25. joulukuuta 2011

Kuinka feikkaat olevasi normaali, eli hyvää joulua

Lupasin joulukuun alussa, muiden aloitellessa blogiensa joulukalentereita, että minun joululahjani lukijoilleni olisi se, että päivitän joulukuun aikana. Yllättäen, joulupäivänä ihan! Hyvää joulua siis, toivottavasti saitte paljon lahjakortteja hyödyllisiin paikkoihin ja jotain desulippuja ja kaikkea sellaista! Itsehän sain kihartimen, jota ajattelin testailla peruukkiin vielä tänä yönä. Katsellaan.

Alkuun vielä pieni mainos, koska kukaan tuskin jaksaa enää tämän kilometriläpän luettuaan klikkailla linkkejä: käykää kaikki joinimassa uudelle kansainväliselle cosplay-sivustolle nimeltään World Cosplay! Hirveän hauska, aika pitkälti kuin Cure mutta vieläkin selkeämpi ja paremmalla englannilla kirjoitettu. Itsehän liityin sinne salamavauhdilla heti kun sen jostain bongasin, ja minut löytää täältä! Followatkaa minua, jee!

Ja siitä finglish-kauhusta ylipäästyämme, tässä varsinainen, öiden hämärässä pitkällä aikavälillä kirjoittamani opas siihen, miten huijaat läheisesi kuvittelemaan että olet normaali ihminen, vaikka oikeasti oletkin vain joku outo cossioutoilija!

Cosplay on aika jännä harrastus, kuten varmaan kaikki tiedämmekin. Pitää osata kaikenlaista oikeassa elämässä hyödytöntä ja turhaakin, ja kaikki vain siksi että voi näyttää nätiltä ja olla köyhä. Eikä sillä edes saa hirveästi hyväksyntää, paitsi kohteliaita "no onpas hienoa"-kommentteja joiden antajat oikeasti ajattelevat sisimmässään "miksi niin kreisi". Olemme siis syrjittyjä kummajaisia, koska emme pelaa jäkistä ja meikkaamme pääasiassa cosplayaamista varten. Tässä kuitenkin Irtsan vinkit siihen, miten vaikutat normaalilta mutta edistät cosplay-harrastustasi samaan aikaan!

1. Reality-televisio

Kaikki coolit mimmit katsoo realitya vaikka eivät oikeasti haluaisikaan, joten katso sinäkin! Mutta sen sijaan että saisit television välityksellä sukupuolitauteja katsomalla Jersey Shorea tai Big Brotheria, katso malliohjelmia! Huippumalli haussa voi vaikuttaa tylsältä (suomalainen versio) tai aivan liian naurettavalta (amerikkalainen versio), mutta siitä voi jopa oppia jotain cosplayaamisessa hyödyllistä. Erittäin hyvä juttu, jos haluaa cosplaystaan kuvia, joissa näyttää nätin lisäksi eläväiseltä. Ilona kuvasi minua taannoin CosplayGaalassa, ja kehui jossain vaiheessa kuinka eläväiset ilmeet ja silmät minulla on. Sanoin hänelle että "I graduated from the Tyra Banks College of Smizing, bitch!"

... No en oikeasti sanonut noin, mutta niin se vaan on, olen katsonut niin paljon jenkki-Huippista että aina kun poseeraan kameralle, muista että aina pitää ~smaizaa~. Plus olen oppinut että omat kulmat pitää tuntee ja sillee. Eli asioita voi oppia! Ja jos katsoo näitä ohjelmia YouTubesta, aina voi skipata ne kohdat missä mimmit draamailevat (amerikkalainen) tai ovat viihteellisesti kiinnostavia kuin toissavuotiset koivuhalot vajan peränurkassa (suomalainen), ja silti pystyä keskustelemaan ohjelmista kuin normaali ihminen!

