, sillä vähemmän yllättävästi aikataulut laahasivat 5-15 minuuttia jäljessä, ja jotkut joutuivat odottelemaan vuoroaan. Massiiviset kisat olivat massiiviset, ja takahuone täynnä kaikenlaista vipeltäjää joten ahdastakin meinasi välillä olla, mutta yleisesti koko jättimäinen show, sekä lauantain että sunnuntain, sujui hyvin. Katastrofeilta vältyttiin vaikka kaikenlaisia ylläreitä tuli, kuten pukuhuonetilanne sunnuntaina.

Kiitos myös kaikille jotka tulivat katsomaan sekä Casperin ja Stinen Cosplay- ja conikulttuuri Tanskassa -luentoa, sekä vetämääni Cosplayjournalismi netissä -paneelia! Oli huvittavaa lauantaina huomata että keskiöinen Inside the cosplayers' studio -paneeli käsitteli hyvin pitkälti myös blogeja, mutta eipä siinä vaiheessa enää mitään peruta, ja sunnuntain paneelimme oli kuitenkin hyvin erilainen yleishengeltään. Panelisteilleni myös suuri kiitos, oli ilahduttavaa huomata että keskustelua syntyi kun vauhtiin päästiin. Pidin pitkästä aikaa ohjelmaa, viime vuosina olen vain ollu paneeleissa mukana mutta en vetäjänä. Oli hyvä kokemus itsellenikin, joten eiköhän jatkossakin. Iltsin kanssa jo mietittiin että tästä sunnuntaina käsitellystä aiheestakin voisi puhua uudelleen, ehkä isommalla porukalla ja suomeksi, ja ehdottomasti pidemmällä ohjelma-ajalla. Olkoon tämä Traconin paneeli jonkinlainen alustus sille, lällislää te jotka ette olleet kattomassa!

Ja kiitostelun hengessä, suurin kiitos Miralle joka väänsi kisan kasaan meille kaikille. <3

Puuh. Mitä vielä. Narisen vähän. Olin nyreissäni iltabileistä, jotka järjestettiin kamalassa komerossa (oli viehättävä paikka muuten mutta SE IHMISMÄÄRÄ) jossa jytä soi niin että sydän tykytti (joka ei ole minulle erityisen hyvä juttu, kun rytmi on ns. vituillaan luonnostaankin) ja missään ei voinut olla rauhassa. Paitsi alakerran kahvila Valossa, jonne sitten porukkamme siirsimme. Siellä oli mukavampaa kunnes mesta meni kiinni. Yläkerran jytään emme palanneet, ja minua jäi kaivelemaan maksamani sisäänpääsymaksu (luojan kiitos tanskaposse pääsi ilmaiseksi!). No, eipähän tullut tintattua aamuun asti, vaan pääsin jo kolmeksi nukkumaan!

Ja sitten hehkutan vähän miten onnellinen olin että saimme järjesteltyä tämän Stinen ja Casperin vierailun. Iso kiitos siitä Kyuulle, jonka kanssa hommaa selvittelimme. Muissa maissa cosplaykunniavieraat ovat yleisempiä, ja haluaisin vähän ajaa sitä käytäntöä meillekin. Tuomareina ulkomaalaiset toimivat erinomaisesti, koska todennäköisyys favoritismiin on pienempi, ja saadaan sitä Suuren Tapahtuman Tuntua ilman että tuomaristossa istuu joku onneton kunniavieras joka ei tiedä cosplaysta mitään. Tällä kertaa tuomarit menivät myös sillä tavalla nappiin että olivat ns. natseja, joka on hyvä ominaisuus nimenomaan WCS-tuomareissa. Kuitenkaan en ole vielä kuullut narinaa käytöksestä, enkä usko kuulevanikaan koska armaat vieraamme olivat ihania ja parhaita.

Olikohan vielä muuta! No cosplaysta varmaan! Sain kuin sainkin Machinan valmiiksi ja päälleni lauantaina, mutta ehdin pitää sitä vain muutaman tunnin koska totesin olevani liian väsynyt niin... vaativaan pukuun. Hankala kantaa itsensä ylväästi kun haluaisi vaan lölliä lattialla. Muutamalla korjauksella se on kuitenkin itseasiassa hyvin mukava ja kiva puku, ja ajattelin vedellä loppuvuoden conit sitten sillä! Plus jollain toisella, mutta katsotaan nyt. Asumme Artsan kanssa tosiaan tällä hetkellä putkiremontin keskellä, ja koko kämppä on täynnä pikkuruista pölyä ja ompeluhuoneeni täynnä mm. kenkiä, takkeja, hattuja ja keittiötarvikkeita. Vähän jää nyt ompelut vähiin ennen lokakuun loppupuolta...

Sunnuntai meni tosiaan sitten taas Sherylinä, ja voi jestas sentään että se on mukavin puku ikinä. Jalkoihin alkoi sattua vasta monen tunnin päästä, ja ainoa epämukavuus mitä itse puvusta aiheutui oli painauma vyötäröllä koska samassa nipussa oli sukkahousut, alushameen kuminauha (joka on himokireällä että dynamiittihame ei putoa painonsa vuoksi) ja päällyshameen vyötärökaitale (myöskin supernapakka ettei lähde pyörimään päällä). Kuvia ei ole, kummastakaan, koska en tosiaan ehtinyt olla kuvattavana. Olin sininen salama koko viikonlopun, et ehtinyt edes nähdä minua~

KAMALA MIKÄ KILOMETRITEKSTI. Anteeksi. Nyt en muuten sitten lupaile uusia päivityksiä, koska aloitin juuri (VIHDOINKIN) yliopisto-opintoni ja ajattelin keskittää aivokapasiteettini niihin nyt hetken. Minun tuurillani tosin alan suoltaa tekstiä heti huomenna, koska aiheita kyllä riittäisi... Vastatkaa muuten tuohon aiemmassa postauksessa olevaan kyselyyn. Se on tärkeetä tiedettä varten.

Ainiin, cosplaykrapulani taitaa olla virallisesti ohi: ensi vuosi täynnä sirkustelttoja, kirjontaa ja kreisijuttuja. Oho!

6. syyskuuta 2011

Kysely, eli kuinka ...

Elaboroikaa toki kommenteissa.

27. elokuuta 2011

Uutisia ja kyselyjä, eli kuinka yhdistää asioita yhteen kirjoitukseen

Ensin ne uutiset.

Tracon lähestyy aika huikeaa vauhtia, joten nyt alkaa olla viimeiset hetket aloittaa mainostaminen.

Monet ovat varmaan jo lukeneet Traconin sivuilta että conissa on cosplaykunniavieraina tanskalaiset Casper Jensen ja Stine Holm Jensen, joilla on monipuolista cosplaykokemusta myös maailmalta. Stine on edustanut Tanskaa sekä World Cosplay Summitissa että EuroCosplayssa, ja Casper pyörittää tanskalaista cosplaynettilehteä, CosMag.dk:ta. Näiltä tiimoilta on myös ohjelmaa: lauantaina klo 19-20 salissa Sonaatti 1 esitellään Tanskan cosplay- ja conikulttuuria, ja sunnuntaina klo 12-13 salissa Studio on vuorossa paneeli aiheesta Cosplayjournalismi netissä. Traconin sivuilla ja ohjelmalehdessä ei tosin ole mainintaa muista panelisteista (koska ohjelmalehti ehti painoon ennen kuin sain heidät vahvistettua) mutta mukana ovat siis myös kotimaiset tuttavamme Ilona ja Elina! Itse toimin tässä jälkimmäisessä ohjelmassa paneelin vetäjänä. Tulkaa katsomaan, varmasti kivaa settiä tiedossa molemmissa ohjelmissa. HUOM, molemmat ohjelmat ovat englanniksi!

Ja tietenkin, luvassa on niitä cosplaykisoja. Itse olen raatanut kisojen eteen takapiruna ja cosplayvastaavan alaisena, jotta saataisiin hervottoman valtavat kisaspektaakkelit rullaamaan myös takahuoneen osalta. Toivottavasti ollaan onnistuttu eivätkä kisaajat eivät joudu kärsimään, ja kaikki ovat lavalle mennessään sellaisessa tajullisuuden tilassa että pystyvät antamaan kaikkensa.

