Desucon 2012, eli osaavatko kalat itkeä?

Jahas, taas yksi Desucon käyty. Täytyy sanoa että viikonloppu oli suorastaan harvinaisen eeppinen! Kiire meinasi välillä olla, kun lauantain sudin Kizzyn kanssa ympyrää etsien hall cosplay -kisaan kisaajia, ja sunnuntaina auttelin parhaani mukaan kuvauspalvelussa, ja tämän lisäksi kuvailtiin ja kierrettiin ja kaikkee. Mutta hienoa oli!

Sen kyllä sanon että hyhhyh, sottapytyt! Naisten pukkari oli kuin räjähtänyt. Pienet roskat ja liimarihmat vielä ymmärrän, mutta vesivärikuppeja? Papereita, joihin on pyyhitty kaikki pakkelit naamasta? Hyi nyt helkkari, pää pois sieltä hanurista ja siivotkaa jälkenne. Sama kyllä päti taas ihan kaikkialla, ja kaikkein pahiten rannassa. Kuinka valtava vatipää täytyy olla että heittää roskia JÄRVEEN?!

Alunperin oli tarkoitus ottaa mukaan sekä Bainas että Otohime, mutta Bainas tuntui epämukavalta ajatukselta (se viitta on jotenkin eääh kanniskella päällä) eikä mikään muu puku oikein kiinnostanut, joten olin perjantain parituntisen siviileissä, ja viikonlopun Otohime päällä. Ei huono vaihtoehto, Otohime oli suht helppo pitää ja tulipahan käytettyä. Harmitti vaan kun katsoi muiden hienoja ja alati vaihtuvia pukuja (koskaan ei tiennyt mitä Ilonalla oli päällään kun tuli vastaan...), iski kateus! Kateus onneksi ruokkii myös inspiraatiota ja motivaatiota.

Jiri tosiaan jälleen kuvaili minua rannassa, kun käpöttelin vedessä. Ja ihana Kizzy oli ihana Rao! Tissiduo!

Otohimen hattu on tosiaan solumuovia ja softista, ja voi pojat että se oli hiostava. Kosteus vähän tiivistyi, ja hatun sisäpuolella olisi varmaan voinut kasvattaa jonkinlaista sademetsää. Onneksi nyt sieltä löytyi vaan vähän hikeä. Se oli kuitenkin yllättävän mukava päässä, varsinkin sunnuntaina kun ei painanut pinni korvaa. Nuo evätkin olivat yllättävän huomaamattomat käytössä, vaikka pelkäsin niiden puolesta kaikkein eniten... Kuuma kyllä meinasi välillä tulla ihan oikeasti, koska polyesterikangas hengittää tasan ei yhtään.

Joo-o. Sellainen Desu. Hupelsin niin paljon töissä, että en ehtinyt käydä katsomassa kuin cosplay-kisan, vaikka oikeastaan parikin juttua olisi kiinnostanut. Cosplay-kisa oli kyllä jo aika huumaava kokemus: itkeskelin jatkuvasti Ilonan puolesta ja lopulta en voinut edes hurrata palkintojenjaossa kun itku veti niin lukkoon. Itken aina arvokisakarsintojen voittajille, kun tiedän miltä se tuntuu ja miten helkkarin iso juttu se on.

Nyt on kovin puhdas ja tyhjä olo, kun kaikki kevään kiireet kulminoituivat tuohon viikonloppuun (kävin perjantaina vielä tentissäkin ennen lähtöä). Tämän loppuviikon ohjelmassa on työasioiden viimeistelyä, kankaiden leikkaamista, hurjaa pyykinpesua ja pakkaamista. Lauantaina otan jälleen suunnaksi mystisen villin lännen, ja lähden kahdeksi viikoksi veljeni luo Teksasiin. Tarkoitus olisi ommella Sherylin kimonoa käsin sillä reissulla, että edistyisi se puku edes vähän eikä tarvitsisi kiirehtiä sen kanssa sitten viimeistä kahta viikkoa ennen Animeconia. Ja nyt voisi Suomen kesä olla luotettavan kylmä, tiedän että kaipaan huonoja säitä kun tulen reissuilta kotiin, ja erityisesti Musiikkikeskuksella. Pelkkää polyesteriä päällä, namnam, reidet hikoaa jo ajatuksestakin.

Silkkejä, satiineja, villoja, oh my!, eli ajatuksia kankaista.

