Sitä ja vähän tätäkin, eli Animecon X

Joo-o, Animecon. Ollaan molemmat ehditty kymmenen vuoden ikään, minä cosplayssa ja coni ihan olemassaolemisessaan. Oltiin Artun kanssa molemmat tällä kertaa töissä, joskin aivan eri hommissa: Arttu oli kerrankin se bäkkärinnuohooja, kun minä sain viipottaa vapaana muualla päin conia. Yleensähän se menee toisin päin, ellei olla molemmat samoissa töissä.

Itselläni meni melko kivasti ohjelmanpito! Ohjelmavastaava oli lukenut blogiani ja oikein kutsui pitämään ohjelmaa, joten vaikka ohjelmaideoita ei ollut varsinaisesti kaapin hyllyllä valmiina (tai on, mutta se idea saanee odottaa ensi kevääseen), nappasin kiinni. Ohjelmani perustui siis ammattikoulun opinnäytetyöni materiaaliosuuteen, jossa pohdin erilaisia kangasvalintoja ja mitä kaikkea voi ajatella valitessaan kankaita. On tuo opparikin pitänyt tänne pistää näytille, mutta en ole kyllä ihan varma että sitä on minulla enää tallessa, kun meinasi vähän se kovalevy hajota... Huoh.

Näin ohjelman jälkeisen palautteen perusteella olisi ohjelmakuvauksessa pitänyt painottaa, ettei kyseessä ole "ja tätä kangasta käytetään jakkuihin" -henkinen opetustunti, vaan pikemminkin pohdintoja asioista, joita opparissakin nousi esiin, kuten hahmon vaikutus materiaalivalintoihin. Oikeastaan kangasvalintojen pohtiminen tekniseltä kannalta vaatisi huomattavasti enemmän kuin diaesityksen, ja ehkä jopa enemmän työpajatyyppisen ratkaisun... Ajattelin myös (virheellisesti) moisen asian olevan oikeastaan turhan tylsää teknistä horinaa (koska luoja ties, itse meinasin nukahtaa aina materiaaliopin tunneilla), joten en arvellut sen olevan varsinaisesti sillä tavalla kiinnostavaa. Palautteen valossa voisin oikeastaan lähteä pohtimaan, pitäisikö moista ohjelmaa alkaa kehitellä johonkin coniin (joku Cosvision ois aika kiva, öhö höhö, mut katsotaan onko vuorokaudessa tarpeeksi tunteja...). Cosplay Bootcampillahan tähän asiaan pääsee sitten perehtymään oikein kokovartalomielessä, kun pidän yli kolmituntisen megalomaanisen hiplaussession leiriläisten kanssa. (Työmahdollisuuteni kaikissa Suomen peruskouluissa taisivat mennä tuon lauseen myötä.) Siellä paneudutaan sitten ihan urakalla siihen, miten kankaat laskeutuu, miltä ne näyttää, mitä niissä on, mitä niillä/niille voi tehdä...

Ohjelma meni kuitenkin kivasti ja hienosti, ja oli mukava jutellakin yleisön kanssa (kuten toivoinkin!), mutta muistakaa rakkaat ihmiset, ei kaikki Eurokankaat ole kamalia. Lue ja hiplaa.

Erityiskiitos ohjelman sujumisesta kuuluu kyllä salivänkärilleni, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista enää. Hän oli uskomattoman pätevä hommaansa, ja erinomainen kaikin puolin. Harvoin salivänkärit tulevat ennen vuoronsa alkua kysymään, mitä ohjelmanpitäjä tarvitsee, ja varmistamaan että ollaan samalla sivulla salin speksien suhteen. Oikein erinomaista työtä. Sain häneltä myös Pockya. <3 div="">

Animeconin muut järjestelyt eivät ihan menneet yhtä hyvin. Seurasin vierestä Artun tuskailua, kun ensin hyppyytettiin rannekkeen ja badgen perässä ees taas (lopulta badgea ei edes tullut), ja sitten kuuntelin muutenkin sitä tuskaista epätietoisuutta asioista. Tuomareita ei oltu briiffattu ajoissa/tarpeeksi hyvin, ja se jäi kuulema kaivelemaan hieman. Myös kisojen aikataulutuksessa kuulosti olevan melkoista outoilua. Itsehän en sitten loppupeleissä mennyt edes katsomaan kisoja kumpanakaan päivänä, koska ei oikeastaan vaan huvittanut. Jälkikäteen harmittaa, etten nähnyt NaruDossun juontoa, koska muutaman kerran häntä cosplaykisoissa nähneenä uskon (ja kuulinkin) hänen olleen aika hyvä juontaja.

