6. elokuuta 2013

NärCon 2013, osa 3; eli dagen efter ja siitä eteenpäin


Otsikosta huolimatta emme olleet lauantain koittaessa krapulassa, koska NärCon on todellakin päihteetön tapahtuma, eikä K18-iltabileitäkään ollut. Täytyy sanoa, että vähän olisin kaivannut rentouttavaa olutta, sekä perjantaina että lauantaina, mutta selvisin ilmankin. Toki yliopiston alue on sen verran suuri, että laitamille mahtuu monenlaista juhlijaa, ja kuulema reunamilla käyvät paikallisetkin katsomassa meininkiä, virvokkeilla varustautuneina.

Lauantaina muut lähtivät jonkinlaiseen aamutapaamiseen, joka tosin ei tainnut valottaa päivän ohjelmaa kovin kummoisesti. Itse suunnistin puolenpäivän maissa tuomareiden ja järjestäjien tapaamiseen, sillä meidän piti hieman viilata tuomarointikäytäntöä ja -perusteita, johtuen nimenomaan assistenttien käytöstä. Lopulta saimme selvyyttä ja yhteisymmärrystä asiaan, ja pääsimme tekemään päätöksiäkin. Onneksi olimme varsin yksimielisiä, joskin muutaman kisaajan kanssa jouduttiin pohtimaan, kallistuuko enemmistö oikeasti siihen suuntaan. Tavallaan oli hirvittävän kiva, että jokaisesta maasta oli edustaja, ja olimme ikäänkuin samalla viivalla puolueellisuuden kanssa. Puolueeton, ulkomainen tuomari taas oli hyvä "riidanhalkaisija" (joskaan emme siis koskaan joutuneet ihan riitelemään asioista). Minulla oli toki ikävä välikäsitilanne siinä, että olin samaan aikaan Suomen järjestäjä, mutta Tanskan tuomarikin myönsi suoraan olevansa heidän kisaajiensa ystävä, joten enpä minä ollut ainoa, jolla oli jonkinlaisia siteitä maansa kisaajiin. Pieniä maitahan tässä kaikki ollaan, ja tuomarit väkisinkin tuntevat kisaajia jollain tasolla (varsinkin kun kyseessä oli korkean profiilin huippucossaajia joka maasta).

Tuitui. Kuvassa näkyy vähän ihanaa kukkahattuani, jolla päivitin Candy-pukuni kesäisemmäksi.


Lauantai oli sinänsä melko rento päivä, että kisaajilla ei ollut kamalasti muuta ohjelmaa, ja tuomaritkin pääsivät nauttimaan stressittömistä hetkistä (paitsi Ruotsin tuomari Debbie, joka joutui samantien tuomaroimaan 140 kisaajan normaalia cosplaykisaa. 140, ajatelkaas sitä. Tuomarointi kesti yöhön asti, eikä kisaajista edes käynyt kuin kourallinen tapaamassa tuomareita) ja päästiin katsomaan ohjelmaakin! Vieraana oli nimittäin Doctor Who'n script editorina toiminut Gary Russell, joka piti kahden tunnin ohjelman iltapäivällä. Todella miellyttävä puhuja, kertoi mielenkiintoisia juttuja ja hauskoja juttuja ja oli kaikin puolin hauska. Ohjelman toinen tunti oli omistettu yleisökysymyksille, jotka olivat yllättävän fiksuja! Olin oikeasti vähän yllättynyt tasosta, mutta veikkaan että esimerkiksi näyttelijä olisi saanut osakseen melko paljon dorkempia kysymyksiä. Tietty riippuu siitä, mikä innostaa; itsehän menisin ihan täriseväksi fanitytöksi käsikirjoittajien edessä (mietin tuossa taannoin, mitä tapahtuisi jos tapaisin Joss Whedonin. Alkaisin varmaan itkeä tosi rumasti, koska olen vähän nolo ja tunteellinen sillä tavalla.)

Todisteita, että oon käynyt katsomassa ohjelmaa!


Russellin jälkeen kokoustettiin taas palkintojakokäytännöstä ja marssijärjestyksestä, joka saatiin fiksattua oikein kivaksi ja tasapuoliseksi (sen sijaan että lavalle kutsuttaisiin vain top 3, lavalle kutsuttiin koko kööri odottamaan voittajien julistamista). Tykkäsin taas oikein paljon kun sain hienosti kellonaikoja ja aikatauluja ja ohjeistuksia, sydän meni vallan dokidoki. Tunsin myös itseni niin kovin tärkeäksi kun olin vastuussa voittajien nimien tiedottamisesta tekniikalle (ja sitten jouduin pyytämään yhden tuomareista mukaani varmistamaan varmistukseni, jotta en keksinyt voittajia ihan päästäni, ja tärkeyden tunne vähän hävisi).

Ostin tosi pässejä juttuja lauantaina. Tuitui niillekin!

Palkintojenjakohan siis tapahtui illan NärCon Late Nightissa (tai mikä lienikään viralliselta nimeltään), jossa ensin haastateltiin kunniavieraita, ja sitten palkittiin NCC-kisaajia. Olimme tosiaan työstäneet marssijärjestyksen oikein hienosti niin, että ensin lavalle nousi järjestäjien edustajat, sen jälkeen tuomarit, ja lopulta kisaajat itse. Luovutimme tuomariston puheenvuoron ja palkintojenjaon samantien Joelle, jolla on tuota kokemusta juontamisesta jonniin verran enemmän kuin muilla. Oli taas niin hienoa nähdä onnellisia voittajia, ja itku pääsi vähän, kuten aina. Kuulema vähän yleisössäkin eräät katsoivat että lol, nyt se Irtsa itkee... Palkintojenjaon ja kuvaamisien ynnä muiden jälkeen kaikilla oli fiilismittari ihan katossa, vaikka voittoa ei Suomeen tullutkaan. Kaikki oli kuitenkin todella tyytyväisiä koko viikonloppuun. Siinä hieman biletettiin kun illan bileosuus alkoi lavalla, ja siirryttiin kikattelemaan väsyneesti NCC-huoneen kautta makuukammariimme.

Sunnuntaina aamu alkoi osalla aika räväkästi, kun saivat tietää klo 9 että kyyti lentokentälle lähtee klo 10. Siinä sitten pikapakkailuja ja hyvästejä, kun osa suomalaisista ja norjalaisista pakkautui autoon. Loput suomalaisista oli vielä jumissa NärConissa kolmeen asti, kun seuraava satsi lähti. Mitäpäs siinä muutakaan kuin ostoksille! NCC-väki väheni koko ajan pikkuhiljaa, kun tanskalaiset lähtivät, norjalaiset lähtivät, kaikki vain lähtivät... Meille taas tuli vähän hoppu, kun aikataulut menivät Ruotsin malliin, ja pääsimme lähtemään reilun puoli tuntia myöhässä. Muilla ei tainnut olla ongelmaa tästä, mutta minulla meinasi tehdä pikkuisen tiukkaa ehtiä koneeseen. Sain kuitenkin itseni turvasta läpi suoraan ja kipitin hakemaan syötävää kioskista, sekä pakollisen jääkaappimagneetin (meillä on perinne ostaa jokaisesta maasta/jännästä kaupungista rumin mahdollinen magneetti. Ostin New Yorkista niin jäätävän ruman ettei mikään ole vielä voittanut sitä). Hei hei Ruotsi, ja sillee. Oli outoa nukkua oikeassa sängyssä, vaikkei sekään vielä oma sänky ollut.

Aneten Creme Tähtisade sanoo moi.

Jatkuu vielä kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti