10. syyskuuta 2011

Tracon, eli kuinka en nähnyt conia kuin vilaukselta

Tässä ei sit oo kuvia. Aika tylsää. Sortsit.

Puuh. Traconista suurinpiirtein toivuttu. Jäi tosiaan coni hieman vähemmän conittamispitoiseksi ja enemmän työpainotteiseksi, koska toimin tosiaan cosplayvastaavan alaisena ja vastasin cosplaymammojen hommista. Aikatauluja pyöriteltiin ja suunniteltiin ja puljattiin kuukausia ennen conia, ja sitten kun vielä siihen päälle pidin huolen tanskalaisista cosplaykunniavieraistamme Stinestä ja Casperista ja pidin ohjelmaa, niin kyllähän siinä hommaa riitti. Sunnuntaina ehdin kävellä sellaisen pikkuisen kiekan liukuportaita ylös ja takas alas. Että. Mutta kivaa oli, sitä en voi kieltää, ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Ensinnäkin, kiitos vielä kerran kaikille cosplaymammoilleni, olitte huippuja ja osoititte työllänne miksi valitsin teidät siihen hommaan. Koska sain vallan tehdä näitä valintoja, valikoin mukaan ihmisiä joiden tiesin olevan tarpeeksi vastuuntuntoisia ja ymmärtävän mistä mammailussa on kyse. Koska kyseessä oli kaksi massiivista kisaa, halusin tehdä hommasta sujuvaa edes sillä että kukaan ei olisi tehtävistään aivan pihalla.

Toisekseen, kiitos kisaajille! Pahoitteluni niille, joille jäi epäselvyyksiä tai ette saaneet tietoa esim. tuomarointiajastanne ajoissa. Tuomarointiajat olivat nimenomaan sitä varten, että kenenkään ei tarvitsisi napottaa backstagella koko päivää (olen itse sitä aikoinaan tehnyt paljon, ja tiedän miten tympeää se on), mutta kuulin että joillekin oli kuitenkin käynyt näin. Kommentit tallennettu päähäni, seuraavan kerran kun olen järjestelyissä samalla tavalla mukana pidän ne mielessä hommia suunnitellessa. Kisaajia voin kiittää myös joustavuudesta, sillä vähemmän yllättävästi aikataulut laahasivat 5-15 minuuttia jäljessä, ja jotkut joutuivat odottelemaan vuoroaan. Massiiviset kisat olivat massiiviset, ja takahuone täynnä kaikenlaista vipeltäjää joten ahdastakin meinasi välillä olla, mutta yleisesti koko jättimäinen show, sekä lauantain että sunnuntain, sujui hyvin. Katastrofeilta vältyttiin vaikka kaikenlaisia ylläreitä tuli, kuten pukuhuonetilanne sunnuntaina.

Kiitos myös kaikille jotka tulivat katsomaan sekä Casperin ja Stinen Cosplay- ja conikulttuuri Tanskassa -luentoa, sekä vetämääni Cosplayjournalismi netissä -paneelia! Oli huvittavaa lauantaina huomata että keskiöinen Inside the cosplayers' studio -paneeli käsitteli hyvin pitkälti myös blogeja, mutta eipä siinä vaiheessa enää mitään peruta, ja sunnuntain paneelimme oli kuitenkin hyvin erilainen yleishengeltään. Panelisteilleni myös suuri kiitos, oli ilahduttavaa huomata että keskustelua syntyi kun vauhtiin päästiin. Pidin pitkästä aikaa ohjelmaa, viime vuosina olen vain ollu paneeleissa mukana mutta en vetäjänä. Oli hyvä kokemus itsellenikin, joten eiköhän jatkossakin. Iltsin kanssa jo mietittiin että tästä sunnuntaina käsitellystä aiheestakin voisi puhua uudelleen, ehkä isommalla porukalla ja suomeksi, ja ehdottomasti pidemmällä ohjelma-ajalla. Olkoon tämä Traconin paneeli jonkinlainen alustus sille, lällislää te jotka ette olleet kattomassa!

