Angmarin noitakuningatar, eli Muse Cromwell

Minulla on nykyään joku kummallinen tapa luovuttaa pukujen kanssa. Jos en vaan jaksa tehdä jotain loppuun, en vaan tee sitä. Varastoissani alkaa olla sen verran monta kivaa ja edelleen käyttökelpoista pukua, etten oikeastaan jaksa piiskata itseäni saadakseni uuden puvun tiettyyn coniin. Yksi Sheryl Nome -puku on ollut puolivalmiina kaapissa viime kesästä asti, ja tänä keväänä ahersin Muse Cromwellia useampaan otteeseen, ja luovutin joka kerta. Jotenkin olen nykyään armollisempi itselleni, ja jos oikea arki jytisee turhan vauhdilla, se menee cosplayhommien edelle. Osittain takana on pakottava pelko ja tarve valmistua tavoiteajassa, joka käskee lataamaan akkuja nukkumalla eikä ompelemalla, jotta jaksan taas luentoja ja loputtomia oppimistehtäviä.

Aloitin Musen... joskus, en edes muista milloin. Todennäköisesti halusin saada sen valmiiksi Frostbiteen? No, eipä valmistunut. Ei valmistunut myöskään huhtikuiseen Levels-pelitapahtumaan, jossa olimme Artun kanssa cosplaykisan tuomareina. Nyt sitten sain revittyä itsestäni sen verran irti, että sain loput jutut ommeltua. Harmittaa ettei huivini onnistunut niin, että se olisi käyttökelpoinen (liima ja tafti yhdessä ovat kuin muut yhteensopimattomat asiat!), ja vyön teen uusiksi jahka tässä viitsin ottaa työn alle, mutta muuten siitä tuli sitten kauhian kiva!

Tein hatun pohjan jo joskus kevättalvella, ja olin aika iloinen kun en heittänyt sen kaavoja roskiin! Sain samoilla kaavoilla aikaiseksi Sorceressin hatun. Materiaalina molemmissa on käytetty suosikkiani, solumuovia. Helppo työstää, toimiva ja kevyt. Huonoja puolia: kuumuus ja hengittämättömyys. Joku kerta otan solumuovihatun päästäni ja löydän sieltä hometta tai jotain muuta kasvustoa...

Lierin kankaat piti ommella käsin yhteen, jotta sain ne kiinnitettyä edes jotenkin siististi. Liimaaminen meni liian sähläämiseksi, joten ompeleminen toimi helpommin. Pään reiän alueen huolittelin vinonauhalla ja liimalla, jotta kangas ei repsottaisi ihmeellisesti.

Piippaan piti saada muotoa, joten leikkasin ensinnäkin kankaan suuremmaksi kuin solumuovi, jotta sain väljyyttä. Päähän on myös laitettu tukikangas, jotta kärki pysyy tukevampana. Ihan päässä on sisällä jotain tötterölle käärittyä pahvia, jotta sain tehtyä muotoa. Helpolla onnistui.

Bolero aiheutti tuskaa viime metreille asti, ja sain sen suht edustavaan kuntoon klo 2.30 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, iltabileiden jälkeisessä hiprakassa. En halunnut alkaa tehdä noita ristejä vinonauhalla, joten tein sitten vaikeamman kautta kirjomalla. Koko boleron hinnaksi taisi tulla n. 8 euroa, kun kangaskin oli jossain superalessa olevaa verhokangasta, ja tuohon meni vajaa rulla helmilankaa. Työtunteja sen sijaan meni varmaan yli 50, koska olen superhidas. Kaulus pitäisi vielä kirjoa, ja osa kirjomattomasta osasta on vain piilossa huivin alla. Eh. 

Jesmo kuvasi, ihania kuvia otti, oikein hienoja tuli.

Tracon 7, eli cosplayvastaavan ristiretki

Huh huh. Tracon 7 on takana päin, ja ensimmäinen cosplay-vastaavapesti hoidettu. Edeltävät kuukaudet olivat aika tyypilliseen tapaan hirvittävät, koska stressaannun aika herkästi tapahtumanjärjestämisjuttuja tehdessäni, vaikka niistä onkin töiden puolesta kokemusta jo viiden vuoden ajalta. Tracon on kuitenkin hyvin erilainen homma kuin pieni kansalaisjärjestötapahtuma, jota olen saanut pitää ihan omana leikkikenttänäni, joten vähän totutteluahan tässä oli. Olen tottunut tekemään jutut itse, ja nyt oli jopa apuvoimia!

Ihan ensimmäisenä haluankin siis kiittää koko backstagen väkeä. Cosplay-mammat sekä yleispenat, Kyuu, tuomaristot kaikissa kokoonpanoissaan, kaikki satunnaisetkin auttelijat: kiitos mielettömästä työstä, minkä teitte. Homma sujui erinomaisesti, koska te teitte parhaanne. Olin jo sunnuntaina aivan läkähtyä onneen, kun tajusin miten hyvin koko viikonloppu meni, ja suuri kunnia kuuluu teille työmehiläisille, jotka pörisitte siellä minne minä en ehtinyt. KIITOS.

