Desucon Frostbite, eli kuinka toteutin vaikeamman kautta lapsuudenunelmani!

Oli tarkoitus tehdä helppo puku. Joo, olihan Candy helppo, mutta olisi pitänyt haaveissani spesifioida että kaipasin myös vähäistä työmäärää, sillä veikkaan että Candyynkin käytettyjä tunteja lasketaan kymmenissä vaikka vaatteet muotoutuivat ihan muutamassa hetkessä.


Tässä siis lähdekuvani, paitsi että mekon yksityiskohdat kuten kaulus ja hihat on tehty muiden artbook-kuvien perusteella.


Ensimmäisen kerran suunnittelin tekeväni Candyn joskus vuonna 2006. Silloin se kaatui osittain kankaisiin, sillä valko-punainen raitakangas on mahdotonta löytää muuna kuin trikoona ja markiisina, joista kumpikaan ei oikeastaan sovellu erityisen hyvin Candyn mekkoon. Valmiin raidan ongelma on myös siinä että ne raidat menevät juuri niin kuin menevät, ja kellotetussa helmassa ne menisivät ns. päin helvettiä. Koska halusin nimenomaan tehdä juurikin tuon mekon, enkä suinkaan mitään niistä muista ihanista koltuista mitä Candylla on päällään sekä animessa että artbookeissa, jouduin miettimään että mitenkäs sen sitten raidoittaisi. Raitojen maalaamisesta minulla on vain ärsyttäviä kokemuksia, joten päätin kokeilla niiden ompelemista!

Asiaa pyöriteltyäni, päädyin sukeltamaan eBayn loputtomaan ärsytysvorteksiin etsimään vinonauhaa. Kyllähän vinonauhaa saa mistä tahansa kangaskaupasta, ja Eurokangas olisi varmasti myynyt mielellään kokonaisia rullia minulle, mutta whooo, en ole ihan niin hc että viitsisin maksaa niin paljon kuin nuo jäätävät määrät olisivat tulleet maksamaan. eBay tarjoaa tavaraa aika paljon halvemmalla, ja päädyinkin saamaan 50 metriä puuvillavinonauhaa hintaan 12 euroa (postikulut mukaan lukien). Ei pässimpi diili! Mutta sitten alkoi se ompeleminen...


Mekon yläosan raidoitus aluillaan.


Erilainen vinonauha oli erilaista, ja osoittautui vain kerran taitetuksi. Koska valkoinen pohja paistoi punaisen alta harvan sidoksen vuoksi, jouduin taittamaan vinonauhaa uudelleen. Onneksi nauha oli tärkättyä as fuck, ja kaikenlisäksi tosiaan puuvillaa, joten sen sai taiteltua hyvinkin helposti kun vaan tottui siihen.

Kokonaisuudessaan siis yhden raidan työvaiheet olivat seuraavanlaiset:
1. Ompele nauha toiselta puolelta kohdalleen
2. Taita nauha sopivan leveäksi
3. Neulaa kankaaseen
4. Ompele toinen reuna käsin
Ja tämä toistui yli viidenkymmenen metrin verran. Yli viidenkymmenen siksi, että sain venytettyä nauhaa, jolla sain lisää metrejä, ja koska nauha ei ihan riittänyt enää hatun rusettikoristeen raitoihin. Jouduin ostamaan kolme metriä lisää, mutta onneksi sävyeroa ei huomaa koska hattuosa ei ole niin lähellä muita raitoja että silmä pystyisi sävyä vertailemaan.

Mekko piti raidoittaa yksi osio kerrallaan, koska raitojen päät piti saada vyötärösaumaan, olkasaumoihin ja hihojen saumoihin piiloon. Se johtikin superhauskoihin kohdistamistuokioihin, jotka tunnetusti ovat niin kivoja että kuka tahansa tekee niitä mielellään, jee!