Paras osa keväässä: luentojen loppuminen. Ikävin osa: luentojen loppumista seuraava tenttisuma. No, ei se kyllä ihan hirveä suma ole ollut, kaksi tenttiä viikon sisään, mutta tympiipä kuitenkin. Nytkin pitäisi lukea kirjasuomen kehityksestä ja yrittää pitää mielessä vanhan kirjasuomen ortografiaa, fonetiikkaa ja syntaksia, jotka ovat kuin saippuaa aivoissani. Huoh. Tiesittekö että erityisesti 1600-1700 -lukujen suomi kuulostaa hyvin erehdyttävästi spurdokieleltä? Se mikä ennen oli kirjakieltä, on nykyään teinixiä. Hämmentävää!

Suomen kielen hupsuuksien lisäksi olen miettinyt kangasjuttuja viime aikoina Bainasta tehdessäni. Kävin nimittäin ostamassa maailman hirvittävintä satiinia viitan vuorikankaaksi, sillä oikeat vuorikankaat olivat joko kolme kertaa kalliimpia tai rumia. Sitä ällöttävää liurua ommellessani muistui mieleeni muutaman vuoden takainen satiinisota, jossa kaikki meni ihan hupsiskupsis sekaisin, ja morsiussatiinikin yhdistyi monien mielessä itse pahuudeksi. Voi niitä aikoja, kun kukaan ei oikein osannut vielä mitään! (No jotkut osasivat jotain, mutta sanotaanko että niitä ihmisiä oli n. viisi.)

Kankaat muutenkin ovat monille aika suuri mysteeri, eikä ihmekään. Eipä niistä välttämättä opi kuin pintaraapaisun verran, ellei ihan aktiivisesti lue aiheesta. Kuitenkin aika moni on melko tarkka kankaistaan, ja haluaa käyttää ns. hyviä materiaaleja. Kuitenkin valtakunnallinen kankaisiin erikoistunut myymäläketjumme tuntuu joskus oikein erikoistuneen cosplayaajien sabotoimiseen tarjoamalla vain hirveetä kuraa. Erityisen hienolta se tuntuu, kun myyjät ihan tuputtavat sitä kukkua... Joten, aasi yli sillan: pikainen opas kankaisiin!

Kankaat on tylsiä kuvissa, joten kuvituksena asioita, joitaGoogle löysi kun laitoin kuvahakuun kankaiden nimiä.

Materiaalit ja sidokset

Satiini ei ole oma itsenäinen kankaansa, joka tehdään satiiniperhosista. Satiini on sidos, eli tietynlainen kudos. Perussidoksia, joihin törmää eniten vaatetuskankaissa, ovat palttina (esim. lakanakangas), toimikas (esim. tvilli) ja satiini. Toimikkaassa sidos tekee pinnasta sellaisen "viiruisen", jossa nämä viirut menevät alaspäin tai ylöspäin. Satiinissa taas sidos tekee pinnasta sellaisen kiiltävän.

Neuloksissakin on eroja, mutta niissä erot tuntuvat pääasiassa purkautuvuudessa ja vähän jämäkkyydessä. Erilaiset neulostyypit saattavat olla myös hyvin tuttuja neulontaa harrastaville, koska siellä toistuvat ihan samat jutut, joskin mukana on myös hankalampia tapauksia kuten interlock-neulos. Sanotaan nyt kuitenkin se, että trikoo on neulos, ei materiaali.

Materiaaleja taas on oikeastaan kolmea sorttia: luonnonkuitupohjaiset, muuntokuitupohjaiset sekä tekokuitupohjaiset. Luonnonkuituja ovat puuvilla, pellava sekä kaikki mikä tulee eläimistä, eli villa, aito nahka, silkki, kukkulavuohen kilin pyllykarvat...

