Todellisuuspakoa ompeluhuoneessa

Desucon Frostbite, eli kuinka toteutin vaikeamman kautta lapsuudenunelmani!

2012-01-20T21:27:00.011+02:00

Oli tarkoitus tehdä helppo puku. Joo, olihan Candy helppo, mutta olisi pitänyt haaveissani spesifioida että kaipasin myös vähäistä työmäärää, sillä veikkaan että Candyynkin käytettyjä tunteja lasketaan kymmenissä vaikka vaatteet muotoutuivat ihan muutamassa hetkessä.

Tässä siis lähdekuvani, paitsi että mekon yksityiskohdat kuten kaulus ja hihat on tehty muiden artbook-kuvien perusteella.

Ensimmäisen kerran suunnittelin tekeväni Candyn joskus vuonna 2006. Silloin se kaatui osittain kankaisiin, sillä valko-punainen raitakangas on mahdotonta löytää muuna kuin trikoona ja markiisina, joista kumpikaan ei oikeastaan sovellu erityisen hyvin Candyn mekkoon. Valmiin raidan ongelma on myös siinä että ne raidat menevät juuri niin kuin menevät, ja kellotetussa helmassa ne menisivät ns. päin helvettiä. Koska halusin nimenomaan tehdä juurikin tuon mekon, enkä suinkaan mitään niistä muista ihanista koltuista mitä Candylla on päällään sekä animessa että artbookeissa, jouduin miettimään että mitenkäs sen sitten raidoittaisi. Raitojen maalaamisesta minulla on vain ärsyttäviä kokemuksia, joten päätin kokeilla niiden ompelemista!

Asiaa pyöriteltyäni, päädyin sukeltamaan eBayn loputtomaan ärsytysvorteksiin etsimään vinonauhaa. Kyllähän vinonauhaa saa mistä tahansa kangaskaupasta, ja Eurokangas olisi varmasti myynyt mielellään kokonaisia rullia minulle, mutta whooo, en ole ihan niin hc että viitsisin maksaa niin paljon kuin nuo jäätävät määrät olisivat tulleet maksamaan. eBay tarjoaa tavaraa aika paljon halvemmalla, ja päädyinkin saamaan 50 metriä puuvillavinonauhaa hintaan 12 euroa (postikulut mukaan lukien). Ei pässimpi diili! Mutta sitten alkoi se ompeleminen...

Mekon yläosan raidoitus aluillaan.

Erilainen vinonauha oli erilaista, ja osoittautui vain kerran taitetuksi. Koska valkoinen pohja paistoi punaisen alta harvan sidoksen vuoksi, jouduin taittamaan vinonauhaa uudelleen. Onneksi nauha oli tärkättyä as fuck, ja kaikenlisäksi tosiaan puuvillaa, joten sen sai taiteltua hyvinkin helposti kun vaan tottui siihen.

Kokonaisuudessaan siis yhden raidan työvaiheet olivat seuraavanlaiset:
1. Ompele nauha toiselta puolelta kohdalleen
2. Taita nauha sopivan leveäksi
3. Neulaa kankaaseen
4. Ompele toinen reuna käsin
Ja tämä toistui yli viidenkymmenen metrin verran. Yli viidenkymmenen siksi, että sain venytettyä nauhaa, jolla sain lisää metrejä, ja koska nauha ei ihan riittänyt enää hatun rusettikoristeen raitoihin. Jouduin ostamaan kolme metriä lisää, mutta onneksi sävyeroa ei huomaa koska hattuosa ei ole niin lähellä muita raitoja että silmä pystyisi sävyä vertailemaan.

Mekko piti raidoittaa yksi osio kerrallaan, koska raitojen päät piti saada vyötärösaumaan, olkasaumoihin ja hihojen saumoihin piiloon. Se johtikin superhauskoihin kohdistamistuokioihin, jotka tunnetusti ovat niin kivoja että kuka tahansa tekee niitä mielellään, jee!

Viitake loppumetreillä

Raitojen ja mekon lisäksi askartelin pienen viitakkeen (koska keeppi on tylsä sana), hatun sekä lapaset. Opin vihaamaan karvaa, mutta vihdoinkin keksin olkasaumallisten viitakkeiden salaisuuden. Hienosti meni, siis! Fun fact: viitakkeen vuorikangas on punaista Eurokankaan Oslo-satiinia vuodelta 2004. Melkein vintage-kamaa siis! Silloin aikoinaan siitä tuli narrinpuku lukion ilmaisutaidon kurssin Kuningas Lear -sovitukseen, ja olen vuodesta ja asunnosta toiseen raahannut sitä loppupalaa mukanani. Nyt sain sen ällötyksen vihdoin tuolta nurkistani pyörimästä!

Hattuhommia. "Kaava" vierellä.

Ärsytyksekseni, sain puvun täysin valmiiksi vasta Lahdessa, klo 23.30 perjantai-iltana, kun neuloin lapaseni loppuun. Päädyin tekemään nekin itse koska miksipä ei! Ja tulipahan opeteltua palmikoiden neulominen, jota olen tähän asti vältellyt kovin. Menipähän viikon luennot ja bussimatka Lahteen rattoisasti.

Jos ei muuta riemua itselleni puvusta ollut (paitsi että oli), niin lämmin ainakin oli. Muut hytisi, mutta minulle tuli välillä jopa kuuma Sibeliustalolla. Sunnuntaina Sherylissä meinasi olla vähän vilakampi, mutta Candyssa kyllä säilyi lämpö, jopa lumessa peuhatessa. Mitä teimmekin! Käytiin Jirin ja Idan kanssa kuvailemassa vähän, ja Jiri kuvasi minua ja Iltsiä sunnuntainakin. Kerrankin siis on kuvia puvuista, jesss.

Frostbite oli ihan kiva tapahtuma, suurin anti itselleni oli kaverien näkeminen ja toki ohjelmanpitäminen cosplaytuomaroinnista Roran ja Elffin kanssa. Kiitos muuten kaikille sitä seuraamassa olleille, en olisi uskonut että ihan niin moni vaivautuu vielä sunnuntain viimoisiin ohjelmanumeroihin! Itse en hirveästi ehtinyt kumpanakaan päivinä seuraamaan ohjelmaa, koska erityisesti sunnuntaina oli melkoinen minuuttiaikataulu (kuvia otettiin 20 minuutissa kun satuttiin Jirin kanssa olemaan molemmat vapaalla) koska ennen tuomariohjelmaa oli myös ~salainen kokous~ jutusta, joka toivon mukaan alkaa nähdä päivänvaloa tuossa helmikuun aikana. Kaikenlaista ongelmaa on kuulema ollut (ja itsekin aiheutin päänvaivaa, anteeksi Biitti ja cosplaykisaajia kuvanneet, nyyh!) mutta itselleni pahimmat mokat eivät näkyneet (osittain kiitos sen että emme olleet Ompussa yötä!). Ohjelmalehteä tosin kaipailin itsekin, koska se pikkuliepare oli liian pikkuinen. Hukkasin sen aika monta kertaa kassiini (joka toki on kaoottinen jättisäkki, mutta conissa on pakko ollakin iso kassi jos on... no, minä).

Minua ei yllättävä vierailija haitannut, koska iih ihana silver fox! Ja pääsin vihdoin päätökseen siitä, ketä äänestän. :3

Uusi vuosi, uudet kakkajutut. Frosti jätti jälkeensä ainakin ihan palavan innostuksen kaikkiin cosplay- ja conijuttuihin, ja olenkin jo katsellut hahmoja sellaisella silmällä. SoulCalibur V on ainakin melko kutkuttava tapaus, sekä ihan pelinä että cosplaylähteenä. Yksi iso pukukin houkuttelee... Iso se on lähinnä kooltaan ja näyttävyydeltään, mitään älyttömän vaikeaa en siinä näe, päähinettä lukuunottamatta. Katsellaan, on aika sutinaa ainakin kevätpuoli jo muutenkin. Oma conivuosi tulee olemaan melko... värikäs, itseasiassa, ja tarkoituksena olisi vähän käydä ulkomaillakin. Tracon lähestyy, ja koulukansioni alkaa täyttyä luennoilla kirjoitetuista lappusista joissa on kaikenlaisia Tracon-suunnitelmia. Ja onhan tässä myös tulossa coninjärjestämisen IDIOOTTIkurssi, jossa pidän kaksi luentoa cosplaykisojen järjestämisestä. Pinkeellä kohta kymmenen vuoden cosplaykisakokemuksella ja muutaman vuoden backstagetarkkailijana jaan vähän näkemyksiäni siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Ilmottautukaa kurssille, jos coninjärkkäyshommat kiinnostaa! Toivon mukaan saan noiden luentojen materiaalit kyllä ihan yleiseen jakoon, jahka kurssiviikonloppu menee.

Hyvää talvea, ihanasti lisääntyneet lukijani! Älkää unohtako minua vaikka olenkin hidas (=kiireinen), koska kaikkea jänskää tulossa! Olen mm. hankkinut sakkomaksuja yliopiston kirjastolle, kun olen lainaillut kirjallisuutta ihan blogikirjoitukset mielessä. Mutta siitä lisää, jahka ajatukset muhivat.

Lopuksi sitten kauhea kasa niitä kuvia! Ihan liian ihania kuvia, pelkästään Jirin kuvista jäi käteen 40 kuvaa Candystä. Sheryl-kuvissa minulla oli niin karmiva sunnuntainaama että pitänee joskus ottaa uusiksi... Kuvaajana tosiaan Jiri!

Kuinka feikkaat olevasi normaali, eli hyvää joulua

2011-12-25T23:32:00.007+02:00

Lupasin joulukuun alussa, muiden aloitellessa blogiensa joulukalentereita, että minun joululahjani lukijoilleni olisi se, että päivitän joulukuun aikana. Yllättäen, joulupäivänä ihan! Hyvää joulua siis, toivottavasti saitte paljon lahjakortteja hyödyllisiin paikkoihin ja jotain desulippuja ja kaikkea sellaista! Itsehän sain kihartimen, jota ajattelin testailla peruukkiin vielä tänä yönä. Katsellaan.

Alkuun vielä pieni mainos, koska kukaan tuskin jaksaa enää tämän kilometriläpän luettuaan klikkailla linkkejä: käykää kaikki joinimassa uudelle kansainväliselle cosplay-sivustolle nimeltään World Cosplay! Hirveän hauska, aika pitkälti kuin Cure mutta vieläkin selkeämpi ja paremmalla englannilla kirjoitettu. Itsehän liityin sinne salamavauhdilla heti kun sen jostain bongasin, ja minut löytää täältä! Followatkaa minua, jee!

Ja siitä finglish-kauhusta ylipäästyämme, tässä varsinainen, öiden hämärässä pitkällä aikavälillä kirjoittamani opas siihen, miten huijaat läheisesi kuvittelemaan että olet normaali ihminen, vaikka oikeasti oletkin vain joku outo cossioutoilija!

Cosplay on aika jännä harrastus, kuten varmaan kaikki tiedämmekin. Pitää osata kaikenlaista oikeassa elämässä hyödytöntä ja turhaakin, ja kaikki vain siksi että voi näyttää nätiltä ja olla köyhä. Eikä sillä edes saa hirveästi hyväksyntää, paitsi kohteliaita "no onpas hienoa"-kommentteja joiden antajat oikeasti ajattelevat sisimmässään "miksi niin kreisi". Olemme siis syrjittyjä kummajaisia, koska emme pelaa jäkistä ja meikkaamme pääasiassa cosplayaamista varten. Tässä kuitenkin Irtsan vinkit siihen, miten vaikutat normaalilta mutta edistät cosplay-harrastustasi samaan aikaan!

1. Reality-televisio

Kaikki coolit mimmit katsoo realitya vaikka eivät oikeasti haluaisikaan, joten katso sinäkin! Mutta sen sijaan että saisit television välityksellä sukupuolitauteja katsomalla Jersey Shorea tai Big Brotheria, katso malliohjelmia! Huippumalli haussa voi vaikuttaa tylsältä (suomalainen versio) tai aivan liian naurettavalta (amerikkalainen versio), mutta siitä voi jopa oppia jotain cosplayaamisessa hyödyllistä. Erittäin hyvä juttu, jos haluaa cosplaystaan kuvia, joissa näyttää nätin lisäksi eläväiseltä. Ilona kuvasi minua taannoin CosplayGaalassa, ja kehui jossain vaiheessa kuinka eläväiset ilmeet ja silmät minulla on. Sanoin hänelle että "I graduated from the Tyra Banks College of Smizing, bitch!"

... No en oikeasti sanonut noin, mutta niin se vaan on, olen katsonut niin paljon jenkki-Huippista että aina kun poseeraan kameralle, muista että aina pitää ~smaizaa~. Plus olen oppinut että omat kulmat pitää tuntee ja sillee. Eli asioita voi oppia! Ja jos katsoo näitä ohjelmia YouTubesta, aina voi skipata ne kohdat missä mimmit draamailevat (amerikkalainen) tai ovat viihteellisesti kiinnostavia kuin toissavuotiset koivuhalot vajan peränurkassa (suomalainen), ja silti pystyä keskustelemaan ohjelmista kuin normaali ihminen!

Toinen, vähemmän kreisi ja myös vähemmän ilmiselvä reality jota kannattaa katsoa on stailausohjelmat. Joo, ne on joskus jopa vielä ärsyttävämpiä ihmeellisine "hei ripustettiin kaikki sun vaatteet tänne kaikkien muiden katseltavaksi ja arvosteltavaksi" tai "hei ripustettiin SUYT tänne kaikkien muiden katseltavaksi ja arvosteltavaksi" -tempauksineen, mutta aina jossain vaiheessa se kreisijuna etenee siihen vaiheeseen kun juontaja analysoi uhrinsa vartalon ja kertoo millaiset vaatteet tälle sopivat.

No mutta mites tämä auttaaa cosplayssa? No koska vaatteilla voi huijata. Kun tunnistaa oman vartalonmallinsa ja millaiset vaatteet sille sopivat, oppii ehkä tunnistamaan että millaisissa cosplaypuvuissa sitä saattaisi näyttää perunasäkiltä joka on täytetty rumuudella. Että jos haluaa näyttää nätiltä ja välttää lautaulinat, niin haluaako välttämättä verhota valtavaa ghettobootyaan vekkihameeseen kun se saa näyttämään lähinnä viiden leivän uunilta jossa on purje? Lisäksi, monissa puvuissa voi huijata. Aika harvoin animuhahmojen vaatteissa on saumoja piirretty valmiiksi (ainakaan niihin paikkoihin mihin ne on vaan luonnonlakien mukaisesti laitettava), joten niiden kanssa voi vähän leikkiä! Stailausohjelmien avulla voi oppia sitäkin että millaiset saumat sinulle käyvät (tanakoille pätkille pitkiä linjoja ja niin eespäin).

Mut älkää katsoko Muodin huipulle tämän takia. Siellä on liikaa avuttomia käsiä jotka tietävät vaatteista varmaan vähemmän kuin keskiverto-cosplayaaja. Toki jos omat ompelutaidot aiheuttavat masennusta niin sitten Muhua voi katsoa, ainakin ensimmäisiä jaksoja.

Ja jos haluat katsoa jotain missä kaikki on ihania ja hattaraa ja poneja ja kauneutta ja woohooo, katso mitä tahansa mitä juontaa Gok Wan.

2. Alennusmyynnit

Shoppaillaan!

Kaikkien painajainen: aleryysis. Mutta, sinne vaan pissiskaverien kanssa! Alusvaatetta cosplaypukujen alle? Halpoja ihonvärisiä toppeja. Sukkahousuja? Sukkahousuja! Pinnejä, meikkisieniä, ripsivärejä, yleisimpiä luomivärejä, meikinpoistoaineita, hiuslakkaa, muita tököttejä? Jep, alennuksesta saa kaiken vähän huokeammin. Jokaisessa tavarataivaassa on joskus ale, mutta erityisen hienoksi olen havainnut Sokoksen 3+1-päivät. Sieltä irtoaa kaikkea peruskamaa oikein kivasti euron, pari halvemmalla kuin yleensä, ja joskus jopa meikkejä. Ei kuitenkaan tarvitse olla isommasta kaupungista että pääsee näihin riemuihin käsiksi, sillä kyllä Halpa-Hallit sun muutkin myyvät alennuksessa kaikkea tällaista hyötytavaraa, joskus jopa useammin kuin isot paikat. Jos ostat kerralla vuoden meikkisienet niin... no, sitten sinun ei tarvitse vuoteen ostaa meikkisieniä. Jee.

Toinen alennusmyyntisuosikkini ei kyllä ole sellainen minne mennään pissiskaverien kanssa, mutta ainakin voit sanoa että kävi shoppailemassa alennusmyynneissä, jos joku sattuu tenttaamaan menojasi. Anttila tarjoaa alennusmyyntiensä yhteydessä cosplayaajan tavarataivaan, eli työkalualen. Laarikaupalla erilaisia työkaluja, hintaan 1 - 5 euroa. Varsinaisten vasaroiden lisäksi laareista pursuaa myös hiomapaperia, teippejä, nipsuttimia ja härpäkkeitä joita voi hyödyntää cosplayn tekemisessä, varsinkin jos ei asu enää kotinurkilla eikä voi nyysiä isältään näitä asioita.

3. Meikkaaminen

Jos et meikkaa jo, aloita. Jos meikkaat vähän, kaiva luomivärit esiin. Jos käytät jo aika paljon meikkiä, go full Tuksu.

No okei, en tiedä onko full Tuksu ihan paras vaihtoehto jos haluaa feikata olevansa normaali, mutta meikkaaminen ylipäätään saa sinut sulautumaan paremmin tavisten maailmaan, erityisesti jos olet vielä peruskoulussa tai toisen asteen koulussa. Tai jakkupukuammatissa. Kevyt päivämeikki päivään, bilemeikki iltaan. Vedenpitävä meikki joka ei suttaannu pyyhkiessä häihin, vettäpitämätön meikki joka ei kuitenkaan lähde pyyhkimälläkään hautajaisiin.

Tämän liittymisen cosplayhin varmaan arvaattekin, mutta sanottakoon se nyt: harjoitus. Meikkaaminen on eri asia kuin maskeeraaminen, joten myös sitä normaalia meikkausta pitää harjoitella. Kevyt päivämeikki (lemppariasiani ikinä, koska mitä helvettiä se oikeastaan tarjoittaa?!) opettaa meikkaamaan kuin pikkutytöt, bilemeikki kuin panssarivaunutissibeibet. Ja kaverisi kuvittelevat että ole ~aikuistunut~ ja normalisoituvat, kun shoppailet puutereita ja pohdit meikkivoiteiden koostumuksia ja tarpeellisuutta.

Mitä sitten taas ei kannata tehdä jos haluaa olla normaali? Ei kannata alkaa himohamstraajaksi. Cosplayatessa sitä alkaa helposti tapahtua: ostat vähän liikaa kangasta vuosien ajan ja yhtäkkiä kankaita on kymmeniä muovikassillisia, erilaisia helmiä ja pimpuloita kaikenmaailman pikkunyssäkät täynnä ja jokainen lankarullan hylsy säästettynä koska "siitä voi askarrella jotain!" Vuosien päästä huomaat että tarvitset vähintään sadan neliömetrin asunnon että saat kaikki cosplaykamasi ängettyä johonkin, ja jonain päivänä löydät kangaskassiesi alta fossilisoituneen hamsterin.

Hamsterkhamonin kosto on hirveä

Mutta cosplayssa hamstraamisesta on hyötyä! Niistä lankarullien hylsyistä saa oikeasti askarreltua juttuja, ja jämäkankaista saa helposti kaikenlaisia juttuja! Toki satojen helmien, miljoonien nappien ja pitsikilometrien säilöminen on hankalaa, mutta siinä vaiheessa kun tarvitsen 15 senttiä rautalankaa niin olen hirveän mielissäni siitä ostin aikoinaan sen viiden metrin rullan, ja dyykkasin töissä roskapinosta siihen heitetyt erimittaiset pätkät. Kolmenkymmenen vuoden päästä varmaan ollaan kaikki jossain 5D-"dokumentissa" hamstraavista cosplayaajista, jotka istuu vieläkin pitsimekoissa ja bindereissä vaikka ikää alkaa jo olla aika paljon. Häätö edessä, elämä takana, ja sillee.

Näin. Tällä oppaalla feikkaat tiesi normaaliuteen. Tätä voittekin harjoitella tässä tämän muutaman viikon ajan, ja sitten tuleekin Desucon Frostbite jossa pääsee kummailemaan muiden kummien kanssa. Itsellänihän on kunnianhimoinen urakka saada ihan hitosti juttuja aikaiseksi ennen Frostia, ja joululoman jämien aikana illat kuluvat raitoja ommellessa ja bootcovereita tekemällä. Lapasetkin pitäisi neuloa. Töiden ohella. Huoh. No, reippaasti vaan eteenpäin, vielä kolme viikkoa aikaa! Ei luovuteta nyt!

Ja jälleen, rauhallista ja kaunista joulunaikaa ja uuttavuotta kaikille lukijoilleni! Yritän kohdella teitä paremmin tulevana vuonna.

DesuTalks ja CosplayGaala, eli kuinka olin vaaleanpunainen ja hämmentynyt

2011-11-06T22:56:00.009+02:00

Kävimme vähän haistelemassa Helsinkiä DesuTalksin ja CosplayGaalan merkeissä, ja olipas oikein hauska viikonloppu. Tällä kertaa päästiin ihan katsomaan ohjelmaa Talksissa (toisin kuin viimeksi, kun edustimme Matkamessuilla koko päivän), vaikka täytyy sanoa että narikan henkilökunta oli sen verran viehättävää että puolet päivästä meni siellä juoruillessa. Hups. Mutta olihan siellä ohjelmankin puolella mielenkiintoista kuultavaa ja katsottavaa (kuten eräs söpö esitelmöijä jonka söpöyttä on ylistetty kaikkialla muuallakin), enkä edes jaksanut pahastua Madoka-spoilereista! Itseasiassa se jopa innosti katsomaan Madokan vihdoin loppuun (awwMamiiihnyyh haluun vaan cossaa!).

Talksin jatkoilla minulle esitettiin kysymys, jonka vastausta mietin seuraavana aamuna kuuden aikaan kun aikaisiin herätyksiin tottunut kroppani nykäisi minut hereille tunti ennen kellonsoittoa. Päädyin sitten vastaamaan myöntävästi, ja hupsheijaa, olen näköjään seuraavan Traconin cosplayvastaava. Jännästi elämä vie. En ole kyllä vielä ehtinyt miettiä mitään näitä juttuja, mutta jos jollain on ehdotuksia tai pyyntöjä koskien kisaa niin saa esittää! Mitään en lupaa, paitsi lukea kaikki ehdotukset.

No entäs Gaala! Alunperin meinasin laittaa päälleni Machinan, mutta tuossa edeltävällä tenttiinlukemista vältellessäni pelasin Okamia ja olin täynnä cosplayintoa. Koska viikko, pari on liian lyhyt aika uudelle puvulle (eikä sillä että täällä remonttihelvetissä olisi mitään voinut ommellakaan), kaivoin vanhan Sakuya-pukuni vaatekaapin uumenista ja fiksailin sitä hieman. Täytyy sanoa että muutaman vuoden vanhan puvun käyttäminen vaati melkoista sietokykyä. Ihan hirveet saumat, pahaa teki katsoa sitä reuhkaa. Mutta täytyy sanoa että pääsin käsiksi jonkinlaiseen cosplayn ytimeen, sillä Sakuya on ihan älyttömän hauska puku pitää. Puku itsessään oli mukava (jahka avasin hihojen saumoja ja annoin alleilleni tilaa, ehheh), siinä oli kiva hengailla ja älyttömän kiva poseerata kameralle. En siis jaksa olla kovin murtunut siitä että se ei ole mitenkään hyvä puku noin muuten. Lisäksi, kuvista tuli hienoja!

Tältä se näytti vuonna 2007...

Ja tältä vuonna 2011!

Jostain syystä en vissiin vuonna 2007 kokenut meikkaamista kovin oleelliseksi asiaksi. Nyt oli meikit ja kaikki muu kohdillaan (paitsi korvis joka, ehheh, oli näköjään lähtenyt livohkaan ja roikkui tukassa) ja kuvaustilanne ei yhtä jäätävä koska ei ollut huhtikuinen Tampere. Lähes kasvottomana hahmona poseeraaminen tosin on ihan yhtä vaikeaa nykyään, mutta koska kuvat, joissa olisin vain silmät kiinni ilman ilmeitä olisivat tylsiä, pistin ilmevaihteen sitten ihan kunnolla silmään (öhhöh). Mutta puvun uudelleenkäyttö oli täysin sen arvoista, ihan näiden kuvien vuoksi. Kiitokset kuvaajalle, eli ihanalle Iltsille!

Olin tosiaan Gaalassa myös tuomarina. Kisaajien määrä oli hienoinen pettymys, mutta hienoja pukuja löytyi silti. Osallistuimme myös RECosplayn upean dokumentin tekoon, koska totuus tuomaroinnin takana on hurja.

No, nyt on tämän vuoden tapahtumat sitten käyty. Aika keskittyä ensi vuoteen! Näkemiin veronpalautukset! Noin henk. koht. cosplayjuttujen saralla tässä on tapahtumassa sellainen kukkea henkiinherääminen. Putkiremonttimme on vihdoin valmis, ja jahka saamme kämpän lopullisesti siivottua sen jäljiltä, ajattelin räjäyttää kaavoituskamani olohuoneen lattialle ja alkaa väsätä Frostbiten pukuja raivokkaasti. Ikävä kyllä tätä puuhailua haittaa koulunkäynti, joten saa nähdä koska ehdin ylipäätään siivoushommiin. Mutta pukusuunnitelmia on, pitkästä aikaa niinkin paljon että en tiedä koska ehdin toteuttaa kaikki! Helvetin joutsen -projekti etenee, olen virkkaillut kolmisen metriä reunapitsiä helmaan, ja koska kasvatustieteen luentoja on vielä kolme jäljellä, veikkaan että ahkerana saisin varmaan neljä metriä kasaan joulukuuhun mennessä. Että ihan kivasti! Jos saisin kaavatkin tehtyä niin että tietäisin kuinka paljon sitä oikeasti tarvitsen niin se olisi vielä kivempaa.

Jep. Aloittakaa ihmiset ensi vuoden pukunne nyt, tulee vähemmän kiire.

Tracon, eli kuinka en nähnyt conia kuin vilaukselta

2011-09-10T00:09:00.000+03:00

Tässä ei sit oo kuvia. Aika tylsää. Sortsit.

Puuh. Traconista suurinpiirtein toivuttu. Jäi tosiaan coni hieman vähemmän conittamispitoiseksi ja enemmän työpainotteiseksi, koska toimin tosiaan cosplayvastaavan alaisena ja vastasin cosplaymammojen hommista. Aikatauluja pyöriteltiin ja suunniteltiin ja puljattiin kuukausia ennen conia, ja sitten kun vielä siihen päälle pidin huolen tanskalaisista cosplaykunniavieraistamme Stinestä ja Casperista ja pidin ohjelmaa, niin kyllähän siinä hommaa riitti. Sunnuntaina ehdin kävellä sellaisen pikkuisen kiekan liukuportaita ylös ja takas alas. Että. Mutta kivaa oli, sitä en voi kieltää, ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Ensinnäkin, kiitos vielä kerran kaikille cosplaymammoilleni, olitte huippuja ja osoititte työllänne miksi valitsin teidät siihen hommaan. Koska sain vallan tehdä näitä valintoja, valikoin mukaan ihmisiä joiden tiesin olevan tarpeeksi vastuuntuntoisia ja ymmärtävän mistä mammailussa on kyse. Koska kyseessä oli kaksi massiivista kisaa, halusin tehdä hommasta sujuvaa edes sillä että kukaan ei olisi tehtävistään aivan pihalla.