Toinen valtava kiitos kuuluu kisaajille! Jokainen kisaaja, pystymetsästä nykäistyjä nettipukukisaajia myöten, oli mukana innolla ja riemulla, ja sitä minä halusinkin. Että kaikilla olisi myös kivaa, vaikka kisattaisiin. Backstagen läpi kulki uskomaton kavalkadi mahtavia pukuja, ja lavalla loistettiin, ja vaikka kisaamiseen kuuluu pettymykset, toivon että kaikille jäi silti sellainen hyvä fiilis omasta esityksestään. Olitte hienoja, jokainen.

Palautetta saa antaa myös, sekä kisaajat että mammapenat! Näillä näkymin jatkan ensi vuonna Traconin cosplay-vastaavana, joten palaute kuuluu suoraan lehmän korviin (hevosen suuhun?), ja kirjaan kaiken ylös jotta muistankin ne. Otan palautetta vastaan missä mediassa tahansa, sähköpostilla (iris.ronkko [at] gmail . com), Facebookissa, kommenteissa, Anikissa (adreena)... missä vain haluatte sitä antaa. Kadullakin saa tulla kiskomaan hihasta, jos Jyväskylän keskustassa törmätään.

World Cosplay Summitin kisaajien vähyys jäi itseäni harmittamaan. Puolet pareista perui/ei saapunut paikalle, ja kisa jäi hieman köykäisen mittaiseksi. Laatu oli kyllä huipussaan, joten huonoa kisasta ei silti tullut! Tapani mukaan itkeä tirauttelin pitkin kisaa (kun sitä ehdin vilaista) ja palkintojenjaossa kävin aivan hervottomaksi (tosin en yhtä pahasti kuin viime vuonna, jolloin en tiennyt tuloksia etukäteen). Saatoinpa tirautella sunnuntaina päättäjäisten jälkeen aina kun aiheesta puhuin, koska suhtaudun WCS-kisaajiin niin tunteella. Jotenkin olen vaan niin tiukasti kiinni siinä kisassa, että se nostaa tunteet aivan pintaan ja tipat linsseihin.

Missimittarikin sujui hienosti, ja siitä olen erityisen iloinen! Ennen conia siihen oli ilmoittautunut yksi ihminen, ja lopulta lavalla nähtiin seitsemän esittelyä. Olin niin onnellinen, että väki lähti siihen mukaan, ja palautteen perusteella saa järjestää toistekin! Avoin kysymys missimittarin nähneille: pitäisikö sen olla jatkossakin näytöshenkinen, vai ihan kisa? Tästä väänneltiin käsiä ennen conia, mutta päädyttiin kuitenkin näytökseen, ainakin näin kokeiluna. Oliko hyvä näin, vai pitäisikö mukaan tuoda kisailupuolikin?

Huuu. Hirvittävästi on ajatuksia ja kyyneleitä ja tuskaa ja hikeä. Päällimmäinen tunne on kuitenkin melkoisen puhdas onni siitä, että kaikki meni pääasiassa hienosti. Parhaat fiilikset conin jälkeen koko vuonna!

Omat pukuhommanihan menivät taas oikein mainiosti peräputkeen! Coniviikon maanantaiaamu koitti ja päällimmäinen ajatukseni tekeillä olleesta Sherylistä oli lähinnä fuck this. Noin tunnin päästä aloinkin suunnitella uutta pukua, joka sitten valmistui perjantai-iltana klo 22. "Heh". Pääsin olemaan Mahdin Prinsessa She-Ra, ja kivaa oli! Puku oli myös huomattavasti käyttömukavampi kuin epäilisin Sherurun olevan, joten se toimi aika hyvin, koska jouduin välillä juoksemaan kovaakin tahtia bäkkärillä! Sheruru on ihan lähellä valmista, joten jospa sen lokakuun Katsudoconiin saisi puklautettua loppuun...

Aika tyhjän onnellinen olo. Toivottavasti pää selkenee ja ajatukset kasaantuu pian niin että saan järkevää tekstiä WCS:stäkin aikaiseksi. Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa kouluvuosi, ja suunnata syksyn ensimmäiselle luennolle. Voipi olla että diskurssintutkimus ei ole ehkä juuri nyt se asia, mikä kiinnostaisi eniten maailmassa, mutta arjen kutsu on aika kova ja siihen on vastattava. Oikeasti haluaisin vain maata sykkyrällä kissan kanssa ja aivastella kilpaa.

Vielä kerran, kiitos Tracon 7.

Animecon 2012, eli cosplayn uusi maanopeusennätys

Öö, joo. Kävi sillee jännästi että saavuin Amerikasta kotiin, aloittelin vähän Sheryliä, ja huomasin että tilasin vahingossa vain yhden peruukin, josta en todellakaan saisi tehtyä kaikkia tukkahärpättimiä. Oho. Tämä johti sitten sellaiseen radikaaliin ratkaisuun, että hyllytin Sherylin hetkeksi ja aloitin uuden puvun aivan nollasta. Viikko ennen conia. EH HEH LOL.

