Tutoriaali: herrainkaulukset

Ommellaan Irtsan kaa, osa 1! eli kuvallinen opastus herrainkauluksen ompelemiseen

Alaotsikko voisi olla myös "eli kuinka menetin järkeni ja opin rakastamaan masokismia". Minulla on kaksi suurta vihollista tässä maailmassa: Starbuck's-kahvilaketju ja herrainkaulukset. Sokerisiirappi"kahviin" en vieläkään koske, mutta herrainkauluksia täytyy aina joskus tehdä. Viime aikoina onkin kuulunut korviini tuskailua näiden tiimoilta, joten Sheryl-pukua tehdessäni ajattelin kuvata kaulusprosessin ja valottaa sen perkeleen sielunelämää hieman. Mitenkään itse en ole tätä työjärjestystä kehittänyt, vaan se on minulle opetettu. Herrainkaulus (ja kaulukset muutenkin) ovat vaan niin tympeän hankalia aluksi että niistä ei pelkällä tekstillä paljon riemua revitä. Siispä, auttavia kuvia.

Ihan ensiksi, tässä malli siitä millaista kaulusta herrainkauluksella siis tarkoitetaan:



Tuossa siis tämän tutoriaalin työn tulos. Herrainkaulus on siis se ihan perinteisin kaulus, joka on esimerkiksi kaikissa perinteisissä puvuntakeissa. Cosplayn puolelta ensimmäisenä minulle tulee mieleen Persona 3-pelin päähenkilön takki, jossa moinen kaulus myös on.



Tämän hirviön kaavoittamiseen en aio puuttua nyt, koska se on ihan oma matopurkkinsa ja minun taitoni sillä puolella perustuvat jatkuvaan yrittämiseen ja erehtymiseen, joten keskitytään nyt vain ompeluun.

Ensiksi hieman sanastoa. Yritän pitää tämän mahdollisimman ammattisanastovapaana, jotta koko tutoriaalista ei tule kamalaa sanapuuroa, mutta parit asiat on hyvä nimetä ihan ilmaisun helpottamiseksi.



Pinkin raidan alleviivaama kohta on nimeltään peilisauma. Peilisauman pituus ei ole mitenkään kiveenhakatusti määritelty, vaan se on sen mittainen kuin sen tarvitsee olla. Se voi olla hyvinkin lyhyt, tai se voi olla yli puolet kauluksen leveydestä. Joskus kauluksen tuo avoin osa joka aukeaa peilisauman vierestä voi olla hyvinkin pieni, tai valtavan suuri.

Kauluksen eri puolia kutsutaan ala- ja päällikauluksiksi. Myös päällyskaulusta käytetään, mutta itse sanon sitä päällikaulukseksi koska dur dur murteet. Päällikaulus on se puoli kauluksesta, joka näkyy kun kaulus on oikein taitettuna valmiissa takissa. Alakaulus taas on se joka taittuu itseään vasten päällikauluksen alla, jääden piiloon. Ala- ja päällikaulus ovat nimenomaan ne kappaleet jotka menevät niskan taakse.



Alavara on kuvassa rajattu pinkillä. Alavaralla saadaan piilotettua vuori, ettei se löpsyä esiin takin etureunasta. Samalla alavara tukee napinläpiä ja nappeja, jotta kangas ei kärsi käytössä. Alavarat pitäisi oikeastaan aina tukea tukikankaalla jotta se pysyy ryhdikkäänä ja napit läpineen eivät revi sitä rikki.
Kauluksessa alavara on se osa, joka pienenee etureunaa kohti taittuessaan. Tämä osa alavarasta leikataan yhtenä kappaleena miehustan (=päällimäinen kangaskerros vaatteessa) kanssa, jotta taitteeseen ei tule liian paksua saumaa. (Tekemäni liivi on siitä tässä poikkeuksellinen, että kuvassa oleva vuori on enemmänkin vuorin ja muotokaitaleen yhdistelmä. Normaalisti tuosta oikeanpuoleisen pinkin viivan kohdalta alkaisi vuorikangas.)

Kohta, josta kaulus taittuu, on nimeltään taiteviiva.

Aukileikkaus on kun saumanvaroja leikataan esim. kulmassa tai kaarevassa kohdassa jotta kangas taipuisi paremmin. Aukileikkaukset kohdistetaan aina niin että ne loppuvat kohtaan jossa on neulanpisto. Jos aukileikkaus loppuu langan kohdalla, kangas saattaa revetä.


No, sitten päästään aloittamaan!


Kuvassa näkyvät siis miehustan alavara sekä alakaulus. Ala- ja päällikaulus ovat samanlaiset, sillä erotuksella että alakauluksen langansuunta on täysvino (=45 asteen kulmassa verrattuna kankaan reunaan) ja päällikaulus on ihan muutaman millin suurempi ulkoreunalla. Kauluksessa voi olla KT-saumalla eli keskellä takana sauma, jolloin kangasta saa säästettyä hieman. Sauman voi laittaa myös esim. vain alakaulukseen, ja ottaa ainoastaan päällikauluksen taitteelta, jos ei halua että se sauma näkyy ulospäin.

Kuvassa on merkitty keltaisella peilisauma, ja pinkillä pääntiensauma. Keltaiset yhteen, pinkit yhteen.

Ja ihan ensimmäisenä ommellaankin ne keltaiset yhteen!