Muuntokuidutkin tulevat kyllä luonnosta ja ovat sellupohjaisia, mutta niitä käsitellään aika paljon pidemmälle kuin luonnonkuituja. Muuntokuituja ovat esimerkiksi viskoosi, kupro/cupro, asetaatti ja triasetaatti. Kupro ja asetaatit taitavat olla yleisimmin vuorikankaita (valmisvaatteissa niitä kyllä löytyy muistakin kuin vaatteiden vuorista, mutta puhun nyt nimenomaan irtokankaista!), mutta viskoosia löytyy nykyään monista sekoitekankaista. Esimerkiksi Eukkiksen trikoopöydiltä löytyy nykyään kivoja viskoosineuleita, joista saa tehtyä sellaisia lötköttäviä vaatteita. Viskoosia myös sekoitetaan moniin kankaisiin sen pehmeyden vuoksi (joka sitten järkyttää kun kankaan tai vaatteen pesee: viskoosi nimittäin muuttuu kovan tuntuiseksi, tavallaan paperimaiseksi märkänä. Paperisuus kyllä häviää kuivuessa, ja kuivana kangas on taas ihanan pehmoinen.)

Tekokuidut ovat öljypohjaisia, eli käytännössä usein muovipohjaisia. Tätä sakkia ovat polyesteri, polyamidi/nylon, PVC, elastaani/lycra, akryyli... Näitä riittää vaikka kuinka, tuossa yleisimmät. Näistä polyesteri on se, minkä sieltä satiinien koostumustiedoista löytää. Elastaani on toinen tuttu. Se on nimenomaan joustava materiaali, jota lisätää esim. puuvillakankaaseen. Huom. se on nimenomaan lisäke, en kyllä muista kuulleeni 100% elastaanista tehdystä kankaasta/vaaatteesta, sillä se ei ole maailman kestävin materiaali. Polyamidi ja akryyli ovat sukkien, asusteiden yms. materiaali, ja jälkimmäinen erityisesti villajäljitelmä. (Protip: vaikka neuletakin hintalapussa lukee villatakki, se harvemmin on oikeasti villaa.) Polyamidia ja elastaania sekoitetaan aika paljon sukkahousumateriaaliksi. PVC taas on tuttu keinonahasta.

Mistä tunnistan, mitä materiaalia mysteerikankaani on?

Jos ostat kankaasi paikasta, jossa koostumusta ei kerrota, tai olet hukannut kaikki laput ja haluat ehdottomasti tietää mitä materiaalia kankaasi on, tässäpä pieni pikatesti. Aika tieteellinen, käytimme tätä ihan amiksessa!

Ota jokin tyhjä lasikippo, esim. vaikka joku vauvanruokapurkki, ja laita se vaikkapa puolilleen vettä. Hanki metalliset pinsetit. Mitä pidemmät, sen paremmat, mutta hätätapauksessa vaikka ne kulmakarvannypintapinsetit. Kunhan eivät ole muovia, koska muuten voi käydä köpösti! Ota jonkinlainen tulentekoväline. Leikkaa kankaasta n. sentin levyinen, noin viiden sentin mittainen pala. Mene ulos, ei mielellään rutikuivalle nurmikolle. Kastele PUOLET kangassuikaleestasi. Ota pinseteillä kiinni siitä kohdasta missä kuiva ja märkä kohtaavat. Sytytä kuiva puoli. Anna palaa ainakin viisi sekuntia, ja sammuta uittamalla vedessä.

Hei en muuten ota vastuuta, jos poltatte kotinne tai koko naapurustonne tätä testiä tehdessä. Halusin vain sanoa sen tässä välissä.

Jos palotuloksenne haiskahtaa paperiselta ja on selkeästi tuhkainen, kangas on luonnonkuitua tai muuntokuitua. Jos taas kangas käpristyy kovaksi ja pallomaiseksi, ja haisee muoviselta, se on tekokuitua. Jos taas vähän molempia, onneksi olkoon, olet löytänyt sekoitteen! Näin yksinkertaistettuna.

Tässäpä siis aluksi tällainen pieni katsaus kankaiden perusteisiin. Ensi kerralla Irtsan kangasburgeritunnissa: kuinka valita kangas, ja aivan liian paljon ajatuksia siitä.

Epäonnen avaruushutsu, eli kuinka tuitui Sheruruu~

En olisi muuten pari vuotta sitten uskonut cosplayaavani joskus Sheryliä, ja vielä vähemmän kahdesti. Cowboy-Sheryliä nyt on tullut pukuiltua jo useampaan otteeseen (koska mukavin puku omg), mutta kesällä tulee uusi Sheruru-puku! Koska en koskaan voi valita niitä pukuja joista on oikeasti kuvia eikä vain figuureja, tällä kertaa olen tekemässä GIRASAMA-versiota, joka on kai vain yhdessä mainoskuvassa? Figuuri siitä jälleen on, joten tiedän taas millaiset alusvaatteet puvun kanssa pitäisi olla (mutta ei. Ei.), mutta koska figujen tekijät eivät aina kaikkea saa kohdalleen, pitää taas tihrustella ja arvailla.

