NärCon 2013, osa 1; eli kuinka opin rakastamaan Lokaa

Mistähän edes aloittaisin.

NärCon ja NCC olivat kokemuksena melkoisen ristiriitaisia tunteita herättävät, ja melkein viikon mittaiseen matkaan mahtui kaikenmoista seikkailua. Twitteriäni seuranneet ehkä huomasivat mitä mieltä välillä olin tästä seikkailusta... Aloitetaan alusta.

Keskiviikkona raahasin itseni Järvenpään majoituksestani Helsinki-Vantaalle, jossa muut reissaajat löytyivät ihastuttavan helposti: kävelin sisään ja näin kruunun. Osa propeista ja asuista piti kuljettaa päässä, jotta ne eivät hajoaisi. Kikattelimme tiemme turvatarkastuksen läpi koneeseen asti, ja kälätimme muiden matkustajien riemuksi koko 45 minuutin lennon ajan. Koko jengi ei ollut vielä kasassa, pojat olivat tulossa eri lennolla vähän jäljessämme. Ruotsissa sutvittiin nopsasti kentän läpi ja löydettiin vastaanottajat pian. Sen jälkeen istuttiin kuumassa autossa tunti, ja odoteltiin poikien lentoa... Meitä uhattiin sakoilla ja saimme mulkoiluja taksikuskeilta, meille tuntemattomasta syystä, mutta hei, ei meidän vika! Kun pääsimme lähtemään Linköpingiin päin, viihdytimme kuskia samalla kälinällä kahden tunnin ajan. Hänen onnekseen lähes koko kööri nukahti puoleksi tunniksi, ja hiljaisuus laskeutui autoon (pientä tuhisevaa kuorsausta lukuunottamatta).

Kuninkaallisia tervehdyksiä Arlandassa

Linköpingissä meillä oli vastassa pienoinen kaaos, sillä kesti tovin löytää ihminen, joka tiesi missä meidän pitäisi olla. Laukkujen ees taas kuljettelemisen jälkeen saimme kamamme kuitenkin lattiamajoitukseemme, joka oli liikuntakeskuksen pieni jumppasali (rakennuksessa oli kaksi muuta, isompaa jumppasalia sekä yksi sisäjuoksurata täynnä lattiamajoittujia). Saimme ilmapatjat ja upouudet IKEAn petivaatteet, eli huonomminkin olisi voinut olla! Suomi valtasi yhden nurkan itselleen, dumppasimme kamat sinne ja painelimme takaisin conirakennuksen NCC-huoneeseen, joka toimi kaikkien NCC-kisaajien ja -järjestäjien tukikohtana.

Kisaajia ja väkeä alkoi valua paikalle, ja eka päivä meni kaikenlaiseen haahuiluun. Aikatauluja meillä ei varsinaisesti ollut, joten kulutimme aikaa kikattelemalla lisää, ja hyödyntämällä ruokalippumme. Conihan alkoi virallisesti vasta torstaina, joten keskiviikkona asioita vasta aseteltiin paikoilleen. Pääsimme kuitenkin esim. ampumaan jousipyssyllä (uhkarohkeat ihmismaalit saivat pehmustettuja nuolia palleilleen), ja kävimme vinkumassa ihanille poneille (jotka tosin eivät olleet osa conia, vaan sattuivat olemaan aidan toisella puolella omalla laitumellaan).

Kasvishampparia conin omasta grillistä, ja Lokaa.

Anette Madokailee.

Eka kisaaja nurin Bengtin sohvalla. Istuin tuolle penkille, olen edelleen yllättynyt ettei mulla ole palovammaa pakaroissa.

Tilttasimme sänkyyn aivan häkellyttävän aikaisin, koska kaikki olivat aivan piipussa reissupäivän jäljiltä.

Torstai valkeni suhteellisen hyvin nukutun, joskin melko kylmän yön jälkeen. Lisää väkeä ilmaantui, kuhistiin ja suhistiin ja vedettiin pukuja päälle. Alkupäivä meni melko sumussa, muistan lähinnä tehneeni todella mystisen bro-kättelyn valkoiseen zentai-pukuun pukeutuneen pojan kanssa. Coni aukesi klo 13.35, jonka jälkeen ihmiset alkoivat tulvia sisään ja ihmetellä mystistä huonetta, jonka oven vieressä oli vain lappu NCC.