Viitake loppumetreillä


Raitojen ja mekon lisäksi askartelin pienen viitakkeen (koska keeppi on tylsä sana), hatun sekä lapaset. Opin vihaamaan karvaa, mutta vihdoinkin keksin olkasaumallisten viitakkeiden salaisuuden. Hienosti meni, siis! Fun fact: viitakkeen vuorikangas on punaista Eurokankaan Oslo-satiinia vuodelta 2004. Melkein vintage-kamaa siis! Silloin aikoinaan siitä tuli narrinpuku lukion ilmaisutaidon kurssin Kuningas Lear -sovitukseen, ja olen vuodesta ja asunnosta toiseen raahannut sitä loppupalaa mukanani. Nyt sain sen ällötyksen vihdoin tuolta nurkistani pyörimästä!


Hattuhommia. "Kaava" vierellä.


Ärsytyksekseni, sain puvun täysin valmiiksi vasta Lahdessa, klo 23.30 perjantai-iltana, kun neuloin lapaseni loppuun. Päädyin tekemään nekin itse koska miksipä ei! Ja tulipahan opeteltua palmikoiden neulominen, jota olen tähän asti vältellyt kovin. Menipähän viikon luennot ja bussimatka Lahteen rattoisasti.

Jos ei muuta riemua itselleni puvusta ollut (paitsi että oli), niin lämmin ainakin oli. Muut hytisi, mutta minulle tuli välillä jopa kuuma Sibeliustalolla. Sunnuntaina Sherylissä meinasi olla vähän vilakampi, mutta Candyssa kyllä säilyi lämpö, jopa lumessa peuhatessa. Mitä teimmekin! Käytiin Jirin ja Idan kanssa kuvailemassa vähän, ja Jiri kuvasi minua ja Iltsiä sunnuntainakin. Kerrankin siis on kuvia puvuista, jesss.

Frostbite oli ihan kiva tapahtuma, suurin anti itselleni oli kaverien näkeminen ja toki ohjelmanpitäminen cosplaytuomaroinnista Roran ja Elffin kanssa. Kiitos muuten kaikille sitä seuraamassa olleille, en olisi uskonut että ihan niin moni vaivautuu vielä sunnuntain viimoisiin ohjelmanumeroihin! Itse en hirveästi ehtinyt kumpanakaan päivinä seuraamaan ohjelmaa, koska erityisesti sunnuntaina oli melkoinen minuuttiaikataulu (kuvia otettiin 20 minuutissa kun satuttiin Jirin kanssa olemaan molemmat vapaalla) koska ennen tuomariohjelmaa oli myös ~salainen kokous~ jutusta, joka toivon mukaan alkaa nähdä päivänvaloa tuossa helmikuun aikana. Kaikenlaista ongelmaa on kuulema ollut (ja itsekin aiheutin päänvaivaa, anteeksi Biitti ja cosplaykisaajia kuvanneet, nyyh!) mutta itselleni pahimmat mokat eivät näkyneet (osittain kiitos sen että emme olleet Ompussa yötä!). Ohjelmalehteä tosin kaipailin itsekin, koska se pikkuliepare oli liian pikkuinen. Hukkasin sen aika monta kertaa kassiini (joka toki on kaoottinen jättisäkki, mutta conissa on pakko ollakin iso kassi jos on... no, minä).


Minua ei yllättävä vierailija haitannut, koska iih ihana silver fox! Ja pääsin vihdoin päätökseen siitä, ketä äänestän. :3