 

 

Epäonnisen tästä projektista tekee alku. Ajattelin että tilaanpa hyvissä ajoin tukkajuttuja, jotta ehdin ährätä niitä ennen kuin aloitan Bainasin. Universumi kuitenkin sanoi LOL NOPE. Tilasin kertakäyttöisiä syömäpuikkoja hiushaarukoita varten, mutta sainkin...

 

 

BBQ party y'all! Nämähän eivät todellakaan ole 10 paria syömäpuikkoja, vaan yhteensä 300 kpl grillitikkuja. Olin hyvin hämmentynyt nämä saadessani (enkä vähiten siksi, etten muistanut mitä olin tilannut...), sillä minulla on kaksi vastaavan kokoista nippua grillitikkuja jo entisestään (toinen askarteluun, toinen grillivartaita varten). Myyjälle kyllä kiitos siitä, että vastaus yhteydenottooni oli hyvin pikainen (taisi mennä tunti tai puolitoista), ja sain syömäpuikot reilussa viikossa. Ja sain pitää grillitikut, joten kesällä taidetaankin sitten syödä mökillä paljon vartaita. Seuraavien kymmenen kesän ajan, varmaankin...

 

Tulihan ne oikeatkin tuotteet sitten, ja olivat juuri täydelliset tarkoituksiini.

 

Ebayta tuli selattua myös tukkakukkia etsiessä. Ebay kuitenkin petti minut, sillä en löytänyt tarpeeksi isoja/halpoja kukkia, ja päädyin ostamaan muovikrysanteemeja Tiimarin hylkiökorista. Daaliat olisivat ehkä olleet oikeamman näköisiä, mutta edes Plantagenissa ei ollut sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Sieltä tosin täytynee käydä ostamassa pienet kukat, koska ne uupuvat vielä.

 

 

Oikeansinisiä kukkia ei tietenkään ollut, joten päädyin sitten käyttämään napillisen verran sinistä vesiväriä kukan värjäämiseen. Pitänee vielä ruiskauttaa lakkaa päälle, jotta koko komeus ei valu pitkin peruukkia. Se tosin olisi huvittava toisinto viime Nekoconista, jossa valutin omat hiusvärini Sherylin paidalle, koska pääni hikosi niin järkyttävästi Musiikkikeskuksen nahkeassa trooppisessa ilmastossa. (Kuvassa tosiaan keskeneräinen kukka, oikeastihan siitä tuli kokonaan sininen. Pidin tuossa vaiheessa vain taukoa ja leikin kameralla väristä sinisine näppineni.) Kimonoa ei tarvitse kaavoittaa, mutta kankaat pitäisi varmaan ostaakin. Kauhistelen vain sitä kankaan määrää, sillä pelkkiin kimonoihin menee 8 metriä kangasta... Hrrh. Peruukki sentään on jo valkattu ja Ebayn watch listillä odottamassa sitä, että raaskin luopua sellaisesta määrästä rahaa. Pitkät peruukit, niin kalliita! Varsinkin kun oikeastaan tarvitsee kaksi että saa ylimääräistä kuitua... Miksi hitossa irtokuitua on niin hankala saada nykyään?! Ebay-ongelmani sentään ratkesivat. Mokoma kiukuttelee vain Bainasin peruukin kanssa, eikä korttini, sillä sain ostettua kullanväristä vinonauhaa ilman mitään ongelmia. Onneksi Arttu antaa minun käyttää omaa Paypaliaan, joten josko sen peruukin saisi tällä viikolla tilaukseen... Kyllähän tää kevät nyt tästä. Arttukin aktivoitui, ja kärtti saada tehdä Bainasin vyönsoljet ja asehommat. Kyllähän se passaa, tämä ei ole kisapuku joten tehköön, säästynpä itse siltä räpläilyltä ja voin keskittyä kaikkeen kivempaan. Kuten vinonauhan ompelemiseen käsin! Jee, jälleen se aika vuodesta! Linnut laulaa ja minun sormeni vuotavat verta, jee!