No sitten, kysely. Innostuin tutoriaalinteosta sitä herrainkaulustutoriaalia tehdessäni, mutta en oikein tiedä mikä olisi sellainen aihe josta ei vielä olisi järkevää tutoriaalia. Kysyn siis teiltä, muutamat lukijani, mistä haluaisitte nähdä tutoriaaleja? Peruukeissa taitoni rajoittuvat ihmeellisiin saparoihin mutta tiedän paljon kaikkea jännää esim. kaavoittamisesta, kaavojen muokkaamisesta eli kuosittelusta, ompelemisesta ja tisseistä. Viimeisestä ei kyllä vielä tutoriaaliksi asti taida olla... Joten, hihkaiskaa kommenteissa jos tulee mieleen jotain mistä olisi kiva että joku kertoisi! Pienistäkin jutuista! Tekisin tutoriaalin vinonauhan kulmien ompelemisesta mutta siitä on jo aika kattava opas olemassa englanniksi.

Cosplaypukujen tilanne Traconia varten: 100% ja LOL OMG. Katotaan Sheryloinko koko viikonlopun, vai ehdinkö pykätä toisenkin loppuun asti.

Liian vähän kuvia, en lukenut, tässä olisi kuva jos netissä olisi hassuja cosplaykuvia tai giffejä jotka eivät naura rumille, läskeille tai huonoille, ja joissa ei ole pussaavia tyttöjä. Paremman puutteessa, tässä on Stan Lee skrullina:


23. elokuuta 2011

Fight for your right to be a fucking fatty, eli kuinka päästin irti estoistani ja näytin katkeruuteni


Yhtä aihetta olen vältellyt, ja se on ulkonäköpaineet cosplayssa. Syy välttelylle on se, että näen punaista joka kerta kun aihe tulee esiin. Ja heti sen jälkeen syöksyn jääkaapille.



Cosplayhan on ehkä maailman paskin harrastus naisille, ja erityisesti teinitytöille, jos ajattelee ulkonäköä (ennen kuin uliuli: ukot hiljaa, kaulimella päähän). Aika harva meistä on luonnostaan lattamahainen ja isotissinen, tai täydellisillä kasvonpiirteillä siunattu. On heitäkin, ja onnea vaan teille, mutta valtaosa meistä on kuitenkin päärynänmuotoisia persjalkaisia, eikä vartalon perusmuotoon auta mikään nälkäkuuri tai kuntoiluklubi (tai no, edellinen voi auttaakin, mutta huonolla tuurilla kuolo korjaa ennen kuin perä kutistuu). Leipäuunin levyinen lantio on sitä vaikka voissa paistaisi. Ja oikeastaan kantsiikin paistaa koska sellainen lantio vähän vaatiikin toppausta ja voi on oikeestaan aika terveellistä! Cosplayaajat tiedostavat aika hyvin sen faktan että koskaan ei voi olla yhtä nätti kuin hahmo, koska haluaa myös olla elinkelpoinen yksilö joka voi kävellä kaatumatta eteenpäin tissien painosta tai katkomatta jalkojaan portaissa. Ikävä kyllä aika monet muut eivät tätä ole hyväksyneet, ja siksi aina tekeekin mieli lähteä ratkomaan kivespusseja ja muksimaan tissejä kun törmää näihin empatianjättiläisiin, jotka haluavat kieltää kaikilta läskiperseiltä cosplayaamisen. Kiva kai se on kenen tahansa lukea että "onpa lihava hyi, sais cosplayata vaan sitä isoperseistä koulutyttöö eikä ketään muuta".



Yksi hirveän yleinen ja vallitseva viehätys cosplayssa on se samanhenkisten kanssa hengaaminen ja hyväksytyksi tuleminen, koska sitä ei arkielämässä vältsysti tapahdu. Hassua, koska minusta kai koko harrastus on ihan samaa paskaa kuin yläaste, paitsi että cosplayhommissa opettajat pukeutuu paljastavammin ja bailaavat aamuun asti eikä kukaan pakota laskemaan kuinka monta lehmää pellolla on jos mustat lehmät on X ja laikukkaat Y. Samaa paskaa muuten. Toiset haukkuu läskiksi, yhdet on kingejä (tai ainakin kuvittelevat niin), toiset on luusereita, ja aina ne kaikkein vanhimmat facepalmaavat nuorimmille samalla kun kuvittelevat olevanssa supercooleja (sillä erotuksella että cosplaypiirien vanhimmat ON supercooleja, duh). Joten millä hiton tavalla tämä on terve ympäristö nuorelle, joka ei kehtaa edes ostaa rintaliivejä kaupasta?



Minua vaan ottaa niin paljon päähän cosplayn vuoksi laihduttaminen. Cosplayn. Maailman turhimman asian vuoksi. Onhan se toki hienoa jos joku saa ylipainoa pudotettua motivaattorinaan cosplay, mutta ei sen laihduttamisen pitäisi tapahtua minkään noin hölmön asian vuoksi. Ei se ole itseisarvo että on laihempi. Itseasiassa monen ihmisen terveydelle varmaan taitaa olla parempi että on vähän hyllyvä pylly ja pehmeä keissi. Kaikissa meissä ei asu laiha ihminen, jotkut meistä vaan on tehty keräämään ihon alle talvivarastoa kuin karhut. Toiset taas ovat teflonia ja rasva vaan liukuu päältä, tarttumatta mihinkään. Kummallekaan ei mahda mitään. Voit syödä kaiken maailman inkiväärin ja atkinseilla vaikka kuinka, mutta alusvaatemallilta näyttäminen vaatii myös geeniarpajaisissa voittamista, ja niitä arvontoja ei tehdä joka ilta klo 21.



Ihanimpia asioita joita olen kuullut on kun eräs kaverini totesi että miksi hän koko ajan yrittäisi laihduttaa ja kytätä syömisiään kun ruoka on vaan niin hyvää ja siitä tulee hyvä mieli, ja jos on sitten jonkun mielestä ällö niin olkoon. Nuori, normaalipainoinen nainen päästi irti ja oli onnellinen. Ja edelleen normaalipainoinen.




En yritä edes sanoa että cosplayaajat, tunkekaa keksejä suuhunne, vaan lähinnä että cosplay on kuin petrimalja täynnä syömishäiriöbakteereja, ja minua vähän karmii kuulla conia edeltävistä paastoista ja cosplaykeskeisestä laihduttamisesta koska "haluan laihduttaa että näyttäisin hyvältä hahmona X" alkaa hipoa thinspirationia. Paremmalta kuulostaisi "whoooaaa hahmolla X on törkeen hyvä hemoglobiini, mäki alan syödä järkevästi että saan tollaset hemoarvot!" Toisaalta, animutytöt syö vain kakkua ja keksejä koska ne ovat mielikuvitushahmoja jotka syövät ja kakkaavat pikseleitä, eikä niiden ruokavalio ole mitennkään esimerkillinen.




Että niin. Laihdutus laihuuden vuoksi ja siitä jatkaen cosplayn vuoksi on minusta hölmöä ja surullista. Ruoka on hyvvää. Ei haittaa vaikka et ole täydellinen.


mut kaikkien miesten pitäs kyl näyttää tältä

4. elokuuta 2011

3 + 3, eli jee, Iltsi tagas minut!

Päässä humisee tällä hetkellä sellaisia juttuja joista ei voi blogata, joten vähän tuuletan ja päivitän tällä memellä. Niin ei taas mulle blogimiitissä naureta kun en koskaan päivitä.

On kuusi asiaa jotka teidän täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi taggaat kuusi blogia ja linkkaat blogin ales joka sinut linkkasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa. 1.Cossi joka on vähiten suosikkisi ja syy. 2.Huonoin kokemus conissa. 3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme positiivista asiaa jotka täytyy kertoa. 1. lempi cossisi ja syy. 2. Paras kokemus. 3. Paras conisi ja syy.


Negat:

1. Inhokkicosplay

Joskus muinoin cosplayasin Hitsugayaa Bleachista. Peruukki oli tehty epäonnistumisesta, samoin kapteenintakki. Kuvia siitä ei ole eikä tule. Taisi olla myös viimeinen tai toisiksi viimeinen crossplayni, sen jälkeen olen todennut että parempi jättää se niille joihin se ei satu ihan yhtä paljon. Toinen inhokki on Persona 3:n Mitsuru, joka on vaan niin huolimattomasti tehty että nyyh. Hienoja kuvia siitä tuli, mutta tekisi mieli tehdä joskus uusiksi ja paremmin.