Uusi vuosi, uudet kakkajutut. Frosti jätti jälkeensä ainakin ihan palavan innostuksen kaikkiin cosplay- ja conijuttuihin, ja olenkin jo katsellut hahmoja sellaisella silmällä. SoulCalibur V on ainakin melko kutkuttava tapaus, sekä ihan pelinä että cosplaylähteenä. Yksi iso pukukin houkuttelee... Iso se on lähinnä kooltaan ja näyttävyydeltään, mitään älyttömän vaikeaa en siinä näe, päähinettä lukuunottamatta. Katsellaan, on aika sutinaa ainakin kevätpuoli jo muutenkin. Oma conivuosi tulee olemaan melko... värikäs, itseasiassa, ja tarkoituksena olisi vähän käydä ulkomaillakin. Tracon lähestyy, ja koulukansioni alkaa täyttyä luennoilla kirjoitetuista lappusista joissa on kaikenlaisia Tracon-suunnitelmia. Ja onhan tässä myös tulossa coninjärjestämisen IDIOOTTIkurssi, jossa pidän kaksi luentoa cosplaykisojen järjestämisestä. Pinkeellä kohta kymmenen vuoden cosplaykisakokemuksella ja muutaman vuoden backstagetarkkailijana jaan vähän näkemyksiäni siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Ilmottautukaa kurssille, jos coninjärkkäyshommat kiinnostaa! Toivon mukaan saan noiden luentojen materiaalit kyllä ihan yleiseen jakoon, jahka kurssiviikonloppu menee.

Hyvää talvea, ihanasti lisääntyneet lukijani! Älkää unohtako minua vaikka olenkin hidas (=kiireinen), koska kaikkea jänskää tulossa! Olen mm. hankkinut sakkomaksuja yliopiston kirjastolle, kun olen lainaillut kirjallisuutta ihan blogikirjoitukset mielessä. Mutta siitä lisää, jahka ajatukset muhivat.

Lopuksi sitten kauhea kasa niitä kuvia! Ihan liian ihania kuvia, pelkästään Jirin kuvista jäi käteen 40 kuvaa Candystä. Sheryl-kuvissa minulla oli niin karmiva sunnuntainaama että pitänee joskus ottaa uusiksi... Kuvaajana tosiaan Jiri!

Kuinka feikkaat olevasi normaali, eli hyvää joulua

Lupasin joulukuun alussa, muiden aloitellessa blogiensa joulukalentereita, että minun joululahjani lukijoilleni olisi se, että päivitän joulukuun aikana. Yllättäen, joulupäivänä ihan! Hyvää joulua siis, toivottavasti saitte paljon lahjakortteja hyödyllisiin paikkoihin ja jotain desulippuja ja kaikkea sellaista! Itsehän sain kihartimen, jota ajattelin testailla peruukkiin vielä tänä yönä. Katsellaan.

Alkuun vielä pieni mainos, koska kukaan tuskin jaksaa enää tämän kilometriläpän luettuaan klikkailla linkkejä: käykää kaikki joinimassa uudelle kansainväliselle cosplay-sivustolle nimeltään World Cosplay! Hirveän hauska, aika pitkälti kuin Cure mutta vieläkin selkeämpi ja paremmalla englannilla kirjoitettu. Itsehän liityin sinne salamavauhdilla heti kun sen jostain bongasin, ja minut löytää täältä! Followatkaa minua, jee!

Ja siitä finglish-kauhusta ylipäästyämme, tässä varsinainen, öiden hämärässä pitkällä aikavälillä kirjoittamani opas siihen, miten huijaat läheisesi kuvittelemaan että olet normaali ihminen, vaikka oikeasti oletkin vain joku outo cossioutoilija!

Cosplay on aika jännä harrastus, kuten varmaan kaikki tiedämmekin. Pitää osata kaikenlaista oikeassa elämässä hyödytöntä ja turhaakin, ja kaikki vain siksi että voi näyttää nätiltä ja olla köyhä. Eikä sillä edes saa hirveästi hyväksyntää, paitsi kohteliaita "no onpas hienoa"-kommentteja joiden antajat oikeasti ajattelevat sisimmässään "miksi niin kreisi". Olemme siis syrjittyjä kummajaisia, koska emme pelaa jäkistä ja meikkaamme pääasiassa cosplayaamista varten. Tässä kuitenkin Irtsan vinkit siihen, miten vaikutat normaalilta mutta edistät cosplay-harrastustasi samaan aikaan!