Toisekseen, kiitos kisaajille! Pahoitteluni niille, joille jäi epäselvyyksiä tai ette saaneet tietoa esim. tuomarointiajastanne ajoissa. Tuomarointiajat olivat nimenomaan sitä varten, että kenenkään ei tarvitsisi napottaa backstagella koko päivää (olen itse sitä aikoinaan tehnyt paljon, ja tiedän miten tympeää se on), mutta kuulin että joillekin oli kuitenkin käynyt näin. Kommentit tallennettu päähäni, seuraavan kerran kun olen järjestelyissä samalla tavalla mukana pidän ne mielessä hommia suunnitellessa. Kisaajia voin kiittää myös joustavuudesta, sillä vähemmän yllättävästi aikataulut laahasivat 5-15 minuuttia jäljessä, ja jotkut joutuivat odottelemaan vuoroaan. Massiiviset kisat olivat massiiviset, ja takahuone täynnä kaikenlaista vipeltäjää joten ahdastakin meinasi välillä olla, mutta yleisesti koko jättimäinen show, sekä lauantain että sunnuntain, sujui hyvin. Katastrofeilta vältyttiin vaikka kaikenlaisia ylläreitä tuli, kuten pukuhuonetilanne sunnuntaina.

Kiitos myös kaikille jotka tulivat katsomaan sekä Casperin ja Stinen Cosplay- ja conikulttuuri Tanskassa -luentoa, sekä vetämääni Cosplayjournalismi netissä -paneelia! Oli huvittavaa lauantaina huomata että keskiöinen Inside the cosplayers' studio -paneeli käsitteli hyvin pitkälti myös blogeja, mutta eipä siinä vaiheessa enää mitään peruta, ja sunnuntain paneelimme oli kuitenkin hyvin erilainen yleishengeltään. Panelisteilleni myös suuri kiitos, oli ilahduttavaa huomata että keskustelua syntyi kun vauhtiin päästiin. Pidin pitkästä aikaa ohjelmaa, viime vuosina olen vain ollu paneeleissa mukana mutta en vetäjänä. Oli hyvä kokemus itsellenikin, joten eiköhän jatkossakin. Iltsin kanssa jo mietittiin että tästä sunnuntaina käsitellystä aiheestakin voisi puhua uudelleen, ehkä isommalla porukalla ja suomeksi, ja ehdottomasti pidemmällä ohjelma-ajalla. Olkoon tämä Traconin paneeli jonkinlainen alustus sille, lällislää te jotka ette olleet kattomassa!

Ja kiitostelun hengessä, suurin kiitos Miralle joka väänsi kisan kasaan meille kaikille. <3

Puuh. Mitä vielä. Narisen vähän. Olin nyreissäni iltabileistä, jotka järjestettiin kamalassa komerossa (oli viehättävä paikka muuten mutta SE IHMISMÄÄRÄ) jossa jytä soi niin että sydän tykytti (joka ei ole minulle erityisen hyvä juttu, kun rytmi on ns. vituillaan luonnostaankin) ja missään ei voinut olla rauhassa. Paitsi alakerran kahvila Valossa, jonne sitten porukkamme siirsimme. Siellä oli mukavampaa kunnes mesta meni kiinni. Yläkerran jytään emme palanneet, ja minua jäi kaivelemaan maksamani sisäänpääsymaksu (luojan kiitos tanskaposse pääsi ilmaiseksi!). No, eipähän tullut tintattua aamuun asti, vaan pääsin jo kolmeksi nukkumaan!

Ja sitten hehkutan vähän miten onnellinen olin että saimme järjesteltyä tämän Stinen ja Casperin vierailun. Iso kiitos siitä Kyuulle, jonka kanssa hommaa selvittelimme. Muissa maissa cosplaykunniavieraat ovat yleisempiä, ja haluaisin vähän ajaa sitä käytäntöä meillekin. Tuomareina ulkomaalaiset toimivat erinomaisesti, koska todennäköisyys favoritismiin on pienempi, ja saadaan sitä Suuren Tapahtuman Tuntua ilman että tuomaristossa istuu joku onneton kunniavieras joka ei tiedä cosplaysta mitään. Tällä kertaa tuomarit menivät myös sillä tavalla nappiin että olivat ns. natseja, joka on hyvä ominaisuus nimenomaan WCS-tuomareissa. Kuitenkaan en ole vielä kuullut narinaa käytöksestä, enkä usko kuulevanikaan koska armaat vieraamme olivat ihania ja parhaita.

Olikohan vielä muuta! No cosplaysta varmaan! Sain kuin sainkin Machinan valmiiksi ja päälleni lauantaina, mutta ehdin pitää sitä vain muutaman tunnin koska totesin olevani liian väsynyt niin... vaativaan pukuun. Hankala kantaa itsensä ylväästi kun haluaisi vaan lölliä lattialla. Muutamalla korjauksella se on kuitenkin itseasiassa hyvin mukava ja kiva puku, ja ajattelin vedellä loppuvuoden conit sitten sillä! Plus jollain toisella, mutta katsotaan nyt. Asumme Artsan kanssa tosiaan tällä hetkellä putkiremontin keskellä, ja koko kämppä on täynnä pikkuruista pölyä ja ompeluhuoneeni täynnä mm. kenkiä, takkeja, hattuja ja keittiötarvikkeita. Vähän jää nyt ompelut vähiin ennen lokakuun loppupuolta...

Sunnuntai meni tosiaan sitten taas Sherylinä, ja voi jestas sentään että se on mukavin puku ikinä. Jalkoihin alkoi sattua vasta monen tunnin päästä, ja ainoa epämukavuus mitä itse puvusta aiheutui oli painauma vyötäröllä koska samassa nipussa oli sukkahousut, alushameen kuminauha (joka on himokireällä että dynamiittihame ei putoa painonsa vuoksi) ja päällyshameen vyötärökaitale (myöskin supernapakka ettei lähde pyörimään päällä). Kuvia ei ole, kummastakaan, koska en tosiaan ehtinyt olla kuvattavana. Olin sininen salama koko viikonlopun, et ehtinyt edes nähdä minua~

KAMALA MIKÄ KILOMETRITEKSTI. Anteeksi. Nyt en muuten sitten lupaile uusia päivityksiä, koska aloitin juuri (VIHDOINKIN) yliopisto-opintoni ja ajattelin keskittää aivokapasiteettini niihin nyt hetken. Minun tuurillani tosin alan suoltaa tekstiä heti huomenna, koska aiheita kyllä riittäisi... Vastatkaa muuten tuohon aiemmassa postauksessa olevaan kyselyyn. Se on tärkeetä tiedettä varten.

Ainiin, cosplaykrapulani taitaa olla virallisesti ohi: ensi vuosi täynnä sirkustelttoja, kirjontaa ja kreisijuttuja. Oho!

Kysely, eli kuinka ...

2011-09-06T19:30:00.001+03:00

Click Here for Poll Online Survey
Conjoint Analysis
| Polls
| Mobile Surveys

| Feedback Tab
View MicroPoll

Elaboroikaa toki kommenteissa.

Uutisia ja kyselyjä, eli kuinka yhdistää asioita yhteen kirjoitukseen

2011-08-27T19:33:00.005+03:00

Ensin ne uutiset.

Tracon lähestyy aika huikeaa vauhtia, joten nyt alkaa olla viimeiset hetket aloittaa mainostaminen.

Monet ovat varmaan jo lukeneet Traconin sivuilta että conissa on cosplaykunniavieraina tanskalaiset Casper Jensen ja Stine Holm Jensen, joilla on monipuolista cosplaykokemusta myös maailmalta. Stine on edustanut Tanskaa sekä World Cosplay Summitissa että EuroCosplayssa, ja Casper pyörittää tanskalaista cosplaynettilehteä, CosMag.dk:ta. Näiltä tiimoilta on myös ohjelmaa: lauantaina klo 19-20 salissa Sonaatti 1 esitellään Tanskan cosplay- ja conikulttuuria, ja sunnuntaina klo 12-13 salissa Studio on vuorossa paneeli aiheesta Cosplayjournalismi netissä. Traconin sivuilla ja ohjelmalehdessä ei tosin ole mainintaa muista panelisteista (koska ohjelmalehti ehti painoon ennen kuin sain heidät vahvistettua) mutta mukana ovat siis myös kotimaiset tuttavamme Ilona ja Elina! Itse toimin tässä jälkimmäisessä ohjelmassa paneelin vetäjänä. Tulkaa katsomaan, varmasti kivaa settiä tiedossa molemmissa ohjelmissa. HUOM, molemmat ohjelmat ovat englanniksi!

Ja tietenkin, luvassa on niitä cosplaykisoja. Itse olen raatanut kisojen eteen takapiruna ja cosplayvastaavan alaisena, jotta saataisiin hervottoman valtavat kisaspektaakkelit rullaamaan myös takahuoneen osalta. Toivottavasti ollaan onnistuttu eivätkä kisaajat eivät joudu kärsimään, ja kaikki ovat lavalle mennessään sellaisessa tajullisuuden tilassa että pystyvät antamaan kaikkensa.

No sitten, kysely. Innostuin tutoriaalinteosta sitä herrainkaulustutoriaalia tehdessäni, mutta en oikein tiedä mikä olisi sellainen aihe josta ei vielä olisi järkevää tutoriaalia. Kysyn siis teiltä, muutamat lukijani, mistä haluaisitte nähdä tutoriaaleja? Peruukeissa taitoni rajoittuvat ihmeellisiin saparoihin mutta tiedän paljon kaikkea jännää esim. kaavoittamisesta, kaavojen muokkaamisesta eli kuosittelusta, ompelemisesta ja tisseistä. Viimeisestä ei kyllä vielä tutoriaaliksi asti taida olla... Joten, hihkaiskaa kommenteissa jos tulee mieleen jotain mistä olisi kiva että joku kertoisi! Pienistäkin jutuista! Tekisin tutoriaalin vinonauhan kulmien ompelemisesta mutta siitä on jo aika kattava opas olemassa englanniksi.

Cosplaypukujen tilanne Traconia varten: 100% ja LOL OMG. Katotaan Sheryloinko koko viikonlopun, vai ehdinkö pykätä toisenkin loppuun asti.

Liian vähän kuvia, en lukenut, tässä olisi kuva jos netissä olisi hassuja cosplaykuvia tai giffejä jotka eivät naura rumille, läskeille tai huonoille, ja joissa ei ole pussaavia tyttöjä. Paremman puutteessa, tässä on Stan Lee skrullina:

Fight for your right to be a fucking fatty, eli kuinka päästin irti estoistani ja näytin katkeruuteni

2011-08-23T14:11:00.012+03:00

Yhtä aihetta olen vältellyt, ja se on ulkonäköpaineet cosplayssa. Syy välttelylle on se, että näen punaista joka kerta kun aihe tulee esiin. Ja heti sen jälkeen syöksyn jääkaapille.

Cosplayhan on ehkä maailman paskin harrastus naisille, ja erityisesti teinitytöille, jos ajattelee ulkonäköä (ennen kuin uliuli: ukot hiljaa, kaulimella päähän). Aika harva meistä on luonnostaan lattamahainen ja isotissinen, tai täydellisillä kasvonpiirteillä siunattu. On heitäkin, ja onnea vaan teille, mutta valtaosa meistä on kuitenkin päärynänmuotoisia persjalkaisia, eikä vartalon perusmuotoon auta mikään nälkäkuuri tai kuntoiluklubi (tai no, edellinen voi auttaakin, mutta huonolla tuurilla kuolo korjaa ennen kuin perä kutistuu). Leipäuunin levyinen lantio on sitä vaikka voissa paistaisi. Ja oikeastaan kantsiikin paistaa koska sellainen lantio vähän vaatiikin toppausta ja voi on oikeestaan aika terveellistä! Cosplayaajat tiedostavat aika hyvin sen faktan että koskaan ei voi olla yhtä nätti kuin hahmo, koska haluaa myös olla elinkelpoinen yksilö joka voi kävellä kaatumatta eteenpäin tissien painosta tai katkomatta jalkojaan portaissa. Ikävä kyllä aika monet muut eivät tätä ole hyväksyneet, ja siksi aina tekeekin mieli lähteä ratkomaan kivespusseja ja muksimaan tissejä kun törmää näihin empatianjättiläisiin, jotka haluavat kieltää kaikilta läskiperseiltä cosplayaamisen. Kiva kai se on kenen tahansa lukea että "onpa lihava hyi, sais cosplayata vaan sitä isoperseistä koulutyttöö eikä ketään muuta".

Yksi hirveän yleinen ja vallitseva viehätys cosplayssa on se samanhenkisten kanssa hengaaminen ja hyväksytyksi tuleminen, koska sitä ei arkielämässä vältsysti tapahdu. Hassua, koska minusta kai koko harrastus on ihan samaa paskaa kuin yläaste, paitsi että cosplayhommissa opettajat pukeutuu paljastavammin ja bailaavat aamuun asti eikä kukaan pakota laskemaan kuinka monta lehmää pellolla on jos mustat lehmät on X ja laikukkaat Y. Samaa paskaa muuten. Toiset haukkuu läskiksi, yhdet on kingejä (tai ainakin kuvittelevat niin), toiset on luusereita, ja aina ne kaikkein vanhimmat facepalmaavat nuorimmille samalla kun kuvittelevat olevanssa supercooleja (sillä erotuksella että cosplaypiirien vanhimmat ON supercooleja, duh). Joten millä hiton tavalla tämä on terve ympäristö nuorelle, joka ei kehtaa edes ostaa rintaliivejä kaupasta?

Minua vaan ottaa niin paljon päähän cosplayn vuoksi laihduttaminen. Cosplayn. Maailman turhimman asian vuoksi. Onhan se toki hienoa jos joku saa ylipainoa pudotettua motivaattorinaan cosplay, mutta ei sen laihduttamisen pitäisi tapahtua minkään noin hölmön asian vuoksi. Ei se ole itseisarvo että on laihempi. Itseasiassa monen ihmisen terveydelle varmaan taitaa olla parempi että on vähän hyllyvä pylly ja pehmeä keissi. Kaikissa meissä ei asu laiha ihminen, jotkut meistä vaan on tehty keräämään ihon alle talvivarastoa kuin karhut. Toiset taas ovat teflonia ja rasva vaan liukuu päältä, tarttumatta mihinkään. Kummallekaan ei mahda mitään. Voit syödä kaiken maailman inkiväärin ja atkinseilla vaikka kuinka, mutta alusvaatemallilta näyttäminen vaatii myös geeniarpajaisissa voittamista, ja niitä arvontoja ei tehdä joka ilta klo 21.

Ihanimpia asioita joita olen kuullut on kun eräs kaverini totesi että miksi hän koko ajan yrittäisi laihduttaa ja kytätä syömisiään kun ruoka on vaan niin hyvää ja siitä tulee hyvä mieli, ja jos on sitten jonkun mielestä ällö niin olkoon. Nuori, normaalipainoinen nainen päästi irti ja oli onnellinen. Ja edelleen normaalipainoinen.

En yritä edes sanoa että cosplayaajat, tunkekaa keksejä suuhunne, vaan lähinnä että cosplay on kuin petrimalja täynnä syömishäiriöbakteereja, ja minua vähän karmii kuulla conia edeltävistä paastoista ja cosplaykeskeisestä laihduttamisesta koska "haluan laihduttaa että näyttäisin hyvältä hahmona X" alkaa hipoa thinspirationia. Paremmalta kuulostaisi "whoooaaa hahmolla X on törkeen hyvä hemoglobiini, mäki alan syödä järkevästi että saan tollaset hemoarvot!" Toisaalta, animutytöt syö vain kakkua ja keksejä koska ne ovat mielikuvitushahmoja jotka syövät ja kakkaavat pikseleitä, eikä niiden ruokavalio ole mitennkään esimerkillinen.

Että niin. Laihdutus laihuuden vuoksi ja siitä jatkaen cosplayn vuoksi on minusta hölmöä ja surullista. Ruoka on hyvvää. Ei haittaa vaikka et ole täydellinen.

mut kaikkien miesten pitäs kyl näyttää tältä

3 + 3, eli jee, Iltsi tagas minut!

2011-08-04T00:06:00.004+03:00

Päässä humisee tällä hetkellä sellaisia juttuja joista ei voi blogata, joten vähän tuuletan ja päivitän tällä memellä. Niin ei taas mulle blogimiitissä naureta kun en koskaan päivitä.

On kuusi asiaa jotka teidän täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi taggaat kuusi blogia ja linkkaat blogin ales joka sinut linkkasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa. 1.Cossi joka on vähiten suosikkisi ja syy. 2.Huonoin kokemus conissa. 3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme positiivista asiaa jotka täytyy kertoa. 1. lempi cossisi ja syy. 2. Paras kokemus. 3. Paras conisi ja syy.

Negat:

1. Inhokkicosplay

Joskus muinoin cosplayasin Hitsugayaa Bleachista. Peruukki oli tehty epäonnistumisesta, samoin kapteenintakki. Kuvia siitä ei ole eikä tule. Taisi olla myös viimeinen tai toisiksi viimeinen crossplayni, sen jälkeen olen todennut että parempi jättää se niille joihin se ei satu ihan yhtä paljon. Toinen inhokki on Persona 3:n Mitsuru, joka on vaan niin huolimattomasti tehty että nyyh. Hienoja kuvia siitä tuli, mutta tekisi mieli tehdä joskus uusiksi ja paremmin.

2. Huonoin conikokemus

Yksittäinen huono kokemus oli vuoden 2010 BakaConin jonotus. Olisihan sitä voinut ennakkorekisteröityä, mutta emme ihan arvanneet että se olisi paikan päällä niin työn ja tuskan takana. Palelin, ragesin mielessäni, olin hyvin tyytymätön. Onneksi kivat ihmiset lievensi fiiliksiä, ja sitten loppujen lopuksi oli kivaa.

3. Huonoin coni

Olen välttynyt superhuonoilta coneilta, joten sanotaanko että tylsintä oli Bakaconissa vuonna 2009. Tuttuja oli supervähän, ohjelma oli tylsää, ja kahviakin oli lähes mahdoton saada suhteellisen sujuvasti. Lähdimme erittäin hyvissä ajoin rautatieasemalle.
(Hui, en oikeesti inhoa Bakaa yleisesti, ikävä kyllä siellä on vaan ollut tympeimpiä hetkiä!)

Kivat!:

1. Lempipuku

Vaikka melkein kirjoitin tämän inhokkipuolelle, niin kyllä se on Queen Esther -pukuni. Vaikka en kyllä ihan halvalla lähtisi sitä enää päälleni kiskomaan, niin sen kanssa on kierretty maailmaa sen verran ja niin monet sormien epiteelikerrokset hyvästelty että kyllä se on ihan paras ja ihanin. Joku ehdotti joskus että myy, kauhistuin. Osittain siksi että hyi älkää katsoko ammattitaidottoman Irtsan räpellyksiä, osittain koska EI. Kävin viime syksynä korjauttamassa kullanväriset ballerinat jotka minulla oli päällä World Cosplay Summitin finaalissa. Kenkäsetä sanoi että ei noilla enää kävele, liimaukset ei pidä. Sanoin että ei se mitään, haluan vaan katella niitä ja halata niitä ja miettiä mitä kaikkea on yhdessä tehty. Sama homma sen koko puvun kanssa.

*paij, paij*

2. Paras kokemus

Huh, onneksi ei tarkennettu että conikokemus niin voin sanoa että Suomen ensimmäisen World Cosplay Summit -esikarsinnan voittaminen! Koska asdf se oli ihan mieletöntä. Liikutun vieläkin kun mietin sitä hetkeä. Tärisin ensimmäisen tunnin palkintojenjaon jälkeen, ja kun vihdoin päästiin hotelliin, äiti soitti ja kirkui puhelimeen ja minä itkin. Hotellihuoneessa makasin alasti sängyssä, meikit naamassa ja hoin vaan että mitä helvettiä, onko tää totta. Seuraavana päivänä en antanut Artun puhua aiheesta ennen kuin oltiin kotona, koska en vaan voinut käsitellä samaan aikaan matkustusstressiä ja tätä tietoa. Ja sitten se oli yhdeksän kuukautta ihan täyttä mielettömyyttä ja kulminoitui siihen matkaan.

Liikutuin kun katsoin viime keväänä Euroviisuja ja Suomen edustajan Paradise Oskarin esitystä ja mietin että "MÄ TIEDÄN MILTÄ TOSTA JÄTKÄSTÄ TUNTUU JUST NYT" koska se pääsi esiintymään Suureen Maailmaan. Ja sit nolotti, mut itkin vähän silti.

3. Paras coni

Voiei, paras voi olla niin monella tapaa. Tämän vuoden Desucon oli monella tapaa täydellinen kun mikään ei mennyt persiilleen ja kaikki tuntui sujuvan ja ihmiset oli huikeita, Bakaconissa oli parhaat tuomarihengailut, J-popconissa viime syksynä oli vaan huikeinta kaikin puolin... Ei pysty sanomaan mikä voittaa.

Hei, muistakaa seurata CFT:n blogista Elffin ja Shufun World Cosplay Summit -matkaa! Elffi oli ekana iltana ehtinyt jo juomaan puoli Eurooppaa pöydän alle, ja järkyttämään väkeä japanintaidoillaan. Thaimaalaisilla on kuulema 15 laatikkoa tavaraa. :O

Muita seurattavia, jos WCS-jutut kiinnostavat:
COSPLAY_SUMMIT Twitterissä (kuvia, kuvia, kuvia! Päivittyy aina kun Japanissa ei ole yö, joskus öisinkin)
Pukan UStream (videoklippejä erään mukanatouhottavan saksalaisen kuvaamana)
Lisäksi joukkueiden omat Twitterit, jota löytyvät todennäköisimmin hakemalla Twitterissä WCS2011. Suomellakin on omansa, @WCS2011Finland!

Lisään linkkejä jahka niitä löytyy, esimerkiksi jos löydän mestan joka streamaa championshipin. Koska jestas sentään kuinka tiukasti olen koneelle liimautuneena jos sellainen löytyy!

PS. Suomen vuoden 2012 WCS-karsintoihin on vielä muutama paikka vapaana...

Tutoriaali: herrainkaulukset

2011-07-26T13:53:00.005+03:00

Ommellaan Irtsan kaa, osa 1! eli kuvallinen opastus herrainkauluksen ompelemiseen

Alaotsikko voisi olla myös "eli kuinka menetin järkeni ja opin rakastamaan masokismia". Minulla on kaksi suurta vihollista tässä maailmassa: Starbuck's-kahvilaketju ja herrainkaulukset. Sokerisiirappi"kahviin" en vieläkään koske, mutta herrainkauluksia täytyy aina joskus tehdä. Viime aikoina onkin kuulunut korviini tuskailua näiden tiimoilta, joten Sheryl-pukua tehdessäni ajattelin kuvata kaulusprosessin ja valottaa sen perkeleen sielunelämää hieman. Mitenkään itse en ole tätä työjärjestystä kehittänyt, vaan se on minulle opetettu. Herrainkaulus (ja kaulukset muutenkin) ovat vaan niin tympeän hankalia aluksi että niistä ei pelkällä tekstillä paljon riemua revitä. Siispä, auttavia kuvia.

Ihan ensiksi, tässä malli siitä millaista kaulusta herrainkauluksella siis tarkoitetaan:

Tuossa siis tämän tutoriaalin työn tulos. Herrainkaulus on siis se ihan perinteisin kaulus, joka on esimerkiksi kaikissa perinteisissä puvuntakeissa. Cosplayn puolelta ensimmäisenä minulle tulee mieleen Persona 3-pelin päähenkilön takki, jossa moinen kaulus myös on.

Tämän hirviön kaavoittamiseen en aio puuttua nyt, koska se on ihan oma matopurkkinsa ja minun taitoni sillä puolella perustuvat jatkuvaan yrittämiseen ja erehtymiseen, joten keskitytään nyt vain ompeluun.

Ensiksi hieman sanastoa. Yritän pitää tämän mahdollisimman ammattisanastovapaana, jotta koko tutoriaalista ei tule kamalaa sanapuuroa, mutta parit asiat on hyvä nimetä ihan ilmaisun helpottamiseksi.

Pinkin raidan alleviivaama kohta on nimeltään peilisauma. Peilisauman pituus ei ole mitenkään kiveenhakatusti määritelty, vaan se on sen mittainen kuin sen tarvitsee olla. Se voi olla hyvinkin lyhyt, tai se voi olla yli puolet kauluksen leveydestä. Joskus kauluksen tuo avoin osa joka aukeaa peilisauman vierestä voi olla hyvinkin pieni, tai valtavan suuri.

Kauluksen eri puolia kutsutaan ala- ja päällikauluksiksi. Myös päällyskaulusta käytetään, mutta itse sanon sitä päällikaulukseksi koska dur dur murteet. Päällikaulus on se puoli kauluksesta, joka näkyy kun kaulus on oikein taitettuna valmiissa takissa. Alakaulus taas on se joka taittuu itseään vasten päällikauluksen alla, jääden piiloon. Ala- ja päällikaulus ovat nimenomaan ne kappaleet jotka menevät niskan taakse.

Alavara on kuvassa rajattu pinkillä. Alavaralla saadaan piilotettua vuori, ettei se löpsyä esiin takin etureunasta. Samalla alavara tukee napinläpiä ja nappeja, jotta kangas ei kärsi käytössä. Alavarat pitäisi oikeastaan aina tukea tukikankaalla jotta se pysyy ryhdikkäänä ja napit läpineen eivät revi sitä rikki.
Kauluksessa alavara on se osa, joka pienenee etureunaa kohti taittuessaan. Tämä osa alavarasta leikataan yhtenä kappaleena miehustan (=päällimäinen kangaskerros vaatteessa) kanssa, jotta taitteeseen ei tule liian paksua saumaa. (Tekemäni liivi on siitä tässä poikkeuksellinen, että kuvassa oleva vuori on enemmänkin vuorin ja muotokaitaleen yhdistelmä. Normaalisti tuosta oikeanpuoleisen pinkin viivan kohdalta alkaisi vuorikangas.)

Kohta, josta kaulus taittuu, on nimeltään taiteviiva.

Aukileikkaus on kun saumanvaroja leikataan esim. kulmassa tai kaarevassa kohdassa jotta kangas taipuisi paremmin. Aukileikkaukset kohdistetaan aina niin että ne loppuvat kohtaan jossa on neulanpisto. Jos aukileikkaus loppuu langan kohdalla, kangas saattaa revetä.

No, sitten päästään aloittamaan!

Kuvassa näkyvät siis miehustan alavara sekä alakaulus. Ala- ja päällikaulus ovat samanlaiset, sillä erotuksella että alakauluksen langansuunta on täysvino (=45 asteen kulmassa verrattuna kankaan reunaan) ja päällikaulus on ihan muutaman millin suurempi ulkoreunalla. Kauluksessa voi olla KT-saumalla eli keskellä takana sauma, jolloin kangasta saa säästettyä hieman. Sauman voi laittaa myös esim. vain alakaulukseen, ja ottaa ainoastaan päällikauluksen taitteelta, jos ei halua että se sauma näkyy ulospäin.

Kuvassa on merkitty keltaisella peilisauma, ja pinkillä pääntiensauma. Keltaiset yhteen, pinkit yhteen.

Ja ihan ensimmäisenä ommellaankin ne keltaiset yhteen!

Kas näin. Kuvassa näkyy nyt siis miehustan alavaran puoli. Alakaulus ommellaan kiinni siten, että kauluksen ulko- ja sisäreunan saumanvarat jäävät vapaaksi. Älä siis ompele niitä kiinni alavaraan! Ompeleen tulisi loppua miehustan pääntiensaumavaran ulkoreunaan, ja alakauluksesta jäädä siis oman saumanvaransa verran yli. Pinkit viivat siis esittävät sitä missä alakauluksen reunat menevät. Sama homma myös päällikauluksen ja vuoripuolen alavaran kanssa, paitsi että nyt tuon sisäreunan saumanvarankin voi ommella, jos teet tavallisen vuorin.