Ohjelman osalta missasin hienosti taas kaiken, mikä olisi kiinnostanut. Sunnuntaina olisi heti kymmeneltä ollut Kyuun luento coniteoimisesta (juhlavuosi hänelläkin siinä!), mutta ei puhettakaan että olisi niin aikaisin päässyt liikkeelle. Pyhä tarkoitus oli mennä klo 12 antamaan pedagogista näkökulmaa Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni -paneeliin (eli huutelemaan kasvatuspsykologien nimiä ja tuhahtelemaan paheksuvasti kuin joku TOSI_AKATEEMINEN_ELITISTI), mutta olinkin sen alkaessa vielä alastomana pukuhuoneen vessassa. Noo. Lapsuuteni Candy Candy jäi väliin pääasiassa siksi, että se oli myös minun lapsuuteni Candy Candy, ja arvelin tietäväni mitä luennolla tulisi esiin. Olin vissiin oikeassa. Kyllähän lempisarjastaan voisi luennon jos toisenkin käydä katsomassa, ja pois saa lähteä jos tympii, mutta jotenkin olen ihan älyttömän huono istumaan luennoilla, joissa ei tule mitään uutta. Pisteet kuitenkin Candy Candy -luennon pitäjälle aiheesta, Candy on ihana ja paras.

Ohjelmissa käymisestä muutenkin, olen jo tovin miettinyt, miksen oikeastaan jaksa käydä luennoilla/paneeleissa/yms. Yksi syy on juuri tuo levottomuus, joka johtunee osin siitä, että istun aika ison osan vuotta muutenkin luennoilla, ja odotukset sisällöstä on aika kovat. Lisäksi pääaineeni, kirjallisuus, on asettanut silmilleni melkoiset linssit, joiden läpi näen kaiken viihteen, jota kulutan. Harvoin oikeastaan tulee vastaan ohjelmaa, joka kuvauksen perusteella tuntuu siltä, että saattaisi antaa jotain uutta tai kiinnostavaa. Joskus toki näitäkin on, en kiellä, mutta en oikeastaan tykkää pettyä, ja vielä vähemmän tykkään lähteä kesken kaiken pois. Cosplay-aiheisiin luentoihinkin kaipaan vähän enemmän uusia näkökulmia ja erilaisuutta (kuten tuo Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni -hommeli). Ylipäätään minua kiinnostaisi nähdä enemmän cosplayn ilmiöitä käsittelevää sisältöä, enkä nyt tarkoita mitään "cosplayn kuumimmat trendit!"-henkistä settiä. Kuuma ohjelmavinkki, jolla saa minut syttymään kuin jätekontin Vihtavuoren patruunatehtaalla: cosplay ja karnevalismi. Lupaan näyttää tissit aina kun luennoitsija mainitsee Bahtinin. (Tiedättekö ne Setzer-fanitytöt Kingdom Hearts II:ssa? Se on niinku minä. Mut huudan MIHAIL~!)

Olen ehkä vähän enemmän tuottaja kuin kuluttaja, nytkin melkein vähän harmitti ettei ollut enempää tekemistä Animeconissa (mutta sain kuin sainkin tämänvuotisen "yllättäviä kokouksia sunnuntaina" -perinteen säilytettyä! Conisunnuntai on kokouksia täynnä). Onneksi Traconissa ei sitten ainakaan ole sitä vaivaa, mietin tuossa juuri työvuorojani ja varmaan se on taas sitten se 10h per päivä.

Mutta seuraava conihan on tosiaan ensi viikon NärCon! Cosplay-suunnitelmat kalvoivat yöuntanikin, näin unta ompelemisesta (joka muuttui painajaiseksi kun tajusin ujuttavani Kauna-elokuvien Kayakon hiuksia neulan silmästä läpi - mitä?) ja aamulla viideltä herätessäni, ensimmäinen ajatukseni oli "nyt äkkiä se artbook esiin, mimmoisia hattuja sillä tytöllä oikein on". Kolme pukua ajattelin tunkea kassiin, ja kaikkiin pitää vissiin tehdä jotain. Lisäksi voisin yhden arkimekon pyöräyttää, niin olisi cosplayn ulkopuolellakin jotain nättiä päällepantavaa. Arttu on vääntänyt 12h työpäiviä taas koko viikon ja pääsee nyt vihdoinkin lomalle, joten kotikissaillaan ihan urakalla tää viikonloppu, ennen kuin suunnataan kokka kohti etelää. Minä lähden Ruotsiin ilman miestä, joka aikoi jäädä Helsinkiin sivistämään itseään.

Tekstiseinä, sori. En ole ehtinyt editoida kuin yhden ihanan Inan ottamista kuvista, eikä nyt viitsi samaa joka paikkaan sykkiä. Se nimittäin löytyy Artsan ja minun yhteiseltä Facebook-sivulta, jonka nimesimme hienosti ihan päin honkia kirjoitetulla nimellä Undestructable Cosplay. Suap tykätä.