NärConin sisätiloissa kaikki toiminta tapahtui luokkahuoneissa, jotka oli omistettu aina yhdelle asialle. Oli cosplaynkorjailuhuonetta, valokuvastudiota, LOL-huonetta, nerf-matsihuonetta... Kaikki myyjät olivat myös omissa huoneissaan. Tämä oli sinänsä ihan hauska tapa järjestää kaikki, erityisesti myyjien osalta, mutta se myös johti siihen, että oikeastaan piti navigoida huoneeseen ja tietää mitä siellä tapahtuu. Ohjelmalehtiä ei ollut, ainoastaan kartta ja appi, joka ei toiminut meillä huonon wi-fin takia. Tämä tietty johti siihen, että niitä kivojakaan ohjelmia ei päässyt katsomaan, koska ei ollut mitään tietoa, milloin ne ovat...

Torstaina oli myös hieman harjoittelun tynkää luvassa, kisaajat pääsivät halutessaan testailemaan ulkolavaa ja esitystään. Viime vuonna kisa oli järjestetty postimerkin kokoisella pikkulavalla uima-altaan vieressä, mutta tänä vuonna se oli siirretty isolle lavalle, joka olikin sitten ihan oikea aikuisten lava. Tampere-taloon ja Sibeliustaloon tottuneille lava oli edelleen postimerkin kokoinen, mutta huomattavasti parempi kuin mitä pelättiin!

Lava torstai-iltana

Torstai-ilta oli myös suht rauhallinen, minä kokoustin, muut kiertelivät ja tutustuivat muihin kisaajiin. Minulla tykytti suoni päässä, mutta päästiin nukkumaan järkevään aikaan, kunhan oltiin ensin naurettu itsemme tärviölle ja aiheutettu yhdelle norjalaiselle kisaajalle erittäin hieno kuva Suomesta. Se taisikin sitten olla viimeinen aikainen yö...

Jatkuu seuraavassa osassa.

Sitä ja vähän tätäkin, eli Animecon X

Joo-o, Animecon. Ollaan molemmat ehditty kymmenen vuoden ikään, minä cosplayssa ja coni ihan olemassaolemisessaan. Oltiin Artun kanssa molemmat tällä kertaa töissä, joskin aivan eri hommissa: Arttu oli kerrankin se bäkkärinnuohooja, kun minä sain viipottaa vapaana muualla päin conia. Yleensähän se menee toisin päin, ellei olla molemmat samoissa töissä.

Itselläni meni melko kivasti ohjelmanpito! Ohjelmavastaava oli lukenut blogiani ja oikein kutsui pitämään ohjelmaa, joten vaikka ohjelmaideoita ei ollut varsinaisesti kaapin hyllyllä valmiina (tai on, mutta se idea saanee odottaa ensi kevääseen), nappasin kiinni. Ohjelmani perustui siis ammattikoulun opinnäytetyöni materiaaliosuuteen, jossa pohdin erilaisia kangasvalintoja ja mitä kaikkea voi ajatella valitessaan kankaita. On tuo opparikin pitänyt tänne pistää näytille, mutta en ole kyllä ihan varma että sitä on minulla enää tallessa, kun meinasi vähän se kovalevy hajota... Huoh.