2. Huonoin conikokemus

Yksittäinen huono kokemus oli vuoden 2010 BakaConin jonotus. Olisihan sitä voinut ennakkorekisteröityä, mutta emme ihan arvanneet että se olisi paikan päällä niin työn ja tuskan takana. Palelin, ragesin mielessäni, olin hyvin tyytymätön. Onneksi kivat ihmiset lievensi fiiliksiä, ja sitten loppujen lopuksi oli kivaa.


3. Huonoin coni

Olen välttynyt superhuonoilta coneilta, joten sanotaanko että tylsintä oli Bakaconissa vuonna 2009. Tuttuja oli supervähän, ohjelma oli tylsää, ja kahviakin oli lähes mahdoton saada suhteellisen sujuvasti. Lähdimme erittäin hyvissä ajoin rautatieasemalle.
(Hui, en oikeesti inhoa Bakaa yleisesti, ikävä kyllä siellä on vaan ollut tympeimpiä hetkiä!)


Kivat!:

1. Lempipuku

Vaikka melkein kirjoitin tämän inhokkipuolelle, niin kyllä se on Queen Esther -pukuni. Vaikka en kyllä ihan halvalla lähtisi sitä enää päälleni kiskomaan, niin sen kanssa on kierretty maailmaa sen verran ja niin monet sormien epiteelikerrokset hyvästelty että kyllä se on ihan paras ja ihanin. Joku ehdotti joskus että myy, kauhistuin. Osittain siksi että hyi älkää katsoko ammattitaidottoman Irtsan räpellyksiä, osittain koska EI. Kävin viime syksynä korjauttamassa kullanväriset ballerinat jotka minulla oli päällä World Cosplay Summitin finaalissa. Kenkäsetä sanoi että ei noilla enää kävele, liimaukset ei pidä. Sanoin että ei se mitään, haluan vaan katella niitä ja halata niitä ja miettiä mitä kaikkea on yhdessä tehty. Sama homma sen koko puvun kanssa.


*paij, paij*


2. Paras kokemus

Huh, onneksi ei tarkennettu että conikokemus niin voin sanoa että Suomen ensimmäisen World Cosplay Summit -esikarsinnan voittaminen! Koska asdf se oli ihan mieletöntä. Liikutun vieläkin kun mietin sitä hetkeä. Tärisin ensimmäisen tunnin palkintojenjaon jälkeen, ja kun vihdoin päästiin hotelliin, äiti soitti ja kirkui puhelimeen ja minä itkin. Hotellihuoneessa makasin alasti sängyssä, meikit naamassa ja hoin vaan että mitä helvettiä, onko tää totta. Seuraavana päivänä en antanut Artun puhua aiheesta ennen kuin oltiin kotona, koska en vaan voinut käsitellä samaan aikaan matkustusstressiä ja tätä tietoa. Ja sitten se oli yhdeksän kuukautta ihan täyttä mielettömyyttä ja kulminoitui siihen matkaan.

Liikutuin kun katsoin viime keväänä Euroviisuja ja Suomen edustajan Paradise Oskarin esitystä ja mietin että "MÄ TIEDÄN MILTÄ TOSTA JÄTKÄSTÄ TUNTUU JUST NYT" koska se pääsi esiintymään Suureen Maailmaan. Ja sit nolotti, mut itkin vähän silti.


3. Paras coni

Voiei, paras voi olla niin monella tapaa. Tämän vuoden Desucon oli monella tapaa täydellinen kun mikään ei mennyt persiilleen ja kaikki tuntui sujuvan ja ihmiset oli huikeita, Bakaconissa oli parhaat tuomarihengailut, J-popconissa viime syksynä oli vaan huikeinta kaikin puolin... Ei pysty sanomaan mikä voittaa.

Hei, muistakaa seurata CFT:n blogista Elffin ja Shufun World Cosplay Summit -matkaa! Elffi oli ekana iltana ehtinyt jo juomaan puoli Eurooppaa pöydän alle, ja järkyttämään väkeä japanintaidoillaan. Thaimaalaisilla on kuulema 15 laatikkoa tavaraa. :O

Muita seurattavia, jos WCS-jutut kiinnostavat:
COSPLAY_SUMMIT Twitterissä (kuvia, kuvia, kuvia! Päivittyy aina kun Japanissa ei ole yö, joskus öisinkin)
Pukan UStream (videoklippejä erään mukanatouhottavan saksalaisen kuvaamana)
Lisäksi joukkueiden omat Twitterit, jota löytyvät todennäköisimmin hakemalla Twitterissä WCS2011. Suomellakin on omansa, @WCS2011Finland!

Lisään linkkejä jahka niitä löytyy, esimerkiksi jos löydän mestan joka streamaa championshipin. Koska jestas sentään kuinka tiukasti olen koneelle liimautuneena jos sellainen löytyy!

PS. Suomen vuoden 2012 WCS-karsintoihin on vielä muutama paikka vapaana...

26. heinäkuuta 2011

Tutoriaali: herrainkaulukset

Ommellaan Irtsan kaa, osa 1! eli kuvallinen opastus herrainkauluksen ompelemiseen

Alaotsikko voisi olla myös "eli kuinka menetin järkeni ja opin rakastamaan masokismia". Minulla on kaksi suurta vihollista tässä maailmassa: Starbuck's-kahvilaketju ja herrainkaulukset. Sokerisiirappi"kahviin" en vieläkään koske, mutta herrainkauluksia täytyy aina joskus tehdä. Viime aikoina onkin kuulunut korviini tuskailua näiden tiimoilta, joten Sheryl-pukua tehdessäni ajattelin kuvata kaulusprosessin ja valottaa sen perkeleen sielunelämää hieman. Mitenkään itse en ole tätä työjärjestystä kehittänyt, vaan se on minulle opetettu. Herrainkaulus (ja kaulukset muutenkin) ovat vaan niin tympeän hankalia aluksi että niistä ei pelkällä tekstillä paljon riemua revitä. Siispä, auttavia kuvia.

Ihan ensiksi, tässä malli siitä millaista kaulusta herrainkauluksella siis tarkoitetaan:



Tuossa siis tämän tutoriaalin työn tulos. Herrainkaulus on siis se ihan perinteisin kaulus, joka on esimerkiksi kaikissa perinteisissä puvuntakeissa. Cosplayn puolelta ensimmäisenä minulle tulee mieleen Persona 3-pelin päähenkilön takki, jossa moinen kaulus myös on.



Tämän hirviön kaavoittamiseen en aio puuttua nyt, koska se on ihan oma matopurkkinsa ja minun taitoni sillä puolella perustuvat jatkuvaan yrittämiseen ja erehtymiseen, joten keskitytään nyt vain ompeluun.

Ensiksi hieman sanastoa. Yritän pitää tämän mahdollisimman ammattisanastovapaana, jotta koko tutoriaalista ei tule kamalaa sanapuuroa, mutta parit asiat on hyvä nimetä ihan ilmaisun helpottamiseksi.



Pinkin raidan alleviivaama kohta on nimeltään peilisauma. Peilisauman pituus ei ole mitenkään kiveenhakatusti määritelty, vaan se on sen mittainen kuin sen tarvitsee olla. Se voi olla hyvinkin lyhyt, tai se voi olla yli puolet kauluksen leveydestä. Joskus kauluksen tuo avoin osa joka aukeaa peilisauman vierestä voi olla hyvinkin pieni, tai valtavan suuri.

Kauluksen eri puolia kutsutaan ala- ja päällikauluksiksi. Myös päällyskaulusta käytetään, mutta itse sanon sitä päällikaulukseksi koska dur dur murteet. Päällikaulus on se puoli kauluksesta, joka näkyy kun kaulus on oikein taitettuna valmiissa takissa. Alakaulus taas on se joka taittuu itseään vasten päällikauluksen alla, jääden piiloon. Ala- ja päällikaulus ovat nimenomaan ne kappaleet jotka menevät niskan taakse.



