DesuTalks ja CosplayGaala, eli kuinka olin vaaleanpunainen ja hämmentynyt

Kävimme vähän haistelemassa Helsinkiä DesuTalksin ja CosplayGaalan merkeissä, ja olipas oikein hauska viikonloppu. Tällä kertaa päästiin ihan katsomaan ohjelmaa Talksissa (toisin kuin viimeksi, kun edustimme Matkamessuilla koko päivän), vaikka täytyy sanoa että narikan henkilökunta oli sen verran viehättävää että puolet päivästä meni siellä juoruillessa. Hups. Mutta olihan siellä ohjelmankin puolella mielenkiintoista kuultavaa ja katsottavaa (kuten eräs söpö esitelmöijä jonka söpöyttä on ylistetty kaikkialla muuallakin), enkä edes jaksanut pahastua Madoka-spoilereista! Itseasiassa se jopa innosti katsomaan Madokan vihdoin loppuun (awwMamiiihnyyh haluun vaan cossaa!).

Talksin jatkoilla minulle esitettiin kysymys, jonka vastausta mietin seuraavana aamuna kuuden aikaan kun aikaisiin herätyksiin tottunut kroppani nykäisi minut hereille tunti ennen kellonsoittoa. Päädyin sitten vastaamaan myöntävästi, ja hupsheijaa, olen näköjään seuraavan Traconin cosplayvastaava. Jännästi elämä vie. En ole kyllä vielä ehtinyt miettiä mitään näitä juttuja, mutta jos jollain on ehdotuksia tai pyyntöjä koskien kisaa niin saa esittää! Mitään en lupaa, paitsi lukea kaikki ehdotukset.

No entäs Gaala! Alunperin meinasin laittaa päälleni Machinan, mutta tuossa edeltävällä tenttiinlukemista vältellessäni pelasin Okamia ja olin täynnä cosplayintoa. Koska viikko, pari on liian lyhyt aika uudelle puvulle (eikä sillä että täällä remonttihelvetissä olisi mitään voinut ommellakaan), kaivoin vanhan Sakuya-pukuni vaatekaapin uumenista ja fiksailin sitä hieman. Täytyy sanoa että muutaman vuoden vanhan puvun käyttäminen vaati melkoista sietokykyä. Ihan hirveet saumat, pahaa teki katsoa sitä reuhkaa. Mutta täytyy sanoa että pääsin käsiksi jonkinlaiseen cosplayn ytimeen, sillä Sakuya on ihan älyttömän hauska puku pitää. Puku itsessään oli mukava (jahka avasin hihojen saumoja ja annoin alleilleni tilaa, ehheh), siinä oli kiva hengailla ja älyttömän kiva poseerata kameralle. En siis jaksa olla kovin murtunut siitä että se ei ole mitenkään hyvä puku noin muuten. Lisäksi, kuvista tuli hienoja!

Tältä se näytti vuonna 2007...





Ja tältä vuonna 2011!













Jostain syystä en vissiin vuonna 2007 kokenut meikkaamista kovin oleelliseksi asiaksi. Nyt oli meikit ja kaikki muu kohdillaan (paitsi korvis joka, ehheh, oli näköjään lähtenyt livohkaan ja roikkui tukassa) ja kuvaustilanne ei yhtä jäätävä koska ei ollut huhtikuinen Tampere. Lähes kasvottomana hahmona poseeraaminen tosin on ihan yhtä vaikeaa nykyään, mutta koska kuvat, joissa olisin vain silmät kiinni ilman ilmeitä olisivat tylsiä, pistin ilmevaihteen sitten ihan kunnolla silmään (öhhöh). Mutta puvun uudelleenkäyttö oli täysin sen arvoista, ihan näiden kuvien vuoksi. Kiitokset kuvaajalle, eli ihanalle Iltsille!