Animecon 2012, eli cosplayn uusi maanopeusennätys

Öö, joo. Kävi sillee jännästi että saavuin Amerikasta kotiin, aloittelin vähän Sheryliä, ja huomasin että tilasin vahingossa vain yhden peruukin, josta en todellakaan saisi tehtyä kaikkia tukkahärpättimiä. Oho. Tämä johti sitten sellaiseen radikaaliin ratkaisuun, että hyllytin Sherylin hetkeksi ja aloitin uuden puvun aivan nollasta. Viikko ennen conia. EH HEH LOL.

Lauantaina siis kävin pikaisesti läpi "nngh haluun cossaa"-listaani, ja sieltä poksahti naamalle hahmo, jonka puku täytti kaikki vaatimukseni täysin (helppo, kangas jo valmiina, peruukki jo valmiina, söpö ja kiva ja pieni mekko). Tein pahaa cosplay-syntiä ja valitsin hahmon pelistä, jota en ole pelannut, joten paskaa varmaan sataa niskaan mutta ~haters to the left~.

Joten tein jonkinlaisen henkilökohtaisen ennätyksen puvunteossa: pukuni, eli Lujei Piche pelistä GrimGrimoire, oli valmis torstaina. Tein samalla Artun Laxus-pukuun liivin, joka valmistui torstai-iltana, joten huhhuh! Töissäkin ehdin käydä! Arttu toki auttoi tekemällä proppini, mutta olisipahan tuohonkin jäänyt aikaa jos olisi tarvinnut.

Itse coni! Oli hauskaa! Coni ei varsinaisesti sitä saanut aikaan, enemmän oli kyse ihmisistä. Ihanan paljon oli väkeä vaivautunut Savvoon asti, erityisesti erikoisvieras Saksasta eli ihana Bell, johon tutustuin WCS:ssä 2009, ja jota en ole sen jälkeen nähnyt. Huiput ihmiset, huiput iltakemut, jee!

Conissa sitten taas oikeastaan ohjelmasta meni kaikki ohi, paitsi cosplay-kisa, johtuen siitä että oltiin Artsan kanssa tuomareina, ja siksi meni lauantai pääasiassa cosplayn kanssa. Iltsi oli kyllä hoitanut hommat omasta puolestaan erinomaisesti, ainoana marmatuksena itselleni jäi kisan pituus. Kolme kategoriaa on niinkin pienillä osallistujamäärillä melkoisen pitkä suoritus, johon oma takapuoleni ei kyllä kyennyt kipeytymättä. Toisaalta, tuskinpa itse saan yhtään lyhyempiä kisoja tuossa parin kuukauden päästä järjestettyä, Traconissa on tunnetusti aina hirvittävät sessiot joihin pitää ottaa omat eväät mukaan että selviää.

Olin jo todella yllättynyt saadessani referenssikuvat kisaajista, sillä semmoisella kunnianhimolla oli moni liikenteessä. Tuomarointi meni kivasti, sutvittiin kaksikielisesti ja kaikki sujui. Kamalasti joitain näytti jänskättävän, jopa tärinäksi asti. Hyvin kaikilla kuitenkin meni, kukaan ei rönännyt naamalleen lavalla tai tuomarien edessä, joten 10+, hienosti tehty! Palkintojenjako oli taas niin ihana, kun näki sen riemun voittajien kasvoilla. Sitä niin helposti unohtaa miten hienolta se tuntuu voittaa jotain kisassa...

Kisaajat saavat muuten tosiaan halutessaan lisäpalautetta halutessaan. Ilona lupasi toimittaa yhteystiedot kaikille kisaajille, joten kaivelkaa parin päivän sisään spostilaatikoitanne ja ottakaa yhteyttä jos haluatte palautetta, vinkkejä, mitä tahansa.

Hengausconi oli hengausconein, mutta sentään tällä kertaa ei meinannut tulla lämpöhalvaus. Musiikkitalo ei muuttunut pätsiksi, eikä mitään kamalan kamalaa tainnut tapahtua. Ei se silti tarkoita, että olisi ollut superhyvä tapahtuma, kyllä niitä isojakin pulmia kuului ja näkyi minullekin. Toivottavasti epäkohdat päätyvät järjestäjienkin tietoon, jotka tietenkin ottavat niistä oppia ja tekevät huikeasti parannuksia ensi kertaa varten.

Ai kuvia? No enhän mä mitään kuvia ottanu. Bell kuvasi Lujeita, joten katsotaan josko saisin pian photoshootin tuotoksia esiteltäväksi. Mutta koska ei ole conikuvia, niin tässä teille amerikkalaisia peuroja.