Alavara on kuvassa rajattu pinkillä. Alavaralla saadaan piilotettua vuori, ettei se löpsyä esiin takin etureunasta. Samalla alavara tukee napinläpiä ja nappeja, jotta kangas ei kärsi käytössä. Alavarat pitäisi oikeastaan aina tukea tukikankaalla jotta se pysyy ryhdikkäänä ja napit läpineen eivät revi sitä rikki.
Kauluksessa alavara on se osa, joka pienenee etureunaa kohti taittuessaan. Tämä osa alavarasta leikataan yhtenä kappaleena miehustan (=päällimäinen kangaskerros vaatteessa) kanssa, jotta taitteeseen ei tule liian paksua saumaa. (Tekemäni liivi on siitä tässä poikkeuksellinen, että kuvassa oleva vuori on enemmänkin vuorin ja muotokaitaleen yhdistelmä. Normaalisti tuosta oikeanpuoleisen pinkin viivan kohdalta alkaisi vuorikangas.)

Kohta, josta kaulus taittuu, on nimeltään taiteviiva.

Aukileikkaus on kun saumanvaroja leikataan esim. kulmassa tai kaarevassa kohdassa jotta kangas taipuisi paremmin. Aukileikkaukset kohdistetaan aina niin että ne loppuvat kohtaan jossa on neulanpisto. Jos aukileikkaus loppuu langan kohdalla, kangas saattaa revetä.


No, sitten päästään aloittamaan!


Kuvassa näkyvät siis miehustan alavara sekä alakaulus. Ala- ja päällikaulus ovat samanlaiset, sillä erotuksella että alakauluksen langansuunta on täysvino (=45 asteen kulmassa verrattuna kankaan reunaan) ja päällikaulus on ihan muutaman millin suurempi ulkoreunalla. Kauluksessa voi olla KT-saumalla eli keskellä takana sauma, jolloin kangasta saa säästettyä hieman. Sauman voi laittaa myös esim. vain alakaulukseen, ja ottaa ainoastaan päällikauluksen taitteelta, jos ei halua että se sauma näkyy ulospäin.

Kuvassa on merkitty keltaisella peilisauma, ja pinkillä pääntiensauma. Keltaiset yhteen, pinkit yhteen.

Ja ihan ensimmäisenä ommellaankin ne keltaiset yhteen!



Kas näin. Kuvassa näkyy nyt siis miehustan alavaran puoli. Alakaulus ommellaan kiinni siten, että kauluksen ulko- ja sisäreunan saumanvarat jäävät vapaaksi. Älä siis ompele niitä kiinni alavaraan! Ompeleen tulisi loppua miehustan pääntiensaumavaran ulkoreunaan, ja alakauluksesta jäädä siis oman saumanvaransa verran yli. Pinkit viivat siis esittävät sitä missä alakauluksen reunat menevät. Sama homma myös päällikauluksen ja vuoripuolen alavaran kanssa, paitsi että nyt tuon sisäreunan saumanvarankin voi ommella, jos teet tavallisen vuorin.



Seuraavaksi ommellaan miehustan pääntiensauma. Toisin kuin voisi luulla, sitä ei missään nimessä voi ommella samaan syssyyn miehustan peilisauman kanssa. Paitsi jos olet joku sorminäppäryyden ylijumala. Se on aloitettava siitä missä peilisauman ommel päättyy, ja aivan tismalleen siltä samalta kohdalta. Nurkkaan voi tehdä aukileikkauksen jo vaikka ennen ompelua, jotta sen saa kääntymään nätisti. Nätimmin kuin tuossa kuvassa, johon tuli ikävä kyllä rytty kun en tehnyt aukileikkausta ensin. Villakankaissa tämä varmaan onnistuu ilmankin, koska villakankaat ovat ihmekankaita, mutta sinnekin se on jälkikäteen tehtävä.

Ommellaan tosiaan koko pääntiensauma, ja päätetään se toisella puolella siihen peilisauman pisteeseen kuten aloituskin. Varo ettet ompele peilisauman saumanvarojen päälle, se vetää koko homman läskiksi.



Noin nätisti sen pitää mennä.



Seuraavaksi ommellaan vuori kiinni alavaraan ja päällikaulukseen. Koska Sherylin liivi on vähän erilainen, otin kuvan koulussa tehdystä harjoituskauluksesta. Siinä ei ole mitään sen kummempaa, nasautat vuorin vaan kiinni.

Paitsi! Halauslaskos.





Pieni mutta aika tärkeä asia, joka askarrutti ainakin minua vuorikaudet. Halauslaskos on pieni laskos KT:lla, jok helpottaa, kuten arvattavaa, käsien viemistä eteen yms. Laskos lisätään vuoria leikatessa niin että kokonaislisäys on 2 cm. Se ommellaan vaan laskokseksi.



Seuraavaksi ommellaankin sitten jo niitä teräviä nypyköitä jotka jatkuvat sieltä peilisaumalta! Lähde jälleen ihan tismalleen peilisauman ompeleen kärjestä, ja jatka koko ulkoreunan ympäri. Varo ettet venytä toista kauluksista ommellessasi! Saatat jopa joutua hieman syöttämään (=toinen kangas löyhemmällä kuin toinen, mutta et vedä kumpaakaan). Suosittelen myös laittamaan KT-saumat kohdikkain vaikka neulalla, jotta niska on sitten siellä missä pitääkin.

Vinkki! Itseasiassa jopa pakollisuus. Ommellessasi teräviä kulmia, tee kulman kohdalle yksi ommel vinoon, kas näin:



Näin kankaalle jää tilaa kääntyä nätisti, koska eihän se koskaan ihan neulanteräväksi käänny. Yksi pisto voi riittää, riippuen toki ompeleen pituudesta (itselläni on siinä ja siinä että yksi riittää, on niin lyhyt tikki).

Sitten vielä sama homma toiselle nypykälle ja etureunalle, ja tadaa! Tässä vaiheessa on hyvä tehdä aukileikkauksia, jotta saat kaulukset asettumaan nätisti.

Lopuksi vielä silitysvinkki: koska päällikaulus on muutaman millin suurempi, sen saa silitetyä hienosti näin:



Päällikaulus siis kuvassa alempi kangas, joka vähän kurkistaa (ihan pikkasen liikaakin, kyllä). Näin kaulukset kääntyvät nätisti niin että ommeljuova ei näy päällepäin.

Ja näin syntyvät kaulukset. Kommentteja, korjauksia, kysymyksiä, lisäyksiä, haukkuja, kaikkea otetaan vastaan. Täydennän opasta sitä mukaa kun tajuan tehneeni älyttömiä mokia tai niistä huomautetaan.

Lisää ohjeistusta kaulusten ja ylipäätään jakkujen tekoon löytyy Opetushallituksen sivuilta, täältä: http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/jakku/

World Cosplay Summit, eli kisaamisen hienoudesta

Kesän conikausi alkaa kääntyä lopuilleen, mutta ainakin itselleni suurin ja odotetuin on vielä edessäpäin. Monelle muulle se on varmaan ollut Desucon tai Finncon-Animecon (jonka itse skippasin koska lol Turku, menin mieluummin vanhempieni kanssa Ikeaan) mutta minulle se on muutamastakin eri syystä Tracon. Yksi hyvä syy on se että olen cosplaykisojen ylimammana säätämässä, ja sen lisäksi pitämässä kahta ohjelmanumeroa (joista lisää myöhemmin - himitsu desu jne). Suurin syy tälle kohokohtaisuudelle on kuitenkin Suomen World Cosplay Summit -karsinnan eka kerta Traconissa. Kellekään ei liene epäselvää miksi WCS on minulle oikein erityisen sydämenläheinen asia, ja erityisen läheisen siitä tekee se että olin erään toisen ihmisen kanssa hivenen äänekkäästi nimenomaan Traconin kannalla kun uudesta karsintatapahtumasta keskusteltiin.