Näin ohjelman jälkeisen palautteen perusteella olisi ohjelmakuvauksessa pitänyt painottaa, ettei kyseessä ole "ja tätä kangasta käytetään jakkuihin" -henkinen opetustunti, vaan pikemminkin pohdintoja asioista, joita opparissakin nousi esiin, kuten hahmon vaikutus materiaalivalintoihin. Oikeastaan kangasvalintojen pohtiminen tekniseltä kannalta vaatisi huomattavasti enemmän kuin diaesityksen, ja ehkä jopa enemmän työpajatyyppisen ratkaisun... Ajattelin myös (virheellisesti) moisen asian olevan oikeastaan turhan tylsää teknistä horinaa (koska luoja ties, itse meinasin nukahtaa aina materiaaliopin tunneilla), joten en arvellut sen olevan varsinaisesti sillä tavalla kiinnostavaa. Palautteen valossa voisin oikeastaan lähteä pohtimaan, pitäisikö moista ohjelmaa alkaa kehitellä johonkin coniin (joku Cosvision ois aika kiva, öhö höhö, mut katsotaan onko vuorokaudessa tarpeeksi tunteja...). Cosplay Bootcampillahan tähän asiaan pääsee sitten perehtymään oikein kokovartalomielessä, kun pidän yli kolmituntisen megalomaanisen hiplaussession leiriläisten kanssa. (Työmahdollisuuteni kaikissa Suomen peruskouluissa taisivat mennä tuon lauseen myötä.) Siellä paneudutaan sitten ihan urakalla siihen, miten kankaat laskeutuu, miltä ne näyttää, mitä niissä on, mitä niillä/niille voi tehdä...

Ohjelma meni kuitenkin kivasti ja hienosti, ja oli mukava jutellakin yleisön kanssa (kuten toivoinkin!), mutta muistakaa rakkaat ihmiset, ei kaikki Eurokankaat ole kamalia. Lue ja hiplaa.

Erityiskiitos ohjelman sujumisesta kuuluu kyllä salivänkärilleni, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista enää. Hän oli uskomattoman pätevä hommaansa, ja erinomainen kaikin puolin. Harvoin salivänkärit tulevat ennen vuoronsa alkua kysymään, mitä ohjelmanpitäjä tarvitsee, ja varmistamaan että ollaan samalla sivulla salin speksien suhteen. Oikein erinomaista työtä. Sain häneltä myös Pockya. <3 div="">

Animeconin muut järjestelyt eivät ihan menneet yhtä hyvin. Seurasin vierestä Artun tuskailua, kun ensin hyppyytettiin rannekkeen ja badgen perässä ees taas (lopulta badgea ei edes tullut), ja sitten kuuntelin muutenkin sitä tuskaista epätietoisuutta asioista. Tuomareita ei oltu briiffattu ajoissa/tarpeeksi hyvin, ja se jäi kuulema kaivelemaan hieman. Myös kisojen aikataulutuksessa kuulosti olevan melkoista outoilua. Itsehän en sitten loppupeleissä mennyt edes katsomaan kisoja kumpanakaan päivänä, koska ei oikeastaan vaan huvittanut. Jälkikäteen harmittaa, etten nähnyt NaruDossun juontoa, koska muutaman kerran häntä cosplaykisoissa nähneenä uskon (ja kuulinkin) hänen olleen aika hyvä juontaja.

Ohjelman osalta missasin hienosti taas kaiken, mikä olisi kiinnostanut. Sunnuntaina olisi heti kymmeneltä ollut Kyuun luento coniteoimisesta (juhlavuosi hänelläkin siinä!), mutta ei puhettakaan että olisi niin aikaisin päässyt liikkeelle. Pyhä tarkoitus oli mennä klo 12 antamaan pedagogista näkökulmaa Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni -paneeliin (eli huutelemaan kasvatuspsykologien nimiä ja tuhahtelemaan paheksuvasti kuin joku TOSI_AKATEEMINEN_ELITISTI), mutta olinkin sen alkaessa vielä alastomana pukuhuoneen vessassa. Noo. Lapsuuteni Candy Candy jäi väliin pääasiassa siksi, että se oli myös minun lapsuuteni Candy Candy, ja arvelin tietäväni mitä luennolla tulisi esiin. Olin vissiin oikeassa. Kyllähän lempisarjastaan voisi luennon jos toisenkin käydä katsomassa, ja pois saa lähteä jos tympii, mutta jotenkin olen ihan älyttömän huono istumaan luennoilla, joissa ei tule mitään uutta. Pisteet kuitenkin Candy Candy -luennon pitäjälle aiheesta, Candy on ihana ja paras.