Toinen, vähemmän kreisi ja myös vähemmän ilmiselvä reality jota kannattaa katsoa on stailausohjelmat. Joo, ne on joskus jopa vielä ärsyttävämpiä ihmeellisine "hei ripustettiin kaikki sun vaatteet tänne kaikkien muiden katseltavaksi ja arvosteltavaksi" tai "hei ripustettiin SUYT tänne kaikkien muiden katseltavaksi ja arvosteltavaksi" -tempauksineen, mutta aina jossain vaiheessa se kreisijuna etenee siihen vaiheeseen kun juontaja analysoi uhrinsa vartalon ja kertoo millaiset vaatteet tälle sopivat.

No mutta mites tämä auttaaa cosplayssa? No koska vaatteilla voi huijata. Kun tunnistaa oman vartalonmallinsa ja millaiset vaatteet sille sopivat, oppii ehkä tunnistamaan että millaisissa cosplaypuvuissa sitä saattaisi näyttää perunasäkiltä joka on täytetty rumuudella. Että jos haluaa näyttää nätiltä ja välttää lautaulinat, niin haluaako välttämättä verhota valtavaa ghettobootyaan vekkihameeseen kun se saa näyttämään lähinnä viiden leivän uunilta jossa on purje? Lisäksi, monissa puvuissa voi huijata. Aika harvoin animuhahmojen vaatteissa on saumoja piirretty valmiiksi (ainakaan niihin paikkoihin mihin ne on vaan luonnonlakien mukaisesti laitettava), joten niiden kanssa voi vähän leikkiä! Stailausohjelmien avulla voi oppia sitäkin että millaiset saumat sinulle käyvät (tanakoille pätkille pitkiä linjoja ja niin eespäin).

Mut älkää katsoko Muodin huipulle tämän takia. Siellä on liikaa avuttomia käsiä jotka tietävät vaatteista varmaan vähemmän kuin keskiverto-cosplayaaja. Toki jos omat ompelutaidot aiheuttavat masennusta niin sitten Muhua voi katsoa, ainakin ensimmäisiä jaksoja.


Ja jos haluat katsoa jotain missä kaikki on ihania ja hattaraa ja poneja ja kauneutta ja woohooo, katso mitä tahansa mitä juontaa Gok Wan.


2. Alennusmyynnit


Shoppaillaan!


Kaikkien painajainen: aleryysis. Mutta, sinne vaan pissiskaverien kanssa! Alusvaatetta cosplaypukujen alle? Halpoja ihonvärisiä toppeja. Sukkahousuja? Sukkahousuja! Pinnejä, meikkisieniä, ripsivärejä, yleisimpiä luomivärejä, meikinpoistoaineita, hiuslakkaa, muita tököttejä? Jep, alennuksesta saa kaiken vähän huokeammin. Jokaisessa tavarataivaassa on joskus ale, mutta erityisen hienoksi olen havainnut Sokoksen 3+1-päivät. Sieltä irtoaa kaikkea peruskamaa oikein kivasti euron, pari halvemmalla kuin yleensä, ja joskus jopa meikkejä. Ei kuitenkaan tarvitse olla isommasta kaupungista että pääsee näihin riemuihin käsiksi, sillä kyllä Halpa-Hallit sun muutkin myyvät alennuksessa kaikkea tällaista hyötytavaraa, joskus jopa useammin kuin isot paikat. Jos ostat kerralla vuoden meikkisienet niin... no, sitten sinun ei tarvitse vuoteen ostaa meikkisieniä. Jee.

Toinen alennusmyyntisuosikkini ei kyllä ole sellainen minne mennään pissiskaverien kanssa, mutta ainakin voit sanoa että kävi shoppailemassa alennusmyynneissä, jos joku sattuu tenttaamaan menojasi. Anttila tarjoaa alennusmyyntiensä yhteydessä cosplayaajan tavarataivaan, eli työkalualen. Laarikaupalla erilaisia työkaluja, hintaan 1 - 5 euroa. Varsinaisten vasaroiden lisäksi laareista pursuaa myös hiomapaperia, teippejä, nipsuttimia ja härpäkkeitä joita voi hyödyntää cosplayn tekemisessä, varsinkin jos ei asu enää kotinurkilla eikä voi nyysiä isältään näitä asioita.