1. Reality-televisio

Kaikki coolit mimmit katsoo realitya vaikka eivät oikeasti haluaisikaan, joten katso sinäkin! Mutta sen sijaan että saisit television välityksellä sukupuolitauteja katsomalla Jersey Shorea tai Big Brotheria, katso malliohjelmia! Huippumalli haussa voi vaikuttaa tylsältä (suomalainen versio) tai aivan liian naurettavalta (amerikkalainen versio), mutta siitä voi jopa oppia jotain cosplayaamisessa hyödyllistä. Erittäin hyvä juttu, jos haluaa cosplaystaan kuvia, joissa näyttää nätin lisäksi eläväiseltä. Ilona kuvasi minua taannoin CosplayGaalassa, ja kehui jossain vaiheessa kuinka eläväiset ilmeet ja silmät minulla on. Sanoin hänelle että "I graduated from the Tyra Banks College of Smizing, bitch!"

... No en oikeasti sanonut noin, mutta niin se vaan on, olen katsonut niin paljon jenkki-Huippista että aina kun poseeraan kameralle, muista että aina pitää ~smaizaa~. Plus olen oppinut että omat kulmat pitää tuntee ja sillee. Eli asioita voi oppia! Ja jos katsoo näitä ohjelmia YouTubesta, aina voi skipata ne kohdat missä mimmit draamailevat (amerikkalainen) tai ovat viihteellisesti kiinnostavia kuin toissavuotiset koivuhalot vajan peränurkassa (suomalainen), ja silti pystyä keskustelemaan ohjelmista kuin normaali ihminen!

Toinen, vähemmän kreisi ja myös vähemmän ilmiselvä reality jota kannattaa katsoa on stailausohjelmat. Joo, ne on joskus jopa vielä ärsyttävämpiä ihmeellisine "hei ripustettiin kaikki sun vaatteet tänne kaikkien muiden katseltavaksi ja arvosteltavaksi" tai "hei ripustettiin SUYT tänne kaikkien muiden katseltavaksi ja arvosteltavaksi" -tempauksineen, mutta aina jossain vaiheessa se kreisijuna etenee siihen vaiheeseen kun juontaja analysoi uhrinsa vartalon ja kertoo millaiset vaatteet tälle sopivat.

No mutta mites tämä auttaaa cosplayssa? No koska vaatteilla voi huijata. Kun tunnistaa oman vartalonmallinsa ja millaiset vaatteet sille sopivat, oppii ehkä tunnistamaan että millaisissa cosplaypuvuissa sitä saattaisi näyttää perunasäkiltä joka on täytetty rumuudella. Että jos haluaa näyttää nätiltä ja välttää lautaulinat, niin haluaako välttämättä verhota valtavaa ghettobootyaan vekkihameeseen kun se saa näyttämään lähinnä viiden leivän uunilta jossa on purje? Lisäksi, monissa puvuissa voi huijata. Aika harvoin animuhahmojen vaatteissa on saumoja piirretty valmiiksi (ainakaan niihin paikkoihin mihin ne on vaan luonnonlakien mukaisesti laitettava), joten niiden kanssa voi vähän leikkiä! Stailausohjelmien avulla voi oppia sitäkin että millaiset saumat sinulle käyvät (tanakoille pätkille pitkiä linjoja ja niin eespäin).

Mut älkää katsoko Muodin huipulle tämän takia. Siellä on liikaa avuttomia käsiä jotka tietävät vaatteista varmaan vähemmän kuin keskiverto-cosplayaaja. Toki jos omat ompelutaidot aiheuttavat masennusta niin sitten Muhua voi katsoa, ainakin ensimmäisiä jaksoja.