Olin tosiaan Gaalassa myös tuomarina. Kisaajien määrä oli hienoinen pettymys, mutta hienoja pukuja löytyi silti. Osallistuimme myös RECosplayn upean dokumentin tekoon, koska totuus tuomaroinnin takana on hurja.

No, nyt on tämän vuoden tapahtumat sitten käyty. Aika keskittyä ensi vuoteen! Näkemiin veronpalautukset! Noin henk. koht. cosplayjuttujen saralla tässä on tapahtumassa sellainen kukkea henkiinherääminen. Putkiremonttimme on vihdoin valmis, ja jahka saamme kämpän lopullisesti siivottua sen jäljiltä, ajattelin räjäyttää kaavoituskamani olohuoneen lattialle ja alkaa väsätä Frostbiten pukuja raivokkaasti. Ikävä kyllä tätä puuhailua haittaa koulunkäynti, joten saa nähdä koska ehdin ylipäätään siivoushommiin. Mutta pukusuunnitelmia on, pitkästä aikaa niinkin paljon että en tiedä koska ehdin toteuttaa kaikki! Helvetin joutsen -projekti etenee, olen virkkaillut kolmisen metriä reunapitsiä helmaan, ja koska kasvatustieteen luentoja on vielä kolme jäljellä, veikkaan että ahkerana saisin varmaan neljä metriä kasaan joulukuuhun mennessä. Että ihan kivasti! Jos saisin kaavatkin tehtyä niin että tietäisin kuinka paljon sitä oikeasti tarvitsen niin se olisi vielä kivempaa.

Jep. Aloittakaa ihmiset ensi vuoden pukunne nyt, tulee vähemmän kiire.

Tracon, eli kuinka en nähnyt conia kuin vilaukselta

Tässä ei sit oo kuvia. Aika tylsää. Sortsit.

Puuh. Traconista suurinpiirtein toivuttu. Jäi tosiaan coni hieman vähemmän conittamispitoiseksi ja enemmän työpainotteiseksi, koska toimin tosiaan cosplayvastaavan alaisena ja vastasin cosplaymammojen hommista. Aikatauluja pyöriteltiin ja suunniteltiin ja puljattiin kuukausia ennen conia, ja sitten kun vielä siihen päälle pidin huolen tanskalaisista cosplaykunniavieraistamme Stinestä ja Casperista ja pidin ohjelmaa, niin kyllähän siinä hommaa riitti. Sunnuntaina ehdin kävellä sellaisen pikkuisen kiekan liukuportaita ylös ja takas alas. Että. Mutta kivaa oli, sitä en voi kieltää, ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Ensinnäkin, kiitos vielä kerran kaikille cosplaymammoilleni, olitte huippuja ja osoititte työllänne miksi valitsin teidät siihen hommaan. Koska sain vallan tehdä näitä valintoja, valikoin mukaan ihmisiä joiden tiesin olevan tarpeeksi vastuuntuntoisia ja ymmärtävän mistä mammailussa on kyse. Koska kyseessä oli kaksi massiivista kisaa, halusin tehdä hommasta sujuvaa edes sillä että kukaan ei olisi tehtävistään aivan pihalla.

Toisekseen, kiitos kisaajille! Pahoitteluni niille, joille jäi epäselvyyksiä tai ette saaneet tietoa esim. tuomarointiajastanne ajoissa. Tuomarointiajat olivat nimenomaan sitä varten, että kenenkään ei tarvitsisi napottaa backstagella koko päivää (olen itse sitä aikoinaan tehnyt paljon, ja tiedän miten tympeää se on), mutta kuulin että joillekin oli kuitenkin käynyt näin. Kommentit tallennettu päähäni, seuraavan kerran kun olen järjestelyissä samalla tavalla mukana pidän ne mielessä hommia suunnitellessa. Kisaajia voin kiittää myös joustavuudesta, sillä vähemmän yllättävästi aikataulut laahasivat 5-15 minuuttia jäljessä, ja jotkut joutuivat odottelemaan vuoroaan. Massiiviset kisat olivat massiiviset, ja takahuone täynnä kaikenlaista vipeltäjää joten ahdastakin meinasi välillä olla, mutta yleisesti koko jättimäinen show, sekä lauantain että sunnuntain, sujui hyvin. Katastrofeilta vältyttiin vaikka kaikenlaisia ylläreitä tuli, kuten pukuhuonetilanne sunnuntaina.