3. Meikkaaminen

Jos et meikkaa jo, aloita. Jos meikkaat vähän, kaiva luomivärit esiin. Jos käytät jo aika paljon meikkiä, go full Tuksu.



No okei, en tiedä onko full Tuksu ihan paras vaihtoehto jos haluaa feikata olevansa normaali, mutta meikkaaminen ylipäätään saa sinut sulautumaan paremmin tavisten maailmaan, erityisesti jos olet vielä peruskoulussa tai toisen asteen koulussa. Tai jakkupukuammatissa. Kevyt päivämeikki päivään, bilemeikki iltaan. Vedenpitävä meikki joka ei suttaannu pyyhkiessä häihin, vettäpitämätön meikki joka ei kuitenkaan lähde pyyhkimälläkään hautajaisiin.

Tämän liittymisen cosplayhin varmaan arvaattekin, mutta sanottakoon se nyt: harjoitus. Meikkaaminen on eri asia kuin maskeeraaminen, joten myös sitä normaalia meikkausta pitää harjoitella. Kevyt päivämeikki (lemppariasiani ikinä, koska mitä helvettiä se oikeastaan tarjoittaa?!) opettaa meikkaamaan kuin pikkutytöt, bilemeikki kuin panssarivaunutissibeibet. Ja kaverisi kuvittelevat että ole ~aikuistunut~ ja normalisoituvat, kun shoppailet puutereita ja pohdit meikkivoiteiden koostumuksia ja tarpeellisuutta.

Mitä sitten taas ei kannata tehdä jos haluaa olla normaali? Ei kannata alkaa himohamstraajaksi. Cosplayatessa sitä alkaa helposti tapahtua: ostat vähän liikaa kangasta vuosien ajan ja yhtäkkiä kankaita on kymmeniä muovikassillisia, erilaisia helmiä ja pimpuloita kaikenmaailman pikkunyssäkät täynnä ja jokainen lankarullan hylsy säästettynä koska "siitä voi askarrella jotain!" Vuosien päästä huomaat että tarvitset vähintään sadan neliömetrin asunnon että saat kaikki cosplaykamasi ängettyä johonkin, ja jonain päivänä löydät kangaskassiesi alta fossilisoituneen hamsterin.


Hamsterkhamonin kosto on hirveä


Mutta cosplayssa hamstraamisesta on hyötyä! Niistä lankarullien hylsyistä saa oikeasti askarreltua juttuja, ja jämäkankaista saa helposti kaikenlaisia juttuja! Toki satojen helmien, miljoonien nappien ja pitsikilometrien säilöminen on hankalaa, mutta siinä vaiheessa kun tarvitsen 15 senttiä rautalankaa niin olen hirveän mielissäni siitä ostin aikoinaan sen viiden metrin rullan, ja dyykkasin töissä roskapinosta siihen heitetyt erimittaiset pätkät. Kolmenkymmenen vuoden päästä varmaan ollaan kaikki jossain 5D-"dokumentissa" hamstraavista cosplayaajista, jotka istuu vieläkin pitsimekoissa ja bindereissä vaikka ikää alkaa jo olla aika paljon. Häätö edessä, elämä takana, ja sillee.

Näin. Tällä oppaalla feikkaat tiesi normaaliuteen. Tätä voittekin harjoitella tässä tämän muutaman viikon ajan, ja sitten tuleekin Desucon Frostbite jossa pääsee kummailemaan muiden kummien kanssa. Itsellänihän on kunnianhimoinen urakka saada ihan hitosti juttuja aikaiseksi ennen Frostia, ja joululoman jämien aikana illat kuluvat raitoja ommellessa ja bootcovereita tekemällä. Lapasetkin pitäisi neuloa. Töiden ohella. Huoh. No, reippaasti vaan eteenpäin, vielä kolme viikkoa aikaa! Ei luovuteta nyt!

Ja jälleen, rauhallista ja kaunista joulunaikaa ja uuttavuotta kaikille lukijoilleni! Yritän kohdella teitä paremmin tulevana vuonna.