Epäonnen avaruushutsu, eli kuinka tuitui Sheruruu~

En olisi muuten pari vuotta sitten uskonut cosplayaavani joskus Sheryliä, ja vielä vähemmän kahdesti. Cowboy-Sheryliä nyt on tullut pukuiltua jo useampaan otteeseen (koska mukavin puku omg), mutta kesällä tulee uusi Sheruru-puku! Koska en koskaan voi valita niitä pukuja joista on oikeasti kuvia eikä vain figuureja, tällä kertaa olen tekemässä GIRASAMA-versiota, joka on kai vain yhdessä mainoskuvassa? Figuuri siitä jälleen on, joten tiedän taas millaiset alusvaatteet puvun kanssa pitäisi olla (mutta ei. Ei.), mutta koska figujen tekijät eivät aina kaikkea saa kohdalleen, pitää taas tihrustella ja arvailla.

 

 

Epäonnisen tästä projektista tekee alku. Ajattelin että tilaanpa hyvissä ajoin tukkajuttuja, jotta ehdin ährätä niitä ennen kuin aloitan Bainasin. Universumi kuitenkin sanoi LOL NOPE. Tilasin kertakäyttöisiä syömäpuikkoja hiushaarukoita varten, mutta sainkin...

 

 

BBQ party y'all! Nämähän eivät todellakaan ole 10 paria syömäpuikkoja, vaan yhteensä 300 kpl grillitikkuja. Olin hyvin hämmentynyt nämä saadessani (enkä vähiten siksi, etten muistanut mitä olin tilannut...), sillä minulla on kaksi vastaavan kokoista nippua grillitikkuja jo entisestään (toinen askarteluun, toinen grillivartaita varten). Myyjälle kyllä kiitos siitä, että vastaus yhteydenottooni oli hyvin pikainen (taisi mennä tunti tai puolitoista), ja sain syömäpuikot reilussa viikossa. Ja sain pitää grillitikut, joten kesällä taidetaankin sitten syödä mökillä paljon vartaita. Seuraavien kymmenen kesän ajan, varmaankin...

 

Tulihan ne oikeatkin tuotteet sitten, ja olivat juuri täydelliset tarkoituksiini.

 

Ebayta tuli selattua myös tukkakukkia etsiessä. Ebay kuitenkin petti minut, sillä en löytänyt tarpeeksi isoja/halpoja kukkia, ja päädyin ostamaan muovikrysanteemeja Tiimarin hylkiökorista. Daaliat olisivat ehkä olleet oikeamman näköisiä, mutta edes Plantagenissa ei ollut sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Sieltä tosin täytynee käydä ostamassa pienet kukat, koska ne uupuvat vielä.

 

 

Oikeansinisiä kukkia ei tietenkään ollut, joten päädyin sitten käyttämään napillisen verran sinistä vesiväriä kukan värjäämiseen. Pitänee vielä ruiskauttaa lakkaa päälle, jotta koko komeus ei valu pitkin peruukkia. Se tosin olisi huvittava toisinto viime Nekoconista, jossa valutin omat hiusvärini Sherylin paidalle, koska pääni hikosi niin järkyttävästi Musiikkikeskuksen nahkeassa trooppisessa ilmastossa. (Kuvassa tosiaan keskeneräinen kukka, oikeastihan siitä tuli kokonaan sininen. Pidin tuossa vaiheessa vain taukoa ja leikin kameralla väristä sinisine näppineni.) Kimonoa ei tarvitse kaavoittaa, mutta kankaat pitäisi varmaan ostaakin. Kauhistelen vain sitä kankaan määrää, sillä pelkkiin kimonoihin menee 8 metriä kangasta... Hrrh. Peruukki sentään on jo valkattu ja Ebayn watch listillä odottamassa sitä, että raaskin luopua sellaisesta määrästä rahaa. Pitkät peruukit, niin kalliita! Varsinkin kun oikeastaan tarvitsee kaksi että saa ylimääräistä kuitua... Miksi hitossa irtokuitua on niin hankala saada nykyään?! Ebay-ongelmani sentään ratkesivat. Mokoma kiukuttelee vain Bainasin peruukin kanssa, eikä korttini, sillä sain ostettua kullanväristä vinonauhaa ilman mitään ongelmia. Onneksi Arttu antaa minun käyttää omaa Paypaliaan, joten josko sen peruukin saisi tällä viikolla tilaukseen... Kyllähän tää kevät nyt tästä. Arttukin aktivoitui, ja kärtti saada tehdä Bainasin vyönsoljet ja asehommat. Kyllähän se passaa, tämä ei ole kisapuku joten tehköön, säästynpä itse siltä räpläilyltä ja voin keskittyä kaikkeen kivempaan. Kuten vinonauhan ompelemiseen käsin! Jee, jälleen se aika vuodesta! Linnut laulaa ja minun sormeni vuotavat verta, jee!