Seuraavaksi ommellaan miehustan pääntiensauma. Toisin kuin voisi luulla, sitä ei missään nimessä voi ommella samaan syssyyn miehustan peilisauman kanssa. Paitsi jos olet joku sorminäppäryyden ylijumala. Se on aloitettava siitä missä peilisauman ommel päättyy, ja aivan tismalleen siltä samalta kohdalta. Nurkkaan voi tehdä aukileikkauksen jo vaikka ennen ompelua, jotta sen saa kääntymään nätisti. Nätimmin kuin tuossa kuvassa, johon tuli ikävä kyllä rytty kun en tehnyt aukileikkausta ensin. Villakankaissa tämä varmaan onnistuu ilmankin, koska villakankaat ovat ihmekankaita, mutta sinnekin se on jälkikäteen tehtävä.

Ommellaan tosiaan koko pääntiensauma, ja päätetään se toisella puolella siihen peilisauman pisteeseen kuten aloituskin. Varo ettet ompele peilisauman saumanvarojen päälle, se vetää koko homman läskiksi.

Noin nätisti sen pitää mennä.

Seuraavaksi ommellaan vuori kiinni alavaraan ja päällikaulukseen. Koska Sherylin liivi on vähän erilainen, otin kuvan koulussa tehdystä harjoituskauluksesta. Siinä ei ole mitään sen kummempaa, nasautat vuorin vaan kiinni.

Paitsi! Halauslaskos.

Pieni mutta aika tärkeä asia, joka askarrutti ainakin minua vuorikaudet. Halauslaskos on pieni laskos KT:lla, jok helpottaa, kuten arvattavaa, käsien viemistä eteen yms. Laskos lisätään vuoria leikatessa niin että kokonaislisäys on 2 cm. Se ommellaan vaan laskokseksi.

Seuraavaksi ommellaankin sitten jo niitä teräviä nypyköitä jotka jatkuvat sieltä peilisaumalta! Lähde jälleen ihan tismalleen peilisauman ompeleen kärjestä, ja jatka koko ulkoreunan ympäri. Varo ettet venytä toista kauluksista ommellessasi! Saatat jopa joutua hieman syöttämään (=toinen kangas löyhemmällä kuin toinen, mutta et vedä kumpaakaan). Suosittelen myös laittamaan KT-saumat kohdikkain vaikka neulalla, jotta niska on sitten siellä missä pitääkin.

Vinkki! Itseasiassa jopa pakollisuus. Ommellessasi teräviä kulmia, tee kulman kohdalle yksi ommel vinoon, kas näin:

Näin kankaalle jää tilaa kääntyä nätisti, koska eihän se koskaan ihan neulanteräväksi käänny. Yksi pisto voi riittää, riippuen toki ompeleen pituudesta (itselläni on siinä ja siinä että yksi riittää, on niin lyhyt tikki).

Sitten vielä sama homma toiselle nypykälle ja etureunalle, ja tadaa! Tässä vaiheessa on hyvä tehdä aukileikkauksia, jotta saat kaulukset asettumaan nätisti.

Lopuksi vielä silitysvinkki: koska päällikaulus on muutaman millin suurempi, sen saa silitetyä hienosti näin:

Päällikaulus siis kuvassa alempi kangas, joka vähän kurkistaa (ihan pikkasen liikaakin, kyllä). Näin kaulukset kääntyvät nätisti niin että ommeljuova ei näy päällepäin.

Ja näin syntyvät kaulukset. Kommentteja, korjauksia, kysymyksiä, lisäyksiä, haukkuja, kaikkea otetaan vastaan. Täydennän opasta sitä mukaa kun tajuan tehneeni älyttömiä mokia tai niistä huomautetaan.

Lisää ohjeistusta kaulusten ja ylipäätään jakkujen tekoon löytyy Opetushallituksen sivuilta, täältä: http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/jakku/

World Cosplay Summit, eli kisaamisen hienoudesta

2011-07-26T00:31:00.007+03:00

Kesän conikausi alkaa kääntyä lopuilleen, mutta ainakin itselleni suurin ja odotetuin on vielä edessäpäin. Monelle muulle se on varmaan ollut Desucon tai Finncon-Animecon (jonka itse skippasin koska lol Turku, menin mieluummin vanhempieni kanssa Ikeaan) mutta minulle se on muutamastakin eri syystä Tracon. Yksi hyvä syy on se että olen cosplaykisojen ylimammana säätämässä, ja sen lisäksi pitämässä kahta ohjelmanumeroa (joista lisää myöhemmin - himitsu desu jne). Suurin syy tälle kohokohtaisuudelle on kuitenkin Suomen World Cosplay Summit -karsinnan eka kerta Traconissa. Kellekään ei liene epäselvää miksi WCS on minulle oikein erityisen sydämenläheinen asia, ja erityisen läheisen siitä tekee se että olin erään toisen ihmisen kanssa hivenen äänekkäästi nimenomaan Traconin kannalla kun uudesta karsintatapahtumasta keskusteltiin.

Omat syyni Traconin suosimiseen ovat ns. kaksiset: ykkösenä Tampere-talo, kakkosena itse tapahtuma. Olen jonkin verran luuhannut Tampere-talon pääsalin backstagella sekä kilpailijana että mammana, ja vaikka siellä onkin rappuja ja käytäviä ja kuumakin iskee välillä, backstagella on silti tilaa ja pukuhuoneita vaikka kuinka, ja ne pukuhuoneet ovat mitä mainioimpia: pelkkää peiliä! Jopa vähän liikaakin, jos sattuu olemaan pukeutumassa samaan aikaan kuin joukko coniin jotenkin liittyviä mieshenkilöitä, ja yrität estää kaikista intiimeimpiä alueitasi vilkkumasta... Tänä vuonna yritetään myös välttää sitä happiloppua harrastamalla mahdollisimman vähän jonottelua koko kisaajaporukan voimin. Porrastus on avainsana, jota ehkä vähän rakastan.

Tracon on tapahtumana myös aina ollut mukava, jo vuodesta 2005 asti. Yhtäkkiä se paisui valtavaksi ja joutui muuttamaan, ja siitä tuli Yksi Suurista. Mikäpäs sopisikaan paremmin WCS:n karsintanäyttämöksi kuin coni joka kerää upeisiin puitteisiin paljon upeita cosplayaajia (vaikka osa tulisikin vain Sorsapuistoon hengaamaan, jonka haluan kyllä nähdä syyskuussa koska Suomi ja syyskuu)? Ja järjestelytkin ovat siltä osalta kunnossa että väki ei vaihdu joka vuosi kuten Animeconissa, joka varmaan edelleen lasketaan överisuurimmaksi, jos ei muuten niin menneisyytensä vuoksi. Monen mielestä Desucon olisi varmasti ollut vähintään yhtä mieluinen WCS-karsintaconi, mutta olkoon heillä EuroCosplay. En lähtisi keskittämään kaikkea yhteen coniin, niin hyvä coni kuin onkin. Saan ajatuksestakin traumaattisia takautumia siihen miten Tanskassa nämä hommat hoidetaan...

World Cosplay Summit oli rehellisesti sanottuna yksi elämäni ihan hienoimpia kokemuksia, niin surulliselta kuin se jonkun korvaan kuulostaakin. Toki Summit on osallistujiensa näköinen, ja vuosittain vaihtuva väki takaa sen että aina ei ole yhtä järisyttävän hyvä henki kuin vuonna 2009 oli, mutta kehtaan silti väittää ettei sieltä kukaan tule sellaisilla fiiliksillä että "ihan tyhmää oli, olis voinu jäädä himaanki."* Se on huikea kokemus, jos vaan osaa ottaa sen sellaisena.

* Tähän liittyen, sivutarina: joku oli hernaroinut galtsussa siitä kun heitin ohimennen kommentin kuinka harmitti että missasin Lady Gagan keikan koska olin Japanissa. Ei, se että minua harmittaa Gagalupen missaaminen ei tarkoita ettenkö olisi sata kertaa mieluummin ollut Japanissa kuin keikalla.

Yksi keino, millä pilaa WCS-kokemuksensa aina hienosti, on liika kilpailuhenkisyys. Hullua, eikö! Kilpailemaanhan sinne mennään! No joo ja ei. Toki kilpailuun pitää panostaa, jo ihan Kansallis Mielisen Ylpeyden nimissä (=että Suomea ei dissata netissä :(((( ), mutta liiallinen sen kilpailuaspektin korostaminen tuo mukanaan myös kaikenlaisia ikävämpiä ilmiöitä, kuten muiden joukkueiden kanssa kyräily, paskanjauhaminen selän takana, muuten vain nyrpeä käytös. Kaikki nämä yläasteelta tutut ja paskaksi todetut käytösmallit! On toki sallittua olla sitä mieltä että maan X edustajilla on ihan hirveet puvut tai maan Y toinen edustaja on ruma läski, mutta nämä ovat juttuja jotka kantsii pitää omana tietonaan, tai jakaa vain oman kisakumppaninsa kanssa (käytännössä edelleen paskanjauhantaa selän takana, mutta ainakin hyvin rajattua).

Joukkue on siellä edustamassa sekä Suomen cosplayskeneä että ITSEÄÄN. Inhottavat ja nyrpeät ihmiset muistetaan kyllä (voi, kyllä, ne muistetaan...) ja näiden on turha odottaa ihmisten riemastusta kun astuvat huoneeseen, tai kutsua virallisten juttujen ulkopuolisille ekskursioille. Siinä jää monet kivat lounastreffit tai kymmenen kilometrin patikkaretket Nagoyan betoniviidakossa väliin. Nämä ovat niitä kivoja juttuja joista ne parhaat muistot jää.

On kaksi aivan eri asiaa olla kaikkensa antava kilpailija ja olla kankiperseinen narttu. Kaikkensa antava kilpailija tekee niin hienon puvun kuin pystyy, hioo esityksensä, pistää itsensä likoon. Kankiperseinen narttu tekee myös kaiken tämän mutta samalla sulkee käytöksellään paljon ovia itseltään. Nämä ovet voivat sitten vähän harmittaa jälkikäteen! Verkostoitumisesta on hyötyä myös näissä jutuissa. Tietty, jos ei kiinnosta, niin mikäs siinä. Suurinta osaa varmaan kyllä kiinnostaa, koska kavereiden saaminen ympäri maailman on aika avartavaa ja kivaa!

En tiedä olenko sanonut tätä vielä tarpeeksi monta kertaa, mutta WCS on aika kovaa työtä. Kolmen puvun keksiminen ja tekeminen on aika rankkaa hommaa (ja siksikin toivoisin että Suomen karsintakisa olisi aina todella hyvissä ajoin ennen finaalia - 9 kk oli meille oikein hyvä aika, emmekä edes tehneet uusia finaalipukuja!), ja siinä räpsähtää stressimittari punaiselle kenellä tahansa. Mutta lopussa odottaa se palkinto: melkein kenen tahansa cosplayuran huikein matka, jonka saa viettää samanhenkisen porukan kanssa. Pääsee näyttämään että peräpohjolassakin osataan. Pääsee luomaan kontakteja ulkomaailmaan ja saamaan uusia kavereita. Siinä vaiheessa kaikki se kura on sen arvoista (ja siitä osaa nauttia jos jättää 4chanin ja muiden lautojen lukemisen vähemmälle valmistautumisaikana). Se toki vaatii todellista panostusta (erityisesti nykyään: tänä vuonna kuulema aikovat syynätä sisäsaumoja!), ja se vaatii paineensietokykyä, joten ei siihen kannata lähteä miettimättä tarkkaan onko valmis. Kuitenkin se on niin hieno kokemus että oikeastaan haluan tällä killometriviestilläni vain sanoa että

OSALLISTUKAA WORLD COSPLAY SUMMIT -KARSINTOIHIN.

Jos ette voita nyt, niin ei se mitään. Ei ollut vielä teidän vuosi. Kyllä sekin tulee kun tarpeeksi yrittää.

Mainittakoon näin sentimentaalisen jutusteluni päätteeksi että Traconin kisailmottautumisten toinen vaihe aukeaa maanantaina 1.8. jos mieli tekee mukaan. Ensimmäinen vaihe meni täyteen aika pian, katsotaan miten toisen käy.

Onpas tämä vakavamielinen teksti! Jotta ei poikettaisi tavallisesta pilupalilalalaa-linjasta ihan liikaa, kerron lopuksi että päätin tehdä tälle kesälle vielä yhden puvun sen sijaan että olisin esim. pitänyt vähän lomaa. Hahmonvalinta oli pitkä prosessi, ja lopulta valintaan vaikutti pääasiassa suhteellinen helppous ja tissit. Eniten kyllä tissit. Kävin rintaliiviostoksillakin jo, ja kikattelin kopissa kun testailin miten saan rinnat parhaiten esille. Huoh.

Tämä kesä on ollut täynnä niitä helppoja, kivoja pukuja jotka päällä on ollut suhteellisen helppo liikkua (omg Desuconissa ei ollut ollenkaan korkkareita, ja Nekoconin jäljiltä päkiäni eivät olleet turvoksissa viikkoa!). Tämä ei käy ollenkaan päinsä. Sen sijaan että panostaisin tänä syksynä täysillä vihdoin ja viimein alkaviin yliopisto-opintoihini, aloitan tässä mitä pikimmiten ensi kesä-Desun puvun tekemisen. Miksi näin aikaisin? Koska ajattelin taas testata kärsivällisyyttäni ja virkata siihen tulevan pitsin itse, ja koska se vaatii muutakin askartelua kuin ompelua. Sellaista askartelua joka mahdollisesti vaatii voimatyökaluja ja/tai muuten vain terävien asioiden käyttämistä, joka taas ei ole yhtään minun vahvuuteni. Katellaan mitä tapahtuu, varmaan teen kryptisiä päivityksiä joista ne tietää, ketkä tietää (eli en varmaan tee koska petän selkeästi aina nää blogilupaukseni).

Kaunista loppukesää, väki. Nähdään Traconissa.

Nekocon 2011, eli kuinka hikoilin Kuopiossa

2011-07-11T19:27:00.009+03:00

Olen tässä hellettä ja ylipäätään lämpöä kammoavana ihmisenä ihmetellyt että miten se voi olla meille peräpohjoisille niin hankalaa kasata toimiva ja järkevä ilmastointi, kun se onnistuu niin monilta muilta niin hyvin? Suomalainen julkisten tilojen ilmastointi on täysin ala-arvoista höpöhöpöä, ja sekös minua ottaa päähän.

Nekoconissa ilmastoinnin failaaminen (joka Anikia lukemalla selvisi itseasiassa täysin järjettömäksi alunperinkin eikä rikkoutumisesta aiheutuneeksi) oli oikein mainio aloitus conille joka on (ainakin meidän piireissä) tunnettu kahdesta asiasta: 1) Vitun Kylmistä Öistä, ja 2) Vitun Kuumista Päivistä. Ensimmäinen kohta ei pätenyt (tähän tosin auttoi se, että tänä vuonna mökkien ovet olivat oikeasti oviaukkojen kokoiset) mutta toinen päti. Ja Musiikkikeskus muuttui hikimajaksi. Ja se näkyi. Ja haisi.

Cosplay päällä on toki aina "hauskaa" lämpimällä säällä, sillä kuten pohdimme ryhmässä viikonlopun aikana: sopivan lämmintä/viileää/mukavaa pukua ei ole olemassakaan, vaan aina on jokin vialla. Itse arvasin että lämmintä on, joten valitsin sentään puuvillaisia kankaita että ei kävisi kuten viime kesänä polyesterisukkani kanssa kävi (joka muuten piti pestä kahdesti ennen kuin hienhaju lähti - naminami). Kerroksia tosin kertyi, joten melkoisen hiki oli, ja kaikki ne kerrokset kosteina. Naminami taas.

Pahin hirvitys tapahtui heti lauantai-aamuna. Vastavärjätty oma tukkani päätti valuttaa pinkkiä hikeä vaaleansiniselle paidalleni, ja tuloksena oli hivenen kirjava paita. Sillä piti sitten mennä lauantai, ei auttanut. Loppupäivästä huomasin myös että osa peruukin punertavuudesta ei tullut vaaleanpunaisista kuiduista jotka siihen ujutin, vaan olivat sitä samaa pinkkiä hikeä. (Meitsi on niin naisellinen että hikoilenkin pinkkiä.) Onneksi illan pesuoperaationi tuotti tulosta, ja sain kuin sainkin astianpesuaineella tahrat pois (ja kylmässä vedessä vielä - eat me, Vanish OxiAction!).

Noo, sitkeästi näkyi porukka sisseilevän. Tietääkseni SPR:n väki ei joutunut ronttaamaan pyörtyneitä conittajia pois muiden jaloista, eikä ambulanssikaan käynyt tekemässä kuin harjoituskeikkoja. Muutamat vemppausvammat siitä viuhkojen heiluttelusta ehkä tuli, mutta siinä varmaan se. Muutamia ihmisiä kävi pukuvalintojen vuoksi ihan todellakin sääliksi, siellä näkyi sen verran tuhtia varustustakin.

Oma pukuni oli kuitenkin varsin ilahduttava tapaus! Sen sijaan että päkiäni olisivat itkeneet tuskasta, pystyin kävelemään niillä maltillisilla koroilla koko päivän ilman suurempia tuskia, ja pukukaan ei painanut kuin vähän vyötäröltä (koska sukkanauhaliivini oli pelkkä kuminauha). Liikkumisvaikeuksia ei ollut, pystyin kantamaan oman kassini ja kaivelemaankin sitä. Kaikki sujui! Sheryl menee kyllä ehdottomasti uudelleenkäytettävien pukujen kansioon, eli ei pahvilaatikkoon vaan rekkiin roikkumaan (jahka käy huolellisella pesulla). Muutamat myös jopa tunnistivat, vaikka Macross Frontierin puvuista leffapuvut ovat vähemmän tunnettuja. Kuviakin ottivat, ihan tuntemattomat! Mieletön-Jussi myös kuvasi muutamat napsut sunnuntaina, koska aina pitää olla kuvia Eeppisestä Seinästä. Kaikenkaikkiaan siis omalta osaltani, oikein onnistunut viikonloppu cosplayn kannalta.

No entäs se Nekocon muuten? Lyhyesti: tämä ei ollut se coni johon rannekkeeni ostin. Nekoconit '06 ja '08 olivat eeppisiä, jälkimmäinen oikein erityisen sellainen. Tämä vuosi? No, ihan selkeästi järjestäjät olivat uusia, koska yhtäkkiä huippuconilla oli niitä ekavuotisen conin vauvaongelmia. Tai ehkä en tiedostanut monia näistä ongelmista aiemmin, tiedä häntä. Itsessäni ärsytystä aiheutti kovasti esim. sivuovien käyttökielto, koska mielestäni on aivan järjetöntä blokata tuollaisessa tilassa ovet, jotka tod. näk. vähentäisivät sitä pääovien ruuhkaa. Ja pääovista puheenollen, miksi sieltä oli avattu vain yksi ovi? Miksi kulkeminen ruuhkautettiin siihen, kun ovia olisi saanut järkevästi avattua useamman ilman että rannekkeita valvovat järkkärit olisivat joutuneet jonkinlaiseen työkoomaan. Itsestäni se yksi onneton ovi tuntui kovin ahtaalta, kun siitä yritti tunkea porukkaa sekä sisään että ulos. Lieneekö syy sitten blogaajan omassa leveässä perässä.

Toisekseen, en tiedä kenen linjaus tämä oli, mutta haukun sen silti. Pahoittelut jos oli jonkun tutun, olisin varmaan hellempi puhtaasta kaverikohteliaisuudesta. Tuomarit eivät saaneet työstään muuta kuin pikanuudelia ja lämmintä kättä. Edes ranneke ei tullut heille ilmaiseksi, vaan cosplaykisan ihana ja tuitui tuomaristo joutui maksamaan sisään aivan kuin me tavalliset kuolevaisetkin. Perustelu? "Tuomarointi on etuoikeus." Mitä. Mitä. Joo, onhan se etuoikeus ja kunnia ja "ihihihi pyyskö ne oikeesti mua, meen vaikka olis Ebola just sillon", mutta silti, oikeesti? Tuomarit maksaa sisään? Jos te haluatte pukukilpailun ettekä ihkudaa-kilpailun, niin ne tuomarit ovat siellä tuottamassa teille sitä ohjelmaa lainaamalla ammattitaitoaan/asiantuntevuuttaan/järkeään käyttöönne jotta kilpailijakatraasta saadaan valkattua ne hyvimmät. Toki tuomarointi oli hätäistä ja pääasiassa esitysten aikana tapahtuvaa, joten siihen ei edes mennyt koko päivää kuten joissain coneissa, MUTTA SILTI. MITÄ. En vastusta rahastamista vaikka olenkin vassaripaska, mutta joku roti hei jätkät. Olisivat edes antaneet alennusta.

Cosplaykisat olivat aika siististi hoidettua peruskauraa. Kisaajia oli melkoisen vähän, vähemmän kuin olisin olettanut ja toivonut. Tykkään kuitenkin kovasti tästä CFT:n uudesta skittikisasta, joka taisi olla ensimmäistä kertaa käytössä Nekoconissa. Se säilyttää mahdollisuuden siihen ns. juoksukisaan, ja antaa mahdollisuuden niille jotka haluavat tehdä vähän enemmän lavalla. Tosin juoksukisassakin oli sitä esityspuolta, mikä oli kivaa, mutta sehän ei tuomarointiin saanut vaikuttaa kovin vahvasti. Mutta tykkään tästä että jokaiselle alkaa löytyä enemmän vaihtoehtoja, jolloin kaikki voivat hakea itselleen sopivaa kisausmuotoa ja on paremmin niitä "mahiksia". Itse en lähtisi skittikisaan ihan helposti, koska olen parempi puvuntekijä kuin esiintyjä, mutta monille se on juurikin toisinpäin. Katsotaan millaisiin eeppisiin mittasuhteisiin näissä kisaformaateissa päästään sitten Traconissa, jossa tosiaan on WCS-karsinnan lisäksi sekä yksilösarja että esityskisa (+ hall cosplay ja ties mitä kaikkea muuta).

Ohjelma ei muuten hirveästi jaksanut sytyttää, ja taisinkin käydä sitten lopulta vain cosplaykisoissa, Ilonan luennolla ja päättäjäisissä. Loppuaika kului venyen ja vanuen, hyvin usein Desupöydän läheisyydessä. Nekocon onkin kyllä aina ollut minulle hengausconeista hengausconein, jopa vielä suuremmassa määrin kuin Bakacon, joten sinänsä en ole yllättynyt lainkaan että en käynyt ohjelmaa katsomassa. Varsinkin koska olen nirso, tai vaihtoehtoisesti rageherkkä. Saan suuni vaahdotettua kyllä muutenkin, joten chillaan mieluummin ja varjelen sydäntäni.

Hengausconeista hengausconein oli nimenomaan sitä, ja lievän tylsyyden ja jumalattoman älykkyydenminimoivan kuumuuden pelastivat ihmiset. Juttelin paljon sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei aiemmin ole tullut vaihdettua paria sanaa enemmän ja olin ihan hiijeehuippuu siitä, ja vanhojen tuttujen kanssa tuli peeloiltua. Oli oikein mainiota touhua se, mut vähemmänkin olisi riittänyt. Tai no, ei muuten mutta virsut lipsuu kun tarpeeksi kauan sutkii. Mut kaikki oli ihanii, sekä Rauhalahden porukka että muut, puspus vaan ja patukkaa kaikille.

Koska tämä blogaus ei ole vielä tarpeeksi pillupallilalalaa, tässä hassuja hattuja koska ne tiivistävät sunnuntain tunnelman niin hienosti:

Tää jätkä lyö mua varmaan ukemilla polveen tästä hyvästä.

Desucon 2011, eli kuinka DUKKU DIKKU

2011-06-20T16:19:00.006+03:00

Sepäs oli con. Mitä olen viestiketjuja lukenut ja muutenkin kuullut, Desucon 2011 oli Paras Ikinä. Ja olen samaa mieltä. Omalla kohdallani hienouteen vaikuttivat monenlaiset tekijät, joista yhdeksi lasken mukavat puvut, mutta ei se pelkästään siitä johtunut.

Minulla oli kyllä pyhä tarkoitus tehdä pienoinen paniikkipäivitys ennen conia, mutta paniikki oli niin kova että en yksinkertaisesti ehtinyt. Jokainenkin pieni lepotauko ompelulta kului jumissa olevien hartioiden jumppaamiseen ja venyttämiseen, mikä ei edes tuottanut tulosta ennen kuin perjantai-iltapäivänä noin klo 15. Arttu änkäsi tehdä miekkoja Samurai Girls -pukujamme varten, ja minä väänsin Artulle takkeja apinanraivolla. Perjantaina jouduin vielä töihin kuudeksi tunniksi, jona aikana piti myös vähän tehdä cosplayjuttuja kun asiakkaat sen minulle sallivat. Miekat valmistuivat vasta Lahdessa, puvut onneksi jo ennen lähtöä sinne.

Lauantaina ei oikein ehditty katsomaan kuin cosplaykisaa/näytöstä, koska aikaa meni kaikkien tuttujen jututtamiseen. Mutta jestas että koko show olikin sitten huikea! EuroCosplay-kisa oli muikean tasokas, ja ällistelin esityksiä onnessani. Tosin olen huomannut että en pääse tuomarointiasenteesta sitten millään eroon vaikka en tuomarina olekaan. Harmitti kun en voinut ihan vaan keskittyä katsomaan esityksiä, vaan mietin koko ajan päässäni että miten arvioisin. Täytyy tosin sanoa että en olisi halunnutkaan olla tuomaristossa (NII!!!11) koska sen verran vaikea tehtävä olisi ollut pistää top 3 järjestykseen. Esimerkiksi Ilonan Ashe-esitys tiivisti upeasti hahmon tarinan, eikä tuntunut tylsältä suvantokohdissakaan. Plus että ilmeeni kun häämekon alta paljastui jalkapanssarit ynnä muut. Mira Harjun eli Harjun Mirtsan Kobato-esityksessä taas oli raikasta söpöyttä, joka ei vaatinut ennakkotietoja hahmosta tai sarjasta (paitsi "waiwai" ja "tuitui"), joka aina miellyttää minua joka en jaksa nähdä vaivaa ollakseni anime-ensyklopedia. Erityisesti se miellyttää minua silloin kun olen vain yleisössä, enkä edes ole voinut etukäteen tietää millaisia esityksiä on tulossa. Voittajan eli Aki Rauhalan esitys taas oli näyttävä ja yllätyksellinen, mikä oli aivan mahtavaa! Ajattelin että se olisi loppunut kuolinkohtaukseen, mutta sittenhän se vasta alkoikin! Plus esitys puhalsi jännittävyyttä muuten vähän tylsään esityslajiin eli tanssiin. Hyvä edustaja Lontooseen, kyllä. Jännä huomata että top3:n esitykset olivat kuitenkin kaikki aivan erilaisia: oli tanssia, lyhyt kohtaus, ja tarinantiivistävä mininäytelmä. (Mainittakoon että top3:n ulkopuolelta oma suosikkini oli SoulCaliburin Tiran esitys, koska ooh ooh bladenkäsittelyä ja iih iih Tira.)

Cosplaynäytös oli myös huimaa katsottavaa, olin iloinen että se oli myös täynnä komeita esityksiä! Niistä jäi eniten mieleen Kingdom Hearts: Birth by Sleep -ryhmä, (tunnustus: myös minä olen nolo KH-fani koska ooh ystävyys ja iih oikeamielisyys ja Sora on ihan Kapteeni Amerikka, eikä niinkään iih iih puspus AkuRoku) jonka esitys oli oikein hienosti koreografioitu ja hahmot tulivat kivasti esille (vaikken BbS:ää pelannutkaan, vielä). Kyseisellä porukalla on kyllä potentiaalia ihan kisoihin asti, jos saavat yhdessä tuollaisia aikaan. Monella muullakin näytösläisellä oli. Ekselanttia.

Rimpun juonnoista en sano mitään kun tiiän et sekin on nolo nörtti vaan, mutta sen sijaan käytän tämän tilaisuuden ja tagaan hänet tekemään sen You Are Beautiful -jutun! Ja mainittakoon että koko RECosplayn Desucon-videon voisi linkata siihen omaan meemivastaukseeni, koska voi että olen kaunis ja ylväs ja arvokas koko videon ajan. Se kyllä tiivistää koko conin niin hyvin.