Ja kiitostelun hengessä, suurin kiitos Miralle joka väänsi kisan kasaan meille kaikille. <3

Puuh. Mitä vielä. Narisen vähän. Olin nyreissäni iltabileistä, jotka järjestettiin kamalassa komerossa (oli viehättävä paikka muuten mutta SE IHMISMÄÄRÄ) jossa jytä soi niin että sydän tykytti (joka ei ole minulle erityisen hyvä juttu, kun rytmi on ns. vituillaan luonnostaankin) ja missään ei voinut olla rauhassa. Paitsi alakerran kahvila Valossa, jonne sitten porukkamme siirsimme. Siellä oli mukavampaa kunnes mesta meni kiinni. Yläkerran jytään emme palanneet, ja minua jäi kaivelemaan maksamani sisäänpääsymaksu (luojan kiitos tanskaposse pääsi ilmaiseksi!). No, eipähän tullut tintattua aamuun asti, vaan pääsin jo kolmeksi nukkumaan!

Ja sitten hehkutan vähän miten onnellinen olin että saimme järjesteltyä tämän Stinen ja Casperin vierailun. Iso kiitos siitä Kyuulle, jonka kanssa hommaa selvittelimme. Muissa maissa cosplaykunniavieraat ovat yleisempiä, ja haluaisin vähän ajaa sitä käytäntöä meillekin. Tuomareina ulkomaalaiset toimivat erinomaisesti, koska todennäköisyys favoritismiin on pienempi, ja saadaan sitä Suuren Tapahtuman Tuntua ilman että tuomaristossa istuu joku onneton kunniavieras joka ei tiedä cosplaysta mitään. Tällä kertaa tuomarit menivät myös sillä tavalla nappiin että olivat ns. natseja, joka on hyvä ominaisuus nimenomaan WCS-tuomareissa. Kuitenkaan en ole vielä kuullut narinaa käytöksestä, enkä usko kuulevanikaan koska armaat vieraamme olivat ihania ja parhaita.

Olikohan vielä muuta! No cosplaysta varmaan! Sain kuin sainkin Machinan valmiiksi ja päälleni lauantaina, mutta ehdin pitää sitä vain muutaman tunnin koska totesin olevani liian väsynyt niin... vaativaan pukuun. Hankala kantaa itsensä ylväästi kun haluaisi vaan lölliä lattialla. Muutamalla korjauksella se on kuitenkin itseasiassa hyvin mukava ja kiva puku, ja ajattelin vedellä loppuvuoden conit sitten sillä! Plus jollain toisella, mutta katsotaan nyt. Asumme Artsan kanssa tosiaan tällä hetkellä putkiremontin keskellä, ja koko kämppä on täynnä pikkuruista pölyä ja ompeluhuoneeni täynnä mm. kenkiä, takkeja, hattuja ja keittiötarvikkeita. Vähän jää nyt ompelut vähiin ennen lokakuun loppupuolta...

Sunnuntai meni tosiaan sitten taas Sherylinä, ja voi jestas sentään että se on mukavin puku ikinä. Jalkoihin alkoi sattua vasta monen tunnin päästä, ja ainoa epämukavuus mitä itse puvusta aiheutui oli painauma vyötäröllä koska samassa nipussa oli sukkahousut, alushameen kuminauha (joka on himokireällä että dynamiittihame ei putoa painonsa vuoksi) ja päällyshameen vyötärökaitale (myöskin supernapakka ettei lähde pyörimään päällä). Kuvia ei ole, kummastakaan, koska en tosiaan ehtinyt olla kuvattavana. Olin sininen salama koko viikonlopun, et ehtinyt edes nähdä minua~

KAMALA MIKÄ KILOMETRITEKSTI. Anteeksi. Nyt en muuten sitten lupaile uusia päivityksiä, koska aloitin juuri (VIHDOINKIN) yliopisto-opintoni ja ajattelin keskittää aivokapasiteettini niihin nyt hetken. Minun tuurillani tosin alan suoltaa tekstiä heti huomenna, koska aiheita kyllä riittäisi... Vastatkaa muuten tuohon aiemmassa postauksessa olevaan kyselyyn. Se on tärkeetä tiedettä varten.