Kas näin. Kuvassa näkyy nyt siis miehustan alavaran puoli. Alakaulus ommellaan kiinni siten, että kauluksen ulko- ja sisäreunan saumanvarat jäävät vapaaksi. Älä siis ompele niitä kiinni alavaraan! Ompeleen tulisi loppua miehustan pääntiensaumavaran ulkoreunaan, ja alakauluksesta jäädä siis oman saumanvaransa verran yli. Pinkit viivat siis esittävät sitä missä alakauluksen reunat menevät. Sama homma myös päällikauluksen ja vuoripuolen alavaran kanssa, paitsi että nyt tuon sisäreunan saumanvarankin voi ommella, jos teet tavallisen vuorin.



Seuraavaksi ommellaan miehustan pääntiensauma. Toisin kuin voisi luulla, sitä ei missään nimessä voi ommella samaan syssyyn miehustan peilisauman kanssa. Paitsi jos olet joku sorminäppäryyden ylijumala. Se on aloitettava siitä missä peilisauman ommel päättyy, ja aivan tismalleen siltä samalta kohdalta. Nurkkaan voi tehdä aukileikkauksen jo vaikka ennen ompelua, jotta sen saa kääntymään nätisti. Nätimmin kuin tuossa kuvassa, johon tuli ikävä kyllä rytty kun en tehnyt aukileikkausta ensin. Villakankaissa tämä varmaan onnistuu ilmankin, koska villakankaat ovat ihmekankaita, mutta sinnekin se on jälkikäteen tehtävä.

Ommellaan tosiaan koko pääntiensauma, ja päätetään se toisella puolella siihen peilisauman pisteeseen kuten aloituskin. Varo ettet ompele peilisauman saumanvarojen päälle, se vetää koko homman läskiksi.



Noin nätisti sen pitää mennä.



Seuraavaksi ommellaan vuori kiinni alavaraan ja päällikaulukseen. Koska Sherylin liivi on vähän erilainen, otin kuvan koulussa tehdystä harjoituskauluksesta. Siinä ei ole mitään sen kummempaa, nasautat vuorin vaan kiinni.

Paitsi! Halauslaskos.





Pieni mutta aika tärkeä asia, joka askarrutti ainakin minua vuorikaudet. Halauslaskos on pieni laskos KT:lla, jok helpottaa, kuten arvattavaa, käsien viemistä eteen yms. Laskos lisätään vuoria leikatessa niin että kokonaislisäys on 2 cm. Se ommellaan vaan laskokseksi.



Seuraavaksi ommellaankin sitten jo niitä teräviä nypyköitä jotka jatkuvat sieltä peilisaumalta! Lähde jälleen ihan tismalleen peilisauman ompeleen kärjestä, ja jatka koko ulkoreunan ympäri. Varo ettet venytä toista kauluksista ommellessasi! Saatat jopa joutua hieman syöttämään (=toinen kangas löyhemmällä kuin toinen, mutta et vedä kumpaakaan). Suosittelen myös laittamaan KT-saumat kohdikkain vaikka neulalla, jotta niska on sitten siellä missä pitääkin.

Vinkki! Itseasiassa jopa pakollisuus. Ommellessasi teräviä kulmia, tee kulman kohdalle yksi ommel vinoon, kas näin:



Näin kankaalle jää tilaa kääntyä nätisti, koska eihän se koskaan ihan neulanteräväksi käänny. Yksi pisto voi riittää, riippuen toki ompeleen pituudesta (itselläni on siinä ja siinä että yksi riittää, on niin lyhyt tikki).

Sitten vielä sama homma toiselle nypykälle ja etureunalle, ja tadaa! Tässä vaiheessa on hyvä tehdä aukileikkauksia, jotta saat kaulukset asettumaan nätisti.

Lopuksi vielä silitysvinkki: koska päällikaulus on muutaman millin suurempi, sen saa silitetyä hienosti näin:



Päällikaulus siis kuvassa alempi kangas, joka vähän kurkistaa (ihan pikkasen liikaakin, kyllä). Näin kaulukset kääntyvät nätisti niin että ommeljuova ei näy päällepäin.

Ja näin syntyvät kaulukset. Kommentteja, korjauksia, kysymyksiä, lisäyksiä, haukkuja, kaikkea otetaan vastaan. Täydennän opasta sitä mukaa kun tajuan tehneeni älyttömiä mokia tai niistä huomautetaan.

Lisää ohjeistusta kaulusten ja ylipäätään jakkujen tekoon löytyy Opetushallituksen sivuilta, täältä: http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/jakku/

World Cosplay Summit, eli kisaamisen hienoudesta

Kesän conikausi alkaa kääntyä lopuilleen, mutta ainakin itselleni suurin ja odotetuin on vielä edessäpäin. Monelle muulle se on varmaan ollut Desucon tai Finncon-Animecon (jonka itse skippasin koska lol Turku, menin mieluummin vanhempieni kanssa Ikeaan) mutta minulle se on muutamastakin eri syystä Tracon. Yksi hyvä syy on se että olen cosplaykisojen ylimammana säätämässä, ja sen lisäksi pitämässä kahta ohjelmanumeroa (joista lisää myöhemmin - himitsu desu jne). Suurin syy tälle kohokohtaisuudelle on kuitenkin Suomen World Cosplay Summit -karsinnan eka kerta Traconissa. Kellekään ei liene epäselvää miksi WCS on minulle oikein erityisen sydämenläheinen asia, ja erityisen läheisen siitä tekee se että olin erään toisen ihmisen kanssa hivenen äänekkäästi nimenomaan Traconin kannalla kun uudesta karsintatapahtumasta keskusteltiin.