Teräspallin kovaa settiä, eli kevään ensimmäinen puku

Maaliskuussa alkoi Leiji Matsumoton uusin sarja Ozma, joka tietenkin heti kiinnitti huomioni koska Matsumoto asdf, hurr purr, grr, tuitui. Innokkaana intoilijana kävin tietty heti katsastamassa sarjan nettisivut, ja selasin hahmot läpi. Ihanaa Matsumoto-settiä, ja niin tunnistettavia hahmotyyppejä. Heti, sillä sekunnilla, kun näin Bainasin, arvasin että tulisin tykkäämään siitä. Niinhän siinä sitten kävikin, että heti ekan jakson jälkeen olin ihan myyty. (Ja kiukuttaa kun en ole ehtinyt keskittyä sen verran että olisin voinut katsoa ekaa jaksoa pidemmälle. Huoh. Pakko korjata pian tämä.)

Päätös Bainasin cosplayaamisesta oli kyllä jo tehty aiemmin, osittain siksikin että Moretsu Piratesista ei taida minulle herua mitään mutta iih avaruuspiraatteja, ja Bainas on aika lähellä! Mimmi kuitenkin osoitti heti ekassa jaksossa olevansa tehty teräspalleista, ja olen heikkona vahvoihin naishahmoihin (niinku esimerkiksi näihin).



Perus Matsumotomimmi. Laiha luikku, ihan tismalleen punatukkainen Emeraldas. Aina vaan paranee. Päätin että tässähän olisi kiva puku Tampere Kupliiseen, koska vaikka kolttu on lyhyt, se on suht peittävä, ja viitta lämmittää entisestään, joten lällislää, Suomen kevät, minä voitan!

Päätin aloittaa mekosta, koska se vaikutti helpoimmalta, ja kivalta pieneltä pääsiäisprojektilta. Olihan se, koska sain tehtyä sitä aika pitkälle! Kankaaksi valikoitui tuttu ja turvallinen Mallorca, vaikka olen monesti jo vannonut oksentavani jos joudun siihen vielä koskemaan. Huoh. Värit vaan sattuivat kivasti kohdalleen. Aikomus tosin oli käyttää nurjaa puolta, koska en halunnut kiiltoa, mutta sitten sähläsin ja ompelinkin vanhasta tottumuksesta saumat niin että se kiiltävä puoli jäi oikeaksi puoleksi. Ehheh.


Lol tää ei nyt vaan näytä hyvältä missään muualla kuin mun päällä, ja naamani on traagisempi kuin pääsiäinen itse.

Kaavat oli näpsäkkä homma, jonka tein jo aikoja sitten. Paitsi hihat. Horgh, hihat. Päädyin sitten piirtämään kahden kappaleen hihan ihan alusta alkaen, koska minulla ei ollut omien mittojeni peruskaavaa siihen. Tuli kyllä aika jees, joten ei mennyt hukkaan se aika ollenkaan! Jotenkin tykästyin ajatukseen kahden kappaleen hihasta, vaikka olisihan sen voinut tehdä normihihallakin. Lopputulos on ehkä himpasti istuvampi, varsinkin kun kavensin niitä jonkin verran.



Vuorikangasta en halunnut ostaa, koska onhan noita kankaita tuolla ompeluhuoneen kaapissa ja sängyn alla ja sängyllä ja tuoleilla. Kankaita läpikäydessä tuli kuitenkin valitettua kankaiden vähyyttä, mikä sai Artun vähän kohottelemaan kulmiaan. Ongelmaksi muodostui liian vähäiset metrimäärät niitä suosikkivaihtoehtojani, mutta lopulta löysin kasan vanhoja teatteriverhoja, jotka hamstrasin mukaani kesätyöpaikalta muutama vuosi sitten. Tällä kertaa vuoriksi ei kelvannut mikään railakas pinkki, koska vuori saattaa vilahtaa helmasta, joten tummansininen oli nyt myös pakonalainen valinta. Vaikka kangas oli teatteriverhona, se ei ole raskasta, ainakaan liian. Sain sillä juuri sopivan verran myös tukea mekolle, paremmin kuin pelkällä liruvuorikankaalla.



Koska olen Irtsa ja vihaan vuoria, en vuorittanut hihaa. Koska se ei sitä kaivannut, enkä minä halunnut. Sen sijaan ompelin muun vuorin tällee jänskästi, jotta risaiset reunat eivät kurki hihastakaan. Kukapa niitä nyt kurkkisi, lähinnä halusin tuntea itseni ihan semipäteväksi ompelijaksi. Dur.