Ohjelmissa käymisestä muutenkin, olen jo tovin miettinyt, miksen oikeastaan jaksa käydä luennoilla/paneeleissa/yms. Yksi syy on juuri tuo levottomuus, joka johtunee osin siitä, että istun aika ison osan vuotta muutenkin luennoilla, ja odotukset sisällöstä on aika kovat. Lisäksi pääaineeni, kirjallisuus, on asettanut silmilleni melkoiset linssit, joiden läpi näen kaiken viihteen, jota kulutan. Harvoin oikeastaan tulee vastaan ohjelmaa, joka kuvauksen perusteella tuntuu siltä, että saattaisi antaa jotain uutta tai kiinnostavaa. Joskus toki näitäkin on, en kiellä, mutta en oikeastaan tykkää pettyä, ja vielä vähemmän tykkään lähteä kesken kaiken pois. Cosplay-aiheisiin luentoihinkin kaipaan vähän enemmän uusia näkökulmia ja erilaisuutta (kuten tuo Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni -hommeli). Ylipäätään minua kiinnostaisi nähdä enemmän cosplayn ilmiöitä käsittelevää sisältöä, enkä nyt tarkoita mitään "cosplayn kuumimmat trendit!"-henkistä settiä. Kuuma ohjelmavinkki, jolla saa minut syttymään kuin jätekontin Vihtavuoren patruunatehtaalla: cosplay ja karnevalismi. Lupaan näyttää tissit aina kun luennoitsija mainitsee Bahtinin. (Tiedättekö ne Setzer-fanitytöt Kingdom Hearts II:ssa? Se on niinku minä. Mut huudan MIHAIL~!)

Olen ehkä vähän enemmän tuottaja kuin kuluttaja, nytkin melkein vähän harmitti ettei ollut enempää tekemistä Animeconissa (mutta sain kuin sainkin tämänvuotisen "yllättäviä kokouksia sunnuntaina" -perinteen säilytettyä! Conisunnuntai on kokouksia täynnä). Onneksi Traconissa ei sitten ainakaan ole sitä vaivaa, mietin tuossa juuri työvuorojani ja varmaan se on taas sitten se 10h per päivä.

Mutta seuraava conihan on tosiaan ensi viikon NärCon! Cosplay-suunnitelmat kalvoivat yöuntanikin, näin unta ompelemisesta (joka muuttui painajaiseksi kun tajusin ujuttavani Kauna-elokuvien Kayakon hiuksia neulan silmästä läpi - mitä?) ja aamulla viideltä herätessäni, ensimmäinen ajatukseni oli "nyt äkkiä se artbook esiin, mimmoisia hattuja sillä tytöllä oikein on". Kolme pukua ajattelin tunkea kassiin, ja kaikkiin pitää vissiin tehdä jotain. Lisäksi voisin yhden arkimekon pyöräyttää, niin olisi cosplayn ulkopuolellakin jotain nättiä päällepantavaa. Arttu on vääntänyt 12h työpäiviä taas koko viikon ja pääsee nyt vihdoinkin lomalle, joten kotikissaillaan ihan urakalla tää viikonloppu, ennen kuin suunnataan kokka kohti etelää. Minä lähden Ruotsiin ilman miestä, joka aikoi jäädä Helsinkiin sivistämään itseään.

Tekstiseinä, sori. En ole ehtinyt editoida kuin yhden ihanan Inan ottamista kuvista, eikä nyt viitsi samaa joka paikkaan sykkiä. Se nimittäin löytyy Artsan ja minun yhteiseltä Facebook-sivulta, jonka nimesimme hienosti ihan päin honkia kirjoitetulla nimellä Undestructable Cosplay. Suap tykätä.

Angmarin noitakuningatar, eli Muse Cromwell

Minulla on nykyään joku kummallinen tapa luovuttaa pukujen kanssa. Jos en vaan jaksa tehdä jotain loppuun, en vaan tee sitä. Varastoissani alkaa olla sen verran monta kivaa ja edelleen käyttökelpoista pukua, etten oikeastaan jaksa piiskata itseäni saadakseni uuden puvun tiettyyn coniin. Yksi Sheryl Nome -puku on ollut puolivalmiina kaapissa viime kesästä asti, ja tänä keväänä ahersin Muse Cromwellia useampaan otteeseen, ja luovutin joka kerta. Jotenkin olen nykyään armollisempi itselleni, ja jos oikea arki jytisee turhan vauhdilla, se menee cosplayhommien edelle. Osittain takana on pakottava pelko ja tarve valmistua tavoiteajassa, joka käskee lataamaan akkuja nukkumalla eikä ompelemalla, jotta jaksan taas luentoja ja loputtomia oppimistehtäviä.