Ja jos haluat katsoa jotain missä kaikki on ihania ja hattaraa ja poneja ja kauneutta ja woohooo, katso mitä tahansa mitä juontaa Gok Wan.

2. Alennusmyynnit


Shoppaillaan!

Kaikkien painajainen: aleryysis. Mutta, sinne vaan pissiskaverien kanssa! Alusvaatetta cosplaypukujen alle? Halpoja ihonvärisiä toppeja. Sukkahousuja? Sukkahousuja! Pinnejä, meikkisieniä, ripsivärejä, yleisimpiä luomivärejä, meikinpoistoaineita, hiuslakkaa, muita tököttejä? Jep, alennuksesta saa kaiken vähän huokeammin. Jokaisessa tavarataivaassa on joskus ale, mutta erityisen hienoksi olen havainnut Sokoksen 3+1-päivät. Sieltä irtoaa kaikkea peruskamaa oikein kivasti euron, pari halvemmalla kuin yleensä, ja joskus jopa meikkejä. Ei kuitenkaan tarvitse olla isommasta kaupungista että pääsee näihin riemuihin käsiksi, sillä kyllä Halpa-Hallit sun muutkin myyvät alennuksessa kaikkea tällaista hyötytavaraa, joskus jopa useammin kuin isot paikat. Jos ostat kerralla vuoden meikkisienet niin... no, sitten sinun ei tarvitse vuoteen ostaa meikkisieniä. Jee.

Toinen alennusmyyntisuosikkini ei kyllä ole sellainen minne mennään pissiskaverien kanssa, mutta ainakin voit sanoa että kävi shoppailemassa alennusmyynneissä, jos joku sattuu tenttaamaan menojasi. Anttila tarjoaa alennusmyyntiensä yhteydessä cosplayaajan tavarataivaan, eli työkalualen. Laarikaupalla erilaisia työkaluja, hintaan 1 - 5 euroa. Varsinaisten vasaroiden lisäksi laareista pursuaa myös hiomapaperia, teippejä, nipsuttimia ja härpäkkeitä joita voi hyödyntää cosplayn tekemisessä, varsinkin jos ei asu enää kotinurkilla eikä voi nyysiä isältään näitä asioita.

3. Meikkaaminen

Jos et meikkaa jo, aloita. Jos meikkaat vähän, kaiva luomivärit esiin. Jos käytät jo aika paljon meikkiä, go full Tuksu.



No okei, en tiedä onko full Tuksu ihan paras vaihtoehto jos haluaa feikata olevansa normaali, mutta meikkaaminen ylipäätään saa sinut sulautumaan paremmin tavisten maailmaan, erityisesti jos olet vielä peruskoulussa tai toisen asteen koulussa. Tai jakkupukuammatissa. Kevyt päivämeikki päivään, bilemeikki iltaan. Vedenpitävä meikki joka ei suttaannu pyyhkiessä häihin, vettäpitämätön meikki joka ei kuitenkaan lähde pyyhkimälläkään hautajaisiin.

Tämän liittymisen cosplayhin varmaan arvaattekin, mutta sanottakoon se nyt: harjoitus. Meikkaaminen on eri asia kuin maskeeraaminen, joten myös sitä normaalia meikkausta pitää harjoitella. Kevyt päivämeikki (lemppariasiani ikinä, koska mitä helvettiä se oikeastaan tarjoittaa?!) opettaa meikkaamaan kuin pikkutytöt, bilemeikki kuin panssarivaunutissibeibet. Ja kaverisi kuvittelevat että ole ~aikuistunut~ ja normalisoituvat, kun shoppailet puutereita ja pohdit meikkivoiteiden koostumuksia ja tarpeellisuutta.