Lauantaina siis kävin pikaisesti läpi "nngh haluun cossaa"-listaani, ja sieltä poksahti naamalle hahmo, jonka puku täytti kaikki vaatimukseni täysin (helppo, kangas jo valmiina, peruukki jo valmiina, söpö ja kiva ja pieni mekko). Tein pahaa cosplay-syntiä ja valitsin hahmon pelistä, jota en ole pelannut, joten paskaa varmaan sataa niskaan mutta ~haters to the left~.

Joten tein jonkinlaisen henkilökohtaisen ennätyksen puvunteossa: pukuni, eli Lujei Piche pelistä GrimGrimoire, oli valmis torstaina. Tein samalla Artun Laxus-pukuun liivin, joka valmistui torstai-iltana, joten huhhuh! Töissäkin ehdin käydä! Arttu toki auttoi tekemällä proppini, mutta olisipahan tuohonkin jäänyt aikaa jos olisi tarvinnut.

Itse coni! Oli hauskaa! Coni ei varsinaisesti sitä saanut aikaan, enemmän oli kyse ihmisistä. Ihanan paljon oli väkeä vaivautunut Savvoon asti, erityisesti erikoisvieras Saksasta eli ihana Bell, johon tutustuin WCS:ssä 2009, ja jota en ole sen jälkeen nähnyt. Huiput ihmiset, huiput iltakemut, jee!

Conissa sitten taas oikeastaan ohjelmasta meni kaikki ohi, paitsi cosplay-kisa, johtuen siitä että oltiin Artsan kanssa tuomareina, ja siksi meni lauantai pääasiassa cosplayn kanssa. Iltsi oli kyllä hoitanut hommat omasta puolestaan erinomaisesti, ainoana marmatuksena itselleni jäi kisan pituus. Kolme kategoriaa on niinkin pienillä osallistujamäärillä melkoisen pitkä suoritus, johon oma takapuoleni ei kyllä kyennyt kipeytymättä. Toisaalta, tuskinpa itse saan yhtään lyhyempiä kisoja tuossa parin kuukauden päästä järjestettyä, Traconissa on tunnetusti aina hirvittävät sessiot joihin pitää ottaa omat eväät mukaan että selviää.

Olin jo todella yllättynyt saadessani referenssikuvat kisaajista, sillä semmoisella kunnianhimolla oli moni liikenteessä. Tuomarointi meni kivasti, sutvittiin kaksikielisesti ja kaikki sujui. Kamalasti joitain näytti jänskättävän, jopa tärinäksi asti. Hyvin kaikilla kuitenkin meni, kukaan ei rönännyt naamalleen lavalla tai tuomarien edessä, joten 10+, hienosti tehty! Palkintojenjako oli taas niin ihana, kun näki sen riemun voittajien kasvoilla. Sitä niin helposti unohtaa miten hienolta se tuntuu voittaa jotain kisassa...

Kisaajat saavat muuten tosiaan halutessaan lisäpalautetta halutessaan. Ilona lupasi toimittaa yhteystiedot kaikille kisaajille, joten kaivelkaa parin päivän sisään spostilaatikoitanne ja ottakaa yhteyttä jos haluatte palautetta, vinkkejä, mitä tahansa.

Hengausconi oli hengausconein, mutta sentään tällä kertaa ei meinannut tulla lämpöhalvaus. Musiikkitalo ei muuttunut pätsiksi, eikä mitään kamalan kamalaa tainnut tapahtua. Ei se silti tarkoita, että olisi ollut superhyvä tapahtuma, kyllä niitä isojakin pulmia kuului ja näkyi minullekin. Toivottavasti epäkohdat päätyvät järjestäjienkin tietoon, jotka tietenkin ottavat niistä oppia ja tekevät huikeasti parannuksia ensi kertaa varten.

Ai kuvia? No enhän mä mitään kuvia ottanu. Bell kuvasi Lujeita, joten katsotaan josko saisin pian photoshootin tuotoksia esiteltäväksi. Mutta koska ei ole conikuvia, niin tässä teille amerikkalaisia peuroja.

Teräspallin kovaa settiä, eli kevään ensimmäinen puku

Maaliskuussa alkoi Leiji Matsumoton uusin sarja Ozma, joka tietenkin heti kiinnitti huomioni koska Matsumoto asdf, hurr purr, grr, tuitui. Innokkaana intoilijana kävin tietty heti katsastamassa sarjan nettisivut, ja selasin hahmot läpi. Ihanaa Matsumoto-settiä, ja niin tunnistettavia hahmotyyppejä. Heti, sillä sekunnilla, kun näin Bainasin, arvasin että tulisin tykkäämään siitä. Niinhän siinä sitten kävikin, että heti ekan jakson jälkeen olin ihan myyty. (Ja kiukuttaa kun en ole ehtinyt keskittyä sen verran että olisin voinut katsoa ekaa jaksoa pidemmälle. Huoh. Pakko korjata pian tämä.)