Omat syyni Traconin suosimiseen ovat ns. kaksiset: ykkösenä Tampere-talo, kakkosena itse tapahtuma. Olen jonkin verran luuhannut Tampere-talon pääsalin backstagella sekä kilpailijana että mammana, ja vaikka siellä onkin rappuja ja käytäviä ja kuumakin iskee välillä, backstagella on silti tilaa ja pukuhuoneita vaikka kuinka, ja ne pukuhuoneet ovat mitä mainioimpia: pelkkää peiliä! Jopa vähän liikaakin, jos sattuu olemaan pukeutumassa samaan aikaan kuin joukko coniin jotenkin liittyviä mieshenkilöitä, ja yrität estää kaikista intiimeimpiä alueitasi vilkkumasta... Tänä vuonna yritetään myös välttää sitä happiloppua harrastamalla mahdollisimman vähän jonottelua koko kisaajaporukan voimin. Porrastus on avainsana, jota ehkä vähän rakastan.

Tracon on tapahtumana myös aina ollut mukava, jo vuodesta 2005 asti. Yhtäkkiä se paisui valtavaksi ja joutui muuttamaan, ja siitä tuli Yksi Suurista. Mikäpäs sopisikaan paremmin WCS:n karsintanäyttämöksi kuin coni joka kerää upeisiin puitteisiin paljon upeita cosplayaajia (vaikka osa tulisikin vain Sorsapuistoon hengaamaan, jonka haluan kyllä nähdä syyskuussa koska Suomi ja syyskuu)? Ja järjestelytkin ovat siltä osalta kunnossa että väki ei vaihdu joka vuosi kuten Animeconissa, joka varmaan edelleen lasketaan överisuurimmaksi, jos ei muuten niin menneisyytensä vuoksi. Monen mielestä Desucon olisi varmasti ollut vähintään yhtä mieluinen WCS-karsintaconi, mutta olkoon heillä EuroCosplay. En lähtisi keskittämään kaikkea yhteen coniin, niin hyvä coni kuin onkin. Saan ajatuksestakin traumaattisia takautumia siihen miten Tanskassa nämä hommat hoidetaan...

World Cosplay Summit oli rehellisesti sanottuna yksi elämäni ihan hienoimpia kokemuksia, niin surulliselta kuin se jonkun korvaan kuulostaakin. Toki Summit on osallistujiensa näköinen, ja vuosittain vaihtuva väki takaa sen että aina ei ole yhtä järisyttävän hyvä henki kuin vuonna 2009 oli, mutta kehtaan silti väittää ettei sieltä kukaan tule sellaisilla fiiliksillä että "ihan tyhmää oli, olis voinu jäädä himaanki."* Se on huikea kokemus, jos vaan osaa ottaa sen sellaisena.


* Tähän liittyen, sivutarina: joku oli hernaroinut galtsussa siitä kun heitin ohimennen kommentin kuinka harmitti että missasin Lady Gagan keikan koska olin Japanissa. Ei, se että minua harmittaa Gagalupen missaaminen ei tarkoita ettenkö olisi sata kertaa mieluummin ollut Japanissa kuin keikalla.

Yksi keino, millä pilaa WCS-kokemuksensa aina hienosti, on liika kilpailuhenkisyys. Hullua, eikö! Kilpailemaanhan sinne mennään! No joo ja ei. Toki kilpailuun pitää panostaa, jo ihan Kansallis Mielisen Ylpeyden nimissä (=että Suomea ei dissata netissä :(((( ), mutta liiallinen sen kilpailuaspektin korostaminen tuo mukanaan myös kaikenlaisia ikävämpiä ilmiöitä, kuten muiden joukkueiden kanssa kyräily, paskanjauhaminen selän takana, muuten vain nyrpeä käytös. Kaikki nämä yläasteelta tutut ja paskaksi todetut käytösmallit! On toki sallittua olla sitä mieltä että maan X edustajilla on ihan hirveet puvut tai maan Y toinen edustaja on ruma läski, mutta nämä ovat juttuja jotka kantsii pitää omana tietonaan, tai jakaa vain oman kisakumppaninsa kanssa (käytännössä edelleen paskanjauhantaa selän takana, mutta ainakin hyvin rajattua).

Joukkue on siellä edustamassa sekä Suomen cosplayskeneä että ITSEÄÄN. Inhottavat ja nyrpeät ihmiset muistetaan kyllä (voi, kyllä, ne muistetaan...) ja näiden on turha odottaa ihmisten riemastusta kun astuvat huoneeseen, tai kutsua virallisten juttujen ulkopuolisille ekskursioille. Siinä jää monet kivat lounastreffit tai kymmenen kilometrin patikkaretket Nagoyan betoniviidakossa väliin. Nämä ovat niitä kivoja juttuja joista ne parhaat muistot jää.

On kaksi aivan eri asiaa olla kaikkensa antava kilpailija ja olla kankiperseinen narttu. Kaikkensa antava kilpailija tekee niin hienon puvun kuin pystyy, hioo esityksensä, pistää itsensä likoon. Kankiperseinen narttu tekee myös kaiken tämän mutta samalla sulkee käytöksellään paljon ovia itseltään. Nämä ovet voivat sitten vähän harmittaa jälkikäteen! Verkostoitumisesta on hyötyä myös näissä jutuissa. Tietty, jos ei kiinnosta, niin mikäs siinä. Suurinta osaa varmaan kyllä kiinnostaa, koska kavereiden saaminen ympäri maailman on aika avartavaa ja kivaa!