Kiitos myös kaikille jotka tulivat katsomaan sekä Casperin ja Stinen Cosplay- ja conikulttuuri Tanskassa -luentoa, sekä vetämääni Cosplayjournalismi netissä -paneelia! Oli huvittavaa lauantaina huomata että keskiöinen Inside the cosplayers' studio -paneeli käsitteli hyvin pitkälti myös blogeja, mutta eipä siinä vaiheessa enää mitään peruta, ja sunnuntain paneelimme oli kuitenkin hyvin erilainen yleishengeltään. Panelisteilleni myös suuri kiitos, oli ilahduttavaa huomata että keskustelua syntyi kun vauhtiin päästiin. Pidin pitkästä aikaa ohjelmaa, viime vuosina olen vain ollu paneeleissa mukana mutta en vetäjänä. Oli hyvä kokemus itsellenikin, joten eiköhän jatkossakin. Iltsin kanssa jo mietittiin että tästä sunnuntaina käsitellystä aiheestakin voisi puhua uudelleen, ehkä isommalla porukalla ja suomeksi, ja ehdottomasti pidemmällä ohjelma-ajalla. Olkoon tämä Traconin paneeli jonkinlainen alustus sille, lällislää te jotka ette olleet kattomassa!

Ja kiitostelun hengessä, suurin kiitos Miralle joka väänsi kisan kasaan meille kaikille. <3

Puuh. Mitä vielä. Narisen vähän. Olin nyreissäni iltabileistä, jotka järjestettiin kamalassa komerossa (oli viehättävä paikka muuten mutta SE IHMISMÄÄRÄ) jossa jytä soi niin että sydän tykytti (joka ei ole minulle erityisen hyvä juttu, kun rytmi on ns. vituillaan luonnostaankin) ja missään ei voinut olla rauhassa. Paitsi alakerran kahvila Valossa, jonne sitten porukkamme siirsimme. Siellä oli mukavampaa kunnes mesta meni kiinni. Yläkerran jytään emme palanneet, ja minua jäi kaivelemaan maksamani sisäänpääsymaksu (luojan kiitos tanskaposse pääsi ilmaiseksi!). No, eipähän tullut tintattua aamuun asti, vaan pääsin jo kolmeksi nukkumaan!

Ja sitten hehkutan vähän miten onnellinen olin että saimme järjesteltyä tämän Stinen ja Casperin vierailun. Iso kiitos siitä Kyuulle, jonka kanssa hommaa selvittelimme. Muissa maissa cosplaykunniavieraat ovat yleisempiä, ja haluaisin vähän ajaa sitä käytäntöä meillekin. Tuomareina ulkomaalaiset toimivat erinomaisesti, koska todennäköisyys favoritismiin on pienempi, ja saadaan sitä Suuren Tapahtuman Tuntua ilman että tuomaristossa istuu joku onneton kunniavieras joka ei tiedä cosplaysta mitään. Tällä kertaa tuomarit menivät myös sillä tavalla nappiin että olivat ns. natseja, joka on hyvä ominaisuus nimenomaan WCS-tuomareissa. Kuitenkaan en ole vielä kuullut narinaa käytöksestä, enkä usko kuulevanikaan koska armaat vieraamme olivat ihania ja parhaita.