Päätös Bainasin cosplayaamisesta oli kyllä jo tehty aiemmin, osittain siksikin että Moretsu Piratesista ei taida minulle herua mitään mutta iih avaruuspiraatteja, ja Bainas on aika lähellä! Mimmi kuitenkin osoitti heti ekassa jaksossa olevansa tehty teräspalleista, ja olen heikkona vahvoihin naishahmoihin (niinku esimerkiksi näihin).



Perus Matsumotomimmi. Laiha luikku, ihan tismalleen punatukkainen Emeraldas. Aina vaan paranee. Päätin että tässähän olisi kiva puku Tampere Kupliiseen, koska vaikka kolttu on lyhyt, se on suht peittävä, ja viitta lämmittää entisestään, joten lällislää, Suomen kevät, minä voitan!

Päätin aloittaa mekosta, koska se vaikutti helpoimmalta, ja kivalta pieneltä pääsiäisprojektilta. Olihan se, koska sain tehtyä sitä aika pitkälle! Kankaaksi valikoitui tuttu ja turvallinen Mallorca, vaikka olen monesti jo vannonut oksentavani jos joudun siihen vielä koskemaan. Huoh. Värit vaan sattuivat kivasti kohdalleen. Aikomus tosin oli käyttää nurjaa puolta, koska en halunnut kiiltoa, mutta sitten sähläsin ja ompelinkin vanhasta tottumuksesta saumat niin että se kiiltävä puoli jäi oikeaksi puoleksi. Ehheh.


Lol tää ei nyt vaan näytä hyvältä missään muualla kuin mun päällä, ja naamani on traagisempi kuin pääsiäinen itse.

Kaavat oli näpsäkkä homma, jonka tein jo aikoja sitten. Paitsi hihat. Horgh, hihat. Päädyin sitten piirtämään kahden kappaleen hihan ihan alusta alkaen, koska minulla ei ollut omien mittojeni peruskaavaa siihen. Tuli kyllä aika jees, joten ei mennyt hukkaan se aika ollenkaan! Jotenkin tykästyin ajatukseen kahden kappaleen hihasta, vaikka olisihan sen voinut tehdä normihihallakin. Lopputulos on ehkä himpasti istuvampi, varsinkin kun kavensin niitä jonkin verran.



Vuorikangasta en halunnut ostaa, koska onhan noita kankaita tuolla ompeluhuoneen kaapissa ja sängyn alla ja sängyllä ja tuoleilla. Kankaita läpikäydessä tuli kuitenkin valitettua kankaiden vähyyttä, mikä sai Artun vähän kohottelemaan kulmiaan. Ongelmaksi muodostui liian vähäiset metrimäärät niitä suosikkivaihtoehtojani, mutta lopulta löysin kasan vanhoja teatteriverhoja, jotka hamstrasin mukaani kesätyöpaikalta muutama vuosi sitten. Tällä kertaa vuoriksi ei kelvannut mikään railakas pinkki, koska vuori saattaa vilahtaa helmasta, joten tummansininen oli nyt myös pakonalainen valinta. Vaikka kangas oli teatteriverhona, se ei ole raskasta, ainakaan liian. Sain sillä juuri sopivan verran myös tukea mekolle, paremmin kuin pelkällä liruvuorikankaalla.



Koska olen Irtsa ja vihaan vuoria, en vuorittanut hihaa. Koska se ei sitä kaivannut, enkä minä halunnut. Sen sijaan ompelin muun vuorin tällee jänskästi, jotta risaiset reunat eivät kurki hihastakaan. Kukapa niitä nyt kurkkisi, lähinnä halusin tuntea itseni ihan semipäteväksi ompelijaksi. Dur.

Vielä olisi edessä kultaisen vinonauhan sekä peruukin tilaaminen. Alkaa vähän jänskättää koska aikaa ei ole rajattomasti, mutta jostain syystä en saa maksettua mitään Ebay-ostoksiani jonkun tahon kiukuttelun takia, ja Paypal ei vastaa viesteihini. Kaikki vihaa minua, nyyh. Onneksi varasuunnitelmiakin on.

Jahka saan mitattua kangasmenekkiä ja pohdittua edes vähän kaavoja, aloitan sen viitan. Siitä tulee varmaan ihan kamalaa, mutta josko se onnistuisi edes suht nopsasti, että saisin Desupuvun käyntiin. Sinne ois sit Okamia! Sekin suht simppeli, ja onneksi toukokuussa on paremmin aikaa kun ei tarvitse ravata luennoilla.

Hamstraajan työkalut, eli ompeluvälineeni

Taannoin siivosimme ompeluhuoneeni. Tai no, siivoamisvimmainen äitini siivosi, koska en kieltänyt. Itse yritin touhuta kaikkea muuta kun tavaroihini koskettiin ja niitä siirreltiin huolimattomasti. Lopputuloksena oli harvinaisen siisti ja loogisesti järjestelty huone, jossa mahtuu nyt liikkumaan enemmän kuin kaksi askelta. Se on jopa aika viihtyisä!

Loppujärjestelyjen ohella jouduin vähän järjestelemään ompelutavaroitani muutenkin, kun kaikelle piti etsiä paikka, ja siitähän se sitten lähti. Ajattelin esitellä hieman työvälineitäni, joita olen hamstrannut ja hyväksi havainnut.



