tag:blogger.com,1999:blog-5773513824668940285.post7590021502075210288..comments2014-06-13T18:09:02.728+03:00Comments on Todellisuuspakoa ompeluhuoneessa: Miksi cosplayaajat ovat perseestä? eli keskustelupiirin vetäjän fiiliksiäIrishttp://www.blogger.com/profile/14813373074571216212noreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-5773513824668940285.post-13908790848179180742014-06-13T18:09:02.728+03:002014-06-13T18:09:02.728+03:00*viittaa 5 minuuttia*
Joo moi, minä tässä : D Hal...*viittaa 5 minuuttia*<br /><br />Joo moi, minä tässä : D Haluisin kovasti keskustella lisää tuosta mistä piirissäkin puhuttiin ihan viimeisenä eli siitä, miten emme ole kovin mukavia toisillemme. Aihehan on kuitenkin aikalailla aina ajankohtainen, varsinkin kun scene kasvaa tappavan tasaista vauhtia.<br /><br />Tarkemmin sanottuna haluaisin puhua siitä, miten me kaikki (minä itseni mukaan lukien) emme tunnu kukaan oikein osaavan antaa toisillemme rakentavaa kritiikkiä. Tyydytään aikalailla vaan sanomaan että jokin oli hyvä/ihana/karmea/paskaa, ja homma jää siihen. Tosi usein varsinkin negatiiviset kommentit vieläpä sanotaan suomalaisen jurosti ja suoraan, mutta samaan hengenvetoon ei kuitenkaan tarjota parannusehdotuksia. Tämä ärsyttää itseäni ainakin ihan loputtomasti, ja tahtoisin että siitä keskusteltaisiin enemmän. (Oon tässä nyt sunnuntaista lähtien solvannut itseäni miten paskan juonnon vedin, koska törmäsin netissä kolmeen [3] negatiiviseen kommenttiin esityskisan juonnostani. Moi.)<br /><br />Itse ainakin olen sellainen ihminen, että kaipaan sitä rakentavaa palautetta. En voi iloita kauneimmistakaan kehuista, ellei jostain suunnasta tule myös parannusehdotuksia. Ikävimmätkin haukut ja solvaukset kestän, jos niiden mukaan liitetään ehdotuksia siitä, miten voisin parantaa, mutta ilman niitä solvaukset sattuvat syvään ja jään vain miettimään, että kaikki mitä tein oli aivan paskaa. Jos vikakohtaa ei osoiteta minulle, näen kaiken yhtälailla paskana ja nekin asiat, joissa olen kokenut onnistuneeni, muuttuvat paskaksi.<br /><br />Kuten piirissäkin tuli todettua, myrkky leviää mitä enemmän sitä levitetään, ja olen itse yrittänyt alkaa muuttaa tapojani antaa palautetta, jos sitä joku kysyy. Yritän aina johonkin väliin piilottaa rakentavaa palautetta, koska on itsellekin suuri ilo jos se pieni antamasi neuvo auttaa toista ratkaisemaan aiemmin hyvin hankalan ongelman. Ehkä oon vaan jotenkin luonnoltani avulias ihminen, en tiedä, mutta musta on ainakin ihan mahtava<br /><br />Eniten ehkä kiinnostaisi tietää, miksi emme jää miettimään hiukan pidemmäksi aikaa kuinka muotoilemme tuntemuksemme ja ajatuksemme rakentavaksi palautteeksi. Se on vaikeaa, tottakai, mikä ei olisi, mutta eikö sillä kuitenkin saisi vältettyä paljon turhaa draamaa ja pahaa mieltä? Ainakin haluan uskoa niin : D<br /><br />(ja puhutaan seuraavaks siitä dokumentista, täst kommentista tuli kauheen synkkä : D)niyarifahttps://www.blogger.com/profile/11649540724568980136noreply@blogger.com