Noh, lauantaina oli vielä HootHootin pitämä Cosplaykilpailut meillä ja muualla -paneeli, jossa olimme Artun kanssa panelisteina. Mukana olivat myös Majo sekä Saltiolan sisarukset Riina ja Sami eli WCS Team Finland 2010. Kerroimme kokemuksiamme maailman suurista ja pienistä cosplaykisoista, ja vertailimme niitä hieman Suomen kisoihin ja ylipäätään cosplaykulttuuriin. Paneeli meni oikein mainiosti, Hootti oli rakentanut rungon oikein hienosti ja veti keskustelua järkevästi että emme vaan jorisseet omiamme reipasta tuntia.

Paneelin lopuksi sain myös kunnian julkistaa seuraava, erittäin tärkeä asia:

WORLD COSPLAY SUMMITIN SUOMEN KARSINNAT VUODELLE 2012 OVAT 3.9.2011 TRACONISSA.

Asia on virallisuudeltaan ihan uunituore ja jännittävä, ja itse olen ainakin oikein täpinöissäni tästä muutoksesta. Mutta tästä lisää myöhemmällä ajankohdalla, mielessäni hautoo jo hieman pyydeltykin blogaus aiheesta WCS ja siihen osallistuminen.

Illalla käytiin sitten vähän syöpöttelemässä, ja oltiin onnellisia ja kiitollisia siitä että Shufu osasi viedä meidät Mamma Mariaan. Aiiivan jumalaista ruokaa, ja aiiivan ihanaa itsetehtyä jäätelöä! Olen aivan valtava pastafani, joten italialainen ravintola & geriatria eiku gelateria oli aivan täydellinen vaihtoehto ruokailupaikaksi. Pitää ehkä mennä aina kun on Lahdessa, koska omnomnom. Muuutta yhtäkkiä kello olikin 23, ja soitimme aiemmin autollani karanneen Rimpun hakemaan. Majapaikassa oli niin hurjat bileet että puhuimme kaksi tuntia nukkumisesta ja sitten kaikki sammuivat unenpuutteeseensa. <3

Sunnuntaina skippasin suosiolla Hayao Miyazaki ja vihreä telaketjufeminismi -paneelin koska vaikka periaatteessa aihe kiinnosti, ohjelmakuvaus nosti karvani pystyyn kuin viidakkokissalla ja päätin että turvallisempaa rytmihäiriöiselle sydämelleni olla menemättä. Sen sijaan nukuimme tunnin pidempään, ja menimme Sibbelle vasta sopivasti katsomaan Hootin Fanityttö <3 GONZO -luentoa. Tai minä menin sinne änkemään peruukkia päähäni ja näyttämään peukkua Garasu no Kantai -jutuille koska hihiihihi niin huono/paras sarja. Missasin osan historiikista, mutta luento oli mainio ja herätti mielihalut katsoa kaikki sarjat joita Hootti erityisesti pui. Kamalaa, miten niin huono studio onnistuu tekemään niin minulletehtyjä sarjoja. Ihan ensimmäisenä katson kyllä Garasu no Kantain loppuun, kun siitä on jo 12 jaksoa katsottuna (kärsittynä). Lainatakseni Rimppua, "voi vitun Cleo". Se on tuuli~ (Plus omg omg BB omg pakko cosplayaa omg)

Sunnuntai meni niin supernopeasti että vähän surutti, mutta hirveästi ei voinut jäädä fiilistelemään päättäjäisten jälkeen koska edessä oli vielä ajomatka Helsinkiin ja sieltä Jyväskylään. Kävimme nimittäin Artun kanssa hakemassa Pyllymurosta akvaarion, koska miksi ajaa erillinen keikka Helsinkiin kun on jo sillä suunnalla. Ihan rattoisasti se kotimatka kyllä sitten menikin, Artun kanssa jauhettiin kakkaa ja etsittiin epätoivoisesti radiokanavaa joka kuuluisi (ja olisi muu kuin Yle Vega). Hartolan jälkeen vähän nukutti mutta kyllä me kotiin päästiin.

Näin. Sellainen oli Desureissu. Yleisfiilis on siis että coni oli älyttömän onnistunut, kivaa oli, vähän pidempäänkin olisi vielä jaksanut. Kiitos ihan älyttömästi järjestävälle taholle sekä kaikille tutuille joita tuli nähtyä ja jututettua, sekä erityisesti roralle ja yacille kuvaamisesta! Onneksi seuraava coni on pian (ja puku aivan 100% aloittamatta lol) ja näkee taas ainakin isoa osaa teistä.

Tältä muuten näytimme lauantaina (kiitos rora!):

Sunnuntailta ei vielä ole kuvia, mutta tulee kun tulee. Tarkoitus olisi myös shootata mökkireissulla ensi viikolla, jos vaan kuvaaja suostuu.

Lopuksi kuva siitä, miltä asuntomme olohuone näytti maanantaina:

Ja olin jo ehtinyt laittaa vähän tuota silppua roskikseen...

Huom. ehdin jo siivota kaksi kourallista tuota solumuovisilppua pois ennen kuin hoksasin että tässähän olisi mainiota kuvitusta tätä blogausta varten. Hävityksen kauhistus oli melkoinen, ja on edelleen. Kai ne on joskus siivottava pois, että Arttu pääsee aloittamaan seuraavaa panssariprojektia. Yllättäen cosplayaaminen ruokki cosplayintoa, ja olemme innosta puhkuen suunnittelemassa seuraavaa paricosplayta. Pääsen vihdoin cosplayaamaan yhtä hahmoa josta olen haaveillut aika kauan, vaikka vihaankin kyseistä ämmää ehkä enemmän kuin mitään fiktiivistä hahmoa. Nauroin jo Artulle että voidaan osallistua cosplaykisaan ja tehdä esitys jossa minä vaan bailaan samalla kun taustalla soi se untsunts-biisi jossa Timo Soini huutaa JYTKY, JYTKY, JYTKY. Tää hahmo on kuin cosplayaisi Jussi Halla-ahoa jolla on tissit ja naama kuin Jonne Aaronilla. Hyi saasta mikä muija. Mutta se on upea, ja itseään pitää joskus kiduttaa. Plus voi ottaa tyhmiä kuvia joissa tyhmiä hahmoja nolataan. Huoh, cosplay.

Joo. Kiitos, ja näkemisiin pian. Seuraavana vuorossa Nekocon, eli kuinka pieraisin puvun nollasta sataan kolmessa viikossa tai epäonnistuin surkeasti.

Pikapäivitys, eli kuinka tapetaan aikaa aamulla ennen lähtöä.

2011-06-06T11:04:00.011+03:00

Olipas tyhmä syy pitää päivitystaukoa: en päässyt kirjautumaa Bloggeriin koska jostain syystä en saanut olla auto-kirjautuneena kahdella eri koneella. No me gusta, haluan olla koko ajan kirjautuneena kaikkialle myös läppärilläni!

Nytkin kyllä jää vähän kämäiseksi tämä päivitys, koska en ehdi kirjoittaa pidempään (koska tärkeitä jäätelönsyöntitreffejä!). Vorona tagasi minut You are beautiful -meemiin ja teen sen nyt etten unohda!

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!

Kuvaan itseäni ihan naurettavan vähän, joten tämäkään ei ole omalta kameralta vaan jonkun luokkakaverin ottama ja minulle antama. Kuva on keväältä '10, viimeisestä asiakastyöstämme ekalta amisvuodelta. Teimme sarjatyönä hirvittävän läjän liivejä, ja voin sanoa että muistan työjärjestyksen edelleen ulkoa. Huoh. Tässä vaiheessa on näköjään vielä semihyvät fiilikset, veikkaan että viikkoa myöhemmin otetussa kuvassa olisi ollut sikkuranaama ja keskisormi.

(Pitiks näiden selityksien olla lyhyitä? Fat chance!)

Tätä en varmaan ole koskaan laittanut mihinkään? Kirjamessut 2009, ja ihanan ihanat RiE ja YuRi. Mimmit olivat tosiaan WCS-karsinnoissa vieraina ja hengailtiin yhdessä melkein koko viikonloppu. Parhaita tyttöjä, hirveä ikävä. En kyllä varmaan ole kuvan kaunein, kun Arttukin on noin komeana.

Artusta puheenollen. Me ollaan ihan naurettavan huonoja söpöilemään, joten tää on harvinainen kuva. Me vittuillaan enemmän kuin pussaillaan, mut niin se vaan menee. Lol noloo.

No tää nyt on Facebookissa jo esitelty, eikä omalta kameralta ollenkaan, mutta laitan silti koska valmistujaiset, fuck yeah! Valmistuin tosiaan vaatetusompelijaksi (sama asia kuin pukuompelija, paitsi tyhmempiä kursseja ja lepsummat vaatimukset!) tuossa männäviikolla. Mekko on itsetehty ja hattu vastalause rumaa pukuompelijan lakkia vastaan (ja koska en ole pukuompelija).

Jaaa sitten se todellinen naamani! Viime kesän Thage-kuvauksista. Koskin johonkin kakkaan.

En muuten tagaa koska kaikki muut on varmaan tän tehneet. Oon sillee perseestä.

Tulossa pian: "APUA DESUCON ON IHAN KOHTA JA MITÄÄN EI OLE VALMIINA AAARGH"-päivitys.

Making Ryoko Naruse, eli kuinka teet tilaa kangaskaappiisi

2011-05-17T23:16:00.010+03:00

Taannoin koulukaverini oli onnesta soikiona kun sai koululta ison kasan vanhoja kankaita, joita oltiin heittämässä roskiin. Tuijotin varmaan kymmenen metrin kangaspinoa suorastaan kauhuissani ja mietin että kuka hullu haluaa lisää kankaita?! ... Kunnes muistin että kaikki eivät välttämättä ole viimeisen kahdeksan vuoden ajan olleet kroonisia kankaan yliostajia, joilla pyörii nurkissa edelleen metrikaupalla kankaita joista on tehty jo ainakin yksi puku joskus vuonna 2005. Eräästäkin sinisestä kankaasta tein mekon ja pitkän hameen, ja sitä taitaa olla sisävuorina ainakin kolmessa muussa eri puvussa, puhumattakaan malli- ja sovituskappaleista... Varmaan on vielä joku pala jäljelläkin. HUPS. Yliostamisen lisäksi harrastan kankaiden hamstraamista noin muuten vaan. Eurokankaan alepöydän aarteita lähtee yleensä mukaan jotain väliltä 2m - loput pakasta, kirppareilta tongin mukaani pitsejä ja sun muita ylläreitä. Eipä nämäkään heräteostokset hirveästi sitä tyhjää tilaa lisää.

No, viime aikoina olen alkanut itkeä aina kangaskaapin oven avatessani, joten kaipa se olisi aika käyttää niitä kertyneitä kankaita pois. Ja niin olen tehnytkin! Bakaconia varten tekemääni Shangri-Lan Ryokoon olen ostanut tasan yhden kankaan (ja kengät, mutta ne eivät nyt liity tähän, varsinkaan ostin ne pääasiassa koska olivat kreisit ja halvat). Kaikki muu on kaiveltu tuolta ompeluhuoneen kaapin syövereistä.

Kaikkiin vaatekappaleisiin käytetty musta sametti on villi kirpparilöytö. Sain sitä viitisen metriä parillakympillä, ja jälkeenpäin ymmärsin miksi: se repeää. Hyvin, hyvin, hyvin helposti. Niinkin helposti että jouduin ompelemaan kaikki saumat saumurilla, koska pelkkä lukkotikkisauma ei kestä tuossa kankaassa ilman tukikangasta. Koska tukikangas on ainoa asia jonka saan tuhlattua aina loppuun, jyräsin kaikki saumat saumurillani. Sillä tavalla tuo elämääni piinaava kangas vihdoin alkoi pysyä.

Ostin joskus muinoin käsityömessuilta tätä söpöä vaaleanpunaista pääkallokangasta, koska ajattelin että sitä olisi hulvatonta laittaa korsetin vuoriksi. Ryokoa suunnitellessani päätin heti että tähänhän minä sitä pistän, koska kangas on monella tapaa niin epäsopiva hahmolle. Sitä päätyi sitten sekä yläosaan että hattuun, ja olen naureskellut sille kovasti. Hatussa on sisävuorina tukemassa (tukikankaan lisäksi) palat mystistä vihreää ulkoilukangasta. Ostin sen joskus vuonna 2004 johonkin, ja olen käyttänyt sitä vuosikauden nimenomaan ylimääräisenä tukena erinäisissä asioissa. Hatun harmaat osat taas ovat harmaata pimennysverhoa, jonka Mert jätti luokseni (asioita jotka Mertsa on hylännyt mun luo: eristelevystä tehdyt kengät, eristevaahtomiekka, sakset, miljoona eri kangasriepua... ja kaikki on edelleen tallessa!). Hyvää tarkoitukseen meni se verhokangas.

Hameen vuoriksi piti valkata ihan oikea vuorikangas, koska puuvillavuori nyt ei vaan oikein sovi hameeseen jota käytetään sukkahousujen kanssa. Onneksi löysin vuorikangaspussistani tätä petroolinsinistä ihanuutta, jonka olin ostanut Shirayurihimen mekkoa varten (hetkenä jolloin se oli ainoa siniseen päinkään olevan värinen vuorikangas Eukissa). No, siihen ei vuoria sitten tullutkaan koska totesin että fuck it (joka alkaa olla huolestuttava teema cosplaypuvuissani, pitäisi varmaan alkaa kilpailla taas niin olisi motivaatiota tehdä oikeasti huolella), mutta ei se mitään, koska säästyin yhdeltä Eukkireissulta nyt myöhemmin! On hameessa toki sitä pääkalloihanuuttakin: muotokaitale piti tehdä jotain, enkä jaksanut alkaa kahlata mustiani läpi koska niitä on kaksi isoa kassillista.

Eikö ole komea hihan kaava? Se ainoa ostamani kangas oli tosiaan paitaan pala sifonkia... JOTA OSTIN LIIKAA. Sitä nimittäin oli noin kaksinkertainen määrä todelliseen tarpeeseen verrattuna. No, teen sitten vaikka sifonkihuivin itselleni. Tai viisi.

Peruukkikin on osin kierrätetty! Koska eBay on minulle edelleen vähän myrkkyä, peruukin tilaaminen ei houkuttanut ja sitten kun olisi houkuttanut, oli jo liian myöhäistä. Joten, tilasin CyberShopista irtokuitua ja nappasin Seras-peruukkini peruukkikaapista, ja yhdistin nämä kaksi. Onhan se vähän ruma, ghetto ja itseasiassa kyllä aika perseestä, mutta hattu peittää sen paskuuden.

Tällainen siitä sitten tuli. Parempia kuvia tulee jahka joku ottaa, nyt saatiin vaan pari kuvaa napattua koska lauantai oli sen verran hulinaa että en edes jaksanut alkaa kyselemään kuka kuvaisi. Mahdollisuuksia varmaan tulee, koska tämä menee sellaiseksi "ai ei ole tokaksi päiväksi mitään, no otetaan tää!"-puvuksi, jos vaan saan hameen korjattua. Kuten pelkäsinkin, hame repesi railakkaasti kolmesta kohtaa päivän aikana. Onneksi ne saa korjattua, ainakin jotenkin.

Huoh. Nyt tuota kamalaa samettia on jäljellä enää pieni tsiipale, josta saan paikkausosia hameeseen ja mahdollisesti uuden hatun, koska nykyinen tuntuu vähän pieneltä. Katellaan.

Seuraavaksi pitäisi sitten edetä Desuconin puvuissa ja miettiä teenkö Nekoconiin ja Animeconiin uutta vai käytänkö vanhaa. Onneksi Desuun on vielä biljoona vuotta ja puvut oikeastaan jopa aloiteltuja. Unohdan vaan koko ajan että pitää tehdä Artulle kaksi takkia... Eikä se kankaiden vähentäminen ole ainakaan toiminut: olen ostanut toukokuussa noin 50 metriä kangasta erilaisiin projekteihin. Onneksi kesällä on aikaa ja intoa.

(Huomatkaa kuinka päivitän! Huomatkaa allaoleva teksti! Two in a row, go me!)

Bakacon 2011, eli kuinka matkustat coniin ja vietät puolet siitä eristäytyneenä

2011-05-17T23:08:00.006+03:00

Bakaconissa oli melko hauskaa!

Ekana vuonna emme malttaneet odottaa poispääsyä tylsyyden vuoksi, viime vuonna emme olisi malttaneet lähteä, ja tänä vuonna olimme oikein tyytyväisiä siihen että olimme koko viikonlopun. Pikkuconi on kehittynyt, aww. Toisaalta, onpa meidänkin ihmispiirimme kasvanut niin paljon että coniseuraa löytyy aina ja ihmisethän conin kruunaavat. Hienoinkin tapahtuma on tylsä ilman hyvää seuraa. Ja sitähän nyt riitti!

Söin illalliseksi majavanhäntää

Olimme siis Artun kanssa hall-cosplaykisassa tuomareina Asikaisen Päivin kanssa. Meille lankesi osittain helpompi osuus monista cosplaykisan kategorioista, sillä meidän ei tarvinnut ottaa esitystä kovin paljon huomioon koska kisaajilla oli vain se muutama hassu tunti valmistautua lavaosuuteen (paitsi tietenkin niillä jotka taktikoivat ja suunnittelivat etukäteen varmuuden vuoksi!). Eipä se silti helppoa ollut: pähkäilimme sijoituksia vielä sunnuntai-iltapäivänä. Tuomarointi sujui meidän osaltamme siinä mielessä sujuvasti että kisaajia ei tarvinnut ihan älyttömästi odotella ja metsästellä, vaan kaikki olivat ajallaan paikalla ja pullat uunista ulkona juuri sopivasti lavaosuuteen (vaikka olisi se voinut nopeampaakin mennä, meillä jäi ehkä vartti aikaa kipittää saliin...).

Lauantai menikin siis vähän ohi tuomarointihommien ja juoruilun vuoksi, mutta ehdimme käydä tuhlaamassa vähän rahaa Genrewearille ja pizzan ääressä kehittelimme kaikenlaisia huikeita ideoita.

Hulinaa kuitenkin oli, ja Arttu uupui

Sunnuntaina vähän uuvutti Euroviisujen jäljiltä, mutta päivä kohdattiin innokkaana. Nakkasimme Artun kanssa No More Heroes -puvut päälle ja Kangaskasa kuvaili meitä pihalla. Oli hulvattoman hauskaa, tapeltiin vaan Artun kans! Alkoi olla viimeiset hetket saada kuvia näistä puvuista, koska alamme ihan oikeasti olla kurkkuamme myöten täynnä niitä. Koko talvi ollaan niissä edustettu, joten eivätköhän ne jouda vihreämmille laitumille. Katellaan jos joskus ihastutaan uudelleen.

Käytiin myös osallistumassa Välähdykseen, juoruilemassa taas, ja lopulta katsomassa lisää cosplaykilpailuja. Täytyy sanoa että show-sarjan ainoa osallistuja hurmasi, jo ihan rohkeudellaan mutta myös sillä miten hienosti mimmi esiintyi! Vinkkaili silmää ja posetteli laulaessaan. Hienoa katseltavaa oli se.

Jotenkin tuntuu turhalta jakaa mitään risuja ja ruusuja kun suurin osa asioista on jo sanottu, ja järjestäjät lienevät tietoisia asioista. Yleisesti vaan hiomista, ja väki osaa varmasti ottaa parin vuoden päästä huomioon asioita joita ei nyt tullut ajateltua. Joka vuosi oppii uutta. Erityismaininta tosin sisäiselle tiedotukselle (johon lasken tiedotuksen kaikille muille kuin peruskävijälle joka osallistuu ohjelmiin vain katsojana ja kuluttajana). Sen vajavaisuudet tulivat ikävästi ilmi monessa mutkassa, ja aiheutti varmasti paljon harmaita hiuksia monille ihmisille. Itse en joutunut infokatkosten uhriksi, vaan sain tarpeeksi infoa että pystyin toimimaan. Harmitti vaan monen muun osalta.

Ei tämä ollut tuhlattu viikonloppu. Olimme Artun kanssa hyvin tyytyväisiä siihen että lähdimme. Kiitos.

Kun edes Levottomat 3 ei tunnu miltään.

2011-03-07T00:17:00.004+02:00

Huoh.

Minulla on cosplaymasennus.

Oikeastaan tätä olotilaa kuvaisi paremmin joko englanninkielinen termi 'funk' (ei siis se hirvesti svengaava musiikki vaan se ankeustila) tai 'ennui'. Koska joskus on kiva olla vähän hienostelevampi kuin oikeasti on (eli käyttää upeita sivistyssanoja samalla kun istuu piereskelemässä sohvalla verkkarit jalassa), kutsunkin sitten kuitenkin tätä olotilaani cosplayennuiksi (mikä on väliviivoitussääntö kun molemmat sanat ovat vierasperäisiä? hmm). Eli,

Minulla on cosplayennui.

Googlen käsitys cosplay ennuista

Ei ole ensimmäinen kerta, tosin useimmiten tila ei itselläni kestä yhtä kauan ja ole yhtä riipaiseva. Joskus nämä pidemmäät cosplaytauot menevät kaiken muunlaisen touhuamisen kanssa, mutta nyt, kaipaan cosplayta. Haluaisin tehdä jotain kivaa ja nättiä, liimailla kukkia ja ommella helmiä. Haaveilen pukujen tekemisestä ja käyttämisestä, ja mietin että kuinka vitsin hieno siitäkin puvusta tulee. Selaan gallerioita ja ihastelen ihmisten kätten jälkiä. Luen blogeja ja innostun toisten suunnitelmista niin että kaivan oman keskeneräisen projektin ompeluhuoneeni kätköistä.

Ja sitten se iskee pahasti.

"Nyyh miksei tää nyt onnistu, plää mikset nyt suostu kangas taipumaan tahtooni, ai tuonne pitääkin tehdä muutos aaargh /ragequit"

Pisin aika mitä olen kyseistä vaatetta työstänyt on tainnut olla tunti. Sen pidempään ei ole hermot kestäneet. Tosin, onhan se edennyt jo ihan kivasti sellaiseen vaiheeseen että seuraavalla rykäisyllä sen voisi huitaista valmiiksi, kun vaan saisi edes sen tunnin ajan tehtyä.

Veikkaan tämän liittyvän cosplaykrapulaan, joka minua on piinannut jo pari vuotta. Itseasiassa pystyn sanomaan ihan tarkasti sen humalan, joka tähän darraan johti: World Cosplay Summit. Yleisö ei ylläty. Jotenkin se kaikki vääntö mitä WCS vaati jätti jälkeensä sellaisen fiiliksen että ei mitään liian hankalaa, ei mitään liian työlästä, eikä ainakaan mitään mitä on vaikea pitää päällä (lololoo mikäpä puku ei olisi epämukava jollain tavalla). Hauskaa kyllä, Ranskaa vuosina 2008 ja 2010 edustanut Laura sanoi ihan samaa: hänkin on kokenut uupumista WCS:n jälkeen, eikä ole ollut hirveän innostunut tekemään mitään älyttömiä sirkustelttoja. Sama fiilis meitsillä! Koko ajatuskin on närästänyt, mutta tämän kouluvuoden aikana olen alkanut lämmetä sirkusteltoille uudestaan, ja alan kaivata sellaista elämääni. Tuntuu siltä että se kymmenien erilaisten saumojen ompeleminen ja biljoonien erilaisten koristeräpellysten tekeminen voisi olla taas tosi hauskaa! Olis tosi hienoa jos joku puku vaan vittuili mallinuken päältä että "hähhäh, oot tehnyt mua ainakin kaks miljoonaa tuntia mut et oo vielä ees puolessa välissä!" Se olis kivaa. Saumarakenteet ei kummittele mun yöllisissä puoliunisissa hetkissäni vielä tarpeeksi.

Olen yhtäkkiä myös huomannut kahmineeni hirvittävät määrät pukuja tälle vuodelle. Pari viime vuotta on mennyt sellaisella noin kolmen puvun vuositahdilla (verrattuna alkuvuosien kuuteen pukuun per vuosi, mutta poislukien tietty WCS-vuoden kun tein seitsemän pukua ja herranpieksut mikä määrä apua miten olen selvinnyt siitä, ei ihmekään että oli krapula!), mutta nyt on jo kuusi pukua jonossa, joista vain kaksi Artulle. Eihän tässä olisi mitään ongelmaa, kun kaikki nämä ovat ihan helppoja makkaroita, mutta kun. Tämä ennui.

~huooh~

Tässä tilassa alkaa kaivata niitä narnialaisia cosplayorjia, jotka kaikilla ~elitisteillä~ kuulema on. Nehän ne kopsauttaisivat kentaurikavioitaan yhteen että klip klop, ja puku olisi valmis. Se olisi hienoa, koska minulla on teoria siitä, miten ennui saadaan selätettyä: cosplayaamalla.

Tavoite olisi saada itselleni kaksi pukua Bakaconiin, kun aiomme ensimmäistä kertaa olla siellä koko viikonlopun (ja olisi kai ihan suotavaa, kun olemme kuitenkin Artun kanssa tuomareinakin). Lisäksi pitäisi saada No More Horeos-puvuista (hihihi ho-oreos) lisää kuvia, joten varmaan ronttaamme Pieksikselle pari matkalaukullista kamaa. Tämän rupeaman olettaisi herättävän sisälläni sen cosplayintoilijan joka jaksaa koska vaan ommella pukuja ja tehdä satoja sovitusmuutoksia! Ainakin sen tekee se hetki, kun näen itseni kauniina hyvin onnistuneessa cosplaypuvussa, josta saan hirvittävästi palautetta kuten "iih mun lempparihahmo, vähän upee puku!", koska hutsukeksejä oomme kaikki. Se hetki varmasti tulee.

Huoh. Tämä ennui ei lopu koskaan.

TLD;DR:

Rakas päiväkirja,

minä en saa mitään aikaan.

Rakkaudella,

Irtsa

Laiskan lauantai tilapäivitys

2011-01-15T22:35:00.005+02:00

Niin paljon kuin haluaisin kirjoittaa jotain mielenkiintoisempaa tänne, huomaan että jossain vaiheessa aivokoneesta loppuu muisti ja päästään ei saa enää enempää kierroksia irti. Joululomakin meni orastavaa burn outia parannellessa eli rehellisesti laiskottelemalla. Ihan cosplay-vapaata ei tämä elo ole ollut, vaan tämän vuoden puvut ovat alkaneet muotoutua pikkuhiljaa, ainakin suunnittelutasolla. Että jospa vaikka tapojeni vastaisesti juttelisin niistä jo näin etukäteen! Ja onhan tässä nyt vaikka mitä muutakin cosplay-äksöniä luvassa keväälle...

Nykyään on vähän haastavampaa valita pukuja, kun joudun suurimman osan ajasta suunnittelemaan niitä kahdelle hengelle. Artulla on toki omat ambitionsa, mutta koska on joku jonka kanssa cosplayata niin kyttäilen sarjoja "sillä silmällä" että josko sieltä löytyisi tuolle partnerillekin jotain. Yllättävää kyllä, löytyy!

Hyakka Ryoran Samurai Girls oli niin hulvatonta hömpötysviihdettä että olin ihan myyty. Yleensä en oikein jaksa välittää näistä sarjoista joissa vilkutetaan naisten yksityisiä osia, mutta syksy oli taas sen verran rankka että piti nollata ihan urakalla välillä. Alunperin, promokuvien perusteella tykkäsin ihan eri hahmosta mutta Jubei osoittautui oikein reippaaksi emännäksi (tappelumoodissaan, ei sitä normaalia narinaa aina ihan jaksanut) ja asukin on ihan näpsäkkä, joten kyllähän se meni to-do -listalle. Eikä kropanmuotokaan haittaa, tissit ja pylly ei ole ongelma meikäläiselle. Ja koska Jubeista saa lisää riemua irti kun mukana on Muneakira, niin pitäähän Artulle tommonen takkikolttu tehdä. Varsinkin kun taidan päästä niin helpolla että teen vain takin. Sitten voidaankin insestoida ympäri conia (mikä se sitten onkaan) kun noiden kahden touhut ovat välillä lähempänä niitä mitä nainen ja mies harrastavat kahdestaan silloin kun tykkäävät toisistaan oikein, oikein paljon, kuin mitä sisarukset keskenään tekevät. Ja tissiä ja pyllyä ja pyllyä ja tissiä.