Kaikki tärkeimmät ja pienimmät tarvikkeet pysyvät kivasti säilössä pakissa. Tämän olen pihistänyt Artulta, jonka ison työkalupakin mukana tuli tällainen pieni ja sievä. Juuri sopiva, vaikka joskus kaipaankin vähän tilavampaa yksilöä. Isompi veisi vaan enemmän tilaakin, ja tuohon mahtuu ne oleellisimmat ihan hyvin. Hankalinta onkin sitten muistaa laittaa kaikki tavarat aina takaisin pakkiin...



Viivaimia ei voi koskaan olla liikaa. No okei, voi, mutta erilaisia viivaimia on ainakin hiton näpsäkkää olla. Kokoelmasta puuttuu vielä metrin mittainen viivain, jonka hankin heti kun tulee halvalla vastaan. Tuon puolimetrisen puuviivaimen otin kerran amikselta, kun joku oli siellä siivonnut ja löytänyt hirveän vuoren "turhaa" tavaraa, ja metalliviivain on isältä viety mainosviivain, molemmat vintagea 70-80-luvuilta.

Iso kaariviivain taas on ihan teetätetty. Luokkatoverit keksivät että voisi puualan pojilla teetättää tollaiset, koska juuri tuollainen kaariviivain osoittautui kaavoja piirtäessä Täydelliseksi kaareksi lähes kaikkeen, haarakoukuista kädenteihin.



Täytyy myöntää, etten vieläkään tiedä mihin muuhun kaariviivaimia voi käyttää, mutta hiton hyödyllisiä ne vaan ovat kaavoja piirrettäessä. Paitsi tuo pienin. Ehkä jos piirtäisi barbien kaavoja...



Lisää viivaimia! Kulmaviivain. Aina näppärä, aina kulmat katki. Täytyy myöntää että käytän kulmaviivainta kaikkein eniten, koska muuten tekisin ihan vinksahtaneita vaatekappaleita. Vielä kun saisi sellaisen, jonka pisin reuna on puoli metriä, niin oijoi.



Öh, tässä ei edes ole kaikki. Keräilen kahta outoa asiaa: saksia ja avaimia. Saksista osa on jopa hyödyllisiä! Nuo Fiskarsin kangassakset vasemmassa reunassa ovat parhaat sakset ikinä, huikean ihanat kädessä. Punakahvaisissa saksissa on mikroharkotus, jotta ohuiden kankaiden kuten sifonkien leikkaaminen olisi helpompaa, mutta en suosittele. Pienikin väkänen ja sakset pilalla, koska niitä ei voi teroittaa normaalisti harkotuksen vuoksi. Huoh. Käytän niitä kuitenkin, juurikin sifonkien yms. kanssa, koska se osa, joka ei ole pilalla, on ihana.

Olen erityisen rakastunut teräväkärkisiin pikkusaksiin. Ikävä kyllä kuvassa on vain yksi pari, mutta se onkin suosikkiparini. Ihan voittamattomat purkamisessa kaarevan kärjen vuoksi, mutta äärimmäisen ikävät laukun pohjalla.



Asioita joita tarvitsee harvoin tai ei koskaan: ratkojat. Onhan minulla toki näitäkin, mutta olen käyttänyt niitä ehkä... kahdesti? Teen vähemmän tuhoa kankaalle teräväkärkisillä saksilla, ratkojalla usein ratkeaa myös kudos.



Vaatturinliitua ei koskaan ole liikaa. Sitä voisi myös olla enemmän kuin nuo pinkit... sirpaleet, jotka sain luokkatoverilta kun vahingossa rikoin hänen pinkin liitunsa. Huoh. Tykkään kyllä enemmän kynämalleista, koska sohlaan liidulla ihan mitä sattuu. Tavallistakin liitua on tullut käytettyä, mutta sitten se loppui ja päädyin ostamaan vaatturinliitua, joten yllättäväen siirryin siihen.



Muita lempparijuttujani!

Vasemmassa alanurkassa turkiskampa, joka on samanlaista amisaikojen perua kuin puuviivaimeni. Ihan voittamaton, kampasin Candyn viitakkeen turkisreunusta raivokkaasti ja uskonnollisen rituaalin tavoin. Karvaa löytyy edelleen oudoistakin paikoista, mutta ainakin suurin osa siitä päätyi roskikseen kammattuna myttynä. Turkiskamman vieressä pinsetit, jotka helpottavat saumurin langoittamista. Oikeassa reunassa taas vyötärönauha, eli reikäinen kuminauha, jossa on nappi. Auttaa mittoja ottaessa, koska nimensä mukaan, laitetaan vyötärölle, ja kaikkien kuminauhojen tapaan, napsahtaa aina juurikin oikealle kohdalle. Kumpparia ei huijata, vyötärö on siinä missä se sanoo sen olevan. Tuleepahan helman pituus yms. helpommin oikein.