En tiedä olenko sanonut tätä vielä tarpeeksi monta kertaa, mutta WCS on aika kovaa työtä. Kolmen puvun keksiminen ja tekeminen on aika rankkaa hommaa (ja siksikin toivoisin että Suomen karsintakisa olisi aina todella hyvissä ajoin ennen finaalia - 9 kk oli meille oikein hyvä aika, emmekä edes tehneet uusia finaalipukuja!), ja siinä räpsähtää stressimittari punaiselle kenellä tahansa. Mutta lopussa odottaa se palkinto: melkein kenen tahansa cosplayuran huikein matka, jonka saa viettää samanhenkisen porukan kanssa. Pääsee näyttämään että peräpohjolassakin osataan. Pääsee luomaan kontakteja ulkomaailmaan ja saamaan uusia kavereita. Siinä vaiheessa kaikki se kura on sen arvoista (ja siitä osaa nauttia jos jättää 4chanin ja muiden lautojen lukemisen vähemmälle valmistautumisaikana). Se toki vaatii todellista panostusta (erityisesti nykyään: tänä vuonna kuulema aikovat syynätä sisäsaumoja!), ja se vaatii paineensietokykyä, joten ei siihen kannata lähteä miettimättä tarkkaan onko valmis. Kuitenkin se on niin hieno kokemus että oikeastaan haluan tällä killometriviestilläni vain sanoa että

OSALLISTUKAA WORLD COSPLAY SUMMIT -KARSINTOIHIN.

Jos ette voita nyt, niin ei se mitään. Ei ollut vielä teidän vuosi. Kyllä sekin tulee kun tarpeeksi yrittää.

Mainittakoon näin sentimentaalisen jutusteluni päätteeksi että Traconin kisailmottautumisten toinen vaihe aukeaa maanantaina 1.8. jos mieli tekee mukaan. Ensimmäinen vaihe meni täyteen aika pian, katsotaan miten toisen käy.

Onpas tämä vakavamielinen teksti! Jotta ei poikettaisi tavallisesta pilupalilalalaa-linjasta ihan liikaa, kerron lopuksi että päätin tehdä tälle kesälle vielä yhden puvun sen sijaan että olisin esim. pitänyt vähän lomaa. Hahmonvalinta oli pitkä prosessi, ja lopulta valintaan vaikutti pääasiassa suhteellinen helppous ja tissit. Eniten kyllä tissit. Kävin rintaliiviostoksillakin jo, ja kikattelin kopissa kun testailin miten saan rinnat parhaiten esille. Huoh.

Tämä kesä on ollut täynnä niitä helppoja, kivoja pukuja jotka päällä on ollut suhteellisen helppo liikkua (omg Desuconissa ei ollut ollenkaan korkkareita, ja Nekoconin jäljiltä päkiäni eivät olleet turvoksissa viikkoa!). Tämä ei käy ollenkaan päinsä. Sen sijaan että panostaisin tänä syksynä täysillä vihdoin ja viimein alkaviin yliopisto-opintoihini, aloitan tässä mitä pikimmiten ensi kesä-Desun puvun tekemisen. Miksi näin aikaisin? Koska ajattelin taas testata kärsivällisyyttäni ja virkata siihen tulevan pitsin itse, ja koska se vaatii muutakin askartelua kuin ompelua. Sellaista askartelua joka mahdollisesti vaatii voimatyökaluja ja/tai muuten vain terävien asioiden käyttämistä, joka taas ei ole yhtään minun vahvuuteni. Katellaan mitä tapahtuu, varmaan teen kryptisiä päivityksiä joista ne tietää, ketkä tietää (eli en varmaan tee koska petän selkeästi aina nää blogilupaukseni).

Kaunista loppukesää, väki. Nähdään Traconissa.

Nekocon 2011, eli kuinka hikoilin Kuopiossa

Olen tässä hellettä ja ylipäätään lämpöä kammoavana ihmisenä ihmetellyt että miten se voi olla meille peräpohjoisille niin hankalaa kasata toimiva ja järkevä ilmastointi, kun se onnistuu niin monilta muilta niin hyvin? Suomalainen julkisten tilojen ilmastointi on täysin ala-arvoista höpöhöpöä, ja sekös minua ottaa päähän.

Nekoconissa ilmastoinnin failaaminen (joka Anikia lukemalla selvisi itseasiassa täysin järjettömäksi alunperinkin eikä rikkoutumisesta aiheutuneeksi) oli oikein mainio aloitus conille joka on (ainakin meidän piireissä) tunnettu kahdesta asiasta: 1) Vitun Kylmistä Öistä, ja 2) Vitun Kuumista Päivistä. Ensimmäinen kohta ei pätenyt (tähän tosin auttoi se, että tänä vuonna mökkien ovet olivat oikeasti oviaukkojen kokoiset) mutta toinen päti. Ja Musiikkikeskus muuttui hikimajaksi. Ja se näkyi. Ja haisi.

Cosplay päällä on toki aina "hauskaa" lämpimällä säällä, sillä kuten pohdimme ryhmässä viikonlopun aikana: sopivan lämmintä/viileää/mukavaa pukua ei ole olemassakaan, vaan aina on jokin vialla. Itse arvasin että lämmintä on, joten valitsin sentään puuvillaisia kankaita että ei kävisi kuten viime kesänä polyesterisukkani kanssa kävi (joka muuten piti pestä kahdesti ennen kuin hienhaju lähti - naminami). Kerroksia tosin kertyi, joten melkoisen hiki oli, ja kaikki ne kerrokset kosteina. Naminami taas.