... No pakko myöntää että valintaan auttoi myös se, että minulla oli jo valmiiksi kuositeltuna itselleni sopivan trikoomekon kaavat, joihin vain lisäsin leikkaussaumoja ja pätkäisin pituutta pois. Nyt enää pitäisi tilata kangasta Saksasta ja alkaa askartelemaan muita osia. Ajattelin myös saada hermoromahduksen neidin kenkien kanssa, koska aargh platform sandaalit, MIKSI?!

Jos joku sanoo että ei ole yllättynyt, niin en ole yllättynyt. Maratoonasimme Highschool of the Deadin yhtenä laiskana lauantaina, ja päätimme että täähän olisi hauska pariskunta. Ja olihan tuo kuvassa oleva kohtaus niin railakkaan hauska että sen voisi yrittää kehitellä uusiksi photoshootissa...

Paljastus: En ole koskaan tehnyt tuollaisia normaaleja koulupukuja. Jubeillahan on seilorikaulukset, samoin kuin on aikoinaan pukuilemallani Air Gearin Simcalla, mutta varsinaista koulupukuan en ole koskaan värkännyt. Eipä sillä, vekkihameet on tuttua huttua ja silleen, että kovin kummoista ongelmaa ei tule. Paitsi jos päädytään tekemään Artulle housutkin, joka tarkoittaa jälleen yhtä hermoromahdusta. Vihaan housujen tekemistä aivan yli kaiken. Niin simppeli vaate, mutta niin perseinen.

Ihan soolona ajattelin johonkin coniin tehdä Shangri-Lan Ryokon. Shangri-La aiheutti minussa rakkautta, mutta hippi on helppo herkistää ekokatastrofilla ja ihmisten paskanaamailulla, joten eipä ihmekään pörröiset tunteeni tätä parjattua sarjaa kohtaan. Ryoko on niitä harvoja pahisnaisia jotka sytyttävät minut, koska olen niin Optimus Prime oikeudentunnollani että harvemmin tykkään pahiksista. Ryokossa vaan on jokin joka saa katsomaan sen ohi että koin ihan ahdistuksentunteita eukon pahoinpidellessa palvelijoitaan. Toisaalta tämä erilaisuus on sitten hauskaakin, kun saa näyttää bitchfacea. Ja onhan tuo puku nyt aika komia. Puhumattakaan siitä että satuin löytämään Nelly.comin alennusmyynnistä ihan naurettavan halvalla kengät joista saan ihan kelvot kengät Ryokolle.

Käteni on pienempi kuin tuo korko, jep. Pitänee kantaa mukana aina jotain tossuja että jos pitää vaikka kulkea portaita tai mukulakiviä pitkin. Ja jälleen topata kaikenlaisilla lisätarvikkeilla, kuten silikonilätkillä ja irtopohjallisilla...

Fun fact: en ajattelut hankkia peruukkia. Turhaan kai sitä tuon myssyn alle änkeää, hankin vaan vähän irtokuitua ja rakennan lisäkkeen.

Lisää hauskoja faktoja: En ole tilannut peruukkeja sitten kevään 2009, tai ylipäätään ostanut peruukkeja sitten Summit-matkan (Sirkka Tälli-henkistä Gaga-peruukkiani ei lasketa, koska se oli Aprillista). Nyt onkin sitten korkea aika hankkia tukkia, kun alkaa blondit hahmot loppua. Hyvin ovat erityisesti nuo Maplesta ostetut peruukit palvelleet, kun olen niillä kohta pari vuotta pärjännyt.

Onhan noita muitakin suunnitelmia, mutta nämä ovat ne joiden toteuttamiseen tähtään tässä alkuvuodesta. Saa nähdä miten onnistuu, koska valmistun keväällä ja se tarkoittaa että alkuvuosi menee opinnäytetyön parissa. Helppo varmaan arvata että teen opinnäytteenkin cosplaysta! Varsinainen aihe on cosplay-pukujen tekemisen eroaminen ns. tavallisten vaatteiden tekemisestä, noin suurinpiirtein. Koska opinnäytteeseen kuuluu kirjallisen osion lisäksi myös aiheeseen liittyvä vaate, teen siis cosplay-puvun eräälle toiselle bloggaalle, nimittäin Afurekon Nitalle.

Ja sitä muuta äksöniä on siis myös tulossa. Hankimme muutama kuukausi takaperin liput DesuTalksiin, koska tottahan moiseen riemutteluun oli päästävä kun coneihinkin on vielä aikaa. No, hassusti kyllä, samalle viikonlopulle tuli lisää ohjelmaa Helsingissä! Japanin suurlähetystö kutsui kaikki Suomen WCS-edustajat Matkamessuille esiintymään, ja 09-tiimihän menee aina kun pyydetään! Missaamme suurimman osan Talksista (=liitymme seuraan vasta joskus gaalan ja illanvieton aikoihin vaikka liput olivatkin ne lounasliput), mutta ei se mitään. Esiinnymme lauantaina iltapäivällä ja sunnuntaina aamupäivällä Messukeskuksella, saa tulla moikkaamaan jos jostain syystä messuille päätyy! Tai DesuTalksin illanviettoon. Sinne taidamme tulla siviileissä, ellemme innostu jättämään pukuja päälle messuilta päästyämme. Saa nähdä.

J-popcon, day 3 + lähtö

2010-11-17T21:54:00.001+02:00

Ajattelimme jo, että sunnuntaina saa nukkua pitkään ja vaikkapa aamutorkut aamiaisen jälkeen, kunnes saimme kuulla yöllä että puoli yhdeltätoista oli taas haastattelun aika. Ei auttanut kuin painua petiin ja toivoa parasta. Loppujen lopuksi kuuden tunnin yöunet riittivät kuitenkin energisoimaan väen sen verran että selvisimme ajoissa haastatteluun. Sen jälkeen tosin kävi hassut kun hokasimme että meidän pitäisi olla puoli yhdeltä valmiina yhdeltä alkavaan International Cosplay -paneeliin. Se taisin sitten olla nopein puvunpukemisoperaatio: noin parissakymmenessä minuutissa saimme romppeet niskaan ja pääsimme venailemaan paneelin alkua.

Naamani kun haastattelu vielä sunnuntainakin

Panelisteina toimivat Iris, Laura, Line ja Louise (WCS Team Denmark 2010), Katharina, Julia, me sekä Halko Momoi. Vastailtiin yleisön kysymyksiin tunnin ajan (käytännössä melkolailla vain muutamaan kysymykseen panelistien määrän vuoksi) ja pääsin taas tietty puhumaan tisseistä, kun yksi kysymys oli että kuinka valitsemme hahmomme. Tissit, jep. Paneelin jälkeen otettiin ryhmäkuvia ja lähetimme pufferfish-videoterkkuja WCS-organisoijalle Edille Japaniin. Sitten koittikin ensimmäisten hyvästien aika, koska Lauran piti kiiruhtaa lentokoneeseen. Itsekin yritin olla tihrustamatta itkua mutta vähän meni hampaanpuremiseksi.

Kävimme vielä katsastamassa viime kesän WCS-kisaesitykset ison salin screeniltä. Näyttivät aika paljon paremmilta siellä kuin YouTubesta tihrustettuna! Komiaa oli, Thaimaa jäi vaan jostain syystä kokonaan näyttämättä... Ja koko sali saattoi raikua kun eräät alkoivat huutaa kuin tapettavat siniristilipun alkaessa liehua ruudulla. Krhm. Suomen esitys sai porukassamme rakkautta osakseen, ja WCS:n tämänvuotinen pistesysteemi pelkkää inhoa. WCS-videoiden jälkeen vuorossa oli päättäjäisseremonia, joka oli aika samaa settiä kuin aina. Palkintoja, kiitoksia, puheita.

Loppupäivä menikin hyvästejä jättäessä, t-paitoihin kirjoittelemisessa ja muussa kuhinassa. Saksalaisten ja singaporelaisten lähdettyä suuntasimme pienellä porukalla syömään, ja sitten takaisin hotellille. Sieltä oli tarkoitus lähteä vielä jatkamaan johonkin, mutta koska junat eivät kulkeneet enää koko yötä kuten viikonloppuna, väki joutui kiirehtimään viimeisille junille ja jouduimme heipattamaan aivan kaiken väen.

Ne on muuten sit litran kolpakoita lol. 86 kruunua kpl!

Loppujen lopuksi aikainen nukkumaanmeno (no, yhdeltä aamuyöstä) olikin hyvä idea. Ehdimme pakata kaikessa rauhassa aamupalan jälkeen, ja lähdimme liikenteeseen hyvissä ajoin. Selvisimme lentokentälle, jossa kävimme tunkemassa naamaamme hirveän pinon Burger King -mättöä jotta saimme viimeisiä kruunujamme käytettyä pois. Lentokoneeseen, Suomessa bussiin, ja vihdoin kotiin kahdentoista aikaan yöllä. Vanhempani olivat käyneet ninjailemassa kämpässämme, ja saavuimme siivottuun kotiin jossa odotti sushilautaset iltapalaksi. Öh, äiti kyllä tietää millä tavalla lieventää mun stressiäni, varsinkin koska kärsin koko viikonlopun jumiutuneista hartioista (jotka eivät vieläkään ole helpottaneet, vaan pahentuneet sen verran että piti hakea lääkäriltä relaksanttiresepti).

Yleistunnelmat? Huikeat. Ulkomailla conissa käyminen on aina hauska kokemus, mutta kyllä tämä menee ehdottomasti kakkoseksi heti World Cosplay Summitin jälkeen. Oli niin järkyttävän ihanaa nähdä tuttuja, saada uusia ihania ystäviä jne jne. J-popcon ei missään nimessä ole täydellinen, mutta voin suositella sitä jos haluaa lähteä ulkomaille kokeilemaan conitusta. Itsellämme seuraava etappi olisi sitten Connichi Kasselissa, Saksassa. Kovasti meitä houkuteltiin sinne, ja itse puolestamme houkuttelimme väkeä Desuconiin. Saa nähdä.
Matka oli myös hyvin valaiseva, koska joukossamme olleet conijärjestäjät valottivat aika paljon maailmanlaajuisesti conipolitiikan salaisuuksia. Moni juttu tuli aika yllätyksenä, mutta ei niistä tässä fiilistelyssä sen enempää.

Jos verrataan taas vähän suomalaisia coneja ja J-popconia, niin kyllä kotimaiset voittaa. Tai, no, järjestelyjen puolesta sanoisin että vähän sujuvammin tuntuvat koticonit menevän. Tosin siihen auttaa se että kunniavieraat ovat kilttejä eivätkä planeetan kokoisia diivoja... Suomessa harrastetaan myös enemmän asiapitoisia paneeleja ynnä muita, kun taas Tanskassa ohjelma painottui sellaiseen hauskempaan ja keveämpään. Joka tunti ei suinkaan ollut mitään puheohjelmaa, vaan monet salit olivat tuntikausia tyhjänä. International Cosplay -paneeli oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka olisikin saanut olla ainakin kaksi kertaa pidempi. Makukysymyshän tämä on, voi olla että Tanskassa yksinkertaisesti coneilla ei ole samanlaista ohjelmakulttuuria kuin meillä. Suomalaiset ovat kyllä selkeästi myös skandinaavisia serkkujaan jyrmympiä ja asiallisempia, että ehkä me emme vaan tykkää hauskuudesta. Tykkäämme viinasta ja puukotamme kaikkia. Jos ette usko, tsekatkaa Humon Comics. Kuulimme tuosta puukottamisesta aika paljon koko viikonlopun ajan ja Artun muistokirjassa luki terkkuina "perkele perkele perkele perkele perkele perkele" jne.

Mutta. Ensi vuonna uudestaan. Oli kivaa. Tanska on ihana.

J-popcon, day 2

2010-11-15T01:31:00.015+02:00

Oliko edes arvattavissa että lauantai olisi kreisin kiireinen päivä? Oli. Millään maailman tavalla en olisi kyennyt bloggaamaan, koska pääsin hotellihuoneeseen puoli kolmelta aamulla. D:

Lauantai alkoi tosiaan suht rennosti: aamupalan jälkeen vaan lahnasimme hetken. Suimme itsemme kuntoon yhdeksi ja suuntasimme tuomarointiin pääsaliin. Siellä päätuomarit kävivät läpi parit ja yksilöt jotka halusivat (ei nimittäin ollut pakollista, ilmeisesti). Saksan Iriksen kanssa kyttäsimme pukuja vaikka emme oikeastaan osallistuneet tuomarointiin, koska meidän tehtävämme oli tosiaan pelkkä kuvien palkitseminen.

J-popconin cosplayshow'ssa oli tosiaan monta miljoonaa eri kategoriaa: Best Act, Best Group, Best Pair (World Cosplay Summit & European Cosplay Gathering), Best Single (EuroCosplay & European Cosplay Gathering), Best Music, Crowd's Favorite, Best Photo. Osallistujia oli 23, yhden parin peruttua. Huom. vain yksi pari perui! Huikeaa! Paljon suurempi kisa ei olisi voinutkaan olla, koska jo tuollaisella määrällä tuomaroinnissa oli hankaluuksia pitää järjestyksessä että kuka voi saada ja mitä. Best single -kategoriassa oli aluksi vain yksi osanottaja, mutta pienen kyselykierroksen jälkeen cosplay-vastaava Karina sai houkuteltua lisää kisaajia pareista ja ryhmistä mukaan Best single -kategoriaan. Tämähän oli mahdollista koska EuroCosplay ei ole esityskilpailu ja aiemmin käytössä ollut Best Craft -palkintokin oli upotettu tähän jotta MCM Expoon lähtisi nimenomaan paras puku.

Eh, pakko myöntää että eräs aika vakava moka tapahtui järjestäjien puolesta: tuomareita ei lukittu jonnekin siihen asti että kisa alkoi. Päädyimme nimittäin pääjärjestäjän kanssa lounaalle koska emme olleet syöneet, ja tämän vuoksi koko show myöhästyi vähintään puoli tuntia. Hups. Toivottavasti ensi vuonna ruokkivat tuomarit takeawayllä, koska vaikka olimme aivan pienen matkan päässä niin kahvilassakin kaikki aina vaan viivästyy.

Päälava DGI-byenin isossa liikuntasalissa

Salin toinen puoli, eli puolet yleisöstä ennen kisan alkua

Cosplayaajat jännäämässä omalla alueellaan

Koko cosplayshow oli aika huikea! Ennen kisan alkua Banana Cosplay -niminen ryhmä esitti oikein upean FF7 (ilmeisesti Crisis Core?) -show'n, joka oli kyllä melkoisen upea. Olisi ollut varsin kisakelpoinenkin, mutta toimi vain lämppärinä itse show'lle. Banaanien jälkeen alkoi kisan ensimmäinen puoliaika. Ennen jokaista esitystä kilpailijat esittelivät itsensä pienellä videonpätkällä, jotka kuvattiin osin edellisen illan tapaamisessa ja osin lauantai-aamuna. Varsin hauska idea, näitähän käytetään myös World Cosplay Summitissa mutta en aiemmin olen kuullut että muissakin kisoissa. Klippien sisältö vaihteli, pelkistä esittelyistä kaikenlaiseen hassutteluun, ja keskimääräinen pituus oli n. 20 sekuntia.

Banana Cosplay

Tanskalaiset panostavat selkeästi enemmän esitykseen kuin pukuihin, ainakin jos tästä kisasta voi jotain päätellä. Osa esityksistä oli uskomattoman upeita, kun taas jäin kaipaamaan sellaisia wow-elämyksiä joita Suomen kisoissa usein kohtaa pukuja katsoessa. En sano etteivätkö puvut olleet laadukkaita, mutta ne jäivät kyllä vähän esitysten varjoon. Koreografiat olivat selkeämpiä, ja yhdessäkään tanskankielisessä esityksessä ei jäänyt epäselväksi mistä se kertoo. Jopa "meidänvuotisten" WCS-kisaajien Idan ja Siggen dialogi aukesi minulle ja oli viihdyttävä, vaikka en varsinaisesti ymmärtänyt sanaakaan.

Paitsi että tätä en ymmärtänyt, mutta viesti kyllä meni perille. Harvinaisen aidon näköiset aivot.

Puolet esityksistä hurahtivat ohi, ja oli siunatun väliajan paikka. Viime vuonna moinen oli kuulema pakko pitää tuomareiden jäätävän pissahädän vuoksi, ja samoin olisi tänä vuonna käynyt jos väliaikaa ei olisi ohjelmoitu mukaan alusta alkaen. Sen siitä saa kun ryntää suoraan lounaalta tuomaroimaan.
Väliajan jälkeen kuulimme ikäviä uutisia: toinen puoliaika myöhästyisi hivenen, koska backstagella oli käynyt painajaismainen ryöstö. Usealta kisaajalta oli varastettu rahaa, kännyköitä, kameroita, luottokortteja yms. arvotavaraa. Ymmärrettävästi monet kisaajat olivat shokissa, erityisesti ryhmä jolta oli rosvottu eniten. He eivät halunneet esiintyä vielä, joten sovimme että he esiintyisivät viimeisenä jos vielä silloinkaan kykenisivät. Kisaa päätettiin kuitenkin jatkaa, koska kaikki olivat kuitenkin nähneet niin paljon vaivaa ja tilanteelle ei oikein mitään muuta voinut. Loppukisa meni ihan yhtä hienosti kuin alkukin, ja kaikki parit esiintyivät. Viimeisenä esiintynyt ryhmä sai huikeat aplodit ja kannustushuudot, ja pääsivät esityksensä läpi oikein loistavasti. Yleisö suhtautui kyllä ihanan kannustavasti hankalaan tilanteeseen, olin hyvin vaikuttunut.

Heti viimeisen parin jälkeen kaikki tuomarit kiikutettiin viereiseen Spisehusetiin, jossa oli animekaraoke suljettu tuomarointia varten. Vierastuomarit eli minä, Iris ja Julia, kahlasimme heti kuvat läpi. Nauroimme että cosplay-vastaava Karinan sietää olla ylpeä meistä koska saimme yksimielisesti päätöksemme tehtyä aivan ennätysvauhdilla. Valinta ei kyllä todellakaan ollut kovin vaikea, sillä löysimme kuvista heti neljä suosikkiamme, joista karsimme hyvin pian yhden pois. Vaikeampaa olisi ollut jos olisimme saaneet palkita vain yhden, sillä kaikki kolme kuvaa olivat erittäin vahvoja.
Päätuomareiden tehtävä ei ollut yhtä helppo, ja heillä menikin tovi pohtimiseen. Tänä vuonna päätuomareita oli viisi, koska edellisenä vuotena oli syntynyt pattitilanne jossa neljä tuomaria oli jakautunut kahteen leiriin. Homma menikin oikein sujuvasti, varattua 45 minuuttia ei edes käytetty kokonaan. Sitten vaan takaisin saliin palkintojenjakoa varten. Missasimme tietenkin suurimmaksi osaksi väkiaikaohjelmana olleen Project Chun, joka on ruotsalainen japanilaisia ja korealaisia biisejä esittävä tanssiryhmä. Menin suht pipareiksi kun näimme heidän harjoittelevan Girls' Generationin Genietä, mutta ikävä kyllä olivat vetäneet sen ekojen biisien joukossa. Onneksi todistusaineistoksi jäi videoklippi jossa tytöt harjoittelee ja eräs ryhmän pojista tanssii lavan edessä mukana ja ownaa jokaisen lavalla olleen lantiollaan. Jos olen jotain oppinut Reneeltä niin arvostamaan korealaista poppia.

Löysin tällasen viime vuonna vieraana olleen hottisbeiben kuvankin sieltä seinältä, niin piti vähän käydä fappaamassa. Excuse my beauty, it's my J-popcon face.

Mutta sitten palkintoja! Kukin tuomareista sai käydä lavalla kertomassa yhden palkinnon, ja itse kävin jakamassa toisen sijan parhaasta kuvasta.

Best photo, kolmas sija: Ryhmä #10 Dancing with Zombies (Silent Hill)
Best photo, toinen sija: Ryhmä #6 My tears (Corpse Bride)
Best photo, ensimmäinen sija: Ryhmä #9 joiden ryhmännimeä en muista/löydä (D.N.Angel)
Best Act: Ryhmä #9
Best Group: Ryhmä #10 Dancing with Zombies (Silent Hill)
Best Music: Ryhmä #10 Dancing with Zombies (Silent Hill)
Best Single (EC, ECG): Mona Winther, ryhmästä #4 Demon Flower (XXXHolic)
Best Duo (WCS, ECG): Sørine Karlsson ja Abene Kuranchie, ryhmä #19 Press start to begin (Wild Arms 5)
Yleisön suosikki: Ryhmä #22 Duelling Butlers (Kuroshitsuji/Hellsing)

Olikohan siinä kaikki? Hirveä läjä voittajia ja kaikki ansaitsevia. Best photo -kategoriasta osaan antaa myös perusteluja: Silent Hill -ryhmän kuvassa oli uskomattoman intensiivinen tunnelma, ja se valkoista taustaa vastenkin se toi Silent Hillin kuvaan. Sama päti myös Corpse Brideen, hänen kuvastaan välittyi hahmon surumielisyys upeasti. Voittajien kuvassa taas oli asettelut juuri kohdallaan, poseeraukset olivat upeat ja cosplayaajat oli saatu "sidottua yhteen". Harmi että ainakaan vielä ei kuvia ole netissä saatavilla, mutta linkkaan jahka tulevat. Jos esityksiä haluaa katsoa, YouTubessa käyttäjä apocalypsesekoa on ladannut kanavalleen kaikki esitykset. Osa tosin on poistettu cosplayaajien pyynnöstä, joten esimerkiksi Best Act -esitystä ei ikävä kyllä pääse ihailemaan.

Cosplay-kisan jälkeen kävi käsky vaihtaa vaatteet kymmenessä minuutissa, koska illallinen odotti jo. Kymmenen minuutin päästä iso kööri suuntasikin bussilla kaupungin halki kohti ravintolaa, jossa meille oli varattu pöytiä. Kaikkien naamat tosin venähtivät aika paljon kun meidät käännytettiin ovella koska olimme yksinkertaisesti niin paljon myöhässä ja ruuat olivat jo roskiksessa. Eh. Saimmekin siis kokea öistä Kööpenhaminaa kun matkasimme neljään asti aukiolevaan ravintolaan, joka myöhemmin paljastui sijaitsevaksi aivan DGI-byenin huudeilla. Naama venähti siis paluumatkallakin. Sitä ennen: naamamme, kun Rio Bravon hampurilaiset paljastuivat päänkokoisiksi giganteiksi! Se lihan määrä veti kyllä tällaisen antilihaistinkin aikamoiseen hiljaiseen kunnioitukseen. Itsehän söin kasvisannosta, joka oli varmaann ihan hyvä mutta jaksoin syödä noin kolmasosan ennen kuin kroppa alkoi sanoa että nyt ei syödä, nyt nukutaan. Ruuansulatus sanoi että kauppa on kii, tänne ei enää oteta mitään. Aloin nukahdella haarukka suussa, kuten myös Iris, Laura ja Katharina. Julia sen sijaan... Jos haluatte nähdä yhden ihmisen rikkovan kaikkia fysiikan lakeja, menkää liharavintolaan singaporelaisen tytön kanssa. Ei ole mahdollista että pieneen naiseen mahtuu niin paljon ruokaa! Julia melkein söi Artunkin pöydän alle.

JÄTTILÄISHAMPURILAINEN

Jatkuu...

J-popcon, day 1, part 2

2010-11-13T11:41:00.006+02:00

No, nyt on nukuttu ja naamaan on tungettu ruokaa, joten on aika parin kuvan.

Arttu ja tanskalaisia cosplayereita tapaamisessa

Cosplayshow'n osallistujat tosiaan kutsuttiin perjantai-iltana kokoukseen, jossa käytiin läpi käytännön asiat kisasta. Vähän jännä tapa hoitaa infonjako, mutta toisaalta ihan mahdollinen koska coni tosiaan alkoi jo perjantaina. Toisaalta, meidän puolesta oli todella hauskaa kohdata kisaajat näin, ja jututimmekin muutamia ihmisiä. Tanskaa EuroCosplayssa edustanut tyttö istui vieressämme ja juttelimme pitkät tovit. Kertoi että Hootti oli ollut mukavaa seuraa EC:ssä, ja kuulimme häneltä hämmentäviä huhuja joita netissä oli liikkunut (arveli niiden koskeneen meitä).

Tapaamisen jälkeen vaihdoimme kamppeita ruokareissua varten. Hienosti vaan hokasimme että tosiaan porukassa ei ollut ketään kuka oikeasti tuntisi Kööpenhaminaa, ja päädyimme katsomaan Haruko Momoin keikkaa hetkeksi samalla kun Patrick yritti metsästää meille opasta. Momoi oli aika ihku, harmi että seurueemme lähti juuri kesken Kujibiki Unbalancen tunnarin, nnngh.

Nuo siivet näyttivät siltä kuin ne olisi tehty jääkaapin lasihyllystä. Jääkaappisiivet!

Jouluolutta tuoppitolkulla

Reissun aikana on tullut hyvin selväksi että tanskalaiset rakastavat olutta, ja erityisesti Tuborgin jouluolutta. Kuulema jouluoluen myyntiintuloa odotetaan riemulla, ja kaupunkien kadut täyttyvät väestä jotka änkeävät ostamaan sitä ihmeainetta heti kun se saapuu. Kreisit tanskit.

Tänään onkin luvassa hulinaa. Yhdeltä pitäisi olla valmiina tuomarointiin. Tai no, Artun pitää olla valmiina tuomarointiin, minä voin vain hengata mukana ja jutella kivoja kisaajien kanssa. Tuomaristohan jakautuu päätuomareihin ja vierastuomareihin, joista meidän arvoisa vierastuomaristomme palkitsee parhaan valokuvan. Huvittavasti vierastuomaristossa on kaksi Iristä, lollotiloo.
Mutta nyt suuntaan suihkuun ja sitten pukeutumaan niin tämä päivä pääsee alkuunkin. Lopuksi vielä kuva nais-Narutosta Tuborgin ja Koskenkorvan kera.

J-popcon, day 1

2010-11-13T02:53:00.002+02:00

Huh, heti meinaa aikomus rikkoutua, koska kello lyö kahta ja uni alkais maittaa. Mutta.

Eka conipäivä alkoi haastatteluilla, ensin erääseen cosplaysta kertovaan kouluprojektiin ja sen jälkeen Cosmag-nettilehteen. Cosmag-haastattelu oli hauska, itse rupattelin haastattelijan kanssa aivan ikuisuuden.
Haastattelujen jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa ennen conin alkamista, ja lounaan jälkeen vetäydyimme huoneeseen valmistautumaan. Valmistautuminen alkoi pienellä D:-naamalla kun tajusin että neula ja lanka jäi kotiin, ja nappeja pitäisi ommella. Respa pelasti, ja sain napit kolttuuni. Sitten neljäksi alas ja tutustumaan tanskalaiseen conielämään.

Conit on kyllä aika samanlaisia kaikkialla. Jos AnimeNEXT oli aivan sama kuin mikä tahansa suomalainen con, niin J-popcon on vielä enemmän sitää samaa. Samoja pukuja, samanlaista meininkiä. Oli himpasti orpo olo kun kiertelimme Lauran kanssa emmekä oikein tienneet mitä tehdä ja minne mennä. Onneksi aloitusseremonia pelasti, ja kävimme katsastamassa sen. Kuten aivan kaikki muukin täällä, sen pystyy tiivistämään tällä: "tanskaa tanskaa tanskaa höördi jöördi tanskaa our lovely guests tanskaa tanskaa!" Mukana oli hassuja videoita ja vitsejä joista emme tajunneet mitään, sekä pieni judoesitys.