Vyötärönauhan yläpuolella sirkkapihdit. Kukin tavallaan, mutta itselläni meinasi mennä hermo sirkkojen/neppareiden/muiden vastaavien paskojen vasarointiin. Aikaa meni tuntikausia, naapurit kärsivät, omat korvat kärsi, omat peukalot kärsi... Pihdeillä homma helpottuu ja nopeutuu aivan järkyttävästi. Tosin nepparit on edelleen ihan hirvittäviä ja kamalia, siihen ei taida auttaa mikään. Sääli että seuraavaan pukuuni tulee juurikin neppareita.

Pihtien vieressä on kynsiharja. Huvittavaa kyllä, tämäkin on aika näpsäkkä, niihin hetkiin kun vahingossa piirtelet merkinnät kankaan oikealle puolelle nurjan sijaan, koska olet joskus vähän turhankin hömelö ja kiireinen. Tai vaan keksit ompelua aloittaessasi että hei, tää nurja puoli onkin paremman näköinen kuin varsinainen oikea puoli.

Paras viimeisenä: turkiskamman yläpuolella magneettiohjain, joka on paras asia ikinä. PARAS. Käytetään siis näin:



Saumanvarat pysyvät oikean kokoisena helpommin. Niin pieni asia, niin suuri hyöty. Voi vaan kaasutella menemään, ja sauma tulee siihen mihin pitääkin, sen sijaan että huitaisee vahingossa puolentoista sentin saumanvarat kun oikeasti onkin sentin. Paitsi tietty jos ohjaimen laittaa vahingossa väärään kohtaan.

Näin. Pieni katsaus ompelupakkini sisältöön. Olen jopa viime aikoina käytellyt näitä juttuja! Cosplaykausi alkaa, ja paniikki alkaa iskeä. Suunnitelmia on, mutta pitäisi saada tehtyäkin, ja aika kuluu kaikenlaiseen muuhun, ja Ebaykin kiukuttelee. Huoh. Kaikenlaista sutinaa kuitenkin on, toivottavasti pian jotain konkreettistakin.

Uutisia ja kyselyjä, eli kuinka yhdistää asioita yhteen kirjoitukseen

Ensin ne uutiset.

Tracon lähestyy aika huikeaa vauhtia, joten nyt alkaa olla viimeiset hetket aloittaa mainostaminen.

Monet ovat varmaan jo lukeneet Traconin sivuilta että conissa on cosplaykunniavieraina tanskalaiset Casper Jensen ja Stine Holm Jensen, joilla on monipuolista cosplaykokemusta myös maailmalta. Stine on edustanut Tanskaa sekä World Cosplay Summitissa että EuroCosplayssa, ja Casper pyörittää tanskalaista cosplaynettilehteä, CosMag.dk:ta. Näiltä tiimoilta on myös ohjelmaa: lauantaina klo 19-20 salissa Sonaatti 1 esitellään Tanskan cosplay- ja conikulttuuria, ja sunnuntaina klo 12-13 salissa Studio on vuorossa paneeli aiheesta Cosplayjournalismi netissä. Traconin sivuilla ja ohjelmalehdessä ei tosin ole mainintaa muista panelisteista (koska ohjelmalehti ehti painoon ennen kuin sain heidät vahvistettua) mutta mukana ovat siis myös kotimaiset tuttavamme Ilona ja Elina! Itse toimin tässä jälkimmäisessä ohjelmassa paneelin vetäjänä. Tulkaa katsomaan, varmasti kivaa settiä tiedossa molemmissa ohjelmissa. HUOM, molemmat ohjelmat ovat englanniksi!

Ja tietenkin, luvassa on niitä cosplaykisoja. Itse olen raatanut kisojen eteen takapiruna ja cosplayvastaavan alaisena, jotta saataisiin hervottoman valtavat kisaspektaakkelit rullaamaan myös takahuoneen osalta. Toivottavasti ollaan onnistuttu eivätkä kisaajat eivät joudu kärsimään, ja kaikki ovat lavalle mennessään sellaisessa tajullisuuden tilassa että pystyvät antamaan kaikkensa.

No sitten, kysely. Innostuin tutoriaalinteosta sitä herrainkaulustutoriaalia tehdessäni, mutta en oikein tiedä mikä olisi sellainen aihe josta ei vielä olisi järkevää tutoriaalia. Kysyn siis teiltä, muutamat lukijani, mistä haluaisitte nähdä tutoriaaleja? Peruukeissa taitoni rajoittuvat ihmeellisiin saparoihin mutta tiedän paljon kaikkea jännää esim. kaavoittamisesta, kaavojen muokkaamisesta eli kuosittelusta, ompelemisesta ja tisseistä. Viimeisestä ei kyllä vielä tutoriaaliksi asti taida olla... Joten, hihkaiskaa kommenteissa jos tulee mieleen jotain mistä olisi kiva että joku kertoisi! Pienistäkin jutuista! Tekisin tutoriaalin vinonauhan kulmien ompelemisesta mutta siitä on jo aika kattava opas olemassa englanniksi.

Cosplaypukujen tilanne Traconia varten: 100% ja LOL OMG. Katotaan Sheryloinko koko viikonlopun, vai ehdinkö pykätä toisenkin loppuun asti.