Omat syyni Traconin suosimiseen ovat ns. kaksiset: ykkösenä Tampere-talo, kakkosena itse tapahtuma. Olen jonkin verran luuhannut Tampere-talon pääsalin backstagella sekä kilpailijana että mammana, ja vaikka siellä onkin rappuja ja käytäviä ja kuumakin iskee välillä, backstagella on silti tilaa ja pukuhuoneita vaikka kuinka, ja ne pukuhuoneet ovat mitä mainioimpia: pelkkää peiliä! Jopa vähän liikaakin, jos sattuu olemaan pukeutumassa samaan aikaan kuin joukko coniin jotenkin liittyviä mieshenkilöitä, ja yrität estää kaikista intiimeimpiä alueitasi vilkkumasta... Tänä vuonna yritetään myös välttää sitä happiloppua harrastamalla mahdollisimman vähän jonottelua koko kisaajaporukan voimin. Porrastus on avainsana, jota ehkä vähän rakastan.

Tracon on tapahtumana myös aina ollut mukava, jo vuodesta 2005 asti. Yhtäkkiä se paisui valtavaksi ja joutui muuttamaan, ja siitä tuli Yksi Suurista. Mikäpäs sopisikaan paremmin WCS:n karsintanäyttämöksi kuin coni joka kerää upeisiin puitteisiin paljon upeita cosplayaajia (vaikka osa tulisikin vain Sorsapuistoon hengaamaan, jonka haluan kyllä nähdä syyskuussa koska Suomi ja syyskuu)? Ja järjestelytkin ovat siltä osalta kunnossa että väki ei vaihdu joka vuosi kuten Animeconissa, joka varmaan edelleen lasketaan överisuurimmaksi, jos ei muuten niin menneisyytensä vuoksi. Monen mielestä Desucon olisi varmasti ollut vähintään yhtä mieluinen WCS-karsintaconi, mutta olkoon heillä EuroCosplay. En lähtisi keskittämään kaikkea yhteen coniin, niin hyvä coni kuin onkin. Saan ajatuksestakin traumaattisia takautumia siihen miten Tanskassa nämä hommat hoidetaan...

World Cosplay Summit oli rehellisesti sanottuna yksi elämäni ihan hienoimpia kokemuksia, niin surulliselta kuin se jonkun korvaan kuulostaakin. Toki Summit on osallistujiensa näköinen, ja vuosittain vaihtuva väki takaa sen että aina ei ole yhtä järisyttävän hyvä henki kuin vuonna 2009 oli, mutta kehtaan silti väittää ettei sieltä kukaan tule sellaisilla fiiliksillä että "ihan tyhmää oli, olis voinu jäädä himaanki."* Se on huikea kokemus, jos vaan osaa ottaa sen sellaisena.


* Tähän liittyen, sivutarina: joku oli hernaroinut galtsussa siitä kun heitin ohimennen kommentin kuinka harmitti että missasin Lady Gagan keikan koska olin Japanissa. Ei, se että minua harmittaa Gagalupen missaaminen ei tarkoita ettenkö olisi sata kertaa mieluummin ollut Japanissa kuin keikalla.


Yksi keino, millä pilaa WCS-kokemuksensa aina hienosti, on liika kilpailuhenkisyys. Hullua, eikö! Kilpailemaanhan sinne mennään! No joo ja ei. Toki kilpailuun pitää panostaa, jo ihan Kansallis Mielisen Ylpeyden nimissä (=että Suomea ei dissata netissä :(((( ), mutta liiallinen sen kilpailuaspektin korostaminen tuo mukanaan myös kaikenlaisia ikävämpiä ilmiöitä, kuten muiden joukkueiden kanssa kyräily, paskanjauhaminen selän takana, muuten vain nyrpeä käytös. Kaikki nämä yläasteelta tutut ja paskaksi todetut käytösmallit! On toki sallittua olla sitä mieltä että maan X edustajilla on ihan hirveet puvut tai maan Y toinen edustaja on ruma läski, mutta nämä ovat juttuja jotka kantsii pitää omana tietonaan, tai jakaa vain oman kisakumppaninsa kanssa (käytännössä edelleen paskanjauhantaa selän takana, mutta ainakin hyvin rajattua).

Joukkue on siellä edustamassa sekä Suomen cosplayskeneä että ITSEÄÄN. Inhottavat ja nyrpeät ihmiset muistetaan kyllä (voi, kyllä, ne muistetaan...) ja näiden on turha odottaa ihmisten riemastusta kun astuvat huoneeseen, tai kutsua virallisten juttujen ulkopuolisille ekskursioille. Siinä jää monet kivat lounastreffit tai kymmenen kilometrin patikkaretket Nagoyan betoniviidakossa väliin. Nämä ovat niitä kivoja juttuja joista ne parhaat muistot jää.

On kaksi aivan eri asiaa olla kaikkensa antava kilpailija ja olla kankiperseinen narttu. Kaikkensa antava kilpailija tekee niin hienon puvun kuin pystyy, hioo esityksensä, pistää itsensä likoon. Kankiperseinen narttu tekee myös kaiken tämän mutta samalla sulkee käytöksellään paljon ovia itseltään. Nämä ovet voivat sitten vähän harmittaa jälkikäteen! Verkostoitumisesta on hyötyä myös näissä jutuissa. Tietty, jos ei kiinnosta, niin mikäs siinä. Suurinta osaa varmaan kyllä kiinnostaa, koska kavereiden saaminen ympäri maailman on aika avartavaa ja kivaa!

En tiedä olenko sanonut tätä vielä tarpeeksi monta kertaa, mutta WCS on aika kovaa työtä. Kolmen puvun keksiminen ja tekeminen on aika rankkaa hommaa (ja siksikin toivoisin että Suomen karsintakisa olisi aina todella hyvissä ajoin ennen finaalia - 9 kk oli meille oikein hyvä aika, emmekä edes tehneet uusia finaalipukuja!), ja siinä räpsähtää stressimittari punaiselle kenellä tahansa. Mutta lopussa odottaa se palkinto: melkein kenen tahansa cosplayuran huikein matka, jonka saa viettää samanhenkisen porukan kanssa. Pääsee näyttämään että peräpohjolassakin osataan. Pääsee luomaan kontakteja ulkomaailmaan ja saamaan uusia kavereita. Siinä vaiheessa kaikki se kura on sen arvoista (ja siitä osaa nauttia jos jättää 4chanin ja muiden lautojen lukemisen vähemmälle valmistautumisaikana). Se toki vaatii todellista panostusta (erityisesti nykyään: tänä vuonna kuulema aikovat syynätä sisäsaumoja!), ja se vaatii paineensietokykyä, joten ei siihen kannata lähteä miettimättä tarkkaan onko valmis. Kuitenkin se on niin hieno kokemus että oikeastaan haluan tällä killometriviestilläni vain sanoa että

OSALLISTUKAA WORLD COSPLAY SUMMIT -KARSINTOIHIN.

Jos ette voita nyt, niin ei se mitään. Ei ollut vielä teidän vuosi. Kyllä sekin tulee kun tarpeeksi yrittää.

Mainittakoon näin sentimentaalisen jutusteluni päätteeksi että Traconin kisailmottautumisten toinen vaihe aukeaa maanantaina 1.8. jos mieli tekee mukaan. Ensimmäinen vaihe meni täyteen aika pian, katsotaan miten toisen käy.

Onpas tämä vakavamielinen teksti! Jotta ei poikettaisi tavallisesta pilupalilalalaa-linjasta ihan liikaa, kerron lopuksi että päätin tehdä tälle kesälle vielä yhden puvun sen sijaan että olisin esim. pitänyt vähän lomaa. Hahmonvalinta oli pitkä prosessi, ja lopulta valintaan vaikutti pääasiassa suhteellinen helppous ja tissit. Eniten kyllä tissit. Kävin rintaliiviostoksillakin jo, ja kikattelin kopissa kun testailin miten saan rinnat parhaiten esille. Huoh.

Tämä kesä on ollut täynnä niitä helppoja, kivoja pukuja jotka päällä on ollut suhteellisen helppo liikkua (omg Desuconissa ei ollut ollenkaan korkkareita, ja Nekoconin jäljiltä päkiäni eivät olleet turvoksissa viikkoa!). Tämä ei käy ollenkaan päinsä. Sen sijaan että panostaisin tänä syksynä täysillä vihdoin ja viimein alkaviin yliopisto-opintoihini, aloitan tässä mitä pikimmiten ensi kesä-Desun puvun tekemisen. Miksi näin aikaisin? Koska ajattelin taas testata kärsivällisyyttäni ja virkata siihen tulevan pitsin itse, ja koska se vaatii muutakin askartelua kuin ompelua. Sellaista askartelua joka mahdollisesti vaatii voimatyökaluja ja/tai muuten vain terävien asioiden käyttämistä, joka taas ei ole yhtään minun vahvuuteni. Katellaan mitä tapahtuu, varmaan teen kryptisiä päivityksiä joista ne tietää, ketkä tietää (eli en varmaan tee koska petän selkeästi aina nää blogilupaukseni).