Olikohan vielä muuta! No cosplaysta varmaan! Sain kuin sainkin Machinan valmiiksi ja päälleni lauantaina, mutta ehdin pitää sitä vain muutaman tunnin koska totesin olevani liian väsynyt niin... vaativaan pukuun. Hankala kantaa itsensä ylväästi kun haluaisi vaan lölliä lattialla. Muutamalla korjauksella se on kuitenkin itseasiassa hyvin mukava ja kiva puku, ja ajattelin vedellä loppuvuoden conit sitten sillä! Plus jollain toisella, mutta katsotaan nyt. Asumme Artsan kanssa tosiaan tällä hetkellä putkiremontin keskellä, ja koko kämppä on täynnä pikkuruista pölyä ja ompeluhuoneeni täynnä mm. kenkiä, takkeja, hattuja ja keittiötarvikkeita. Vähän jää nyt ompelut vähiin ennen lokakuun loppupuolta...

Sunnuntai meni tosiaan sitten taas Sherylinä, ja voi jestas sentään että se on mukavin puku ikinä. Jalkoihin alkoi sattua vasta monen tunnin päästä, ja ainoa epämukavuus mitä itse puvusta aiheutui oli painauma vyötäröllä koska samassa nipussa oli sukkahousut, alushameen kuminauha (joka on himokireällä että dynamiittihame ei putoa painonsa vuoksi) ja päällyshameen vyötärökaitale (myöskin supernapakka ettei lähde pyörimään päällä). Kuvia ei ole, kummastakaan, koska en tosiaan ehtinyt olla kuvattavana. Olin sininen salama koko viikonlopun, et ehtinyt edes nähdä minua~

KAMALA MIKÄ KILOMETRITEKSTI. Anteeksi. Nyt en muuten sitten lupaile uusia päivityksiä, koska aloitin juuri (VIHDOINKIN) yliopisto-opintoni ja ajattelin keskittää aivokapasiteettini niihin nyt hetken. Minun tuurillani tosin alan suoltaa tekstiä heti huomenna, koska aiheita kyllä riittäisi... Vastatkaa muuten tuohon aiemmassa postauksessa olevaan kyselyyn. Se on tärkeetä tiedettä varten.

Ainiin, cosplaykrapulani taitaa olla virallisesti ohi: ensi vuosi täynnä sirkustelttoja, kirjontaa ja kreisijuttuja. Oho!

Kysely, eli kuinka ...

Elaboroikaa toki kommenteissa.

Uutisia ja kyselyjä, eli kuinka yhdistää asioita yhteen kirjoitukseen

Ensin ne uutiset.

Tracon lähestyy aika huikeaa vauhtia, joten nyt alkaa olla viimeiset hetket aloittaa mainostaminen.

Monet ovat varmaan jo lukeneet Traconin sivuilta että conissa on cosplaykunniavieraina tanskalaiset Casper Jensen ja Stine Holm Jensen, joilla on monipuolista cosplaykokemusta myös maailmalta. Stine on edustanut Tanskaa sekä World Cosplay Summitissa että EuroCosplayssa, ja Casper pyörittää tanskalaista cosplaynettilehteä, CosMag.dk:ta. Näiltä tiimoilta on myös ohjelmaa: lauantaina klo 19-20 salissa Sonaatti 1 esitellään Tanskan cosplay- ja conikulttuuria, ja sunnuntaina klo 12-13 salissa Studio on vuorossa paneeli aiheesta Cosplayjournalismi netissä. Traconin sivuilla ja ohjelmalehdessä ei tosin ole mainintaa muista panelisteista (koska ohjelmalehti ehti painoon ennen kuin sain heidät vahvistettua) mutta mukana ovat siis myös kotimaiset tuttavamme Ilona ja Elina! Itse toimin tässä jälkimmäisessä ohjelmassa paneelin vetäjänä. Tulkaa katsomaan, varmasti kivaa settiä tiedossa molemmissa ohjelmissa. HUOM, molemmat ohjelmat ovat englanniksi!