Vielä olisi edessä kultaisen vinonauhan sekä peruukin tilaaminen. Alkaa vähän jänskättää koska aikaa ei ole rajattomasti, mutta jostain syystä en saa maksettua mitään Ebay-ostoksiani jonkun tahon kiukuttelun takia, ja Paypal ei vastaa viesteihini. Kaikki vihaa minua, nyyh. Onneksi varasuunnitelmiakin on.

Jahka saan mitattua kangasmenekkiä ja pohdittua edes vähän kaavoja, aloitan sen viitan. Siitä tulee varmaan ihan kamalaa, mutta josko se onnistuisi edes suht nopsasti, että saisin Desupuvun käyntiin. Sinne ois sit Okamia! Sekin suht simppeli, ja onneksi toukokuussa on paremmin aikaa kun ei tarvitse ravata luennoilla.

Hamstraajan työkalut, eli ompeluvälineeni

Taannoin siivosimme ompeluhuoneeni. Tai no, siivoamisvimmainen äitini siivosi, koska en kieltänyt. Itse yritin touhuta kaikkea muuta kun tavaroihini koskettiin ja niitä siirreltiin huolimattomasti. Lopputuloksena oli harvinaisen siisti ja loogisesti järjestelty huone, jossa mahtuu nyt liikkumaan enemmän kuin kaksi askelta. Se on jopa aika viihtyisä!

Loppujärjestelyjen ohella jouduin vähän järjestelemään ompelutavaroitani muutenkin, kun kaikelle piti etsiä paikka, ja siitähän se sitten lähti. Ajattelin esitellä hieman työvälineitäni, joita olen hamstrannut ja hyväksi havainnut.



Kaikki tärkeimmät ja pienimmät tarvikkeet pysyvät kivasti säilössä pakissa. Tämän olen pihistänyt Artulta, jonka ison työkalupakin mukana tuli tällainen pieni ja sievä. Juuri sopiva, vaikka joskus kaipaankin vähän tilavampaa yksilöä. Isompi veisi vaan enemmän tilaakin, ja tuohon mahtuu ne oleellisimmat ihan hyvin. Hankalinta onkin sitten muistaa laittaa kaikki tavarat aina takaisin pakkiin...



Viivaimia ei voi koskaan olla liikaa. No okei, voi, mutta erilaisia viivaimia on ainakin hiton näpsäkkää olla. Kokoelmasta puuttuu vielä metrin mittainen viivain, jonka hankin heti kun tulee halvalla vastaan. Tuon puolimetrisen puuviivaimen otin kerran amikselta, kun joku oli siellä siivonnut ja löytänyt hirveän vuoren "turhaa" tavaraa, ja metalliviivain on isältä viety mainosviivain, molemmat vintagea 70-80-luvuilta.

Iso kaariviivain taas on ihan teetätetty. Luokkatoverit keksivät että voisi puualan pojilla teetättää tollaiset, koska juuri tuollainen kaariviivain osoittautui kaavoja piirtäessä Täydelliseksi kaareksi lähes kaikkeen, haarakoukuista kädenteihin.



Täytyy myöntää, etten vieläkään tiedä mihin muuhun kaariviivaimia voi käyttää, mutta hiton hyödyllisiä ne vaan ovat kaavoja piirrettäessä. Paitsi tuo pienin. Ehkä jos piirtäisi barbien kaavoja...



Lisää viivaimia! Kulmaviivain. Aina näppärä, aina kulmat katki. Täytyy myöntää että käytän kulmaviivainta kaikkein eniten, koska muuten tekisin ihan vinksahtaneita vaatekappaleita. Vielä kun saisi sellaisen, jonka pisin reuna on puoli metriä, niin oijoi.



Öh, tässä ei edes ole kaikki. Keräilen kahta outoa asiaa: saksia ja avaimia. Saksista osa on jopa hyödyllisiä! Nuo Fiskarsin kangassakset vasemmassa reunassa ovat parhaat sakset ikinä, huikean ihanat kädessä. Punakahvaisissa saksissa on mikroharkotus, jotta ohuiden kankaiden kuten sifonkien leikkaaminen olisi helpompaa, mutta en suosittele. Pienikin väkänen ja sakset pilalla, koska niitä ei voi teroittaa normaalisti harkotuksen vuoksi. Huoh. Käytän niitä kuitenkin, juurikin sifonkien yms. kanssa, koska se osa, joka ei ole pilalla, on ihana.