Mitä sitten taas ei kannata tehdä jos haluaa olla normaali? Ei kannata alkaa himohamstraajaksi. Cosplayatessa sitä alkaa helposti tapahtua: ostat vähän liikaa kangasta vuosien ajan ja yhtäkkiä kankaita on kymmeniä muovikassillisia, erilaisia helmiä ja pimpuloita kaikenmaailman pikkunyssäkät täynnä ja jokainen lankarullan hylsy säästettynä koska "siitä voi askarrella jotain!" Vuosien päästä huomaat että tarvitset vähintään sadan neliömetrin asunnon että saat kaikki cosplaykamasi ängettyä johonkin, ja jonain päivänä löydät kangaskassiesi alta fossilisoituneen hamsterin.


Hamsterkhamonin kosto on hirveä

Mutta cosplayssa hamstraamisesta on hyötyä! Niistä lankarullien hylsyistä saa oikeasti askarreltua juttuja, ja jämäkankaista saa helposti kaikenlaisia juttuja! Toki satojen helmien, miljoonien nappien ja pitsikilometrien säilöminen on hankalaa, mutta siinä vaiheessa kun tarvitsen 15 senttiä rautalankaa niin olen hirveän mielissäni siitä ostin aikoinaan sen viiden metrin rullan, ja dyykkasin töissä roskapinosta siihen heitetyt erimittaiset pätkät. Kolmenkymmenen vuoden päästä varmaan ollaan kaikki jossain 5D-"dokumentissa" hamstraavista cosplayaajista, jotka istuu vieläkin pitsimekoissa ja bindereissä vaikka ikää alkaa jo olla aika paljon. Häätö edessä, elämä takana, ja sillee.

Näin. Tällä oppaalla feikkaat tiesi normaaliuteen. Tätä voittekin harjoitella tässä tämän muutaman viikon ajan, ja sitten tuleekin Desucon Frostbite jossa pääsee kummailemaan muiden kummien kanssa. Itsellänihän on kunnianhimoinen urakka saada ihan hitosti juttuja aikaiseksi ennen Frostia, ja joululoman jämien aikana illat kuluvat raitoja ommellessa ja bootcovereita tekemällä. Lapasetkin pitäisi neuloa. Töiden ohella. Huoh. No, reippaasti vaan eteenpäin, vielä kolme viikkoa aikaa! Ei luovuteta nyt!

Ja jälleen, rauhallista ja kaunista joulunaikaa ja uuttavuotta kaikille lukijoilleni! Yritän kohdella teitä paremmin tulevana vuonna.

DesuTalks ja CosplayGaala, eli kuinka olin vaaleanpunainen ja hämmentynyt

Kävimme vähän haistelemassa Helsinkiä DesuTalksin ja CosplayGaalan merkeissä, ja olipas oikein hauska viikonloppu. Tällä kertaa päästiin ihan katsomaan ohjelmaa Talksissa (toisin kuin viimeksi, kun edustimme Matkamessuilla koko päivän), vaikka täytyy sanoa että narikan henkilökunta oli sen verran viehättävää että puolet päivästä meni siellä juoruillessa. Hups. Mutta olihan siellä ohjelmankin puolella mielenkiintoista kuultavaa ja katsottavaa (kuten eräs söpö esitelmöijä jonka söpöyttä on ylistetty kaikkialla muuallakin), enkä edes jaksanut pahastua Madoka-spoilereista! Itseasiassa se jopa innosti katsomaan Madokan vihdoin loppuun (awwMamiiihnyyh haluun vaan cossaa!).

Talksin jatkoilla minulle esitettiin kysymys, jonka vastausta mietin seuraavana aamuna kuuden aikaan kun aikaisiin herätyksiin tottunut kroppani nykäisi minut hereille tunti ennen kellonsoittoa. Päädyin sitten vastaamaan myöntävästi, ja hupsheijaa, olen näköjään seuraavan Traconin cosplayvastaava. Jännästi elämä vie. En ole kyllä vielä ehtinyt miettiä mitään näitä juttuja, mutta jos jollain on ehdotuksia tai pyyntöjä koskien kisaa niin saa esittää! Mitään en lupaa, paitsi lukea kaikki ehdotukset.