Ja tietenkin, luvassa on niitä cosplaykisoja. Itse olen raatanut kisojen eteen takapiruna ja cosplayvastaavan alaisena, jotta saataisiin hervottoman valtavat kisaspektaakkelit rullaamaan myös takahuoneen osalta. Toivottavasti ollaan onnistuttu eivätkä kisaajat eivät joudu kärsimään, ja kaikki ovat lavalle mennessään sellaisessa tajullisuuden tilassa että pystyvät antamaan kaikkensa.

No sitten, kysely. Innostuin tutoriaalinteosta sitä herrainkaulustutoriaalia tehdessäni, mutta en oikein tiedä mikä olisi sellainen aihe josta ei vielä olisi järkevää tutoriaalia. Kysyn siis teiltä, muutamat lukijani, mistä haluaisitte nähdä tutoriaaleja? Peruukeissa taitoni rajoittuvat ihmeellisiin saparoihin mutta tiedän paljon kaikkea jännää esim. kaavoittamisesta, kaavojen muokkaamisesta eli kuosittelusta, ompelemisesta ja tisseistä. Viimeisestä ei kyllä vielä tutoriaaliksi asti taida olla... Joten, hihkaiskaa kommenteissa jos tulee mieleen jotain mistä olisi kiva että joku kertoisi! Pienistäkin jutuista! Tekisin tutoriaalin vinonauhan kulmien ompelemisesta mutta siitä on jo aika kattava opas olemassa englanniksi.

Cosplaypukujen tilanne Traconia varten: 100% ja LOL OMG. Katotaan Sheryloinko koko viikonlopun, vai ehdinkö pykätä toisenkin loppuun asti.

Liian vähän kuvia, en lukenut, tässä olisi kuva jos netissä olisi hassuja cosplaykuvia tai giffejä jotka eivät naura rumille, läskeille tai huonoille, ja joissa ei ole pussaavia tyttöjä. Paremman puutteessa, tässä on Stan Lee skrullina:

Fight for your right to be a fucking fatty, eli kuinka päästin irti estoistani ja näytin katkeruuteni

Yhtä aihetta olen vältellyt, ja se on ulkonäköpaineet cosplayssa. Syy välttelylle on se, että näen punaista joka kerta kun aihe tulee esiin. Ja heti sen jälkeen syöksyn jääkaapille.



Cosplayhan on ehkä maailman paskin harrastus naisille, ja erityisesti teinitytöille, jos ajattelee ulkonäköä (ennen kuin uliuli: ukot hiljaa, kaulimella päähän). Aika harva meistä on luonnostaan lattamahainen ja isotissinen, tai täydellisillä kasvonpiirteillä siunattu. On heitäkin, ja onnea vaan teille, mutta valtaosa meistä on kuitenkin päärynänmuotoisia persjalkaisia, eikä vartalon perusmuotoon auta mikään nälkäkuuri tai kuntoiluklubi (tai no, edellinen voi auttaakin, mutta huonolla tuurilla kuolo korjaa ennen kuin perä kutistuu). Leipäuunin levyinen lantio on sitä vaikka voissa paistaisi. Ja oikeastaan kantsiikin paistaa koska sellainen lantio vähän vaatiikin toppausta ja voi on oikeestaan aika terveellistä! Cosplayaajat tiedostavat aika hyvin sen faktan että koskaan ei voi olla yhtä nätti kuin hahmo, koska haluaa myös olla elinkelpoinen yksilö joka voi kävellä kaatumatta eteenpäin tissien painosta tai katkomatta jalkojaan portaissa. Ikävä kyllä aika monet muut eivät tätä ole hyväksyneet, ja siksi aina tekeekin mieli lähteä ratkomaan kivespusseja ja muksimaan tissejä kun törmää näihin empatianjättiläisiin, jotka haluavat kieltää kaikilta läskiperseiltä cosplayaamisen. Kiva kai se on kenen tahansa lukea että "onpa lihava hyi, sais cosplayata vaan sitä isoperseistä koulutyttöö eikä ketään muuta".