Pienen tauon jälkeen suuntasimme cosplay-tapaamiseen. Kaikki lauantain kisaajat kerättiin yhteen pieneen tilaisuuteen jossa käytiin läpi kisan järjestelyt ja muut ajankohtaiset asiat. Lisää höördi jöördiä, ihkuja tuttuja tanskeja, ja supernälkäisinä syömään.

Ihmeellinen Kööpenhamina. Ravintolat menivät kiinni naurettavan aikaisin, ja ainoa järkevä ravintola jonka löysimme oli kiinalainen. Naureskeltiin että melko monikulttuurista: saksalaiset, singaporelaiset, ranskalainen ja suomalaiset kiinalaisessa ravintolassa Tanskassa. A+! Söimme ja joimme itsemme hassuiksi, sekoitimme henkilökunnan aivan täysin, ja saimme vielä hienon valokuvan porukasta Tivolin valojen edessä. Matkalla hotellille kohtasimme paikallisen bilettäjän joka esitteli meille keilauskenkiään. Olipa kotoisaa.

Bileet jatkuivat hotellihuoneeseen, jossa tuhosimme järjestäjien hankkimia Tuborgeja sekä meidän kossutuliaisemme. Siitä ei enempää, koska lol.

Pahoittelut pikaisesta ja melko informaatioköyhästä päivityksestä, sekä takkuavasta suomesta. Englanti ja unenkaipuu jylläävät. Huomenna pitäisi olla aikaa ennen tuomarointiruljanssia, joten katsotaan saanko vähän kuviakin ladattua. Nyt, hyvää yötä.

J-popcon, day 0

2010-11-11T23:12:00.005+02:00

MOIKKU TANSKASTA!

Tällä hetkellä chillailemme DGI-byenin hotellissa, helvetillisen pitkän päivän uuvuttamina. Ajattelin että koska minkäänlaista raporttia on hirveää kirjoittaa jälkikäteen kun takana on näinkin pitkä conimatka kuin tästä tulee, blogaankin sitten näin iltaisin. Jee! Joten kerrottakoon muutamia asioita tästä päivästä.

Torstaihan alkoi itseasiassa keskiviikkoaamuna, koska olimme molemmat koulussa ja/tai töissä melko myöhään. Itse sain nukuttua kolmisen tuntia illalla ja torkut bussissa, Arttu on vetänyt koko rumban satunnaisilla tunnin torkuilla. Lähdimme tosiaan aamukahdelta bussilla Helsinki-Vantaata kohti, josta sitten täräytimme yhdeksän maissa lentskarilla Kööpenhaminaan. Matkatavaratkin selvisivät perille, vaikka matkalaukun lievän ylipainon ja kummallisen proppiputkilon yhdistelmä epäilytti ainakin minua (ei tosin näköjään baggage dropin tätiä!). Kööpenhaminassa bongasimme J-popconin väen, ja odottelimme vielä Ranskasta saapuneen Lauran (WCS Team France '08 & '10) mukaan. Metroilimme DGI-byeniin, jossa J-popcon siis järjestetään tänä vuonna. Koska emme saaneet hotellihuoneita haltuumme vielä, hylkäsimme isoimmat kassit ja suuntasimme Köpiksen turneelle. Niinkin väsyneessä olotilassa monen kilometrin tarpominen oli aika rankkaa, mutta koska tykkään kauniista asioista ja arkkitehtuurista, fäppäsin henkisesti ympäri kaupunkia.

Tässä ois Pieni merenneito, jos se olis paikallaan. Neito lähti Kiinaan

Pakko sanoa että uskomattoman kaunis kaupunki, näinkin synkeään vuodenaikaan. Kamerastani loppuivat patterit, mutta onneksi sain räpsittyä Artun kännykkäkameralla kuvia loppumatkasta. Sääli etteivät ne tule ikinä tekemään oikeutta esim. Marmorikirkolle. Siitä olisi pitänyt saada videota, koska kanttori veteli parhaita Dracula-hittejään siinä karmivan upeassa ympäristössä. Eeppistä oli se.

Hotellilla vietetyn lepohetken jälkeen matkasimme bussilla syömään kotitekoisia tanskalaisia herkkuja, jotka olivat oikeastaan erilaisilla lihoilla ja jutuilla päällystettyjä ruisleipiä. Oikein maukkaita olivat!

Ulkomaan ihmeitähän täällä on meidän lisäksi cosplay-puolelta Laura, Katharina (WCS Team Germany '07) sekä huomenna saapuvat Iris (WCS Team Germany '09 & '11) ja Patrick (yleinen saksalainen cosplay-säätäjä). Lisäksi kuulin puhetta singaporelaisesta vieraasta, jonka henkilöllisyys on mysteeri minulle. Sen näkee sitten viimeistään lauantaina. Lisäksi tapahtumassa on vieraana Vic Mignogna, joka lienee suurimmalle osalle suomalaisista tuntematon nimi koska meillä harrastetaan niin vähän animusarjojen jenkkidubbeja. Hän on kuitenkin siis amerikkalainen ääninäyttelijä joka kiertää coneja suurella riemulla. Saa nähdä ehditäänkö tavata häntäkin, vielä ei ole näkynyt.

Mitäs muuta. Ensitunnelmat tapahtumapaikasta ovat hämmentävät: samassa yhteydessä on urheiluhallia, uimahallia, kuntosalia, hotellia ja ties mitä kaikkea. Kuulema tekee conille erittäin hyvää siirtyä tällaisiin tiloihin, koska saavat näkyvyyttä paremmin. Täällä on kuulema juurikin vastikään ollut samantyppinen skandaali kuin Dragonball oli aikoinaan Suomessa, joten koko animeharrastus kaipaa nyt positiivista mainontaa. Nämä tilat ovat kuulema oivat siihen.
Saa nähdä miten mesta taipuu coniin, tilaa ainakin riittää.

Huomenna on luvassa aamusta haastattelua, ja coni alkaa neljältä. Voi olla että sään salliessa käymme vaeltamassa kaupungilla ennen kuin lähdemme pukeutumaan. Tietty voisin käyttää sen vapaa-ajan myös nappien ompelemiseen, kun ne kerran kävin keskiviikkona koulun napintekokoneella pykäämässä...

Toivon mukaan huomenna on samalla tavalla hetki aikaa blogata. Nyt kun sain vihdoin pattereita, ajattelin myös yrittää käyttää kameraani. Conia on niin monta päivää että ei ainakaan ole kiirus mihinkään. Saa nähdä miten uupuneena sitä palataan Suomeen.

Ja nyt nukkumaan, onhan tää päivä kestänyt jo reippaasti toista vuorokautta.

2010-11-09T19:20:00.005+02:00

Lollol lokakuu, mikä paska kuu. Hirvittävä kiire ja stressi, jonka seurauksena Kirjamessuviikolla kärsin joka päivä jäätävästä stressipäänsärystä ja sydämentykytyksestä, ja messuiltä jäi lahjaksi karsea flunssa. Huippua! Sitä voisi yrittää vähän hillitä omaa menoaan.

No mutta, mitä tehdä, kun edessä on nahkatakin tekeminen, et omista teflon-paninjalkaa ja käyttötili sanoo "LOL ET VOI OSTAA MITÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ!"? Sitten keksitään omia patentteja.

Tällä maalarinteippiviritelmällä olen hurruutellut iloisesti tikkauksia tekonahkatakkiin. A+! Kaipa se oikea paininjalka pitäisi hankkia, mutta omat cosplayt ei nyt ole niin tärkeitä että jaksaisin sen muutaman kympin panostaa kun näinkin onnistuu.

No mitä nahkatakkia tässä sitten oikein on synnytetty? No tietenkin uutta cosplayta Artulle tämän syksyn rientoihin, eli WCS-karsintoihin ja J-Popconiin. Jälkimmäiseenhän olisi ihan sama laittaa vaikka vanhoja riepuja, koska eipä tanskalaiset tiedä onko ne uusia vai ei, mutta tulimme siihen tulokseen että hittolainen kyllähän sitä pitää uusia rytkyjä saada kun lähtee maailmalle Edustamaan. Varsinkin kun ainakin itse koen taitojeni karttuneen ja vuoden takaisetkin puvut näyttää sisäsaumoista hirvittävälle. Hyvin tätä kehitystä kuvaa se, että nahkatakin sisäpuoli on Täydellinen, kun taas viimesyksyinen Seras-jakkuni näyttää sisältä lähinnä siltä että ompelija on todennut "LOL IHA SAMA :D", mikä on itseasiassa aika todenmukainen kuvaus. Aika alkoi olla tiukalla joten totesin että paskaaks täs mitään alavaroja. Tämä tarkoittaa myös sitä että tämä nahkatakki on ensimmäinen tekemäni vuoritettu päällysvaate. Jee, hyvä minä!
(Eikä nyt puhuta hihoista, joista tuli kaikesta kaavoittamisen tuskasta huolimatta liian tiukat olkapäistä, joten takki ei istu täydellisesti. Mutta sisäsaumat on kauniit!)

No More Horeos! Kuvaajana Mitol Berschewsky

Niin hilkulle kuin se menikin, puvut saatiin sellaiseen kuntoon että kehdattiin lähteä ulkomaailmaan. Hahmothan ovat Travis ja Bad Girl No More Heroesista. Valkkasimme ne sillä perustella että "lol vitsin siistejä hahmoja!", ja koska ainakin Travis on ihan nappiosuma Artulle. Plus, tarpeeksi yksinkertaisia tälle kiiresyksylle. Onnistuimme jakamaankin hommia sen verran että molemmille riitti teksää loppumetreille asti.
(Täyden avoimuuden nimissä kerrottakoon että emme kumpikaan ole vielä pelanneet kyseistä peliä joten olemme kamalia cosplay-kerettiläisiä, mutta ~*WE DON'T GIVE A SHIT!*~)

World Cosplay Summitin karsinnat olivat oikein muikea show. Olimme siis tuomaristossa, kuten viime vuonnakin. Aamulla iski vähän paniikkia kun osa kisaajista jätti tulematta. Loppujen lopuksi kisaajia olikin vain neljä paria, eli aika hintsusti. Parien vähyys johti myös ikäviin tilanteisiin palkintojenjaossa, joka ei ollut yhtään siistiä. Kisan taso oli kuitenkin melko loistava! Puvut oli hienosti tehtyjä, ja esityksiä oli selkeästi mietitty ja harjoiteltu. Heräsi kuitenkin keskustelua kisan siirtämisestä, koska sekä osallistujien että katsojien vähyys johtunee ainakin osittain tuosta lokakuun lopun messuspektaakkelista. Itse selvittelen vielä ajatuksiani flunssan vietyä älyni, mutta jos joku lukija haluaa ottaa WCS-järjestelyihin kantaa, Cosplay Finland Tourin blogissa annetaan mahdollisuus moiseen.

Voittajaksihan karsinnoissa selvisivät Elffin ja Shufu, jotka pääsevät ensi kesänä Japaniin mesoamaan. Onnea heille! Poikia odotti myös yllätys, sillä Japanin suurlähetystö oli kutsunut kaikki Suomen WCS-edustajat sekä TVA:n ja CFT:n edustajat illalliselle. Lähdimme siis kaiken hulinan jälkeen pikaisten suihkujen kautta G.W. Sundmansiin illallistamaan oikein prameasti. Jos jonkinmoista ravintolaa on tullut nähtyä, mutta kyllähän Sundmans oli aika reippaasti hienompi kuin mihin on tottunut. Suurlähettiläspari sekä suurlähetystön muut edustajat olivat oikein mukavaa väkeä, ja ilta oli äärimmäisen mukava alkujännityksen laannuttua (ensimmäisten viinilasien jälkeen). Jos suurlähettiläs pukeutuu Itsenäisyyspäivän juhliin Narutoksi, en ylläty laisinkaan.

Hauskaa triviaa tältä reissulta: yövyimme Artun kanssa Messukeskuksen Holiday Innissä, tismalleen samassa huoneessa kuin kaksi vuotta sitten kun voitimme itse WCS-karsinnat. Aika nostalgista!

Ja nyt, parin päivän päästä päästä tähän aikaan olemme Tanskassa, toivon mukaan ihkujen uusien ja vanhojen tuttujen keskellä. Ohjelmassamme on siis tuomarointia sekä Suomen cosplayskenestä kertomista. Kunniavieraana oleva Arttu tuomaroi sekä World Cosplay Summit - että EuroCosplay-karsintoja SEKÄ muita kategorioita, ja itse olen muiden vierastuomareiden kanssa vastuussa parhaan cosplay-kuvan valitsemisesta. Kategorioiden määrästä päätellen cosplay-kisasta tulee suht eeppinen sessio. Puvuiksi otamme mukaan Travisin ja Bad Girlin sekä Harlockin ja Emeraldasin. Jälkimmäiset valikoituivat vuodenajan vuoksi: Amy & Maxi ovat kylmiä kuin perse, ja Esther ja Leon ovat virallisesti eläkkeellä jolta tulevat pois vain rahaa vastaan. Pyyntö kuitenkin oli että jotkut WCS-puvuista lähtisivät mukaan, so space pirates it is!

EuroCosplaysta en aio puhua nyt, koska muuten tulee liian ähky merkintä. Katselin alustavasti esityksiä tuoreeltaan maatessani sunnuntaiaamuna hotellin sängyssä, ja myöhemmin vähän tarkemmalla silmällä. Paljon on sanottavaa, mutta odottakoon se sanottava. Nyt on liikaa tekemistä: iso läjä kenkiä odottaa turvallista pakkaamista, nappien ompelemista... Argh.

Unelmia (ja jostain syystä kakkajuttuja)

2010-09-13T21:12:00.004+03:00

Anikissa on ollut puhetta suomalaisesta "cosplay-galtsusta". Kiinnostusta on näyttänyt olevan hieman, ja intoa auttamiseenkin, mutta saapa nähdä löytyykö projektille oikein innokasta vetäjää, joka jaksaisi moisen sivuston ylläpitämistä harrastaa. Tällainen oma sivusto voisi tehdä melko hyvääkin Suomen cosplay-harrastajien yhteisöllisyydelle. Jos vaikka vähentyisi ne kummalliset "elitistit on kakkapäitä"-jutut, tai ne kakkapäät lakkais olemasta sellaisia.

Tai sitten voisimme kaikki kakkia yksisarvisia Erasuren tahtiin.

Itse kyllä toivoisin eniten moiselta sivulta jonkinlaista "tietopankkia". Foorumit ovat huippujuttu, mutta vähän riepoo nähdä aina samat kysymykset viestiketjuissa, joita on hankala navigoida kun käyvät yli kolme sivua pitkiksi. Keskustelua se ei kuivattaisi, koska aina on uusia ongelmia ratkottavaksi ja joskus asiat menee päin perää tutoriaalinkin kanssa. Cosplay.comin paras osa mielestäni on nimenomaan keskustelualue, vaikka se onkin koko muun sivuston tavoin pöhöttynyt kuin entinen poliisi Miamin rannikolta. Harmi vaan että pöhöttyneisyys tekee koko alueesta niin tuskastuttavan navigoida ettei siellä aina jaksa käydä ellei etsi jotain. Sentään se on aktiivinen ja siellä tulee välillä tuoreitakin kysymyksiä.

Liityin tässä kesällä umisterin houkuttelemana American Cosplay Paradiseen, koska kuulema se ei nimestään huolimatta ole Amerikka-keskeinen. Sinänsä totta että sinne voi rekisteröityä myös ulkomaalaiset, mutta hirveästipä sitä mahdollisuutta ei mainostella, ja Jenkkien ulkopuolisille valinnat ovat luokkaa Eurooppa, ei mitään tarkennusta. Ulkomaalaisia on myös hyvin pieni prosentti. Siinä missä amerikkalaiset ovat melkeinpä vähemmistö Cosplay.comissa, ACP tuntuu olevan heidän oma cosplay-galtsunsa. Kaikki on siellä hyvin USA-keskeistä, joten aika vähän tulee omaan conikalenteriinsa siellä merkintöjä. Eipä kai ole tarvettakaan, itsekin liityin lähinnä jotta voisin seurata Jenkkien "huippucosplayaajien" ja tuttujen uusia pukuja koska suurin osa tuntuu siirtyneen lähes yksinomaan ACP:n käyttäjiksi.

Erityisesti tykkään ACP:n valokuvaajapuolesta. Heillähän on hommat jaettu kolmeen: naiset, miehet ja valokuvaajat. Sinänsä surkeaa valokuvaaville cosplayaajille että jos haluaa olla sekä kuvaaja että pelaaja, on luotava kaksi käyttäjätunnusta. Muuten systeemi tosin on ihan hauska: kuvia ladattaessa voi valita kuvaajan, ja näin linkkaa kuvaajan omiin kuviinsa ilman että kuvaajan on välttämättä ladattava koko settiä omalle tunnukselleen. Toisaalta, Amerikassa kuvaajien conireissut ja -kuvat ovat vähemmän sitä suomalaista "satunnaisia kuvia eri puvuista, ehkä yksi isompi kuvaus" ja enemmän "useampi kuvaus, ehkä satunnaisia". Riippuu tietty kuvaajasta. Kaipaan ylipäätään Suomeen vähän, hmm, "julkisempaa" kuvaajakulttuuria ja jospa tällä ihmiset saisivat itseään tuotua vähän esille.
Nais- ja miesjaottelun fani tosin en ole, jokin siinä vaan vähän tuntuu turhalta ja hankaa minua väärin. Ehkä jos miesosasto ei tuntuisi niin ylimääräiseltä lisäykseltä. Varsinkin kun miehiä ei ole kuin murto-osa naisista...

ACP kaikenkaikkiaan ei ole yhtään niin sekava ja pöhö kuin Cos.com, jossa valikoiden määrään hukkuu. Paratiisissa kuvien järjestystä saa vaihdeltua, ja pukuja löytää helpommin koska niitä ei voi vaan ladata tuubana tililleen, vaan kaikki menee omiin gallerioihinsa juuri samalla tagilla kuin muidenkin samat puvut. Sama systeemi toimii Curessa, jolloin ei tarvitse arvuutella että kuinkahan monella nimen eri kirjoitusasulla pitää sitä yhtä tiettyä hahmoa hakea. Curessa tosin kuvat tulevat ihmeellisenä ketjuna, jota on vähän kummallista selata.

Oikeastaanhan Cure on siinä mielessä kaikkein lähinnä sitä, mitä Cosplay.fi olisi. Suomi ja Japani, molemmat maantieteellisesti pieniä maita ja kummallinen kieli jota ei ihan hirveästi puhuta maan ulkopuolella (hys, mittasuhteista ja niiden eroista ei puhuta). Tuollainen sulkeutuneisuus on oikeastaan ihan hauska ajatus. Välillä tuntuu että tuntee paremmin ulkomaisten cosplayaajien puvut kuin maalaistensa.

Cosplay.fi voisi potentiaalisesti olla yhdistelmä näitä kaikkia. Jos keskustelualueille saisi tolkkua ja selkeää tietopankkia, valokuvaajia saisi vähän promottua enemmän, ja vielä kaikki tyhmät ulkomaalaiset kitkettyä pois jotta voin fanittaa vain tyyppejä jotka joutuu kaivelemaan materiaalit samoista sammioista kuin minäkin, niin Cosplay.fi voisi olla ultimaattinen cosplay-sivusto!

Yksisarvisia, niitä vaan tulee ja tulee!

Rukoilen että armas Joku Muu tekisi tämän sivuston vielä joskus, koska jos yksikään näistä jutuista toteutuu niin se olisi tosi kivaa. Eniten kyllä tykkäisin siitä että kaikilla ois vaan kivaa keskenään ja voisin kiikkustuolissani iltojen ratoksi selailla helposti suomalaisten cosplayaajien kuvia kuin joku karmiva parrakas naispervo.

Ja lopuksi vielä kuva ihan vaan huvin vuoksi.

PS. Jos joku ihmettelee miksi CosplayLabia ei ole mainittu, se johtuu siitä ettei siellä ole mitään ominaisuutta jonka voisi pölliä ultimaattiselle cosplay-sivustolle. Käyttääkö sitä edes kukaan nykyään?

Hiljaisuuden rikkomista, ei sen kummempaa

2010-08-29T17:27:00.003+03:00

Jopas on taas aika lentänyt ilman kirjoitteluja. Johtunee siitä että olen keskittynyt viime aikoina kaikkeen muuhun paitsi cosplayjuttuihin, ja syksyn puvut ovat edistyneet tasan sen verran että olen leikannut yhden puvun kankaat ja tehnyt alushameen melkein valmiiksi (mikä ei ole saavutus kun siinä on kaksi saumaa ja kaksi käännettä). Tosin eikohän tämä touhu kohta ala nopeutua, sillä ne puvut pitäisi saada valmiiksi Kirjamessuille, viimeistään Jpopconiin, ja vaikka olenkin ihan suht nopsakka ompelija, en usko saavani nahkatakkia aikaiseksi missään parissa illassa kun koulussa ja töissäkin pitäisi käydä.

Koulusta puheenollen, opiskelen siis vaatetusompelijaksi ja kevätlukukaudella olisi edessä opinnäyte. Koska olen tämmöinen (=suuruudenhullu), haluaisin tehdä kyseisenä työnä cosplay-puvun. Kaipailisin siis keskisuomalaista harrastajaa, joka haluaisi mittojen mukaan tehdyn laadukkaan cosplay-puvun ensi kesän conirientoihin! Hintahaarukka määräytyy puvun mallin mukaan, ja asiakkaan tulisi päästä sovitukseen Jyväskylään muutaman kerran ensi talvena/alkukeväästä. Opinnäytteeksi en ikävä kyllä tee crossplay-pukuja, koska vaatetusompelijat keskittyvät nimenomaan naistenvaatteisiin. Bootcoverit kuuluvat asuun tarvittaessa, mutta peruukin muotoilusta täytyy neuvotella. Yhteyttä voi ottaa sähköpostitse, iris.ronkko [ at ] gmail.com.

Pari viikkoa sitten kävin vähän Helsingissä miittailemassa! Tuli kutsu animublogimiittiin ja koska satuin olemaan varoissani sillä hetkellä, päätin tehdä kreisin yhden päivän pikareissun etelään. Olisihan sitä voinut jonnekin mennä yöksi mutten tykkää olla vaivaksi enkä halunnut tuhlata sunnuntaita matkailuun.
Varasin pari tuntia luppoaikaa Helsingissä kiertelyyn, joista viimeinen tunti menikin ihan ajantappamiseksi. Olinkin sitten komeasti ensimmäisenä miittipaikalla, ehheh. Oikein tyytyväinen olin siihen että lähdin, koska oli varsin kiva nähdä uusia naamoja blogien takaa, sekä tietty ennestään tuttuja turpia. Cosplayväestä paikalla oli lisäkseni vain Ilona, ja olimmekin sinnikkäästi viimeiset miitissä madun kera! Tätä piti juhlia kimppakuvalla.

Oli kivaa. Vielä kivempaa oli se, että havaitsin yöbussien varustelutason olevan luokkaa luksus löytäessäni paksun tyynyn ja peiton, ja sain näinollen nukuttua koko matkan kotiin. A+.

Kuvaaja kaipaa kuvattavaa!

2010-08-10T17:34:00.003+03:00

Jotkut ovat varmaan nähneetkin tämän Anikissa, mutta mainostan täällä kuitenkin. Voin nimittäin lämmöllä suositella tähän projektiin osallistumista, koska tein niin itsekin ja päädyin viettämään oikein mukavan aamupäivän kuvattavana, ja sain siitä parit hienot kuvat. Nyt koko projekti vaan vähän uhkaa kaatua kuvattavien puutteeseen, joten jokaisen osallistumista kaivataan!

"I'm a Paris based photographer. I do reportage and fashion. You can have a glimpse at my work here : http://www.flickr.com/photos/lzophoto/sets/ I would like to statrt a cosplay project in Finland. The idea is to take about 25 portraits of cosplayers wearing their costume in a place they live or work or have fun in, or a place they really like so that it adds a bit of context to the photo (for example, I could take a photo in a post office of a cosplayer working at the postoffice). Photos would be taken from waist to head, facing the camera. Photos would then be published into finnish media, like IMAGE.

I'm here only for a very limited time (I'm leaving the country on the 20th ou 21st of August) so this is why I need your help to gather some people around the project. Image of the persons would be protected as nothing could be released/published without the consent of the person taken in photo.

Lorenzo
+33(0)662300769 +++
skype : lorenzoooone +++
Flickr : http://www.flickr.com/photos/lzophoto/sets
+++ Portfolio : http://www.delafauteaugraf.com +++
Blog : http://lzophoto.blogspot.com "

Lopussa linkatusta portfoliosta löytyy sähköpostiosoite, jos ei halua soitella.

Kävimme aiheuttamassa hämmennystä Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksella, joka kuuluu omiin lempipaikkoihini tässä kaupungissa (ne on mun huudeja, asuin ennen ihan vieressä ja kuljin joka päivä kampuksen läpi), ja napsimme erilaisia taustoja vasten kuvia. Periaatteessa homma oli helppoa, koska ei tarvinnut poseerata, mutta Top Modelista tuttu ~smile with your eyes~ on yllättävän vaikeaa jos ei saa hymyillä! Se tosin vaatii vaan vähän opettelua, mutta ei tässä uutta huippumallia etsitäkään. Oli hurjan hauskaa työskennellä kuvaajan kanssa, joka oikeasti laittoi peruukkia paremmin ja ohjasi koko ajan. Tykkään! Kuvattavana ollessa sitä ei oikeasti hoksaa milloin näyttää tyhmältä, joten ohjauksen saaminen tekee hommasta aina niin paljon helpompaa.

Tältä se sitten näyttää:

2010-07-27T21:37:00.002+03:00

Kai kaikki ovat tietoisia että Suomen World Cosplay Summit -edustajien kuulumisia voi lukea Cosplay Finland Tourin blogista? Suosittelen, jos coverage säilyy yhtä kattavana niin kaikkea siistiä tulossa.

Lomailen enkä jaksa blogata, katsellaan jahka tässä piakkoin alkaa uudet projektit. Kaavoitushammasta kolottaa ja yksi alushame kaipaisi suunnittelua ja trial-and-error-kokeiluja, joten jahka selviän vanhempien nurkista takaisin kuumankosteaan Jyväskylään niin alkaa tapahtua.

Pikkunäpräystä

2010-07-11T16:56:00.010+03:00

Nnngh, tämä kuumuus! Harkitsen tässä muuttoa Lappiin koska helle ei sovi minulle. Onneksi huomenna pienen töissäpyörähtämisen jälkeen suuntaamme möksäilemään pariksi päiväksi. Ennustan että keskiviikkona näytän animuzombilta ryppyisen ihoni kanssa, koska en ajatellut nousta järvestä pariin päivään.

Mutta! Kuumuudesta johtuu myös se että asuntomme on karmiva pätsi ja jouduin pakenemaan viileään makuuhuoneeseen Buffy-DVD:eiden ja läppärin kanssa. Erinomainen mahdollisuus kirjoittaa hieman Thagen propeista, joista Wepi jo kyselikin.

Thagellahan on siis kirjansa, eli Librum Vespera, sekä Poison Pink (tai Eternal Poison), jonka mukaan koko peli on nimetty. En ole hirveä proppien ystävä, johtuen lähinnä siitä että narikoiden ja ihmisjoukkojen kanssa säätäminen alkaa ottaa päähän hyvin pian. Nämä kaksi pientä proppia totesin kuitenkin sekä oleellisiksi EuroCosplay-esitykselleni että helpoiksi kantaa mukana. Yksi syy tähän on tämä:

Kirja ei ole ihan yhtä paksu kuin Pink, mutta pääasiassa tarkoitus olikin saada propit jotenkin yhdistettyä eikä niinkään piilottaa Pinkiä. Homma toimi hyvin, kirja kulki kangaskassissa ja kun jouduin kantamaan sitä kädessä, Pink meni sisälle kivasti.

Librum Vesperanihan on tosiaan ihan alusta alkaen tehty itse. Artulla sattuu olemaan alan koulutus, joten yhdistimme voimamme. Artulta tämä tosin vaati vain sen että istui takapuolellaan ja kertoi mitä tehdä seuraavaksi... Ainoastaan kerran pyysin liimausapua koska jouduin itse töihin ja liiman piti kuivua iltaan mennessä.