Pahin hirvitys tapahtui heti lauantai-aamuna. Vastavärjätty oma tukkani päätti valuttaa pinkkiä hikeä vaaleansiniselle paidalleni, ja tuloksena oli hivenen kirjava paita. Sillä piti sitten mennä lauantai, ei auttanut. Loppupäivästä huomasin myös että osa peruukin punertavuudesta ei tullut vaaleanpunaisista kuiduista jotka siihen ujutin, vaan olivat sitä samaa pinkkiä hikeä. (Meitsi on niin naisellinen että hikoilenkin pinkkiä.) Onneksi illan pesuoperaationi tuotti tulosta, ja sain kuin sainkin astianpesuaineella tahrat pois (ja kylmässä vedessä vielä - eat me, Vanish OxiAction!).

Noo, sitkeästi näkyi porukka sisseilevän. Tietääkseni SPR:n väki ei joutunut ronttaamaan pyörtyneitä conittajia pois muiden jaloista, eikä ambulanssikaan käynyt tekemässä kuin harjoituskeikkoja. Muutamat vemppausvammat siitä viuhkojen heiluttelusta ehkä tuli, mutta siinä varmaan se. Muutamia ihmisiä kävi pukuvalintojen vuoksi ihan todellakin sääliksi, siellä näkyi sen verran tuhtia varustustakin.

Oma pukuni oli kuitenkin varsin ilahduttava tapaus! Sen sijaan että päkiäni olisivat itkeneet tuskasta, pystyin kävelemään niillä maltillisilla koroilla koko päivän ilman suurempia tuskia, ja pukukaan ei painanut kuin vähän vyötäröltä (koska sukkanauhaliivini oli pelkkä kuminauha). Liikkumisvaikeuksia ei ollut, pystyin kantamaan oman kassini ja kaivelemaankin sitä. Kaikki sujui! Sheryl menee kyllä ehdottomasti uudelleenkäytettävien pukujen kansioon, eli ei pahvilaatikkoon vaan rekkiin roikkumaan (jahka käy huolellisella pesulla). Muutamat myös jopa tunnistivat, vaikka Macross Frontierin puvuista leffapuvut ovat vähemmän tunnettuja. Kuviakin ottivat, ihan tuntemattomat! Mieletön-Jussi myös kuvasi muutamat napsut sunnuntaina, koska aina pitää olla kuvia Eeppisestä Seinästä. Kaikenkaikkiaan siis omalta osaltani, oikein onnistunut viikonloppu cosplayn kannalta.

No entäs se Nekocon muuten? Lyhyesti: tämä ei ollut se coni johon rannekkeeni ostin. Nekoconit '06 ja '08 olivat eeppisiä, jälkimmäinen oikein erityisen sellainen. Tämä vuosi? No, ihan selkeästi järjestäjät olivat uusia, koska yhtäkkiä huippuconilla oli niitä ekavuotisen conin vauvaongelmia. Tai ehkä en tiedostanut monia näistä ongelmista aiemmin, tiedä häntä. Itsessäni ärsytystä aiheutti kovasti esim. sivuovien käyttökielto, koska mielestäni on aivan järjetöntä blokata tuollaisessa tilassa ovet, jotka tod. näk. vähentäisivät sitä pääovien ruuhkaa. Ja pääovista puheenollen, miksi sieltä oli avattu vain yksi ovi? Miksi kulkeminen ruuhkautettiin siihen, kun ovia olisi saanut järkevästi avattua useamman ilman että rannekkeita valvovat järkkärit olisivat joutuneet jonkinlaiseen työkoomaan. Itsestäni se yksi onneton ovi tuntui kovin ahtaalta, kun siitä yritti tunkea porukkaa sekä sisään että ulos. Lieneekö syy sitten blogaajan omassa leveässä perässä.

Toisekseen, en tiedä kenen linjaus tämä oli, mutta haukun sen silti. Pahoittelut jos oli jonkun tutun, olisin varmaan hellempi puhtaasta kaverikohteliaisuudesta. Tuomarit eivät saaneet työstään muuta kuin pikanuudelia ja lämmintä kättä. Edes ranneke ei tullut heille ilmaiseksi, vaan cosplaykisan ihana ja tuitui tuomaristo joutui maksamaan sisään aivan kuin me tavalliset kuolevaisetkin. Perustelu? "Tuomarointi on etuoikeus." Mitä. Mitä. Joo, onhan se etuoikeus ja kunnia ja "ihihihi pyyskö ne oikeesti mua, meen vaikka olis Ebola just sillon", mutta silti, oikeesti? Tuomarit maksaa sisään? Jos te haluatte pukukilpailun ettekä ihkudaa-kilpailun, niin ne tuomarit ovat siellä tuottamassa teille sitä ohjelmaa lainaamalla ammattitaitoaan/asiantuntevuuttaan/järkeään käyttöönne jotta kilpailijakatraasta saadaan valkattua ne hyvimmät. Toki tuomarointi oli hätäistä ja pääasiassa esitysten aikana tapahtuvaa, joten siihen ei edes mennyt koko päivää kuten joissain coneissa, MUTTA SILTI. MITÄ. En vastusta rahastamista vaikka olenkin vassaripaska, mutta joku roti hei jätkät. Olisivat edes antaneet alennusta.