Yksi hirveän yleinen ja vallitseva viehätys cosplayssa on se samanhenkisten kanssa hengaaminen ja hyväksytyksi tuleminen, koska sitä ei arkielämässä vältsysti tapahdu. Hassua, koska minusta kai koko harrastus on ihan samaa paskaa kuin yläaste, paitsi että cosplayhommissa opettajat pukeutuu paljastavammin ja bailaavat aamuun asti eikä kukaan pakota laskemaan kuinka monta lehmää pellolla on jos mustat lehmät on X ja laikukkaat Y. Samaa paskaa muuten. Toiset haukkuu läskiksi, yhdet on kingejä (tai ainakin kuvittelevat niin), toiset on luusereita, ja aina ne kaikkein vanhimmat facepalmaavat nuorimmille samalla kun kuvittelevat olevanssa supercooleja (sillä erotuksella että cosplaypiirien vanhimmat ON supercooleja, duh). Joten millä hiton tavalla tämä on terve ympäristö nuorelle, joka ei kehtaa edes ostaa rintaliivejä kaupasta?



Minua vaan ottaa niin paljon päähän cosplayn vuoksi laihduttaminen. Cosplayn. Maailman turhimman asian vuoksi. Onhan se toki hienoa jos joku saa ylipainoa pudotettua motivaattorinaan cosplay, mutta ei sen laihduttamisen pitäisi tapahtua minkään noin hölmön asian vuoksi. Ei se ole itseisarvo että on laihempi. Itseasiassa monen ihmisen terveydelle varmaan taitaa olla parempi että on vähän hyllyvä pylly ja pehmeä keissi. Kaikissa meissä ei asu laiha ihminen, jotkut meistä vaan on tehty keräämään ihon alle talvivarastoa kuin karhut. Toiset taas ovat teflonia ja rasva vaan liukuu päältä, tarttumatta mihinkään. Kummallekaan ei mahda mitään. Voit syödä kaiken maailman inkiväärin ja atkinseilla vaikka kuinka, mutta alusvaatemallilta näyttäminen vaatii myös geeniarpajaisissa voittamista, ja niitä arvontoja ei tehdä joka ilta klo 21.



Ihanimpia asioita joita olen kuullut on kun eräs kaverini totesi että miksi hän koko ajan yrittäisi laihduttaa ja kytätä syömisiään kun ruoka on vaan niin hyvää ja siitä tulee hyvä mieli, ja jos on sitten jonkun mielestä ällö niin olkoon. Nuori, normaalipainoinen nainen päästi irti ja oli onnellinen. Ja edelleen normaalipainoinen.




En yritä edes sanoa että cosplayaajat, tunkekaa keksejä suuhunne, vaan lähinnä että cosplay on kuin petrimalja täynnä syömishäiriöbakteereja, ja minua vähän karmii kuulla conia edeltävistä paastoista ja cosplaykeskeisestä laihduttamisesta koska "haluan laihduttaa että näyttäisin hyvältä hahmona X" alkaa hipoa thinspirationia. Paremmalta kuulostaisi "whoooaaa hahmolla X on törkeen hyvä hemoglobiini, mäki alan syödä järkevästi että saan tollaset hemoarvot!" Toisaalta, animutytöt syö vain kakkua ja keksejä koska ne ovat mielikuvitushahmoja jotka syövät ja kakkaavat pikseleitä, eikä niiden ruokavalio ole mitennkään esimerkillinen.




Että niin. Laihdutus laihuuden vuoksi ja siitä jatkaen cosplayn vuoksi on minusta hölmöä ja surullista. Ruoka on hyvvää. Ei haittaa vaikka et ole täydellinen.


mut kaikkien miesten pitäs kyl näyttää tältä