Kirjani sisään on piilotettu Disco Ensemblen Miikka

Kirjan teko on suhteellisen pitkä prosessi, joten tähän entryyn ei mahdu tutoriaalia. Veikkaisin tosin että joku muukin on siitä joskus tutoriaalin tehnyt, joten googlailemalla varmaan löytyy. Sen voin sanoa että hankalaa se ei ole, vähän työlästä vain, ja Eri-keeperiä kuluu. Ihan päivässä kirjaa ei myöskään sido, koska liiman pitää kuivua kunnolla työvaiheiden välissä. Voin myös sanoa sen, että jos haluatte tehdä tuollaisen salalokeron kirjaan, niin se on ihan uskomatonta persettä koska paperi on yllättävän jytkyä tavaraa. Hinkutin tuota reikää useamman tunnin putkeen, ja käsi oli sen jälkeen ns. paskana.

Koristeet Librumissani ovatkin sitten kotoisaa Cernitiä (tuo kiekula kannessa), lukunauhaa sekä itselleni aivan uudella tavalla valamalla.

Poison Pinkiin käytin askartelukaupasta ostettua pisaranmuotoista muovimunaa, ilmakuivuvaa massaa sekä kuumaliimasta valettuja alastomia naisia. Käytin valamisessa tätä tutoriaalia, jonka löysin Cosplay.comin foorumilta joskus menneisyydessä.

Näillä tehdään naisia

Tutoriaali käytti savea jota ei koveteta, joten mallikappaleet tuhoutuvat muottia tehdessä. Itse totesin että eff that noise ja pyöräytin alkuperäiset Cernitistä. Tarkoitushan on saada alkuperäiset ulos kipsimuotista helposti tuhoamatta muottia samalla, ja kova Cernit ei sinänsä ole erityisen hyvä tähän. Itseasiassa tuhosin ihan pikkaisen muottiani kun jouduin kaivertamaan alkuperäistä naista kipsin keskeltä, mutta kyllä se sieltä tuli menemättä aivan pilalle. Librum Vesperaan tulleet reunakoristeet taas tulivat ulos oikein mainiosti, koska paistoin Cernitiä hyvin vähän aikaa jolloin se jäi hyvin joustavaksi. Tässä voinee trial-and-error-hengessä kokeille eri materiaaleja, itse nyt vaan tykkään Cernitistä.

Alkuperäinen nainen ja mittasuhdetta antava lankarulla

Hyvänä vinkkinä voin sanoa että jos vain mahdollista, kannattaa käyttää sellaista isoa liimapyssyä. Tuolla kuvassa oleva pieni pyssy on huijausta, tein suurimman osan valamisesta isolla pyssyllä. Yksi ainoa syy: isosta pyssystä tulee enemmän liimaa. Tässä hommassa ei voi lirittää pikkasen, sitä liimaa on tuuttava kerralla rutkasti. Tasaisin lopputulos tulee jos pystyy pitämään pyssyn paikallaan koko ajan ja täyttämään muotin siitä. Käytännössä omista muoteistani tätä pystyi käyttämään ainoastaan noiden jalokivien kanssa, mutta muiden kanssa liikuin HYVIN hitaasti jotta muotti ehtii täyttyä. Muuten tulee epätasaista jälkeä.

Kuumaliima kuivuu ihanan nopeasti, joten juttuja ehtii tehdä tunnissa vaikka kuinka. Ei mene aikaakaan kun muotissa oleva liima on kuivunut, ja voi valaa seuraavan. Ja sitä odotellessa ehtii sitten mattopuukon kanssa vähän silottelemaan reunoja, koska liimarihmat ei ole erityisen nättejä.

Sitten se persein osa: kuumaliimassa ei pysy liima. Sain vihdoin kontaktiliimalla läntättyä naiset Poison Pinkin kylkeen, mutta aikansa siinä meni että sain ne pysymään. Tuskastuttavaa.

Oli oikein hauska pitkästä aikaa askarrella tällaisia juttuja, tuppaan keskittymään aina vähän enemmän ompelupuolelle ja jätän ei-kisapukujen propit sun muut Artulle. Hauska projekti, vaikka kiire meinasikin tulla koska olen derp derp tyhmä. Tuota kuumaliimavalamista tekee mieli kokeilla uudelleenkin, oli miellyttävän nopeaa touhua ja kivaa näpräämistä.

Tällä hetkellä minulla on jokin järkyttävä cosplayhinku joka iskee tietenkin aina silloin kun ei ole coneja näkyvissä ja voisi tehdä muitakin juttuja (kuten niitä kahta hametta jotka odottavat puolivalmiina ompeluhuoneessani...). Blää. Olin niin epätoivoinen että kävin AnimeCharacterDatabasessa, ja nauroin itseni kipeäksi vaihtoehdoille. Female Adult -haku puskee ruudun täyteen hentsuhahmoja jos ei hoksaa filtteröidä niitä. Filtteröinnin jälkeen hävisi 20 sivua ja löytyi jopa ihan potentiaalisia hahmoja ja vielä parempaa, uusia sarjoja katsottavaksi! Tästä lähtee. Mutta jospa ensin tekisin ne hameet valmiiksi...

Kesän coniraportti: Desucon vs. AnimeNEXT vs. Tracon, osa 2

2010-07-10T02:39:00.008+03:00

Ja sitten toinen osa tästä eeppisyydestä. Vähemmän eeppistä tällä kertaa, lähinnä yleistä pohdintaa puvuista ja MINUA.

Yleinen pukujen taso
Eli miltä conit näyttivät

Ihan ekana, naamani kun selasin sekä Desuconin että Traconin kuvia: :OOOO WHAAAAT? Mikä taso! Mikä eleganssi! Erilaisia pukuja! Laidasta laitaan! No ainakin niin että eräät tietyt supersuositut sarjat eivät dominoineet ainakaan kävijöiden kuvagallerioita, enkä itse tapahtumissakaan ahdistunut jätesäkeistä tai hakamista (paitsi että yksikin Vocaloid aiheuttaa minussa ihottumaa, mutta se nyt vain on omaa yliherkkyyttäni). En nähnyt ylenpalttisesti tissimiehiä tai rutkuperuukkeja, tai loimusamettilaarin läpi juosseita tapauksia. Hyvä Suomi.

No kuinkas näin nyt kävikään? Desuconin osalta selitys lienee se perinteinen "kesän eka coni": ne jotka eivät jaksa lähteä jonnekin perseeseen (Kemiin tai Turkuun), Desu oli se coni jota varten pukuja suunniteltiin ja väännettiin koko talvi (=viimeiset kaksi viikkoa ennen conia tuli pakaroiden alla). Näissä olosuhteissa, kevään pitkittyessä ja takatalven ängetessä ilmastoon, syntyy kaikenmoista hienoa. Juu ei pässimpää ollenkaan.
Tracon taas oli monella tapaa kesän päätapahtuma, vaikka kilpailikin tittelistä Desun kanssa aika kovasti. Tracon on kuitenkin vähän pidempihistoriainen tapahtuma, ja ajankohdaltaankin lähellä perinteisen päätapahtuman Animeconin järjestämisajankohtaa. Siitä voi tietenkin olla montaa mieltä kumpi se päätapahtuma sitten onkaan, mutta moni tuntui olleen hyvinkin inspiroitunut tekemään Traconiin mitä mielenkiintoisempia viritelmiä. Normaalistihan Tracon on ollut sellaista peruskauraa kaikin puolin, ja itselläni ainakin on ollut vähemmän "jee teen eeppistä kakkaa"-fiilis kuin "jee perseilen jotain helppoa kun kerran voi" (... paitsi silloin yksi vuosi mutta se oli VIRRRHE). Nyt ehkä eeppinen tapahtumapaikka ja tosiaan ajankohta myötävaikuttivat siihen että muutkin kuin kisaajat jaksoivat panostaa. Tracon olisi myös voinut olla täynnä "no lol pieraisin jotain täs Desun jälkeen" (... what's with the poop today...) mutta ei se siltä ainakaan näyttänyt! Hyvä Suomi.

Traconin kuvasaldoni: ihkut Katy Perry ja Lady Gaga!

No, entäs Amerikassa. Jos nyt lähdetään siitä että siellä saimme todistaa mm. kuinka Na'vi otti leikkimatsia Avatarista tuttua taisteluhaarniskasysteemiä vastaan. ETTÄ SILLEE. Toki täytyy myöntää että YuffieBunnyn Na'vi-maskit olivat ammattilaisen tekemiä, mutta kun näimme taisteluhaarniskasysteemiä roudattavan ohitsemme, siihen ei voinut todeta kuin "lol AnimeNEXT".

ANext on siis hengailuconiksi yllättävän kovatasoinen. Se on itärannikon kesän ensimmäinen coni, joten sinne tosiaankin rontataan sitten ne talven aikana syntyneet näperrykset joita ei kuitenkaan haluaisi kilpailuttaa. Eihän se toki tarkoita pelkkää eeppisyyttä, mutta aika paljon kuitenkin!
Se tosin täytyy sanoa että amerikkalaiset tuntuvat cosplayaavan aina samoja juttuja. Siellä eivät sarjat kuole koskaan, ja coneissa on samoja sata vuotta vanhoja CLAMP-juttuja jotka Suomessa ovat jääneet vain hc-fanien photoshoot-puvuiksi. Meillä ehkä kirmataan vähän enemmän trendien perässä (Ranma½ on niiiiin 2004~). Toisaalta sitten taas, joukossa oli myös erikoisia juttuja kuten Cirque du Soleilia. Sellaisia vaan oli jotenkin vähemmän, ja ne olivat vähän extrememmästi outoja kuin mitä Suomessa näkee.
Kaikenkaikkiaan, ANext oli todella kotoisa siinä mielessä että samoja juttuja ja samaa tasoa löytyi kuin Suomestakin, sekä samoja ikäluokkia. (Sivuhuomautuksena, erityisen kotoisa olo tuli kun eräällä käytävällä ilmeisesti virittäydyttiin jo rave-tunnelmaan soittamalla Daruden Sandstormia. Saatoin hajota sisäisesti.) Muuutta sitten oli myös kaikkea kreisiä.
Ne jotka haluavat katsella kuvia ohjastan ACParadisen AnimeNEXT-galleriaan. Siellä on jos jonkinmoista, ja lisää löytää kun klikkailee.

Kaikenkaikkiaan kyllä nyt täytyy sanoa että vaikka kuinka oli isossa maailmassa hienoa niin Hyvä Suomi. Tämä on tasapeli koska Suomessa kärsin vähemmän (vaikka menin myös whoa vähemmän)

WINNER: Suomi

MINÄ
Eli miltä minä näytin eri coneissa

Desucon:

Kuvaajaa ei tarvitse kreditoida jos se nukkuu yönsä vieressäni.

Tämä monen monta kuukautta työn alla ollut neito. 14-vuotias taikatyttöni, joka kaikesta huolimatta valmistui samana päivänä kuin lähdimme Lahteen. Niin siinä aina käy. Hahmo on siis Thage, pelistä Eternal Poison. Obscure Atlus characters ahoy! Kengät murhasivat minut, bootcoverit eivät pysyneet ylhäällä, blaa. En ole tyytyväinen tuohon jalkaosastoon laisinkaan, ja mekko on mitä epämukavin kesäkuumilla. Siksipä kadunkin äärettömästi että valitsin juuri tämän puvun mukaani Amerikkaan, varsinkin kun New Jerseyssä oli juuri alkanut hiostava kamala kesä (oon pohjoisen tyttö, sulamispiste on 25 astetta!). Heitinkin kengät hittoon hyvin pian ja suihkin paljain jaloin (kunnes vanha järjestysmiessetä sanoi että "laita ees sukat jalkaan"). Mutta toisaalta, tämä kuva teki minut onnelliseksi että otin puvun mukaan...

Photo by LJinto

FFFFFFFF. Ihanaa shoppausta, näytän kuumalta ketulta ja tykkään siitä! Mutta opin tältä reissulta sen että kuumuus + minä = :((((

Ja sitten, nopein pukuni (mekko valmistui vuorokauden sisään vaikka käväisin töissäkin ja datasin riemulla), jonka kuviin en niin ole tyytyväinen mutta antaapa mennä. Parempia kuvia jahka joku kuvaa.

Huvittavaa, harvat tutut tunnistivat hahmon mutta Sorsapuistossa Artun kanssa kävellessämme jatkuvasti jostain kuului "hei kato Lady Gaga ja Adam Lambert". Ja joo, vastahan minä toukokuussa tuosta mekosta puhuin... Nyt vaan tuli niin huvittava idea tästä Gaga & Glambert -parista ja löysinkin New Yorkista kankaankin puolet halvemmalla kuin Suomesta niin kai se nyt oli tehtävä. Ja tulipahan ostettua niin hauskin peruukki että jos koskaan haluan cosplayata Sirkka Tälliä niin tukkaosasto on jo hallussa.

Lopputiivistyksenä...

AnimeNEXTiin ei kannata lähteä ellei ole paikallisia kavereita. Se olisi vähän kuin lähtisi Kirsikankukkaconiin ja kukaan muu tuttu ei tulisi sinne (eikös näin tapahtunut joillekin, hmm...). Kavereiden kanssa siitä saakin sitten paljon riemua irti, mutta noinniinkuinmuuten on ihan sama mennä suomalaisiin coneihin. Aika monta kertaa totesin asioista että "just like Finland" (paitsi että suomalaisissa coneissa on harvoin anniskeluravintolaa samassa yhteydessä! Screwdrivereita kesken conin, mmmm...) ja fiilis oli todellakin kuin olisi vaan suomalaisessa conissa jossa ei ole ennen käynyt ja kaikki puhuvat hassusti. Ainoa oikein superihana ja paras asia olivat kuvaajat, joita kuljeksi paljon ympäriinsä. En vähättele suomalaisia kuvaajia, mutta tarkoitan tällä siis "moi kamerani maksoi enemmän kuin autoni"-henkisiä cosplay-kuvaajia. "Mennään tohon syrjempään, siinä on kiva puu, otan susta vähän kuvia eri puolilta"-kuvaajia. Mutta tämä onkin aihe eri päivälle.
Tässä yhteydessä tosin on mainittava että tämä on se oikea ja paras syy lähteä World Cosplay Summitiin. Internationellit kaverit, joiden luo voi mennä hupsuttelemaan. Tämäkään conimatka ei olisi onnistunut ilman Summitia, koska ilman Summitia en olisi tavannut Reneetä. Pfft mikään maailmanmestaruuskisa, se on vain hyvä tekosyy sille että pääsee viikoksi cosplayaamaan huippujen tyyppien kanssa joista tulee hyviä kavereita jos niin vain tahtoo.

Desucon ja Tracon onnistuivat välttämään katastrofit cosplayn osalta, vaikka Desussa valomiehet menivät "lol ei myö tiijetä" ja Traconissa cosplay-kisa oli kaaos. Kaikilla oli peruskivaa ja risut on jaettu. Ei ehkä ollut eeppisin conikesä iinä, mutta aina ei voi olla supermegaparasta.

Henkilökohtaisesti kyllä muistelen tältä kesältä suurimmalla lämmöllä ANextia mutta se on ehkä ymmärrettävää.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää yötä.

Kesän coniraportti: Desucon vs. AnimeNEXT vs. Tracon, osa 1

2010-07-07T23:27:00.004+03:00

Kesän conikausi alkoi ja loppui aivan hupsankeikkaa vaan. Riippuu tietenkin omista kiinnostuksenaiheista, itse aion käydä kuitenkin vielä Finnconissa (koska conipaikka melkein näkyy meidän parvekkeelta lol) ja jotkut varmaan menevät Ropeconiinkin. Animuconit vaan taitavat olla tältä kesältä paketissa, ja niissähän tuli käytyä. Kävin jopa niinkin kaukana kuin New Jerseyssä, Americassa (insert vahva aksentti), AnimeNEXT-tapahtumassa, jota oli jo itse tapahtuman aikana hauskaa verrata Suomen coneihin. Joten hei, vertaillaan Desuconia, ANextia ja Traconia (tietenkin cosplay-aiheisesti, koska durrdurr ei cosplayereita kiinnosta mikään muu durrdurr)! Ja koska jokaisella on hyvät puolensa, jaetaan conit osiin ja katsotaan kuka voittaa minkäkin alueen! Koska minä olen vihdoin edes sen verran lomalla että ehdin ajatella asioita! Kahdessa osassa jopa, koska jossain vaiheessa silmät alkaa sirrittää itse kullakin.

Pohjatiedot tapahtumista niille jotka eivät tiedä:
Desucon, 12.-13.6. Sibeliustalo, Lahti, cosplay-spektaakkelina EuroCosplay-karsinta sekä cosplay-näytös.
AnimeNEXT, 18.-20.6, Garden State Exhibit Center/Double Tree Somerset Hotel, Somerset, New Jersey, cosplayn saralla mukana Masquerade (jossa oli sekä kisa että näytös) sekä Hall Costume Contest.
Tracon, 3.-4.7, Tampere-talo, Tampere, cosplayta ohjelmistossa lauantaina yksilökisa jonka yhteydessä show-sarja, sunnuntaina ryhmäkisa sekä vielä nettipukukisa.

Tapahtumapaikat
eli kuvausmahdollisuudet ja tilat cosplayn kannalta

Vaikka Sibeliustalo onkin ihanasti veden äärellä ja viime kesänä saimme parhaat cosplay-kuvat ikinä siinä laiturilla, ja Garden State Expo Centerissä oli pusikkoa, ihania kantoja, lisää pusikkoa ja nättejä siltoja (koska Amerikassa kaikkea on aina enemmän), Tampere-talo on ehkä ikuinen suosikkini conipaikoista. Siellä on pusikkoa (sorsia iih), siellä on kaakelivessameininkiä (joskus vielä Persona 2-ryhmä Tre-talolla olevaan coniin niin saadaan peliin sopivia kuvia!), ja hyvissä kuvauspaikoissa on kunnolla valinnanvaraa. Lava ja takahuonekin ovat sieltä paremmasta päästä, vaikka ei siellä silti ole herkkua liikkua mekkojen kanssa joiden alla voisi salakuljettaa isoäitejä maahan. Mutta missäpäs se olisikaan, paitsi ehkä itse lavalla kun siellä mahtuu hulmuttelemaan helmojaan ihan miten tykkää.

Sibeliustalon pääsali on suhteellisen eeppinen, ja onneksi yleisön naamat eivät näy kovin hyvin lavalle koska siinä iskee melkoista jännitystä sen ihmismassan edessä. Jengiä on Ihan Pipona, ja ihan joka puolella pitkin seiniä. Harmi etteivät takahuonetilat ole yhtä hyvät, vaikka se "aula" onkin suht tilava. Jotenkin saan siitä vähän turhan paljon fläsäreitä vuoden 2006 Animeconista, jossa seisoimme kaikki pyörtymispisteessä tunkkaisen paahtavilla kivikäytävillä. Onneksi käytin tänä vuonna yleisiä pukuhuoneita, joissa on pienuudestaan huolimatta enemmän tilaa kuin takahuoneen pukkareissa joihin mahtuu tasan kolme ihmistä per huone kamojen kanssa.

Garden State Expo Centerin backstage (jonka ovella olleiden järkkärien määrä oli pyöreä nolla) taas oli iso siipale valtaisaa hallia, jossa oli sekä dealer's room, food court eli ruoka-alue, itse lava, overflow-"huone" jossa onnettomat (jotka eivät tajunneet sniikata oikean salin puolelle) saivat seurata masqueradea screeniltä sekä pikkulava (jossa oli mm. parapara-opetusta) ja "hengailutilaa". Ai että vähän eri meininki! Backstagella oli kisaajille rivikaupalla tuoleja sekä iso screeni jolta seurata lavan tapahtumia.

Siinäpä se, saattoi siellä olla peilikin mutta varsinaisia pukeutumistiloja en nähnyt, johtuen ehkä siitä että suurin osa conikävijöistä on kuitenkin yötä tapahtuman yhteydessä olevassa hotellissa (tai aivan vieressä olevissa Holiday Innissä tai Crowne Plazassa) joten pukuhuoneille ei ole (tai ei vain nähdä) samanlaista tarvetta. Niin, ja backstagella ei ilmeisesti ollut ollenkaan vessaa, koska törmäsimme masqueraden jo alettua yhteen tuttuun kisaajaan vessojen ulkopuolella. Sinänsä kauhistuttava ajatus, vapaana juoksevat kisaajat kun kisa on jo käynnissä...
Ylipäätään tapahtumassa ei ollut yleisiä pukuhuoneita, mikä johtaa ihastuttaviin vessapukeutumisiin jos kukaan kavereista ei anna käyttää huonettaan, jos nyt ylipäätään on kavereita jotka ovat hotellissa yötä.

Kyllä suomalaiset conit vievät voiton näissä jutuissa. Mieluummin kuljen kiemurtelevia kapeita käytäviä pitkin lavaa kohti ja luovutan välillä istumapaikkani jollekin toiselle kuin könötän ankeassa hallissa jossa ei voi vaihtaa vaatteita ellei halua paljastella sadalle ihmiselle kerrallaan. Tracon ja Desucon tosin olivat suhteellisen samantasoisia: siinä missä toinen hävisi, toinen voitti. Ahtaissa tiloissa sai keksiä veden kaveriksi, hivenen avarammissa tiloissa piti nälkäisille tarjola eioota. Desussa tosin oli yleinen pukuhuone (kaksikin naisille, A+!) jota Tracon ei tietääkseni tarjonnut, ainakaan niin julkisesti että siitä olisi ollut mainintaa ohjelmalehtisessä tai nettisivuilla. Vessassa pukeutuminen on tympeää ja inhaa, en tue laisinkaan.

WINNER: Desucon

Cosplay-päänumerot
eli kuinka Suomi pistää kampoihin Isoon Kirkon Meiningille

Automaattisestihan pessimisteille tulee mieleen että blaa, ANimeNEXTin Masquerade oli saleen ihan huikea ja eeppinen. No olihan se sitäkin! Tällä kertaa se oli kuulema harvinaisen hyvä, koska yleensä ANextissä on sellaista settiä ettei selvinpäin ilkeä katsoa. Eipä sillä, olimme varautuneet sentasoiseen hirveyteen, mutta loppupeleissä päädyin toteamaan että paria poikkeusta lukuunottamatta taso oli aika sama kuin suomalaisissa coneissa. Ero Suomeen oli tanssiskittien määrä, joka oli aika tyrmäävä. Ei sillä, kyllähän noita on meilläkin nykyään melkoisen paljon, mutta jotenkin olin yllättynyt tästä määrästä. Sellainen karu arvio on että 95% oli tanssia ja loput hassuttelujuttuja. Toisaalta, se tanssi olikin sitten vähän eeppisempää. Siellä oli mm. balettia joka oikeasti näytti baletilta (Tutu tanssi oikeasti varpaisillaan) ja isomman porukan koreografioita ja eläytymistä jotka vetivät aika sekaisin siinä eturivissä istuessa. Joten huvittavia ääripäitä: samaa settiä mitä Suomessakin näkee (hetkittäin tuli mieleen vuoden 2008 Animecon, jonka ryhmäcosplaykisasta halusin lähinnä lähteä kesken kaiken pois), ja sellaista mihin ei vielä ole Suomessa pystytty, ainakaan niin että muistaisin (eriävät mielipiteet otetaan innolla vastaan!).

Ja siinä missä meillä on Viiksimies joka juontaa Aina ja Kaikkialla, amerikkalaisilla on Darcy, joka on suloinen kuin suklaamuffinssi, ja kuulema myös juontaa jatkuvasti. Neito sai myös koko yleisön laulamaan Pokemonin englanninkielisen tunnarin. Veti aika hiljaiseksi kun koko sali laulaa, ja jatkaa vaikka esilaulaja lopettaa.

Ihku tui Darcy

Mutta kaipa te haluaisitte myös nähdä videoita! Voittajia oli Ihan Pipona, johtuen kolmen kategorian (Novice, Journeyman ja Master) jaosta, mutta tässä kolme isoa palkintoa, eli best craftsmanship, best performance, ja best in show.

Kaikki ANext-videot AnimeJamSessionsTV:ltä

Best Craftsmanship: A Tribute to CLAMP. Kauniit puvut eivät näy lavalta, mutta ne olivat kauniita. Koska en ole CLAMP-ihminen, en osaa nimetä hahmoja, sorde, mutta keskellä tanssiva oranssi pukuilija oli mm. kirjonut korsetin etuosan käsin (joku muukin on sellaisesti vinksallaan! Kyseinen nainen muuten piirtää normaalielämässä Bizenghastia ja on hulvaton) ja tehnyt merkinin, eli häpykarvaperuukin pukuunsa. Se oli kaunis röyhelö. Vaaleanpunainen neito sai kunniamaininnan koska osallistui masqueradeen ihan ensimmäistä kertaa, ja oli molemmista voitoistaan suhteellisen hämillään.

Best Performance: Birth of a DJ, Death of the Dance Skit. Cupcake Cosplay veti homman himaan melko hienosti. Mitä tästä nyt voi muutakaan sanoa kuin että aika hyvin yhden viikonlopun harjoittelulla. (!)

Best In Show: Hetalia - Everyone's A Little Bit Racist. Itseasiassa en nähnyt tätä koska tulimme vähän myöhässä, joten en osaa sanoa muuta kuin että olin järkyttynyt palkintojenjaossa kun selvisi että Hetalia voitti. Mutta eipä sillä, loppupeleissä en ihmettele laisinkaan. En tosin olisi halunnut olla tuomaristossa tekemässä päätöksiä...

Näiden hauskuuksien lisäksi hall costume contestissa palkittiin sitä vetäneiden mielestä kivoja pukuja, joista osa olikin ihan kivoja ja loput menivät vähän "taisi olla lempparihahmo"-kategoriaan.

Desuconissa oli tietenkin melko hyvät tsäänssit Suomen komeimpaan pukuloistoon yksilökisassa koska siellä järjestettiin EuroCosplay-karsinta johon itsekin osallistuin. Melkoisen hienoa settiä siellä olikin. Suomen toista kansainvälistä, World Cosplay Summit -karsintoja dominoineita tanssi-skittejä oli kiitettävän vähän, ja suurin osa esityksistä sisälsi puhetta ja oli linjaa "hahmot tekevät juttuja". Joihinkin olisin kaivannut vähän enemmän "juonta", eivät meinanneet aueta minulle (en tosin myöskään tuntenut kaikkia sarjoja/hahmoja). "Hahmot tekevät juttuja" käy helposti melko tylsäksi jos ei tajua mitään. Mutta yhtään ei tarvitse hävetä EuroCosplay-edustajaamme, Majo on tunnetusti loistava cosplayaaja!

Unita se jaksaa aina kuvata, kiitos siitä!

Cosplay-näytös oli itseasiassa varsin kiva! SoulCalibur-ryhmä puhutteli sydäntäni esityksellään, ja Yunan laulanta oli onnistunutta, mutta melko perussettiä noin muuten.

Osallistujakunta oli suurelta osin melko nuorta, mikä oli ilahduttavaa, koska näytös on nimenomaan siksi positiivinen juttu että siellä harjoittelemalla nuoremmat pääsee esiintymiskauhusta ja juoksukisoista tulee vähän rauhallisempaa katsottavaa.
Formaatiltaanhan cosplaynäytös on lähinnä tuota amerikanmallia jota ANextissä käytettiin: yksilökisaajat saavat joko vaan pyörähtää lavalla tai esiintyä, ja ryhmät tulevat yksilöiden kanssa sekaisin. Sinänsä ihan toimiva idea, mutta selkeästi vaatisi melko tiukan osallistujarajan. AnimeNEXTissä masquerade kesti parisen tuntia, mutta isommissa coneissa ne kuulema tuppaavat olemaan sellaisia nälkävuosimittaisia hirviöitä. Kyllähän tuo Suomessakin onnistuisi kisat yhdistämällä, kun Animecon vetää yli 70 yksilökisaajaa ja ainakin sen parikymmentä ryhmää... Kysymys vaan on että kuka sitä jaksaisi katsoa.

