Laatua.

Höh, ei ollut tarkoitus venyttää ensimmäisen oikean entryn kirjoittamista viikolla, mutta pitkät päivät imivät niin hyvin kaikki älylliset mehut että ei ollut kamalasti voimia kirjoittaa. Eikä kyllä aikaakaan. Mutta näin viikonloppuna on kyllä ollut aikaa tehdä hömppäjuttuja!

Olen itse kuluttanut viikonloppuni EuroCosplay-pukuni parissa. Hommat ovat hyvällä mallilla, ompelun osalta olen ohittanut puolivälin jo iloisesti. Enää on iso kasa kaikenlaista näpräystä, ja sadanmiljoonan napin ja -läven pukertaminen. Sitten onkin vielä peruukkia ja proppia väännettävänä, mutta jätän ne viimeiseksi koska outoa kyllä, osaan arvioida niihin kuluvan ajan paremmin. Aika fail vaatetusompelija kun ei osaa arvioida kuinka kauan ompeluun menee. Toisaalta, työaika on pitänyt myös nipistää sieltä täältä, koska 11 tunnin työpäivän jälkeen ei oikein huvita alkaa taistelemaan poimulankojen ja kohdistuksien kanssa. Aloitin puvun melkein heti World Cosplay Summitin jälkeen elokuussa, joten onhan tässä melkoisen hiljalleen nyhjätty.

Olen kyllä rentojen aikataulujen suuri ystävä. On sata kertaa järkevämpää aloittaa puku kaksi kuukautta ennen conia kuin kuukautta ennen. Yksinkertaisiinkin pukuihin saa uppoamaan aikaa, kun vaan tekee hommat huolella.

Ihan vaatetusalan hommissa laatu on hirveän tärkeää. Asiakkaat maksavat vaatteista, joten niiden on oltava siististi tehtyjä ja huoliteltuja. Saumat ei saa paukkua eikä kiertää. Joskus se tarkoittaa sitä että käytetään tuntikausia pohjatyöhön, joskus puretaan saumoja monenmonta kertaa, mutta lopputuloksen on joka tapauksessa oltava laadukasta. Itselle tehdyn cosplayn kanssa ei ehkä tarvitse nuuhkia joka saumaa läpi yhtä tarkkaan jos ei jaksa, mutta laatu näkyy myös päälle päin, ja siksi se on tärkeää erityisesti kisaaville cosplayaajille, sekä niille jotka ylipäätään välittävät siitä miltä puku näyttää.

Tuomarointihommissa kiinnitän hyvinkin paljon huomiota ihan siihen työjälkeen. Tämä saattaa tuntua nillittämiseltä, mutta esimerkiksi kuningattarilla tuskin on kakkoslaatuisia mekkoja joissa saumat vingertävät. Jos näen suttuisuutta puvussa, rokotan automaattisesti pisteistä. Tapauskohtaistahan tämäkin on (esim. maalaisjussilla, joka itse kasaa vaatteensa rievuista, tuskin on täydellistä jälkeä, mutta nämä ovat vähän harvinaisempia tapauksia).

Vasemmalla hyvä, oikealla ruuuumaaa

Laatu vaatii aikaa, ainakin ensimmäisten vuosien ajan kunnes taidot iskostuvat aivoihin. Aikaa taas saa tehtyä suunnittelulla. Aika monet miettivät vuoden pukunsa hyvissä ajoin (ja aiheuttavat minulle cosplay-kuumetta postaamalla niitä blogeihinsa juuri kun itse olen hukassa omien valintojeni kanssa, grr...), joten miksipä ei miettisi samantien aikataulutustaan? Jos pukujen koko ja haastavuus ovat erilaisia, ei ehkä kannata aloittaa jokaista vasta kuukausi etukäteen (ellei ole Ihmemies joka pyöräyttää täydellisiä pussisaumattuja helmioksennuksia viikossa). Suhteellisen kätevää on myös tehdä listoja tehtävistä asioista.

Rakastan listoja melkein enemmän kuin rakastan aakkostamista. Mikään ei ole niin hienoa kuin pyyhkiä tehtyjä asioita yli listalta. Samalla pysyy ajan tasalla siitä, mitä pitää vielä tehdä. Jos listalla on enemmän tekemättömiä asioita kuin tehtyjä vielä viikko ennen conia, voipi tulla paniikinpoikanen ja laatu lentää ikkunasta ulos. Ei tee mieli purkaa ja ommella uudelleen huonoja tikkauksia jos hihat on vielä leikkaamatta ja miekka aloittamatta. Onhan se hauskaa tehdä pukua miten huvittaa, mutta jos on tarkoitus saada valmista ennen conia ja se puvuttomuus on maailmanloppu niin aikataulun järkeistäminen on ihan kiva juttu. Vanha kunnon "puku valmiiksi junamatkalla coniaamuna" on tietty hulvatonta puuhaa, mutta stressi ei ole hyväksi sydämelle, rakkaat...

Tietty siinä on oma hauskuutensa kun jännittää puvun kestävyyttä ja nukkuu conviikolla yhteensä kymmenen tuntia...