No entäs Gaala! Alunperin meinasin laittaa päälleni Machinan, mutta tuossa edeltävällä tenttiinlukemista vältellessäni pelasin Okamia ja olin täynnä cosplayintoa. Koska viikko, pari on liian lyhyt aika uudelle puvulle (eikä sillä että täällä remonttihelvetissä olisi mitään voinut ommellakaan), kaivoin vanhan Sakuya-pukuni vaatekaapin uumenista ja fiksailin sitä hieman. Täytyy sanoa että muutaman vuoden vanhan puvun käyttäminen vaati melkoista sietokykyä. Ihan hirveet saumat, pahaa teki katsoa sitä reuhkaa. Mutta täytyy sanoa että pääsin käsiksi jonkinlaiseen cosplayn ytimeen, sillä Sakuya on ihan älyttömän hauska puku pitää. Puku itsessään oli mukava (jahka avasin hihojen saumoja ja annoin alleilleni tilaa, ehheh), siinä oli kiva hengailla ja älyttömän kiva poseerata kameralle. En siis jaksa olla kovin murtunut siitä että se ei ole mitenkään hyvä puku noin muuten. Lisäksi, kuvista tuli hienoja!

Tältä se näytti vuonna 2007...





Ja tältä vuonna 2011!













Jostain syystä en vissiin vuonna 2007 kokenut meikkaamista kovin oleelliseksi asiaksi. Nyt oli meikit ja kaikki muu kohdillaan (paitsi korvis joka, ehheh, oli näköjään lähtenyt livohkaan ja roikkui tukassa) ja kuvaustilanne ei yhtä jäätävä koska ei ollut huhtikuinen Tampere. Lähes kasvottomana hahmona poseeraaminen tosin on ihan yhtä vaikeaa nykyään, mutta koska kuvat, joissa olisin vain silmät kiinni ilman ilmeitä olisivat tylsiä, pistin ilmevaihteen sitten ihan kunnolla silmään (öhhöh). Mutta puvun uudelleenkäyttö oli täysin sen arvoista, ihan näiden kuvien vuoksi. Kiitokset kuvaajalle, eli ihanalle Iltsille!

Olin tosiaan Gaalassa myös tuomarina. Kisaajien määrä oli hienoinen pettymys, mutta hienoja pukuja löytyi silti. Osallistuimme myös RECosplayn upean dokumentin tekoon, koska totuus tuomaroinnin takana on hurja.

No, nyt on tämän vuoden tapahtumat sitten käyty. Aika keskittyä ensi vuoteen! Näkemiin veronpalautukset! Noin henk. koht. cosplayjuttujen saralla tässä on tapahtumassa sellainen kukkea henkiinherääminen. Putkiremonttimme on vihdoin valmis, ja jahka saamme kämpän lopullisesti siivottua sen jäljiltä, ajattelin räjäyttää kaavoituskamani olohuoneen lattialle ja alkaa väsätä Frostbiten pukuja raivokkaasti. Ikävä kyllä tätä puuhailua haittaa koulunkäynti, joten saa nähdä koska ehdin ylipäätään siivoushommiin. Mutta pukusuunnitelmia on, pitkästä aikaa niinkin paljon että en tiedä koska ehdin toteuttaa kaikki! Helvetin joutsen -projekti etenee, olen virkkaillut kolmisen metriä reunapitsiä helmaan, ja koska kasvatustieteen luentoja on vielä kolme jäljellä, veikkaan että ahkerana saisin varmaan neljä metriä kasaan joulukuuhun mennessä. Että ihan kivasti! Jos saisin kaavatkin tehtyä niin että tietäisin kuinka paljon sitä oikeasti tarvitsen niin se olisi vielä kivempaa.

Jep. Aloittakaa ihmiset ensi vuoden pukunne nyt, tulee vähemmän kiire.