Ainiin, cosplaykrapulani taitaa olla virallisesti ohi: ensi vuosi täynnä sirkustelttoja, kirjontaa ja kreisijuttuja. Oho!

6. syyskuuta 2011

Kysely, eli kuinka ...

Elaboroikaa toki kommenteissa.

27. elokuuta 2011

Uutisia ja kyselyjä, eli kuinka yhdistää asioita yhteen kirjoitukseen

Ensin ne uutiset.

Tracon lähestyy aika huikeaa vauhtia, joten nyt alkaa olla viimeiset hetket aloittaa mainostaminen.

Monet ovat varmaan jo lukeneet Traconin sivuilta että conissa on cosplaykunniavieraina tanskalaiset Casper Jensen ja Stine Holm Jensen, joilla on monipuolista cosplaykokemusta myös maailmalta. Stine on edustanut Tanskaa sekä World Cosplay Summitissa että EuroCosplayssa, ja Casper pyörittää tanskalaista cosplaynettilehteä, CosMag.dk:ta. Näiltä tiimoilta on myös ohjelmaa: lauantaina klo 19-20 salissa Sonaatti 1 esitellään Tanskan cosplay- ja conikulttuuria, ja sunnuntaina klo 12-13 salissa Studio on vuorossa paneeli aiheesta Cosplayjournalismi netissä. Traconin sivuilla ja ohjelmalehdessä ei tosin ole mainintaa muista panelisteista (koska ohjelmalehti ehti painoon ennen kuin sain heidät vahvistettua) mutta mukana ovat siis myös kotimaiset tuttavamme Ilona ja Elina! Itse toimin tässä jälkimmäisessä ohjelmassa paneelin vetäjänä. Tulkaa katsomaan, varmasti kivaa settiä tiedossa molemmissa ohjelmissa. HUOM, molemmat ohjelmat ovat englanniksi!

Ja tietenkin, luvassa on niitä cosplaykisoja. Itse olen raatanut kisojen eteen takapiruna ja cosplayvastaavan alaisena, jotta saataisiin hervottoman valtavat kisaspektaakkelit rullaamaan myös takahuoneen osalta. Toivottavasti ollaan onnistuttu eivätkä kisaajat eivät joudu kärsimään, ja kaikki ovat lavalle mennessään sellaisessa tajullisuuden tilassa että pystyvät antamaan kaikkensa.

No sitten, kysely. Innostuin tutoriaalinteosta sitä herrainkaulustutoriaalia tehdessäni, mutta en oikein tiedä mikä olisi sellainen aihe josta ei vielä olisi järkevää tutoriaalia. Kysyn siis teiltä, muutamat lukijani, mistä haluaisitte nähdä tutoriaaleja? Peruukeissa taitoni rajoittuvat ihmeellisiin saparoihin mutta tiedän paljon kaikkea jännää esim. kaavoittamisesta, kaavojen muokkaamisesta eli kuosittelusta, ompelemisesta ja tisseistä. Viimeisestä ei kyllä vielä tutoriaaliksi asti taida olla... Joten, hihkaiskaa kommenteissa jos tulee mieleen jotain mistä olisi kiva että joku kertoisi! Pienistäkin jutuista! Tekisin tutoriaalin vinonauhan kulmien ompelemisesta mutta siitä on jo aika kattava opas olemassa englanniksi.

Cosplaypukujen tilanne Traconia varten: 100% ja LOL OMG. Katotaan Sheryloinko koko viikonlopun, vai ehdinkö pykätä toisenkin loppuun asti.