Aloitin Musen... joskus, en edes muista milloin. Todennäköisesti halusin saada sen valmiiksi Frostbiteen? No, eipä valmistunut. Ei valmistunut myöskään huhtikuiseen Levels-pelitapahtumaan, jossa olimme Artun kanssa cosplaykisan tuomareina. Nyt sitten sain revittyä itsestäni sen verran irti, että sain loput jutut ommeltua. Harmittaa ettei huivini onnistunut niin, että se olisi käyttökelpoinen (liima ja tafti yhdessä ovat kuin muut yhteensopimattomat asiat!), ja vyön teen uusiksi jahka tässä viitsin ottaa työn alle, mutta muuten siitä tuli sitten kauhian kiva!

Tein hatun pohjan jo joskus kevättalvella, ja olin aika iloinen kun en heittänyt sen kaavoja roskiin! Sain samoilla kaavoilla aikaiseksi Sorceressin hatun. Materiaalina molemmissa on käytetty suosikkiani, solumuovia. Helppo työstää, toimiva ja kevyt. Huonoja puolia: kuumuus ja hengittämättömyys. Joku kerta otan solumuovihatun päästäni ja löydän sieltä hometta tai jotain muuta kasvustoa...

Lierin kankaat piti ommella käsin yhteen, jotta sain ne kiinnitettyä edes jotenkin siististi. Liimaaminen meni liian sähläämiseksi, joten ompeleminen toimi helpommin. Pään reiän alueen huolittelin vinonauhalla ja liimalla, jotta kangas ei repsottaisi ihmeellisesti.

Piippaan piti saada muotoa, joten leikkasin ensinnäkin kankaan suuremmaksi kuin solumuovi, jotta sain väljyyttä. Päähän on myös laitettu tukikangas, jotta kärki pysyy tukevampana. Ihan päässä on sisällä jotain tötterölle käärittyä pahvia, jotta sain tehtyä muotoa. Helpolla onnistui.

Bolero aiheutti tuskaa viime metreille asti, ja sain sen suht edustavaan kuntoon klo 2.30 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, iltabileiden jälkeisessä hiprakassa. En halunnut alkaa tehdä noita ristejä vinonauhalla, joten tein sitten vaikeamman kautta kirjomalla. Koko boleron hinnaksi taisi tulla n. 8 euroa, kun kangaskin oli jossain superalessa olevaa verhokangasta, ja tuohon meni vajaa rulla helmilankaa. Työtunteja sen sijaan meni varmaan yli 50, koska olen superhidas. Kaulus pitäisi vielä kirjoa, ja osa kirjomattomasta osasta on vain piilossa huivin alla. Eh. 

Jesmo kuvasi, ihania kuvia otti, oikein hienoja tuli.

Desucon 2013, eli witches, bitches!

No voe tokkiisa, jopa on venähtänyt päivitysväli ihan eeppisen pitkäksi. Meni kevät aika tiiviisti kouluhommissa ja opeharjotteluissa, joten cosplay-Irtsa sai olla vähän lomalla, ja ope-Irtsa vallitsi. Ja sitten yhtäkkiä olikin Desucon, joten en sitten ollenkaan ehtinyt ajatellakaan muuta kuin neljän puvun valmiiksi saamista ja erinäisiä muita juttuja. Ja vähän tenttejä ja töitä ja 1700-luvun runouttakin piti harrastaa.

No mutta mittees. Oli vähän Desucon! Ja kiva olikin. Perjantaina oltiin Cosplay Bootcampin väellä vetämässä Cosplaykritiikkiä, lauantaina olin EuroCosplay-tuomarina ja sunnuntaina olin vaan kokouskissa. Kiirettä piti!