Kaunista loppukesää, väki. Nähdään Traconissa.

11. heinäkuuta 2011

Nekocon 2011, eli kuinka hikoilin Kuopiossa

Olen tässä hellettä ja ylipäätään lämpöä kammoavana ihmisenä ihmetellyt että miten se voi olla meille peräpohjoisille niin hankalaa kasata toimiva ja järkevä ilmastointi, kun se onnistuu niin monilta muilta niin hyvin? Suomalainen julkisten tilojen ilmastointi on täysin ala-arvoista höpöhöpöä, ja sekös minua ottaa päähän.

Nekoconissa ilmastoinnin failaaminen (joka Anikia lukemalla selvisi itseasiassa täysin järjettömäksi alunperinkin eikä rikkoutumisesta aiheutuneeksi) oli oikein mainio aloitus conille joka on (ainakin meidän piireissä) tunnettu kahdesta asiasta: 1) Vitun Kylmistä Öistä, ja 2) Vitun Kuumista Päivistä. Ensimmäinen kohta ei pätenyt (tähän tosin auttoi se, että tänä vuonna mökkien ovet olivat oikeasti oviaukkojen kokoiset) mutta toinen päti. Ja Musiikkikeskus muuttui hikimajaksi. Ja se näkyi. Ja haisi.

Cosplay päällä on toki aina "hauskaa" lämpimällä säällä, sillä kuten pohdimme ryhmässä viikonlopun aikana: sopivan lämmintä/viileää/mukavaa pukua ei ole olemassakaan, vaan aina on jokin vialla. Itse arvasin että lämmintä on, joten valitsin sentään puuvillaisia kankaita että ei kävisi kuten viime kesänä polyesterisukkani kanssa kävi (joka muuten piti pestä kahdesti ennen kuin hienhaju lähti - naminami). Kerroksia tosin kertyi, joten melkoisen hiki oli, ja kaikki ne kerrokset kosteina. Naminami taas.

Pahin hirvitys tapahtui heti lauantai-aamuna. Vastavärjätty oma tukkani päätti valuttaa pinkkiä hikeä vaaleansiniselle paidalleni, ja tuloksena oli hivenen kirjava paita. Sillä piti sitten mennä lauantai, ei auttanut. Loppupäivästä huomasin myös että osa peruukin punertavuudesta ei tullut vaaleanpunaisista kuiduista jotka siihen ujutin, vaan olivat sitä samaa pinkkiä hikeä. (Meitsi on niin naisellinen että hikoilenkin pinkkiä.) Onneksi illan pesuoperaationi tuotti tulosta, ja sain kuin sainkin astianpesuaineella tahrat pois (ja kylmässä vedessä vielä - eat me, Vanish OxiAction!).

Noo, sitkeästi näkyi porukka sisseilevän. Tietääkseni SPR:n väki ei joutunut ronttaamaan pyörtyneitä conittajia pois muiden jaloista, eikä ambulanssikaan käynyt tekemässä kuin harjoituskeikkoja. Muutamat vemppausvammat siitä viuhkojen heiluttelusta ehkä tuli, mutta siinä varmaan se. Muutamia ihmisiä kävi pukuvalintojen vuoksi ihan todellakin sääliksi, siellä näkyi sen verran tuhtia varustustakin.

Oma pukuni oli kuitenkin varsin ilahduttava tapaus! Sen sijaan että päkiäni olisivat itkeneet tuskasta, pystyin kävelemään niillä maltillisilla koroilla koko päivän ilman suurempia tuskia, ja pukukaan ei painanut kuin vähän vyötäröltä (koska sukkanauhaliivini oli pelkkä kuminauha). Liikkumisvaikeuksia ei ollut, pystyin kantamaan oman kassini ja kaivelemaankin sitä. Kaikki sujui! Sheryl menee kyllä ehdottomasti uudelleenkäytettävien pukujen kansioon, eli ei pahvilaatikkoon vaan rekkiin roikkumaan (jahka käy huolellisella pesulla). Muutamat myös jopa tunnistivat, vaikka Macross Frontierin puvuista leffapuvut ovat vähemmän tunnettuja. Kuviakin ottivat, ihan tuntemattomat! Mieletön-Jussi myös kuvasi muutamat napsut sunnuntaina, koska aina pitää olla kuvia Eeppisestä Seinästä. Kaikenkaikkiaan siis omalta osaltani, oikein onnistunut viikonloppu cosplayn kannalta.

No entäs se Nekocon muuten? Lyhyesti: tämä ei ollut se coni johon rannekkeeni ostin. Nekoconit '06 ja '08 olivat eeppisiä, jälkimmäinen oikein erityisen sellainen. Tämä vuosi? No, ihan selkeästi järjestäjät olivat uusia, koska yhtäkkiä huippuconilla oli niitä ekavuotisen conin vauvaongelmia. Tai ehkä en tiedostanut monia näistä ongelmista aiemmin, tiedä häntä. Itsessäni ärsytystä aiheutti kovasti esim. sivuovien käyttökielto, koska mielestäni on aivan järjetöntä blokata tuollaisessa tilassa ovet, jotka tod. näk. vähentäisivät sitä pääovien ruuhkaa. Ja pääovista puheenollen, miksi sieltä oli avattu vain yksi ovi? Miksi kulkeminen ruuhkautettiin siihen, kun ovia olisi saanut järkevästi avattua useamman ilman että rannekkeita valvovat järkkärit olisivat joutuneet jonkinlaiseen työkoomaan. Itsestäni se yksi onneton ovi tuntui kovin ahtaalta, kun siitä yritti tunkea porukkaa sekä sisään että ulos. Lieneekö syy sitten blogaajan omassa leveässä perässä.

Toisekseen, en tiedä kenen linjaus tämä oli, mutta haukun sen silti. Pahoittelut jos oli jonkun tutun, olisin varmaan hellempi puhtaasta kaverikohteliaisuudesta. Tuomarit eivät saaneet työstään muuta kuin pikanuudelia ja lämmintä kättä. Edes ranneke ei tullut heille ilmaiseksi, vaan cosplaykisan ihana ja tuitui tuomaristo joutui maksamaan sisään aivan kuin me tavalliset kuolevaisetkin. Perustelu? "Tuomarointi on etuoikeus." Mitä. Mitä. Joo, onhan se etuoikeus ja kunnia ja "ihihihi pyyskö ne oikeesti mua, meen vaikka olis Ebola just sillon", mutta silti, oikeesti? Tuomarit maksaa sisään? Jos te haluatte pukukilpailun ettekä ihkudaa-kilpailun, niin ne tuomarit ovat siellä tuottamassa teille sitä ohjelmaa lainaamalla ammattitaitoaan/asiantuntevuuttaan/järkeään käyttöönne jotta kilpailijakatraasta saadaan valkattua ne hyvimmät. Toki tuomarointi oli hätäistä ja pääasiassa esitysten aikana tapahtuvaa, joten siihen ei edes mennyt koko päivää kuten joissain coneissa, MUTTA SILTI. MITÄ. En vastusta rahastamista vaikka olenkin vassaripaska, mutta joku roti hei jätkät. Olisivat edes antaneet alennusta.