Liian vähän kuvia, en lukenut, tässä olisi kuva jos netissä olisi hassuja cosplaykuvia tai giffejä jotka eivät naura rumille, läskeille tai huonoille, ja joissa ei ole pussaavia tyttöjä. Paremman puutteessa, tässä on Stan Lee skrullina:


23. elokuuta 2011

Fight for your right to be a fucking fatty, eli kuinka päästin irti estoistani ja näytin katkeruuteni


Yhtä aihetta olen vältellyt, ja se on ulkonäköpaineet cosplayssa. Syy välttelylle on se, että näen punaista joka kerta kun aihe tulee esiin. Ja heti sen jälkeen syöksyn jääkaapille.



Cosplayhan on ehkä maailman paskin harrastus naisille, ja erityisesti teinitytöille, jos ajattelee ulkonäköä (ennen kuin uliuli: ukot hiljaa, kaulimella päähän). Aika harva meistä on luonnostaan lattamahainen ja isotissinen, tai täydellisillä kasvonpiirteillä siunattu. On heitäkin, ja onnea vaan teille, mutta valtaosa meistä on kuitenkin päärynänmuotoisia persjalkaisia, eikä vartalon perusmuotoon auta mikään nälkäkuuri tai kuntoiluklubi (tai no, edellinen voi auttaakin, mutta huonolla tuurilla kuolo korjaa ennen kuin perä kutistuu). Leipäuunin levyinen lantio on sitä vaikka voissa paistaisi. Ja oikeastaan kantsiikin paistaa koska sellainen lantio vähän vaatiikin toppausta ja voi on oikeestaan aika terveellistä! Cosplayaajat tiedostavat aika hyvin sen faktan että koskaan ei voi olla yhtä nätti kuin hahmo, koska haluaa myös olla elinkelpoinen yksilö joka voi kävellä kaatumatta eteenpäin tissien painosta tai katkomatta jalkojaan portaissa. Ikävä kyllä aika monet muut eivät tätä ole hyväksyneet, ja siksi aina tekeekin mieli lähteä ratkomaan kivespusseja ja muksimaan tissejä kun törmää näihin empatianjättiläisiin, jotka haluavat kieltää kaikilta läskiperseiltä cosplayaamisen. Kiva kai se on kenen tahansa lukea että "onpa lihava hyi, sais cosplayata vaan sitä isoperseistä koulutyttöö eikä ketään muuta".



Yksi hirveän yleinen ja vallitseva viehätys cosplayssa on se samanhenkisten kanssa hengaaminen ja hyväksytyksi tuleminen, koska sitä ei arkielämässä vältsysti tapahdu. Hassua, koska minusta kai koko harrastus on ihan samaa paskaa kuin yläaste, paitsi että cosplayhommissa opettajat pukeutuu paljastavammin ja bailaavat aamuun asti eikä kukaan pakota laskemaan kuinka monta lehmää pellolla on jos mustat lehmät on X ja laikukkaat Y. Samaa paskaa muuten. Toiset haukkuu läskiksi, yhdet on kingejä (tai ainakin kuvittelevat niin), toiset on luusereita, ja aina ne kaikkein vanhimmat facepalmaavat nuorimmille samalla kun kuvittelevat olevanssa supercooleja (sillä erotuksella että cosplaypiirien vanhimmat ON supercooleja, duh). Joten millä hiton tavalla tämä on terve ympäristö nuorelle, joka ei kehtaa edes ostaa rintaliivejä kaupasta?



Minua vaan ottaa niin paljon päähän cosplayn vuoksi laihduttaminen. Cosplayn. Maailman turhimman asian vuoksi. Onhan se toki hienoa jos joku saa ylipainoa pudotettua motivaattorinaan cosplay, mutta ei sen laihduttamisen pitäisi tapahtua minkään noin hölmön asian vuoksi. Ei se ole itseisarvo että on laihempi. Itseasiassa monen ihmisen terveydelle varmaan taitaa olla parempi että on vähän hyllyvä pylly ja pehmeä keissi. Kaikissa meissä ei asu laiha ihminen, jotkut meistä vaan on tehty keräämään ihon alle talvivarastoa kuin karhut. Toiset taas ovat teflonia ja rasva vaan liukuu päältä, tarttumatta mihinkään. Kummallekaan ei mahda mitään. Voit syödä kaiken maailman inkiväärin ja atkinseilla vaikka kuinka, mutta alusvaatemallilta näyttäminen vaatii myös geeniarpajaisissa voittamista, ja niitä arvontoja ei tehdä joka ilta klo 21.