Puvuiltani olin aika teemaisa. Kaikki viikonlopun kolme pukua olivat Vanillawaren peleistä, ja kaikki kolme olivat noitia. Witches, bitches! Perjantaina käytin viime Animeconissa debytoinutta GrimGrimoiren Lujeita (mukavin puku ikinä, olen käyttänyt jo aika monesti ihan koska niin helppo!), lauantaina viime aikoina ~draamaa ja feminismiä~ herättänyt Dragon's Crownin Sorceress, sunnuntaina Grand Knights Historyn Muse Cromwell. Kuvattavaksi näistä tosin päätyi vain Muse, koska lauantaina oli liikaa kiireitä. Sorceress taisi kylläkin olla suosikkini, helppoutensa vuoksi. Pitänee keksiä jokin photoshootti joskus, vaikkapa mökillä, jossa riittää pusikkoa jossa ryskää. Musea kuvasi kuitenkin ihana Jesmo! Teennen toisen postauksen muien kuvineen.

Desuconista noin muuten: vautsi miten paljon länkkäricosplaayajia! Ainahan Desussakin on ollut paljon länsimaisten hahmojen cosplayaajia, mutta nyt se Superwholock-meri ällistytti aika paljon. Sinänsä siinä ei ole mitään pahaa, ja olihan Artullakin päällään länkkärijuttuja koko viikonlopun, mutta jotenkin se aina vaan hämmentää. Mutta kaikki tuntui sujuvan hienosti, ja itselläni ei ollut missään vaiheessa ongelmia, joten kaikki meni oikeastaan ihan täydellisesti.

EuroCosplay-tuomarointi meni sujuvasti, ja onnea ja kiitoksia kaikille osallistujille! Oli aika jännä huomata kuinka paljon panssari- ja proppipainotteisia pukuja tällä kertaa oli mukana, ja minulle jäi aika vähän tuomaroitavaa (kun nyt satun olemaan enemmän ompelupuolen tyyppiä). Eikä mukana ollut ollenkaan sirkustelttapukuja! Jännä kehitys tämä, mutta oikeastaan lohdullinen: finaalia oli selkeästi katsottu, ja pukuvalintoja mietitty.

No mitteepä muuta. Loppukesäksi on tiedossa kaikkee jännää: olen Animeconissa pitämässä ohjelmaa kankaista, sitten tulee reissu NärConiin, jossa toimin Suomen tuomarina Nordic Cosplay Championship -kisassa. Elokuun lopulla lähden vielä Tanskaan Genkiin! Että hulinaa riittää. Kaiken tämän keskellä Cosplay Bootcamp kasaa ohjelmistoaan, jotta ilmoittautumiset saadaan heinä-elokuun taitteessa auki.

Yritän myös oikeesti vähän aktivoitua tällä saralla, mutta niinhän minä aina yritän. Nyt on vaan jotenkin taas kuuppa täynnä innostusta, ja koska olen oikeastaan melko vahvasti lomalla, yritän kanavoida edes osan intoa tähän touhuun.

Desucon Frostbite 2013, eli kuinka Mayhem on aina vaan peruttu

 
Vai että Frostbite oli! Olihan se, ja hyvä olikin.

Frostiviikolla koin pienen hermoromahduksen ja olin aivan hilkulla perua lähdön, sillä olen yksinkertaisesti taas vaan polttanut kynttilääni ihan joka päästä, ja alkaa voimat ja järki olla melko vähissä. Kakkakakun kruunasi vielä ulkoisen kovalevyn hajoaminen, sillä se riipaisi mukanaan 13 vuoden ajalta kuvia, ja lähes kaikki cosplaykuvani (pari hassua photoshootia löytyi vielä Dropboxista, mutta 90% hävisi).Venkoilin pukujenkin kanssa vaikka kuinka, kunnes päädyin tekaisemaan vanhan puvun uusiksi parin päivän varoitusajalla.

Tämän takia kantsii olla hyvä, omien mittojen mukaan tehty peruskaava: kaavoitukseen meni kaikkine muutoksineen laiskasti tunti, ja pääsin todella nopeasti siirtymään ompelemiseen. Sutaisin vanhasta koltusta karvat ja vetskarinkin irti ja iskin uuteen. Jos olisi ollut vähän enemmän aikaa, olisin saanut mekon ommeltua vielä istuvammaksi, mutta jostain oli tingittävä. Mekko valmistui klo 15 perjantaina, ja sen jälkeen muotoilin vielä peruukin ennen kuin kyydittäjä sai vihdoin pitsat syötyä ja saunottua.