Liian vähän kuvia, en lukenut, tässä olisi kuva jos netissä olisi hassuja cosplaykuvia tai giffejä jotka eivät naura rumille, läskeille tai huonoille, ja joissa ei ole pussaavia tyttöjä. Paremman puutteessa, tässä on Stan Lee skrullina:

Tutoriaali: herrainkaulukset

Ommellaan Irtsan kaa, osa 1! eli kuvallinen opastus herrainkauluksen ompelemiseen

Alaotsikko voisi olla myös "eli kuinka menetin järkeni ja opin rakastamaan masokismia". Minulla on kaksi suurta vihollista tässä maailmassa: Starbuck's-kahvilaketju ja herrainkaulukset. Sokerisiirappi"kahviin" en vieläkään koske, mutta herrainkauluksia täytyy aina joskus tehdä. Viime aikoina onkin kuulunut korviini tuskailua näiden tiimoilta, joten Sheryl-pukua tehdessäni ajattelin kuvata kaulusprosessin ja valottaa sen perkeleen sielunelämää hieman. Mitenkään itse en ole tätä työjärjestystä kehittänyt, vaan se on minulle opetettu. Herrainkaulus (ja kaulukset muutenkin) ovat vaan niin tympeän hankalia aluksi että niistä ei pelkällä tekstillä paljon riemua revitä. Siispä, auttavia kuvia.

Ihan ensiksi, tässä malli siitä millaista kaulusta herrainkauluksella siis tarkoitetaan:



Tuossa siis tämän tutoriaalin työn tulos. Herrainkaulus on siis se ihan perinteisin kaulus, joka on esimerkiksi kaikissa perinteisissä puvuntakeissa. Cosplayn puolelta ensimmäisenä minulle tulee mieleen Persona 3-pelin päähenkilön takki, jossa moinen kaulus myös on.



Tämän hirviön kaavoittamiseen en aio puuttua nyt, koska se on ihan oma matopurkkinsa ja minun taitoni sillä puolella perustuvat jatkuvaan yrittämiseen ja erehtymiseen, joten keskitytään nyt vain ompeluun.

Ensiksi hieman sanastoa. Yritän pitää tämän mahdollisimman ammattisanastovapaana, jotta koko tutoriaalista ei tule kamalaa sanapuuroa, mutta parit asiat on hyvä nimetä ihan ilmaisun helpottamiseksi.



Pinkin raidan alleviivaama kohta on nimeltään peilisauma. Peilisauman pituus ei ole mitenkään kiveenhakatusti määritelty, vaan se on sen mittainen kuin sen tarvitsee olla. Se voi olla hyvinkin lyhyt, tai se voi olla yli puolet kauluksen leveydestä. Joskus kauluksen tuo avoin osa joka aukeaa peilisauman vierestä voi olla hyvinkin pieni, tai valtavan suuri.

Kauluksen eri puolia kutsutaan ala- ja päällikauluksiksi. Myös päällyskaulusta käytetään, mutta itse sanon sitä päällikaulukseksi koska dur dur murteet. Päällikaulus on se puoli kauluksesta, joka näkyy kun kaulus on oikein taitettuna valmiissa takissa. Alakaulus taas on se joka taittuu itseään vasten päällikauluksen alla, jääden piiloon. Ala- ja päällikaulus ovat nimenomaan ne kappaleet jotka menevät niskan taakse.



Alavara on kuvassa rajattu pinkillä. Alavaralla saadaan piilotettua vuori, ettei se löpsyä esiin takin etureunasta. Samalla alavara tukee napinläpiä ja nappeja, jotta kangas ei kärsi käytössä. Alavarat pitäisi oikeastaan aina tukea tukikankaalla jotta se pysyy ryhdikkäänä ja napit läpineen eivät revi sitä rikki.
Kauluksessa alavara on se osa, joka pienenee etureunaa kohti taittuessaan. Tämä osa alavarasta leikataan yhtenä kappaleena miehustan (=päällimäinen kangaskerros vaatteessa) kanssa, jotta taitteeseen ei tule liian paksua saumaa. (Tekemäni liivi on siitä tässä poikkeuksellinen, että kuvassa oleva vuori on enemmänkin vuorin ja muotokaitaleen yhdistelmä. Normaalisti tuosta oikeanpuoleisen pinkin viivan kohdalta alkaisi vuorikangas.)

Kohta, josta kaulus taittuu, on nimeltään taiteviiva.

Aukileikkaus on kun saumanvaroja leikataan esim. kulmassa tai kaarevassa kohdassa jotta kangas taipuisi paremmin. Aukileikkaukset kohdistetaan aina niin että ne loppuvat kohtaan jossa on neulanpisto. Jos aukileikkaus loppuu langan kohdalla, kangas saattaa revetä.


No, sitten päästään aloittamaan!


Kuvassa näkyvät siis miehustan alavara sekä alakaulus. Ala- ja päällikaulus ovat samanlaiset, sillä erotuksella että alakauluksen langansuunta on täysvino (=45 asteen kulmassa verrattuna kankaan reunaan) ja päällikaulus on ihan muutaman millin suurempi ulkoreunalla. Kauluksessa voi olla KT-saumalla eli keskellä takana sauma, jolloin kangasta saa säästettyä hieman. Sauman voi laittaa myös esim. vain alakaulukseen, ja ottaa ainoastaan päällikauluksen taitteelta, jos ei halua että se sauma näkyy ulospäin.