Traconin cosplay-kisoista yksilökisa meni minulta aivan täysin ohi koska olin takahuoneessa mammailemassa, joten en voi sanoa muuta kuin että ihan nättejä pukuja. Muutama eeppisempi viritelmä, mutta melkoisen tasaista perushyvää suurin osa. Kukaan ei ollut vain juossut vaatekaapin läpi, mikä on positiivista.

Ryhmäkisan sitten ehdinkin seurata, koska minut oli buukattu kahteen paikkaan samaan aikaan ja jouduin luopumaan mammailusta sillä kertaa. Ehdin kuitenkin fanfiction-paneelista juuri sopivasti katsomaan kisan. Se täytyy sanoa että siitä edellisestä ryhmäkisasta jonka tuossa salissa katsoin, taso oli kummasti parempi! Yhtään ei ollut yaoita (viimeksi oli melkein kaikissa), huumori kirvoitti ajoittain oikeasti naurua ja taisin jopa taputtaa mukana välillä.

Kaikenkaikkiaan Traconin kisasta jäi vähän... meh-olo. Perushyvää. Tiedä sitten johtuiko tämä jotenkin mielentilastani tai jetlagistani, mutta jäi vähän vaisuksi. Siitä toki plussaa että taso oli sitä perushyvää, mutta sellaisia wow-reaktioita olisi saanut tulla.

Periaatteessa tässä kategoriassa kisa on Desuconin ja ANextin kesken. Voittaja valitaan kyllä sen perusteella kumpi aiheutti enemmän riemua itse tilanteessa. (PS ilmaisella viinalla ei ollut mitään tekemistä tämän päätöksen kanssa)

WINNER: AnimeNEXT, nyt sitten kuitenkin.

Ja tästä on hyvä pistää poikki. Jatkuu seuraavassa jaksossa, jossa luvassa yleistä katsausta pukuihin, mielipiteisiini ja rintamukseeni.

Die Lady Gaga, jeden Tag so schnell! Ja!

2010-05-02T22:54:00.004+03:00

Lady Gaga on tunnetusti valtaisa hitti monella tapaa. Pop-musiikkia kuuntelevat palvovat, muoti-ihmiset palvovat, ja myös cosplayerit palvovat tätä tätsyä. Jälkimmäisin ei ole mikään ihme, kun katsoo Gagan vaatteita. Jokainen "hotellilta lentokentälle"-siirtymä tarkoittaa uutta jännittävää asukokonaisuutta. Kerrankin paparazzi-kuvissa on muutakin jännättävää kuin "näkyykö alahuulet?". Joita Gaga ei ole vielä vilautellut erityisen paljon, koska halleluja, kerrankin nainen joka osaa nousta autosta oikein, toisin kuin huolestuttavan suuri osa muista paparazzien kuvauskohteista! Mutta se naisten hömpöttimistä.

Toisin kuin moni vieläkin luulee, Gagan luomukset eivät ole peräisin hänen pääkopastaan, vaan suurin osa on ihan oikeiden suunnittelijoiden tekeleitä. Osa on, varsinkin nykyään, vartavasten Gagaloolle suunniteltuja asuja ja osia, mutta aika paljon tätsyn päältä löytyy myös ihan mallistoista napattuja juttuja, eikä pelkästään "arkivaatteina".

Läpinäkyvä muovimekko Rachel Barrettin Royal College of Artin valmistujaismallistosta, kaikkien rakastamalta Bad Romance -videolta, via Gagadaily.com

Gagalla toki on myös osa design-tiiminsä, Haus of Gaga. Gagatälö tekee osan kreiseimmistä jutuista, kuten Monster Ball -kiertueella nähtävän "elävän mekon".

The living dress, Monster Ball-kiertueen puvustusta, House of Gaga, via Gagadaily.com

Ja tämäpä onkin ongelma. Ainakin minulle. Gagan päällä säkit ja Kermitit näyttävät säväyttäviltä, ja naisen koko imago rohkaisee pientä fania itsensä toteuttamiseen, mutta kuinka epäilyttävää on tehdä kopio muotitalon luomuksesta?

Tottahan toki voi argumentoida että mangapiirtäjäkin on suunnittelija, koska joutuu suunnittelemaan hahmoille vaatteet ja onko se sit reilua ripata niitä? On mielestäni kuitenkin pikkasen eri asia tuoda 2D-vaate oikeaan elämään tai tehdä tarkka kopio elokuvassa nähdystä roolivaatteesta kuin tehdä kopio vaatteesta, jonka suunnittelija on suunnitellut mallistoonsa ja laittanut sen vapaaseen myyntiin kenelle tahansa jolla on massia maksaa siitä. Eihän siinä ole mitään uutta että innokkaat kotiompelijat "pöllivät" vaateideoita valmisvaatteista, ja meillä koulussa suunnitteluprosessissa jopa käytetään lehtileikkeitä ja nettiä hyvin paljonkin ideoinnissa, mutta yleensä näissäkin tapauksissa ideat jalostuvat omanlaisikseen. "No noi hihat on tosi makeet mut helma vois olla pidempi, ja kauluksessa vois olla sellasia juttuja..." jne. Cosplay on kuitenkin vaatereplikoiden tekemistä ja hahmon esittämistä, joten se menee hieman pidemmälle. Muotitalot ja suunnittelijat myös taitavat olla melko tarkkoja brändistään...

Haus of Gagan koen taas ihan eri eläimenä. Se keskittyy suunnittelemaan nimenomaan Gagalle, joten on eräällä tavalla hänen roolipuvustajansa, ja tällöin siirrytään takaisin sinne fiktiivisten juttujen alueelle ja normaalitilanteeseen. Toki hekin ovat oikeita suunnittelijoita, mutta Haus of Gagan nimissä tehtynä heidän työnsä ovat glorifioituja teatteripukuja.

Itse en ole erityisemmin musiikkicosplayta aiemmin harrastanut koska en erityisemmin koe vetoa japanilaisiin kei-bändeihin, joten en tiedä miten tällaiset hommat esim. siellä Japanissa tapahtuvat. Sivistäkää minua, olen törmännyt tähän dilemmaan vasta Gagan myötä.

Oma suosikkini Gagan asuista (elävän mekon lisäksi, koska holy shit it's alive) on ehdottomasti taannoin Video Music Awardsissa nähty punainen pitsimekko naamahuppuineen. Etsin gaalan jälkeen suurella raivolla kuvia asusta, ja metsästin suunnittelijan nimeä hokien koko ajan "anna sen olla Haus of Gaga, anna sen olla Haus of Gaga". Suureksi pettymyksekseni Gagadaily.com vihdoin paljasti mekon olleen Alexander McQueenin luomus syksyltä '98.

McQueenin pitsimekko, via.. öh, Google?

Ehkä vielä joku päivä pyöräytän tuon. Ehkä, ehkä.

Ja muissa uutisissa: maailmanvalloitus jatkuu. Tänä vuonna jää Desucon vähän lyhyeksi minun osaltani, koska lähden Desu-sunnuntaina kohti Amerikkaa pariksi viikoksi, vahtimaan lapsia ja rakastamaan SyFy-kanavaa (yhyy, vihaan tuota uutta nimeä...). Ja tietenkin kiroamaan Teksasin tuskaista säätä ja rakastamaan ilmastointia. Samalla reissulla käyn myös New York Cityssä! World Cosplay Summitista nimittäin jäi rakkaimpana asiana läjäpäin kavereita, ja nyt kun olen kerrankin menossa samaan maailmankolkkaan kuin osa heistä niin pitäähän sitä ylimääräisen matkustamisen uhallakin käydä moikkaamassa heitä. Onnistuimme tosin ajoittamaan tämän reissun niin hienosti että samaan aikaan on New Jerseyssä AnimeNEXT-coni, jonne koko porukka on menossa. Joten, minä myös! Ison maailman meininkiä, jee. Tällä kertaa voisi sitten oikeasti ottaa kuvia, eikä vaan unohtaa kameraa laukun pohjalle...

Bakaconista ehkä muutama sana sitten kun saan kuvia Shirayurihimestä.

Mistä on pienet noita-akat tehty?

2010-04-11T22:32:00.004+03:00

Sinisestä mekosta, jämäkankaista, hassuista silmälaseista ja stressistä, ainakin tämän viikonlopun perusteella.

Vastoin kaikkia periaatteitani, aloitin vasta viikko sitten Bakaconin puvun. Tarkoitus oli käyttää jotain vanhaa, mutta sitten hokasin että nyt on viimeinen mahdollisuus käyttää yhtä Japanista ostamistani peruukeista ennen kuin modaan sen Desuconia varten. Oikeastaan siihen pitää tehdä vain pullatötteröt, mutta en vielä tiedä tuleeko niistä kinteät, joten...

Arvelin että jaha, helppo puku, ei tässä mitään. Vuodentakaisen Maetel-pukuni kaavat löytyivät kansiostani, ja arvelin että niillähän tässä mennään. Äkkiä vaan uudet kappaleet joihin on helmanpituus säädetty kohdalleen ja vähän kavennettu helmaa muutenkin, ja sitten muut härpäkkeet. Tadaa, helppoa! Ja kangasvuoressanikin on varmasti tarpeeksi valkoista gabardiinia tai vastaavaa bootcovereita varten, ei tarvitse edes ostaa niihin mitään uutta! Sujuu kuin tanssi ja yhdessä viikonlopussa tulee valmista.

NO NIINHÄN SITÄ LUULIS.

Ihan ensimmäisenä aloin kirota valmiskaavoja, koska kroppani on niin erikoisen muotoinen että mikään ei koskaan istu. Prinsessaleikkaukset olivat päin pyllyä, vyötäröllä ihan liikaa tilaa, selässä tyhjää puolikkaan ihmisen verran. Hienoa. Meni viisi iltaa saada kaavat vihdoin suurinpiirtein niin kohdilleen kuin paperin voi saada. Lauantaina pääsin vihdoin leikkaamaan ja ompelemaan, ja aika hyvää vauhtia alkoikin homma valmistua. Mutta sitten tuli eteen jälleen oletuksen aiheuttama pylly. Ei sitä valkoista ollutkaan. Tai oli, mutta ei tarpeeksi mitään yhtä sorttia, ja eriparibootsit näyttäisi tyhmältä. Joten siihen hyytyi sekin. Seuraavaksi iski havainto sinisen langan loppumisesta. Olin ajatellut että sitäkin kyllä piisaa. Kaikki tikkaukset ja helman kääntäminen oli pakko jättää tekemättä. Ja sitten vielä kaikki ne kavennukset jotka ovat aiheuttaneet kaikkea hurjan hauskaa....

Tarkoitus oli puskea koko puku valmiiksi viikonlopun aikana. Olisi onnistunutkin, ellei hommat olisi menneet näin pieleen. Joten pysyn kannassani: on huomattavasti helpompaa aloittaa ajoissa. Never again (the Stressful times).

Mikä puku tämä tuskien riepu sitten on?

Tämän posen opin Curesta!

Shirayurihime Kyujyo Kiyon mangasta ZONE-00. Curesta moneen otteeseen bongattu, Japanissa ilmeisen cosplayattu neito. Silmälasitkin löytyivät Pelastusarmeijan kirppikselta eurolla (ovat tosin sellaisilla vahvuuksilla että silmiin sattuu). Saapa nähdä kuinka paljon pantsut sitten vilkkuvat helman alta, ei ole mikään maailman pisin mekko tuo.

Bakaconiin olisi tarkoitus tulla lauantaiksi, ihmettelemään intternationellia vierasta. Näkemisiin siis siellä!

Kun lonkat alkavat pettää.

2010-03-23T21:45:00.001+02:00

Koin tässä hämmentäviä vanhuudenhetkiä kun eräänä iltana päätin (Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa-elokuvan innoittamana) todistaa etten ole mielikuvitellut yhtä lapsuuteni lempisarjoista. Olin aivan sataprosenttisen varma katsoneeni Liisa-piirrettyä jossa Liisalla on punaiset mekko, hiukset ja hattu (eikä suinkaan sininen mekko ja vaaleat hiukset kuten Disneyn elokuvassa). En ole aivan sekaisin, vaan kyseinen sarja on nimeltään Fushigi no Kuni no Alice (aika yllättäen!). Mutta, kun kysyin koulukavereiltani muistaako kukaan heistä kyseistä sarjaa, sain vastaukseksi ilmeettömiä naamoja ja "en oo kuullukaan". Vanha kurppa on vanha.

Tuo sama kurppaolo iskee aika monesti conissa, ja jälkipyykkiä seuratessa. Cosplayerit ovat jo vuosikaudet olleet keski-iältään noin 16-vuotiaita, joten eihän siinä mitään uutta ole. Itse vaan etääntyy siitä iästä entistä pahemmin, ja samaa tahtia kasvaa tunne siitä että on AIVAN LIIAN vanha tähän hommaan. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että aloitin cosplayaamisen vasta 17-vuotiaana ja coniskene alkoi kasvaa vasta vuotta myöhemmin, joten olen missannut ihan täysin kaikenlaiset tuhmat aktiviteetit joita keskiteinit harrastavat coneissa nykypäivänä. Meidän tuhmimpia tekojamme olivat Elinan kädet minun vartalollani. Joka kyllä kuulostaa tuhmemmalta kuin oli...

Tähän vanhuuden tunteeseen sekoittuu myös pieni hiven häpeää. Olen koko ikäni kuullut naureskelua Trekkereistä jotka pukeutuvat coneihin (osin koska veljeni on intohimoinen Star Trek -fani, ja opetti minutkin tavoille ennen kouluikääni), ja se on jättänyt Trekkeritrauman jonka yli ei ole pääsyä. Sitä koko ajan pitää omaa harrastustaan nolona ja kamalana nöräilynä (mitä se onkin), josta tulisi pelkkää kulmankohottelukommenttia. Hassua kyllä, tilanne on viime aikoina ollut päinvastainen.

En ole ikinä käyttänyt oikeaa nimeäni "taidejutuissani", monista syistä joista oleellisin on yksityisyyden säilyttäminen. Koska minulla on taide-Irtsa ja virallinen-Irtsa, pystyn aika hyvin pitämään cosplay-identiteettini salaisena. Ei olisi siistiä menettää mahdollisuuksien kilpailussa työpaikasta jos potentiaalinen työnantaja sattuu Googlailemaan hakijoita. Samoin jo ihan varsinaisten työhommien kanssa. Minulle tosin on sanottu että olen vainoharhainen ja cosplaysta olisi vain hyötyä. Tottahan tuokin voi olla, nyt kun olen vaatetusalalla, mutta silti kalvaa pelko perseessä siitä että joku löytää kuviani ja ajattelee "hyi, emmä tollasta haluu edustamaan mun firmaa". Sarjakuvat, piirretyt ja videopelit kun tunnetusti ovat vain penskojen juttuja, niin miten oudolta näyttää kun neljännesvuosisadan ikää lähestyvä ihminen harrastaa niitä, ja vielä sen lisäksi käyttää vapaa-aikansa niissä olevien hahmojen esittämiseen?

Kyllähän cosplay on kovasti saanut positiivistakin huomiota mediassa, mutta ennakkoluuloisuus on ihmisen rakkain harrastus, joten ihan helpolla sitä stereotypiaa kellariotakuista ja kreiseistä lapsista ei muuteta. Meinasi hieman riepoa kun Keskisuomalainen teki syksyllä jutun WCS-matkastamme, ja sen sijaan että olisivat käyttäneet antamaamme kuvamateriaalia, iskivät pääkuvaksi kummallisen piirroksen erilaisista fiktiivisistä hahmoista jonka luulen nähneeni aiemminkin lehden sivuja koristamassa. Kiitos että Pihtiputaan mummot nyt liittävät cosplayn vieroitusoireista kärsivän näköiseen Mikki Hiireen ja tympääntyneeseen Gandalfiin.

Aivan toisenlaisissa uutisissa, lähdemme Artun kanssa marraskuussa Tanskaan J-popconiin! Arttu kutsuttiin tuomaroimaan heidän cosplay-kisaansa, rohkaisuna Tanskan cosplaysta haaveileville miehille. Siellä harrastus on kuulema surullisen naisvaltainen, erityisesti kilpailujen osalta. Jospa Pohjanmaan poika saisi valettua danskijannuihin intoa. Lisäksi ohjelmassa on kuulema paneeleja sekä WCS:stä että cosplaysta Suomessa. Olemme ihan suhteellisen tohinoissamme: ulkomainen coni, ohjelmanpitoa ulkomaisessa conissa, ja WCS-tuttuja! Takuuvarmasti raportoimme viikonlopun riemusta, jahka sen aika tulee sadan vuoden päästä.

Ja lol, vielä kerran vaihtui EuroCosplay-puku. Tällä kertaa tosin pakitettiin takaisin edelliseen, koska en osaa lukea. Tai osaan, mutta joskus voisi lukea myös esikarsinnan omat säännöt eikä vain olettaa että samat pätee sekä esikarsinnassa että finaalissa. Olettamalla tulee vain pyllyjä. No, maailma ei lopu ja eeppinen siipiprojekti on ainakin saateltu alkuun.

Blogilistaan lisätty järkyttävä kasa cosplayblogeja. Huvittavaa tämä yhtäkkinen tulva, mutta kaikin puolin hauskaa. Jes, lisää luettavaa työpäivän jälkeisiin koomaushetkiin!

Päätöksiä määtöksiä.

2010-03-10T00:31:00.005+02:00

Elämme jännittäviä päätöksentekoaikoja meidän taloudessamme. Itsehän nakkasin EuroCosplay-suunnitelmani roskikseen ja aloitin alusta uudella puvulla. En voi kieltää etteikö jo finaaliin päässeiden pukujen näkeminen olisi hätkähdyttänyt, samoin kuin joidenkin Suomen kilpakumppanien suunnitelmien paljastuminen. Vähän potkaisee kunnianhimoa kun näkee millaista eeppistä tavaraa on vastassa. Joten, pikkumekko hittoon ja uutta tulta pesään. Onneksi referenssikansioni uumenista löytyikin heti seuraava ehdokas joka on täysin mahdollinen toteuttaa kolmessa kuukaudessa.

Huvittavaa kyllä, ompeluosuus on jo puolivälissä koska koulun ansiosta minulla on peruskaavoja joka lähtöön, omilla mitoillani. Trikoopaidan kaavasta on hulvatonta lähteä muokkaamaan jotain niinkin villiä kuin leotard. Noh, nyt on kuitenkin kaulusta ja hienosäätöä vaille valmis ihastuttava, pitkähihaista uimapukua muistuttava spandex-hirviö. Kaikkia karmeita kankaita sitä joutuukin käyttämään...

Hey baby heeey
(excuse the liver failure face)

Arttu taas hinkuu uutta cosplayattavaa, eikä meinaa löytää mitään koska on iso mies, mutta ei tarpeeksi iso. "Normaaleja miehiä" on jotenkin liian vaikea löytää, jos kriteereitä on useampi kuin "normaali mies". Nättejä miehiä löytyy pilvin pimein, samoin kuin rumia miehiä ja könttimiehiä, mutta tavallisia jannuja vähän turhan nihkeästi. Tai sitten katsomme vaan vääriä sarjoja.

Howdy, I can has cosplay?

Koska Arttu on ompelukoneen kanssa yhtä taitava kuin minä kuviosahan, olisi kiva että puvussa olisi muutakin kuin vaatteet. Meillä väijyy ompeluhuoneen nurkissa useampikin iso proppi odottamassa tekijää x. Tekijä x on eräänkin puvun tapauksessa minä, koska en ehdi tähän hätään ommella. Toisessa tapauksessa tarvittaisiin lähinnä uutta innostusta kyseiseen pukuun... Ja aurinkolasit, jotka ovat tällä hetkellä teillä tietymättömillä.

Iso juttu, vielä palasina

Olisi kiva alkaa miettimään näitä ensi kesän pukuja. Arttua riepoo käyttää Maxia ja Alucardia uudestaan ja uudestaan, ja minä olen suhteellisen kypsä Seras-pukuuni. Saapa nähdä josko saisimme kevään ja alkukesän aikana Traconiin valmiiksi alkuperäisen EC-pukuni, 14-vuotiaan taikatissibeiben ja Artulle siihen pariksi ihkun keski-ikäisen sedän jolla on iso leka. Tui tui mikä pariskunta.

Laatua.

2010-02-21T23:05:00.002+02:00

Höh, ei ollut tarkoitus venyttää ensimmäisen oikean entryn kirjoittamista viikolla, mutta pitkät päivät imivät niin hyvin kaikki älylliset mehut että ei ollut kamalasti voimia kirjoittaa. Eikä kyllä aikaakaan. Mutta näin viikonloppuna on kyllä ollut aikaa tehdä hömppäjuttuja!

Olen itse kuluttanut viikonloppuni EuroCosplay-pukuni parissa. Hommat ovat hyvällä mallilla, ompelun osalta olen ohittanut puolivälin jo iloisesti. Enää on iso kasa kaikenlaista näpräystä, ja sadanmiljoonan napin ja -läven pukertaminen. Sitten onkin vielä peruukkia ja proppia väännettävänä, mutta jätän ne viimeiseksi koska outoa kyllä, osaan arvioida niihin kuluvan ajan paremmin. Aika fail vaatetusompelija kun ei osaa arvioida kuinka kauan ompeluun menee. Toisaalta, työaika on pitänyt myös nipistää sieltä täältä, koska 11 tunnin työpäivän jälkeen ei oikein huvita alkaa taistelemaan poimulankojen ja kohdistuksien kanssa. Aloitin puvun melkein heti World Cosplay Summitin jälkeen elokuussa, joten onhan tässä melkoisen hiljalleen nyhjätty.

Olen kyllä rentojen aikataulujen suuri ystävä. On sata kertaa järkevämpää aloittaa puku kaksi kuukautta ennen conia kuin kuukautta ennen. Yksinkertaisiinkin pukuihin saa uppoamaan aikaa, kun vaan tekee hommat huolella.

Ihan vaatetusalan hommissa laatu on hirveän tärkeää. Asiakkaat maksavat vaatteista, joten niiden on oltava siististi tehtyjä ja huoliteltuja. Saumat ei saa paukkua eikä kiertää. Joskus se tarkoittaa sitä että käytetään tuntikausia pohjatyöhön, joskus puretaan saumoja monenmonta kertaa, mutta lopputuloksen on joka tapauksessa oltava laadukasta. Itselle tehdyn cosplayn kanssa ei ehkä tarvitse nuuhkia joka saumaa läpi yhtä tarkkaan jos ei jaksa, mutta laatu näkyy myös päälle päin, ja siksi se on tärkeää erityisesti kisaaville cosplayaajille, sekä niille jotka ylipäätään välittävät siitä miltä puku näyttää.

Tuomarointihommissa kiinnitän hyvinkin paljon huomiota ihan siihen työjälkeen. Tämä saattaa tuntua nillittämiseltä, mutta esimerkiksi kuningattarilla tuskin on kakkoslaatuisia mekkoja joissa saumat vingertävät. Jos näen suttuisuutta puvussa, rokotan automaattisesti pisteistä. Tapauskohtaistahan tämäkin on (esim. maalaisjussilla, joka itse kasaa vaatteensa rievuista, tuskin on täydellistä jälkeä, mutta nämä ovat vähän harvinaisempia tapauksia).

Vasemmalla hyvä, oikealla ruuuumaaa

Laatu vaatii aikaa, ainakin ensimmäisten vuosien ajan kunnes taidot iskostuvat aivoihin. Aikaa taas saa tehtyä suunnittelulla. Aika monet miettivät vuoden pukunsa hyvissä ajoin (ja aiheuttavat minulle cosplay-kuumetta postaamalla niitä blogeihinsa juuri kun itse olen hukassa omien valintojeni kanssa, grr...), joten miksipä ei miettisi samantien aikataulutustaan? Jos pukujen koko ja haastavuus ovat erilaisia, ei ehkä kannata aloittaa jokaista vasta kuukausi etukäteen (ellei ole Ihmemies joka pyöräyttää täydellisiä pussisaumattuja helmioksennuksia viikossa). Suhteellisen kätevää on myös tehdä listoja tehtävistä asioista.

Rakastan listoja melkein enemmän kuin rakastan aakkostamista. Mikään ei ole niin hienoa kuin pyyhkiä tehtyjä asioita yli listalta. Samalla pysyy ajan tasalla siitä, mitä pitää vielä tehdä. Jos listalla on enemmän tekemättömiä asioita kuin tehtyjä vielä viikko ennen conia, voipi tulla paniikinpoikanen ja laatu lentää ikkunasta ulos. Ei tee mieli purkaa ja ommella uudelleen huonoja tikkauksia jos hihat on vielä leikkaamatta ja miekka aloittamatta. Onhan se hauskaa tehdä pukua miten huvittaa, mutta jos on tarkoitus saada valmista ennen conia ja se puvuttomuus on maailmanloppu niin aikataulun järkeistäminen on ihan kiva juttu. Vanha kunnon "puku valmiiksi junamatkalla coniaamuna" on tietty hulvatonta puuhaa, mutta stressi ei ole hyväksi sydämelle, rakkaat...

Tietty siinä on oma hauskuutensa kun jännittää puvun kestävyyttä ja nukkuu conviikolla yhteensä kymmenen tuntia...

Esipuhe.

2010-02-13T22:23:00.002+02:00

Blogeja Internetissä piisaa, mutta ainahan niitä mahtuu yksi lisää. Varsinkin yksi uusi suomalainen cosplay-blogi, näitä ei ainakaan ole liikaa. Tämä mielipide tosin tulee hävyttömältä blogistalkkaajalta, joten tiedä sitten.

Joka tapauksessa, tervetuloa Todellisuuspakoa ompeluhuoneessa -blogiin. Tarkoituksena olisi tarjota kaikenmoista cosplay-aiheista läpätystä, mm. erinäköisiä jaaritteluja cosplaysta yleisesti, tohkeiluja, henkilökohtaista tuskailua ja prosessikuvia, conikertomuksia jne jne jne. Toivon mukaan sisältö jaksaa kiinnostaa, pyrin ainakin pitämään blogia jota itse jaksaisin lukea. Kannustan kovasti lukijoita myös kommentoimaan, varsinkin jos ottaa päähän väärä mielipiteeni.

Lienee myös kohteliasta esitellä itseni, koska tarkoitus ei ole olla anonyymi narisija. Näppiksen takana istuu siis Iris, 24-vuotias tuleva vaatetusompelija Jyväskylästä. Cosplay on kuulunut elämänsyöjiini vuodesta 2003, eli tällä kirjoittamalla "ura" alkaa kolkutella seitsemää vuotta. Olen harrastellut myös cosplay-kisaamista ahkerasti vuosien saatossa, ja olin toinen puolikas Suomen ensimmäisestä World Cosplay Summit -joukkueesta vuonna 2009 (toinen puolikas oli kotirakastajani Arttu, jonka sain houkuteltua harrastuksen pariin lupauksilla samppanjasta ja vaahtokarkeista). Lisäksi olen ollut tuomarina muutamissa cosplay-kisoissa vuosien saatossa, nykyään enenevissä määrin johtuen siitä etten oikein jaksa/kehtaa kilpailla enää niin paljon mutta meiningeissä on mukava silti olla mukana.

Silloin kun en pukeudu hassuihin vaatteisiin, opiskelen vaatetusompelijaksi ja työskentelen reilun kaupan erikoisliikkeessä koska ihmisoikeudet on kiva asia. Lisäksi rustailen käsikirjoituksia, tällä hetkellä lähinnä sarjakuviin, ja julkaistuja tuotoksiani voi lukea Otavan Hokuto Manga vol 2:sta (käsikirjoitus sarjakuvassa Yubitsume) sekä Finnmangan numeroista 3-8 (jatkosarjakuva Koukussa!!). Olen myös melko avoin kaikenlaisille kollaboraatioehdotuksille sarjakuvan puolella, vink vink!

Katsellaan millaiseksi päivitystahti muotoutuu. Toivottavasti ei ainakaan jumahda "postaus per kuukausi"-tasolle.