Olin taas töissä! Tälläkin kertaa cosplayninjana, Kizzyn ja Roran kanssa. Etsimme kisaajia hall cosplayhin, ja se oli yllättävänkin hankalaa tällä kertaa. Hirveän moni hieno puku oli länkkärisarjasta, eikä siis päässyt mukaan. Aika monet pakit saatiin tämän vuoksi, mutta kylläpä halukkaita aasialaishahmojen pukuilijoita sitten riitti niin, että kisa saatiin aikaiseksi. Mukana tuntui olevan hirveästi ihan ensikertalaisia: joko eka kertaa kisaavia tai jopa ekaa kertaa pukuilevia. Se kyllä näkyikin sitten melkoisen tutisevina polvina bäkkärillä... Yritettiin kovasti muiden mammojen kanssa  rentouttaa tunnelmaa, toivottavasti onnistuttiin.

Sunnuntaina oltiinkin sitten pitämässä vähän ohjelmaa. Esittelimme vähän isommalla porukalla Cosplay Bootcampia, tuota rakasta lastamme, josta olemme jo parin vuoden ajan haaveilleet. Nyt se alkaa muuttua todeksi, ja oli aika julkistaa se sisältöineen.

Täytyy kyllä sanoa, että vastaanotto ja innostus löi ainakin minut aivan ällikällä. Kirjoitin kokonaisen A4-arkin ihan täyteen muistiinpanoja ehdotuksista, joita yleisöstä tuli, ja oma innostus räjähti ihan huippuunsa. En malta odottaa että pääsen suunnittelemaan materiaaliosiotani, ja aikatauluttamaan muiden ohjelmia! Ihan mieletöntä, kiitos kaikille meitä kuulemaan saapuneille, ja kaikille FB-sivustamme tykänneille! Ihan mielettömän upeaa.

Ja sitten mainostuksena, Cosplay Bootcampin Facebook-sivua kannattaa kyttäillä, sillä sinne tulee lisää kamaa piakkoin. Ja feisbua vastustaville tehdään pian erillinen blogi, johon tulee samat jutut. Yritämme vaan ensin toipua conirutosta, joka tuntuu kaataneen puolet kaikista Frostissa olleista...

Sunnuntaina käytiin myös Ilonan kanssa vähän jäätymässä pihalla. Tulokset oli melkoiset huikeita, mieletön kiitos ja kunnia Iltsille.

Hahmo on siis Maetel, sarjasta Galaxy Express 999. Tein Maetelin aikoinaan ekan kerran Traconiin vuonna 2009, ja silloin kuvasaldo jäi niin vähäiseksi että on aina vähän kaivellut. Nyt oli kuitenkin täydellinen tilaisuus uudelleen käyttämiselle, koska talviconi ja sillee. Oli oikein kivaa, ja ihanasti muutamat tunnistivat hahmonkin (ja muutamat eivät, mikä ei yllättänyt yhtään, koska kyseessä on kuitenkin itseänikin vanhempi sarja). Suattaapi olla että olen vähän Matsumoto-fani, ja tämähän on tosiaan kolmas cosplayni Matsumoton sarjoista (sillee oikeestaan eka, mutta kaksi muutakin siis on: Emeraldas ja Bainas).

Oli hyvä Frosti. Muutama asia tuntui takkuilevan vähän, jopa sellaiset mitkä aiemmin ovat sujuneet hyvin, mutta selaista se elämä on, syklistä ja aaltoilevaa, ja mikään ei räjähtänyt. Kaikki hyvin, kivaa oli, neljän kuukauden päästä taas Lahteen. (Ja Mamma Mariaan! Ehdoton desuperinne: päivällinen Mamma Mariassa la-iltana, pöntössä seurassa. Pastaa ja itsetehtyä jäätelöä, apua!)

Ja olen ehkä onnellisin että lähdin reissuun, sillä ihanat ihmiset paransivat. Nyt ehkä jaksaa taas kohdata arkielämän. Ainakin näin parin päivän viiveellä; pirun rutto...