Cosplaykisat olivat aika siististi hoidettua peruskauraa. Kisaajia oli melkoisen vähän, vähemmän kuin olisin olettanut ja toivonut. Tykkään kuitenkin kovasti tästä CFT:n uudesta skittikisasta, joka taisi olla ensimmäistä kertaa käytössä Nekoconissa. Se säilyttää mahdollisuuden siihen ns. juoksukisaan, ja antaa mahdollisuuden niille jotka haluavat tehdä vähän enemmän lavalla. Tosin juoksukisassakin oli sitä esityspuolta, mikä oli kivaa, mutta sehän ei tuomarointiin saanut vaikuttaa kovin vahvasti. Mutta tykkään tästä että jokaiselle alkaa löytyä enemmän vaihtoehtoja, jolloin kaikki voivat hakea itselleen sopivaa kisausmuotoa ja on paremmin niitä "mahiksia". Itse en lähtisi skittikisaan ihan helposti, koska olen parempi puvuntekijä kuin esiintyjä, mutta monille se on juurikin toisinpäin. Katsotaan millaisiin eeppisiin mittasuhteisiin näissä kisaformaateissa päästään sitten Traconissa, jossa tosiaan on WCS-karsinnan lisäksi sekä yksilösarja että esityskisa (+ hall cosplay ja ties mitä kaikkea muuta).

Ohjelma ei muuten hirveästi jaksanut sytyttää, ja taisinkin käydä sitten lopulta vain cosplaykisoissa, Ilonan luennolla ja päättäjäisissä. Loppuaika kului venyen ja vanuen, hyvin usein Desupöydän läheisyydessä. Nekocon onkin kyllä aina ollut minulle hengausconeista hengausconein, jopa vielä suuremmassa määrin kuin Bakacon, joten sinänsä en ole yllättynyt lainkaan että en käynyt ohjelmaa katsomassa. Varsinkin koska olen nirso, tai vaihtoehtoisesti rageherkkä. Saan suuni vaahdotettua kyllä muutenkin, joten chillaan mieluummin ja varjelen sydäntäni.

Hengausconeista hengausconein oli nimenomaan sitä, ja lievän tylsyyden ja jumalattoman älykkyydenminimoivan kuumuuden pelastivat ihmiset. Juttelin paljon sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei aiemmin ole tullut vaihdettua paria sanaa enemmän ja olin ihan hiijeehuippuu siitä, ja vanhojen tuttujen kanssa tuli peeloiltua. Oli oikein mainiota touhua se, mut vähemmänkin olisi riittänyt. Tai no, ei muuten mutta virsut lipsuu kun tarpeeksi kauan sutkii. Mut kaikki oli ihanii, sekä Rauhalahden porukka että muut, puspus vaan ja patukkaa kaikille.

Koska tämä blogaus ei ole vielä tarpeeksi pillupallilalalaa, tässä hassuja hattuja koska ne tiivistävät sunnuntain tunnelman niin hienosti:










Tää jätkä lyö mua varmaan ukemilla polveen tästä hyvästä.

20. kesäkuuta 2011

Desucon 2011, eli kuinka DUKKU DIKKU

Sepäs oli con. Mitä olen viestiketjuja lukenut ja muutenkin kuullut, Desucon 2011 oli Paras Ikinä. Ja olen samaa mieltä. Omalla kohdallani hienouteen vaikuttivat monenlaiset tekijät, joista yhdeksi lasken mukavat puvut, mutta ei se pelkästään siitä johtunut.

Minulla oli kyllä pyhä tarkoitus tehdä pienoinen paniikkipäivitys ennen conia, mutta paniikki oli niin kova että en yksinkertaisesti ehtinyt. Jokainenkin pieni lepotauko ompelulta kului jumissa olevien hartioiden jumppaamiseen ja venyttämiseen, mikä ei edes tuottanut tulosta ennen kuin perjantai-iltapäivänä noin klo 15. Arttu änkäsi tehdä miekkoja Samurai Girls -pukujamme varten, ja minä väänsin Artulle takkeja apinanraivolla. Perjantaina jouduin vielä töihin kuudeksi tunniksi, jona aikana piti myös vähän tehdä cosplayjuttuja kun asiakkaat sen minulle sallivat. Miekat valmistuivat vasta Lahdessa, puvut onneksi jo ennen lähtöä sinne.

Lauantaina ei oikein ehditty katsomaan kuin cosplaykisaa/näytöstä, koska aikaa meni kaikkien tuttujen jututtamiseen. Mutta jestas että koko show olikin sitten huikea! EuroCosplay-kisa oli muikean tasokas, ja ällistelin esityksiä onnessani. Tosin olen huomannut että en pääse tuomarointiasenteesta sitten millään eroon vaikka en tuomarina olekaan. Harmitti kun en voinut ihan vaan keskittyä katsomaan esityksiä, vaan mietin koko ajan päässäni että miten arvioisin. Täytyy tosin sanoa että en olisi halunnutkaan olla tuomaristossa (NII!!!11) koska sen verran vaikea tehtävä olisi ollut pistää top 3 järjestykseen. Esimerkiksi Ilonan Ashe-esitys tiivisti upeasti hahmon tarinan, eikä tuntunut tylsältä suvantokohdissakaan. Plus että ilmeeni kun häämekon alta paljastui jalkapanssarit ynnä muut. Mira Harjun eli Harjun Mirtsan Kobato-esityksessä taas oli raikasta söpöyttä, joka ei vaatinut ennakkotietoja hahmosta tai sarjasta (paitsi "waiwai" ja "tuitui"), joka aina miellyttää minua joka en jaksa nähdä vaivaa ollakseni anime-ensyklopedia. Erityisesti se miellyttää minua silloin kun olen vain yleisössä, enkä edes ole voinut etukäteen tietää millaisia esityksiä on tulossa. Voittajan eli Aki Rauhalan esitys taas oli näyttävä ja yllätyksellinen, mikä oli aivan mahtavaa! Ajattelin että se olisi loppunut kuolinkohtaukseen, mutta sittenhän se vasta alkoikin! Plus esitys puhalsi jännittävyyttä muuten vähän tylsään esityslajiin eli tanssiin. Hyvä edustaja Lontooseen, kyllä. Jännä huomata että top3:n esitykset olivat kuitenkin kaikki aivan erilaisia: oli tanssia, lyhyt kohtaus, ja tarinantiivistävä mininäytelmä. (Mainittakoon että top3:n ulkopuolelta oma suosikkini oli SoulCaliburin Tiran esitys, koska ooh ooh bladenkäsittelyä ja iih iih Tira.)

Cosplaynäytös oli myös huimaa katsottavaa, olin iloinen että se oli myös täynnä komeita esityksiä! Niistä jäi eniten mieleen Kingdom Hearts: Birth by Sleep -ryhmä, (tunnustus: myös minä olen nolo KH-fani koska ooh ystävyys ja iih oikeamielisyys ja Sora on ihan Kapteeni Amerikka, eikä niinkään iih iih puspus AkuRoku) jonka esitys oli oikein hienosti koreografioitu ja hahmot tulivat kivasti esille (vaikken BbS:ää pelannutkaan, vielä). Kyseisellä porukalla on kyllä potentiaalia ihan kisoihin asti, jos saavat yhdessä tuollaisia aikaan. Monella muullakin näytösläisellä oli. Ekselanttia.

Rimpun juonnoista en sano mitään kun tiiän et sekin on nolo nörtti vaan, mutta sen sijaan käytän tämän tilaisuuden ja tagaan hänet tekemään sen You Are Beautiful -jutun! Ja mainittakoon että koko RECosplayn Desucon-videon voisi linkata siihen omaan meemivastaukseeni, koska voi että olen kaunis ja ylväs ja arvokas koko videon ajan. Se kyllä tiivistää koko conin niin hyvin.

Noh, lauantaina oli vielä HootHootin pitämä Cosplaykilpailut meillä ja muualla -paneeli, jossa olimme Artun kanssa panelisteina. Mukana olivat myös Majo sekä Saltiolan sisarukset Riina ja Sami eli WCS Team Finland 2010. Kerroimme kokemuksiamme maailman suurista ja pienistä cosplaykisoista, ja vertailimme niitä hieman Suomen kisoihin ja ylipäätään cosplaykulttuuriin. Paneeli meni oikein mainiosti, Hootti oli rakentanut rungon oikein hienosti ja veti keskustelua järkevästi että emme vaan jorisseet omiamme reipasta tuntia.

Paneelin lopuksi sain myös kunnian julkistaa seuraava, erittäin tärkeä asia:

WORLD COSPLAY SUMMITIN SUOMEN KARSINNAT VUODELLE 2012 OVAT 3.9.2011 TRACONISSA.

Asia on virallisuudeltaan ihan uunituore ja jännittävä, ja itse olen ainakin oikein täpinöissäni tästä muutoksesta. Mutta tästä lisää myöhemmällä ajankohdalla, mielessäni hautoo jo hieman pyydeltykin blogaus aiheesta WCS ja siihen osallistuminen.