Cosplaykisat olivat aika siististi hoidettua peruskauraa. Kisaajia oli melkoisen vähän, vähemmän kuin olisin olettanut ja toivonut. Tykkään kuitenkin kovasti tästä CFT:n uudesta skittikisasta, joka taisi olla ensimmäistä kertaa käytössä Nekoconissa. Se säilyttää mahdollisuuden siihen ns. juoksukisaan, ja antaa mahdollisuuden niille jotka haluavat tehdä vähän enemmän lavalla. Tosin juoksukisassakin oli sitä esityspuolta, mikä oli kivaa, mutta sehän ei tuomarointiin saanut vaikuttaa kovin vahvasti. Mutta tykkään tästä että jokaiselle alkaa löytyä enemmän vaihtoehtoja, jolloin kaikki voivat hakea itselleen sopivaa kisausmuotoa ja on paremmin niitä "mahiksia". Itse en lähtisi skittikisaan ihan helposti, koska olen parempi puvuntekijä kuin esiintyjä, mutta monille se on juurikin toisinpäin. Katsotaan millaisiin eeppisiin mittasuhteisiin näissä kisaformaateissa päästään sitten Traconissa, jossa tosiaan on WCS-karsinnan lisäksi sekä yksilösarja että esityskisa (+ hall cosplay ja ties mitä kaikkea muuta).

Ohjelma ei muuten hirveästi jaksanut sytyttää, ja taisinkin käydä sitten lopulta vain cosplaykisoissa, Ilonan luennolla ja päättäjäisissä. Loppuaika kului venyen ja vanuen, hyvin usein Desupöydän läheisyydessä. Nekocon onkin kyllä aina ollut minulle hengausconeista hengausconein, jopa vielä suuremmassa määrin kuin Bakacon, joten sinänsä en ole yllättynyt lainkaan että en käynyt ohjelmaa katsomassa. Varsinkin koska olen nirso, tai vaihtoehtoisesti rageherkkä. Saan suuni vaahdotettua kyllä muutenkin, joten chillaan mieluummin ja varjelen sydäntäni.

Hengausconeista hengausconein oli nimenomaan sitä, ja lievän tylsyyden ja jumalattoman älykkyydenminimoivan kuumuuden pelastivat ihmiset. Juttelin paljon sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei aiemmin ole tullut vaihdettua paria sanaa enemmän ja olin ihan hiijeehuippuu siitä, ja vanhojen tuttujen kanssa tuli peeloiltua. Oli oikein mainiota touhua se, mut vähemmänkin olisi riittänyt. Tai no, ei muuten mutta virsut lipsuu kun tarpeeksi kauan sutkii. Mut kaikki oli ihanii, sekä Rauhalahden porukka että muut, puspus vaan ja patukkaa kaikille.

Koska tämä blogaus ei ole vielä tarpeeksi pillupallilalalaa, tässä hassuja hattuja koska ne tiivistävät sunnuntain tunnelman niin hienosti:










Tää jätkä lyö mua varmaan ukemilla polveen tästä hyvästä.

Desucon 2011, eli kuinka DUKKU DIKKU

Sepäs oli con. Mitä olen viestiketjuja lukenut ja muutenkin kuullut, Desucon 2011 oli Paras Ikinä. Ja olen samaa mieltä. Omalla kohdallani hienouteen vaikuttivat monenlaiset tekijät, joista yhdeksi lasken mukavat puvut, mutta ei se pelkästään siitä johtunut.

Minulla oli kyllä pyhä tarkoitus tehdä pienoinen paniikkipäivitys ennen conia, mutta paniikki oli niin kova että en yksinkertaisesti ehtinyt. Jokainenkin pieni lepotauko ompelulta kului jumissa olevien hartioiden jumppaamiseen ja venyttämiseen, mikä ei edes tuottanut tulosta ennen kuin perjantai-iltapäivänä noin klo 15. Arttu änkäsi tehdä miekkoja Samurai Girls -pukujamme varten, ja minä väänsin Artulle takkeja apinanraivolla. Perjantaina jouduin vielä töihin kuudeksi tunniksi, jona aikana piti myös vähän tehdä cosplayjuttuja kun asiakkaat sen minulle sallivat. Miekat valmistuivat vasta Lahdessa, puvut onneksi jo ennen lähtöä sinne.

Lauantaina ei oikein ehditty katsomaan kuin cosplaykisaa/näytöstä, koska aikaa meni kaikkien tuttujen jututtamiseen. Mutta jestas että koko show olikin sitten huikea! EuroCosplay-kisa oli muikean tasokas, ja ällistelin esityksiä onnessani. Tosin olen huomannut että en pääse tuomarointiasenteesta sitten millään eroon vaikka en tuomarina olekaan. Harmitti kun en voinut ihan vaan keskittyä katsomaan esityksiä, vaan mietin koko ajan päässäni että miten arvioisin. Täytyy tosin sanoa että en olisi halunnutkaan olla tuomaristossa (NII!!!11) koska sen verran vaikea tehtävä olisi ollut pistää top 3 järjestykseen. Esimerkiksi Ilonan Ashe-esitys tiivisti upeasti hahmon tarinan, eikä tuntunut tylsältä suvantokohdissakaan. Plus että ilmeeni kun häämekon alta paljastui jalkapanssarit ynnä muut. Mira Harjun eli Harjun Mirtsan Kobato-esityksessä taas oli raikasta söpöyttä, joka ei vaatinut ennakkotietoja hahmosta tai sarjasta (paitsi "waiwai" ja "tuitui"), joka aina miellyttää minua joka en jaksa nähdä vaivaa ollakseni anime-ensyklopedia. Erityisesti se miellyttää minua silloin kun olen vain yleisössä, enkä edes ole voinut etukäteen tietää millaisia esityksiä on tulossa. Voittajan eli Aki Rauhalan esitys taas oli näyttävä ja yllätyksellinen, mikä oli aivan mahtavaa! Ajattelin että se olisi loppunut kuolinkohtaukseen, mutta sittenhän se vasta alkoikin! Plus esitys puhalsi jännittävyyttä muuten vähän tylsään esityslajiin eli tanssiin. Hyvä edustaja Lontooseen, kyllä. Jännä huomata että top3:n esitykset olivat kuitenkin kaikki aivan erilaisia: oli tanssia, lyhyt kohtaus, ja tarinantiivistävä mininäytelmä. (Mainittakoon että top3:n ulkopuolelta oma suosikkini oli SoulCaliburin Tiran esitys, koska ooh ooh bladenkäsittelyä ja iih iih Tira.)