Ihanimpia asioita joita olen kuullut on kun eräs kaverini totesi että miksi hän koko ajan yrittäisi laihduttaa ja kytätä syömisiään kun ruoka on vaan niin hyvää ja siitä tulee hyvä mieli, ja jos on sitten jonkun mielestä ällö niin olkoon. Nuori, normaalipainoinen nainen päästi irti ja oli onnellinen. Ja edelleen normaalipainoinen.




En yritä edes sanoa että cosplayaajat, tunkekaa keksejä suuhunne, vaan lähinnä että cosplay on kuin petrimalja täynnä syömishäiriöbakteereja, ja minua vähän karmii kuulla conia edeltävistä paastoista ja cosplaykeskeisestä laihduttamisesta koska "haluan laihduttaa että näyttäisin hyvältä hahmona X" alkaa hipoa thinspirationia. Paremmalta kuulostaisi "whoooaaa hahmolla X on törkeen hyvä hemoglobiini, mäki alan syödä järkevästi että saan tollaset hemoarvot!" Toisaalta, animutytöt syö vain kakkua ja keksejä koska ne ovat mielikuvitushahmoja jotka syövät ja kakkaavat pikseleitä, eikä niiden ruokavalio ole mitennkään esimerkillinen.




Että niin. Laihdutus laihuuden vuoksi ja siitä jatkaen cosplayn vuoksi on minusta hölmöä ja surullista. Ruoka on hyvvää. Ei haittaa vaikka et ole täydellinen.


mut kaikkien miesten pitäs kyl näyttää tältä

4. elokuuta 2011

3 + 3, eli jee, Iltsi tagas minut!

Päässä humisee tällä hetkellä sellaisia juttuja joista ei voi blogata, joten vähän tuuletan ja päivitän tällä memellä. Niin ei taas mulle blogimiitissä naureta kun en koskaan päivitä.

On kuusi asiaa jotka teidän täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi taggaat kuusi blogia ja linkkaat blogin ales joka sinut linkkasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa. 1.Cossi joka on vähiten suosikkisi ja syy. 2.Huonoin kokemus conissa. 3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme positiivista asiaa jotka täytyy kertoa. 1. lempi cossisi ja syy. 2. Paras kokemus. 3. Paras conisi ja syy.


Negat:

1. Inhokkicosplay

Joskus muinoin cosplayasin Hitsugayaa Bleachista. Peruukki oli tehty epäonnistumisesta, samoin kapteenintakki. Kuvia siitä ei ole eikä tule. Taisi olla myös viimeinen tai toisiksi viimeinen crossplayni, sen jälkeen olen todennut että parempi jättää se niille joihin se ei satu ihan yhtä paljon. Toinen inhokki on Persona 3:n Mitsuru, joka on vaan niin huolimattomasti tehty että nyyh. Hienoja kuvia siitä tuli, mutta tekisi mieli tehdä joskus uusiksi ja paremmin.



2. Huonoin conikokemus

Yksittäinen huono kokemus oli vuoden 2010 BakaConin jonotus. Olisihan sitä voinut ennakkorekisteröityä, mutta emme ihan arvanneet että se olisi paikan päällä niin työn ja tuskan takana. Palelin, ragesin mielessäni, olin hyvin tyytymätön. Onneksi kivat ihmiset lievensi fiiliksiä, ja sitten loppujen lopuksi oli kivaa.


3. Huonoin coni

Olen välttynyt superhuonoilta coneilta, joten sanotaanko että tylsintä oli Bakaconissa vuonna 2009. Tuttuja oli supervähän, ohjelma oli tylsää, ja kahviakin oli lähes mahdoton saada suhteellisen sujuvasti. Lähdimme erittäin hyvissä ajoin rautatieasemalle.
(Hui, en oikeesti inhoa Bakaa yleisesti, ikävä kyllä siellä on vaan ollut tympeimpiä hetkiä!)