Olen erityisen rakastunut teräväkärkisiin pikkusaksiin. Ikävä kyllä kuvassa on vain yksi pari, mutta se onkin suosikkiparini. Ihan voittamattomat purkamisessa kaarevan kärjen vuoksi, mutta äärimmäisen ikävät laukun pohjalla.



Asioita joita tarvitsee harvoin tai ei koskaan: ratkojat. Onhan minulla toki näitäkin, mutta olen käyttänyt niitä ehkä... kahdesti? Teen vähemmän tuhoa kankaalle teräväkärkisillä saksilla, ratkojalla usein ratkeaa myös kudos.



Vaatturinliitua ei koskaan ole liikaa. Sitä voisi myös olla enemmän kuin nuo pinkit... sirpaleet, jotka sain luokkatoverilta kun vahingossa rikoin hänen pinkin liitunsa. Huoh. Tykkään kyllä enemmän kynämalleista, koska sohlaan liidulla ihan mitä sattuu. Tavallistakin liitua on tullut käytettyä, mutta sitten se loppui ja päädyin ostamaan vaatturinliitua, joten yllättäväen siirryin siihen.



Muita lempparijuttujani!

Vasemmassa alanurkassa turkiskampa, joka on samanlaista amisaikojen perua kuin puuviivaimeni. Ihan voittamaton, kampasin Candyn viitakkeen turkisreunusta raivokkaasti ja uskonnollisen rituaalin tavoin. Karvaa löytyy edelleen oudoistakin paikoista, mutta ainakin suurin osa siitä päätyi roskikseen kammattuna myttynä. Turkiskamman vieressä pinsetit, jotka helpottavat saumurin langoittamista. Oikeassa reunassa taas vyötärönauha, eli reikäinen kuminauha, jossa on nappi. Auttaa mittoja ottaessa, koska nimensä mukaan, laitetaan vyötärölle, ja kaikkien kuminauhojen tapaan, napsahtaa aina juurikin oikealle kohdalle. Kumpparia ei huijata, vyötärö on siinä missä se sanoo sen olevan. Tuleepahan helman pituus yms. helpommin oikein.

Vyötärönauhan yläpuolella sirkkapihdit. Kukin tavallaan, mutta itselläni meinasi mennä hermo sirkkojen/neppareiden/muiden vastaavien paskojen vasarointiin. Aikaa meni tuntikausia, naapurit kärsivät, omat korvat kärsi, omat peukalot kärsi... Pihdeillä homma helpottuu ja nopeutuu aivan järkyttävästi. Tosin nepparit on edelleen ihan hirvittäviä ja kamalia, siihen ei taida auttaa mikään. Sääli että seuraavaan pukuuni tulee juurikin neppareita.

Pihtien vieressä on kynsiharja. Huvittavaa kyllä, tämäkin on aika näpsäkkä, niihin hetkiin kun vahingossa piirtelet merkinnät kankaan oikealle puolelle nurjan sijaan, koska olet joskus vähän turhankin hömelö ja kiireinen. Tai vaan keksit ompelua aloittaessasi että hei, tää nurja puoli onkin paremman näköinen kuin varsinainen oikea puoli.

Paras viimeisenä: turkiskamman yläpuolella magneettiohjain, joka on paras asia ikinä. PARAS. Käytetään siis näin:



Saumanvarat pysyvät oikean kokoisena helpommin. Niin pieni asia, niin suuri hyöty. Voi vaan kaasutella menemään, ja sauma tulee siihen mihin pitääkin, sen sijaan että huitaisee vahingossa puolentoista sentin saumanvarat kun oikeasti onkin sentin. Paitsi tietty jos ohjaimen laittaa vahingossa väärään kohtaan.

Näin. Pieni katsaus ompelupakkini sisältöön. Olen jopa viime aikoina käytellyt näitä juttuja! Cosplaykausi alkaa, ja paniikki alkaa iskeä. Suunnitelmia on, mutta pitäisi saada tehtyäkin, ja aika kuluu kaikenlaiseen muuhun, ja Ebaykin kiukuttelee. Huoh. Kaikenlaista sutinaa kuitenkin on, toivottavasti pian jotain konkreettistakin.