Kuvassa on merkitty keltaisella peilisauma, ja pinkillä pääntiensauma. Keltaiset yhteen, pinkit yhteen.

Ja ihan ensimmäisenä ommellaankin ne keltaiset yhteen!



Kas näin. Kuvassa näkyy nyt siis miehustan alavaran puoli. Alakaulus ommellaan kiinni siten, että kauluksen ulko- ja sisäreunan saumanvarat jäävät vapaaksi. Älä siis ompele niitä kiinni alavaraan! Ompeleen tulisi loppua miehustan pääntiensaumavaran ulkoreunaan, ja alakauluksesta jäädä siis oman saumanvaransa verran yli. Pinkit viivat siis esittävät sitä missä alakauluksen reunat menevät. Sama homma myös päällikauluksen ja vuoripuolen alavaran kanssa, paitsi että nyt tuon sisäreunan saumanvarankin voi ommella, jos teet tavallisen vuorin.



Seuraavaksi ommellaan miehustan pääntiensauma. Toisin kuin voisi luulla, sitä ei missään nimessä voi ommella samaan syssyyn miehustan peilisauman kanssa. Paitsi jos olet joku sorminäppäryyden ylijumala. Se on aloitettava siitä missä peilisauman ommel päättyy, ja aivan tismalleen siltä samalta kohdalta. Nurkkaan voi tehdä aukileikkauksen jo vaikka ennen ompelua, jotta sen saa kääntymään nätisti. Nätimmin kuin tuossa kuvassa, johon tuli ikävä kyllä rytty kun en tehnyt aukileikkausta ensin. Villakankaissa tämä varmaan onnistuu ilmankin, koska villakankaat ovat ihmekankaita, mutta sinnekin se on jälkikäteen tehtävä.

Ommellaan tosiaan koko pääntiensauma, ja päätetään se toisella puolella siihen peilisauman pisteeseen kuten aloituskin. Varo ettet ompele peilisauman saumanvarojen päälle, se vetää koko homman läskiksi.



Noin nätisti sen pitää mennä.



Seuraavaksi ommellaan vuori kiinni alavaraan ja päällikaulukseen. Koska Sherylin liivi on vähän erilainen, otin kuvan koulussa tehdystä harjoituskauluksesta. Siinä ei ole mitään sen kummempaa, nasautat vuorin vaan kiinni.

Paitsi! Halauslaskos.





Pieni mutta aika tärkeä asia, joka askarrutti ainakin minua vuorikaudet. Halauslaskos on pieni laskos KT:lla, jok helpottaa, kuten arvattavaa, käsien viemistä eteen yms. Laskos lisätään vuoria leikatessa niin että kokonaislisäys on 2 cm. Se ommellaan vaan laskokseksi.



Seuraavaksi ommellaankin sitten jo niitä teräviä nypyköitä jotka jatkuvat sieltä peilisaumalta! Lähde jälleen ihan tismalleen peilisauman ompeleen kärjestä, ja jatka koko ulkoreunan ympäri. Varo ettet venytä toista kauluksista ommellessasi! Saatat jopa joutua hieman syöttämään (=toinen kangas löyhemmällä kuin toinen, mutta et vedä kumpaakaan). Suosittelen myös laittamaan KT-saumat kohdikkain vaikka neulalla, jotta niska on sitten siellä missä pitääkin.

Vinkki! Itseasiassa jopa pakollisuus. Ommellessasi teräviä kulmia, tee kulman kohdalle yksi ommel vinoon, kas näin:



Näin kankaalle jää tilaa kääntyä nätisti, koska eihän se koskaan ihan neulanteräväksi käänny. Yksi pisto voi riittää, riippuen toki ompeleen pituudesta (itselläni on siinä ja siinä että yksi riittää, on niin lyhyt tikki).

Sitten vielä sama homma toiselle nypykälle ja etureunalle, ja tadaa! Tässä vaiheessa on hyvä tehdä aukileikkauksia, jotta saat kaulukset asettumaan nätisti.

Lopuksi vielä silitysvinkki: koska päällikaulus on muutaman millin suurempi, sen saa silitetyä hienosti näin:



Päällikaulus siis kuvassa alempi kangas, joka vähän kurkistaa (ihan pikkasen liikaakin, kyllä). Näin kaulukset kääntyvät nätisti niin että ommeljuova ei näy päällepäin.

Ja näin syntyvät kaulukset. Kommentteja, korjauksia, kysymyksiä, lisäyksiä, haukkuja, kaikkea otetaan vastaan. Täydennän opasta sitä mukaa kun tajuan tehneeni älyttömiä mokia tai niistä huomautetaan.

Lisää ohjeistusta kaulusten ja ylipäätään jakkujen tekoon löytyy Opetushallituksen sivuilta, täältä: http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/jakku/