Cosplaynäytös oli myös huimaa katsottavaa, olin iloinen että se oli myös täynnä komeita esityksiä! Niistä jäi eniten mieleen Kingdom Hearts: Birth by Sleep -ryhmä, (tunnustus: myös minä olen nolo KH-fani koska ooh ystävyys ja iih oikeamielisyys ja Sora on ihan Kapteeni Amerikka, eikä niinkään iih iih puspus AkuRoku) jonka esitys oli oikein hienosti koreografioitu ja hahmot tulivat kivasti esille (vaikken BbS:ää pelannutkaan, vielä). Kyseisellä porukalla on kyllä potentiaalia ihan kisoihin asti, jos saavat yhdessä tuollaisia aikaan. Monella muullakin näytösläisellä oli. Ekselanttia.

Rimpun juonnoista en sano mitään kun tiiän et sekin on nolo nörtti vaan, mutta sen sijaan käytän tämän tilaisuuden ja tagaan hänet tekemään sen You Are Beautiful -jutun! Ja mainittakoon että koko RECosplayn Desucon-videon voisi linkata siihen omaan meemivastaukseeni, koska voi että olen kaunis ja ylväs ja arvokas koko videon ajan. Se kyllä tiivistää koko conin niin hyvin.

Noh, lauantaina oli vielä HootHootin pitämä Cosplaykilpailut meillä ja muualla -paneeli, jossa olimme Artun kanssa panelisteina. Mukana olivat myös Majo sekä Saltiolan sisarukset Riina ja Sami eli WCS Team Finland 2010. Kerroimme kokemuksiamme maailman suurista ja pienistä cosplaykisoista, ja vertailimme niitä hieman Suomen kisoihin ja ylipäätään cosplaykulttuuriin. Paneeli meni oikein mainiosti, Hootti oli rakentanut rungon oikein hienosti ja veti keskustelua järkevästi että emme vaan jorisseet omiamme reipasta tuntia.

Paneelin lopuksi sain myös kunnian julkistaa seuraava, erittäin tärkeä asia:

WORLD COSPLAY SUMMITIN SUOMEN KARSINNAT VUODELLE 2012 OVAT 3.9.2011 TRACONISSA.

Asia on virallisuudeltaan ihan uunituore ja jännittävä, ja itse olen ainakin oikein täpinöissäni tästä muutoksesta. Mutta tästä lisää myöhemmällä ajankohdalla, mielessäni hautoo jo hieman pyydeltykin blogaus aiheesta WCS ja siihen osallistuminen.

Illalla käytiin sitten vähän syöpöttelemässä, ja oltiin onnellisia ja kiitollisia siitä että Shufu osasi viedä meidät Mamma Mariaan. Aiiivan jumalaista ruokaa, ja aiiivan ihanaa itsetehtyä jäätelöä! Olen aivan valtava pastafani, joten italialainen ravintola & geriatria eiku gelateria oli aivan täydellinen vaihtoehto ruokailupaikaksi. Pitää ehkä mennä aina kun on Lahdessa, koska omnomnom. Muuutta yhtäkkiä kello olikin 23, ja soitimme aiemmin autollani karanneen Rimpun hakemaan. Majapaikassa oli niin hurjat bileet että puhuimme kaksi tuntia nukkumisesta ja sitten kaikki sammuivat unenpuutteeseensa. <3

Sunnuntaina skippasin suosiolla Hayao Miyazaki ja vihreä telaketjufeminismi -paneelin koska vaikka periaatteessa aihe kiinnosti, ohjelmakuvaus nosti karvani pystyyn kuin viidakkokissalla ja päätin että turvallisempaa rytmihäiriöiselle sydämelleni olla menemättä. Sen sijaan nukuimme tunnin pidempään, ja menimme Sibbelle vasta sopivasti katsomaan Hootin Fanityttö <3 GONZO -luentoa. Tai minä menin sinne änkemään peruukkia päähäni ja näyttämään peukkua Garasu no Kantai -jutuille koska hihiihihi niin huono/paras sarja. Missasin osan historiikista, mutta luento oli mainio ja herätti mielihalut katsoa kaikki sarjat joita Hootti erityisesti pui. Kamalaa, miten niin huono studio onnistuu tekemään niin minulletehtyjä sarjoja. Ihan ensimmäisenä katson kyllä Garasu no Kantain loppuun, kun siitä on jo 12 jaksoa katsottuna (kärsittynä). Lainatakseni Rimppua, "voi vitun Cleo". Se on tuuli~ (Plus omg omg BB omg pakko cosplayaa omg)

Sunnuntai meni niin supernopeasti että vähän surutti, mutta hirveästi ei voinut jäädä fiilistelemään päättäjäisten jälkeen koska edessä oli vielä ajomatka Helsinkiin ja sieltä Jyväskylään. Kävimme nimittäin Artun kanssa hakemassa Pyllymurosta akvaarion, koska miksi ajaa erillinen keikka Helsinkiin kun on jo sillä suunnalla. Ihan rattoisasti se kotimatka kyllä sitten menikin, Artun kanssa jauhettiin kakkaa ja etsittiin epätoivoisesti radiokanavaa joka kuuluisi (ja olisi muu kuin Yle Vega). Hartolan jälkeen vähän nukutti mutta kyllä me kotiin päästiin.