Illalla käytiin sitten vähän syöpöttelemässä, ja oltiin onnellisia ja kiitollisia siitä että Shufu osasi viedä meidät Mamma Mariaan. Aiiivan jumalaista ruokaa, ja aiiivan ihanaa itsetehtyä jäätelöä! Olen aivan valtava pastafani, joten italialainen ravintola & geriatria eiku gelateria oli aivan täydellinen vaihtoehto ruokailupaikaksi. Pitää ehkä mennä aina kun on Lahdessa, koska omnomnom. Muuutta yhtäkkiä kello olikin 23, ja soitimme aiemmin autollani karanneen Rimpun hakemaan. Majapaikassa oli niin hurjat bileet että puhuimme kaksi tuntia nukkumisesta ja sitten kaikki sammuivat unenpuutteeseensa. <3

Sunnuntaina skippasin suosiolla Hayao Miyazaki ja vihreä telaketjufeminismi -paneelin koska vaikka periaatteessa aihe kiinnosti, ohjelmakuvaus nosti karvani pystyyn kuin viidakkokissalla ja päätin että turvallisempaa rytmihäiriöiselle sydämelleni olla menemättä. Sen sijaan nukuimme tunnin pidempään, ja menimme Sibbelle vasta sopivasti katsomaan Hootin Fanityttö <3 GONZO -luentoa. Tai minä menin sinne änkemään peruukkia päähäni ja näyttämään peukkua Garasu no Kantai -jutuille koska hihiihihi niin huono/paras sarja. Missasin osan historiikista, mutta luento oli mainio ja herätti mielihalut katsoa kaikki sarjat joita Hootti erityisesti pui. Kamalaa, miten niin huono studio onnistuu tekemään niin minulletehtyjä sarjoja. Ihan ensimmäisenä katson kyllä Garasu no Kantain loppuun, kun siitä on jo 12 jaksoa katsottuna (kärsittynä). Lainatakseni Rimppua, "voi vitun Cleo". Se on tuuli~ (Plus omg omg BB omg pakko cosplayaa omg)

Sunnuntai meni niin supernopeasti että vähän surutti, mutta hirveästi ei voinut jäädä fiilistelemään päättäjäisten jälkeen koska edessä oli vielä ajomatka Helsinkiin ja sieltä Jyväskylään. Kävimme nimittäin Artun kanssa hakemassa Pyllymurosta akvaarion, koska miksi ajaa erillinen keikka Helsinkiin kun on jo sillä suunnalla. Ihan rattoisasti se kotimatka kyllä sitten menikin, Artun kanssa jauhettiin kakkaa ja etsittiin epätoivoisesti radiokanavaa joka kuuluisi (ja olisi muu kuin Yle Vega). Hartolan jälkeen vähän nukutti mutta kyllä me kotiin päästiin.

Näin. Sellainen oli Desureissu. Yleisfiilis on siis että coni oli älyttömän onnistunut, kivaa oli, vähän pidempäänkin olisi vielä jaksanut. Kiitos ihan älyttömästi järjestävälle taholle sekä kaikille tutuille joita tuli nähtyä ja jututettua, sekä erityisesti roralle ja yacille kuvaamisesta! Onneksi seuraava coni on pian (ja puku aivan 100% aloittamatta lol) ja näkee taas ainakin isoa osaa teistä.

Tältä muuten näytimme lauantaina (kiitos rora!):



Sunnuntailta ei vielä ole kuvia, mutta tulee kun tulee. Tarkoitus olisi myös shootata mökkireissulla ensi viikolla, jos vaan kuvaaja suostuu.

Lopuksi kuva siitä, miltä asuntomme olohuone näytti maanantaina:


Ja olin jo ehtinyt laittaa vähän tuota silppua roskikseen...


Huom. ehdin jo siivota kaksi kourallista tuota solumuovisilppua pois ennen kuin hoksasin että tässähän olisi mainiota kuvitusta tätä blogausta varten. Hävityksen kauhistus oli melkoinen, ja on edelleen. Kai ne on joskus siivottava pois, että Arttu pääsee aloittamaan seuraavaa panssariprojektia. Yllättäen cosplayaaminen ruokki cosplayintoa, ja olemme innosta puhkuen suunnittelemassa seuraavaa paricosplayta. Pääsen vihdoin cosplayaamaan yhtä hahmoa josta olen haaveillut aika kauan, vaikka vihaankin kyseistä ämmää ehkä enemmän kuin mitään fiktiivistä hahmoa. Nauroin jo Artulle että voidaan osallistua cosplaykisaan ja tehdä esitys jossa minä vaan bailaan samalla kun taustalla soi se untsunts-biisi jossa Timo Soini huutaa JYTKY, JYTKY, JYTKY. Tää hahmo on kuin cosplayaisi Jussi Halla-ahoa jolla on tissit ja naama kuin Jonne Aaronilla. Hyi saasta mikä muija. Mutta se on upea, ja itseään pitää joskus kiduttaa. Plus voi ottaa tyhmiä kuvia joissa tyhmiä hahmoja nolataan. Huoh, cosplay.

Joo. Kiitos, ja näkemisiin pian. Seuraavana vuorossa Nekocon, eli kuinka pieraisin puvun nollasta sataan kolmessa viikossa tai epäonnistuin surkeasti.

6. kesäkuuta 2011

Pikapäivitys, eli kuinka tapetaan aikaa aamulla ennen lähtöä.

Olipas tyhmä syy pitää päivitystaukoa: en päässyt kirjautumaa Bloggeriin koska jostain syystä en saanut olla auto-kirjautuneena kahdella eri koneella. No me gusta, haluan olla koko ajan kirjautuneena kaikkialle myös läppärilläni!

Nytkin kyllä jää vähän kämäiseksi tämä päivitys, koska en ehdi kirjoittaa pidempään (koska tärkeitä jäätelönsyöntitreffejä!). Vorona tagasi minut You are beautiful -meemiin ja teen sen nyt etten unohda!

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!



Kuvaan itseäni ihan naurettavan vähän, joten tämäkään ei ole omalta kameralta vaan jonkun luokkakaverin ottama ja minulle antama. Kuva on keväältä '10, viimeisestä asiakastyöstämme ekalta amisvuodelta. Teimme sarjatyönä hirvittävän läjän liivejä, ja voin sanoa että muistan työjärjestyksen edelleen ulkoa. Huoh. Tässä vaiheessa on näköjään vielä semihyvät fiilikset, veikkaan että viikkoa myöhemmin otetussa kuvassa olisi ollut sikkuranaama ja keskisormi.

(Pitiks näiden selityksien olla lyhyitä? Fat chance!)



Tätä en varmaan ole koskaan laittanut mihinkään? Kirjamessut 2009, ja ihanan ihanat RiE ja YuRi. Mimmit olivat tosiaan WCS-karsinnoissa vieraina ja hengailtiin yhdessä melkein koko viikonloppu. Parhaita tyttöjä, hirveä ikävä. En kyllä varmaan ole kuvan kaunein, kun Arttukin on noin komeana.



Artusta puheenollen. Me ollaan ihan naurettavan huonoja söpöilemään, joten tää on harvinainen kuva. Me vittuillaan enemmän kuin pussaillaan, mut niin se vaan menee. Lol noloo.



No tää nyt on Facebookissa jo esitelty, eikä omalta kameralta ollenkaan, mutta laitan silti koska valmistujaiset, fuck yeah! Valmistuin tosiaan vaatetusompelijaksi (sama asia kuin pukuompelija, paitsi tyhmempiä kursseja ja lepsummat vaatimukset!) tuossa männäviikolla. Mekko on itsetehty ja hattu vastalause rumaa pukuompelijan lakkia vastaan (ja koska en ole pukuompelija).



Jaaa sitten se todellinen naamani! Viime kesän Thage-kuvauksista. Koskin johonkin kakkaan.

En muuten tagaa koska kaikki muut on varmaan tän tehneet. Oon sillee perseestä.

Tulossa pian: "APUA DESUCON ON IHAN KOHTA JA MITÄÄN EI OLE VALMIINA AAARGH"-päivitys.