Kivat!:

1. Lempipuku

Vaikka melkein kirjoitin tämän inhokkipuolelle, niin kyllä se on Queen Esther -pukuni. Vaikka en kyllä ihan halvalla lähtisi sitä enää päälleni kiskomaan, niin sen kanssa on kierretty maailmaa sen verran ja niin monet sormien epiteelikerrokset hyvästelty että kyllä se on ihan paras ja ihanin. Joku ehdotti joskus että myy, kauhistuin. Osittain siksi että hyi älkää katsoko ammattitaidottoman Irtsan räpellyksiä, osittain koska EI. Kävin viime syksynä korjauttamassa kullanväriset ballerinat jotka minulla oli päällä World Cosplay Summitin finaalissa. Kenkäsetä sanoi että ei noilla enää kävele, liimaukset ei pidä. Sanoin että ei se mitään, haluan vaan katella niitä ja halata niitä ja miettiä mitä kaikkea on yhdessä tehty. Sama homma sen koko puvun kanssa.


*paij, paij*


2. Paras kokemus

Huh, onneksi ei tarkennettu että conikokemus niin voin sanoa että Suomen ensimmäisen World Cosplay Summit -esikarsinnan voittaminen! Koska asdf se oli ihan mieletöntä. Liikutun vieläkin kun mietin sitä hetkeä. Tärisin ensimmäisen tunnin palkintojenjaon jälkeen, ja kun vihdoin päästiin hotelliin, äiti soitti ja kirkui puhelimeen ja minä itkin. Hotellihuoneessa makasin alasti sängyssä, meikit naamassa ja hoin vaan että mitä helvettiä, onko tää totta. Seuraavana päivänä en antanut Artun puhua aiheesta ennen kuin oltiin kotona, koska en vaan voinut käsitellä samaan aikaan matkustusstressiä ja tätä tietoa. Ja sitten se oli yhdeksän kuukautta ihan täyttä mielettömyyttä ja kulminoitui siihen matkaan.

Liikutuin kun katsoin viime keväänä Euroviisuja ja Suomen edustajan Paradise Oskarin esitystä ja mietin että "MÄ TIEDÄN MILTÄ TOSTA JÄTKÄSTÄ TUNTUU JUST NYT" koska se pääsi esiintymään Suureen Maailmaan. Ja sit nolotti, mut itkin vähän silti.


3. Paras coni

Voiei, paras voi olla niin monella tapaa. Tämän vuoden Desucon oli monella tapaa täydellinen kun mikään ei mennyt persiilleen ja kaikki tuntui sujuvan ja ihmiset oli huikeita, Bakaconissa oli parhaat tuomarihengailut, J-popconissa viime syksynä oli vaan huikeinta kaikin puolin... Ei pysty sanomaan mikä voittaa.

Hei, muistakaa seurata CFT:n blogista Elffin ja Shufun World Cosplay Summit -matkaa! Elffi oli ekana iltana ehtinyt jo juomaan puoli Eurooppaa pöydän alle, ja järkyttämään väkeä japanintaidoillaan. Thaimaalaisilla on kuulema 15 laatikkoa tavaraa. :O

Muita seurattavia, jos WCS-jutut kiinnostavat:
COSPLAY_SUMMIT Twitterissä (kuvia, kuvia, kuvia! Päivittyy aina kun Japanissa ei ole yö, joskus öisinkin)
Pukan UStream (videoklippejä erään mukanatouhottavan saksalaisen kuvaamana)
Lisäksi joukkueiden omat Twitterit, jota löytyvät todennäköisimmin hakemalla Twitterissä WCS2011. Suomellakin on omansa, @WCS2011Finland!

Lisään linkkejä jahka niitä löytyy, esimerkiksi jos löydän mestan joka streamaa championshipin. Koska jestas sentään kuinka tiukasti olen koneelle liimautuneena jos sellainen löytyy!

PS. Suomen vuoden 2012 WCS-karsintoihin on vielä muutama paikka vapaana...