Näin. Sellainen oli Desureissu. Yleisfiilis on siis että coni oli älyttömän onnistunut, kivaa oli, vähän pidempäänkin olisi vielä jaksanut. Kiitos ihan älyttömästi järjestävälle taholle sekä kaikille tutuille joita tuli nähtyä ja jututettua, sekä erityisesti roralle ja yacille kuvaamisesta! Onneksi seuraava coni on pian (ja puku aivan 100% aloittamatta lol) ja näkee taas ainakin isoa osaa teistä.

Tältä muuten näytimme lauantaina (kiitos rora!):



Sunnuntailta ei vielä ole kuvia, mutta tulee kun tulee. Tarkoitus olisi myös shootata mökkireissulla ensi viikolla, jos vaan kuvaaja suostuu.

Lopuksi kuva siitä, miltä asuntomme olohuone näytti maanantaina:


Ja olin jo ehtinyt laittaa vähän tuota silppua roskikseen...

Huom. ehdin jo siivota kaksi kourallista tuota solumuovisilppua pois ennen kuin hoksasin että tässähän olisi mainiota kuvitusta tätä blogausta varten. Hävityksen kauhistus oli melkoinen, ja on edelleen. Kai ne on joskus siivottava pois, että Arttu pääsee aloittamaan seuraavaa panssariprojektia. Yllättäen cosplayaaminen ruokki cosplayintoa, ja olemme innosta puhkuen suunnittelemassa seuraavaa paricosplayta. Pääsen vihdoin cosplayaamaan yhtä hahmoa josta olen haaveillut aika kauan, vaikka vihaankin kyseistä ämmää ehkä enemmän kuin mitään fiktiivistä hahmoa. Nauroin jo Artulle että voidaan osallistua cosplaykisaan ja tehdä esitys jossa minä vaan bailaan samalla kun taustalla soi se untsunts-biisi jossa Timo Soini huutaa JYTKY, JYTKY, JYTKY. Tää hahmo on kuin cosplayaisi Jussi Halla-ahoa jolla on tissit ja naama kuin Jonne Aaronilla. Hyi saasta mikä muija. Mutta se on upea, ja itseään pitää joskus kiduttaa. Plus voi ottaa tyhmiä kuvia joissa tyhmiä hahmoja nolataan. Huoh, cosplay.

Joo. Kiitos, ja näkemisiin pian. Seuraavana vuorossa Nekocon, eli kuinka pieraisin puvun nollasta sataan kolmessa viikossa tai epäonnistuin surkeasti.

Pikapäivitys, eli kuinka tapetaan aikaa aamulla ennen lähtöä.

Olipas tyhmä syy pitää päivitystaukoa: en päässyt kirjautumaa Bloggeriin koska jostain syystä en saanut olla auto-kirjautuneena kahdella eri koneella. No me gusta, haluan olla koko ajan kirjautuneena kaikkialle myös läppärilläni!

Nytkin kyllä jää vähän kämäiseksi tämä päivitys, koska en ehdi kirjoittaa pidempään (koska tärkeitä jäätelönsyöntitreffejä!). Vorona tagasi minut You are beautiful -meemiin ja teen sen nyt etten unohda!

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!



Kuvaan itseäni ihan naurettavan vähän, joten tämäkään ei ole omalta kameralta vaan jonkun luokkakaverin ottama ja minulle antama. Kuva on keväältä '10, viimeisestä asiakastyöstämme ekalta amisvuodelta. Teimme sarjatyönä hirvittävän läjän liivejä, ja voin sanoa että muistan työjärjestyksen edelleen ulkoa. Huoh. Tässä vaiheessa on näköjään vielä semihyvät fiilikset, veikkaan että viikkoa myöhemmin otetussa kuvassa olisi ollut sikkuranaama ja keskisormi.

(Pitiks näiden selityksien olla lyhyitä? Fat chance!)



Tätä en varmaan ole koskaan laittanut mihinkään? Kirjamessut 2009, ja ihanan ihanat RiE ja YuRi. Mimmit olivat tosiaan WCS-karsinnoissa vieraina ja hengailtiin yhdessä melkein koko viikonloppu. Parhaita tyttöjä, hirveä ikävä. En kyllä varmaan ole kuvan kaunein, kun Arttukin on noin komeana.



Artusta puheenollen. Me ollaan ihan naurettavan huonoja söpöilemään, joten tää on harvinainen kuva. Me vittuillaan enemmän kuin pussaillaan, mut niin se vaan menee. Lol noloo.



No tää nyt on Facebookissa jo esitelty, eikä omalta kameralta ollenkaan, mutta laitan silti koska valmistujaiset, fuck yeah! Valmistuin tosiaan vaatetusompelijaksi (sama asia kuin pukuompelija, paitsi tyhmempiä kursseja ja lepsummat vaatimukset!) tuossa männäviikolla. Mekko on itsetehty ja hattu vastalause rumaa pukuompelijan lakkia vastaan (ja koska en ole pukuompelija).



Jaaa sitten se todellinen naamani! Viime kesän Thage-kuvauksista. Koskin johonkin kakkaan.

En muuten tagaa koska kaikki muut on varmaan tän tehneet. Oon sillee perseestä.

Tulossa pian: "APUA DESUCON ON IHAN KOHTA JA MITÄÄN EI OLE VALMIINA AAARGH"-päivitys.