Tracon, eli kuinka en nähnyt conia kuin vilaukselta

Tässä ei sit oo kuvia. Aika tylsää. Sortsit.

Puuh. Traconista suurinpiirtein toivuttu. Jäi tosiaan coni hieman vähemmän conittamispitoiseksi ja enemmän työpainotteiseksi, koska toimin tosiaan cosplayvastaavan alaisena ja vastasin cosplaymammojen hommista. Aikatauluja pyöriteltiin ja suunniteltiin ja puljattiin kuukausia ennen conia, ja sitten kun vielä siihen päälle pidin huolen tanskalaisista cosplaykunniavieraistamme Stinestä ja Casperista ja pidin ohjelmaa, niin kyllähän siinä hommaa riitti. Sunnuntaina ehdin kävellä sellaisen pikkuisen kiekan liukuportaita ylös ja takas alas. Että. Mutta kivaa oli, sitä en voi kieltää, ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Ensinnäkin, kiitos vielä kerran kaikille cosplaymammoilleni, olitte huippuja ja osoititte työllänne miksi valitsin teidät siihen hommaan. Koska sain vallan tehdä näitä valintoja, valikoin mukaan ihmisiä joiden tiesin olevan tarpeeksi vastuuntuntoisia ja ymmärtävän mistä mammailussa on kyse. Koska kyseessä oli kaksi massiivista kisaa, halusin tehdä hommasta sujuvaa edes sillä että kukaan ei olisi tehtävistään aivan pihalla.

Toisekseen, kiitos kisaajille! Pahoitteluni niille, joille jäi epäselvyyksiä tai ette saaneet tietoa esim. tuomarointiajastanne ajoissa. Tuomarointiajat olivat nimenomaan sitä varten, että kenenkään ei tarvitsisi napottaa backstagella koko päivää (olen itse sitä aikoinaan tehnyt paljon, ja tiedän miten tympeää se on), mutta kuulin että joillekin oli kuitenkin käynyt näin. Kommentit tallennettu päähäni, seuraavan kerran kun olen järjestelyissä samalla tavalla mukana pidän ne mielessä hommia suunnitellessa. Kisaajia voin kiittää myös joustavuudesta, sillä vähemmän yllättävästi aikataulut laahasivat 5-15 minuuttia jäljessä, ja jotkut joutuivat odottelemaan vuoroaan. Massiiviset kisat olivat massiiviset, ja takahuone täynnä kaikenlaista vipeltäjää joten ahdastakin meinasi välillä olla, mutta yleisesti koko jättimäinen show, sekä lauantain että sunnuntain, sujui hyvin. Katastrofeilta vältyttiin vaikka kaikenlaisia ylläreitä tuli, kuten pukuhuonetilanne sunnuntaina.

Kiitos myös kaikille jotka tulivat katsomaan sekä Casperin ja Stinen Cosplay- ja conikulttuuri Tanskassa -luentoa, sekä vetämääni Cosplayjournalismi netissä -paneelia! Oli huvittavaa lauantaina huomata että keskiöinen Inside the cosplayers' studio -paneeli käsitteli hyvin pitkälti myös blogeja, mutta eipä siinä vaiheessa enää mitään peruta, ja sunnuntain paneelimme oli kuitenkin hyvin erilainen yleishengeltään. Panelisteilleni myös suuri kiitos, oli ilahduttavaa huomata että keskustelua syntyi kun vauhtiin päästiin. Pidin pitkästä aikaa ohjelmaa, viime vuosina olen vain ollu paneeleissa mukana mutta en vetäjänä. Oli hyvä kokemus itsellenikin, joten eiköhän jatkossakin. Iltsin kanssa jo mietittiin että tästä sunnuntaina käsitellystä aiheestakin voisi puhua uudelleen, ehkä isommalla porukalla ja suomeksi, ja ehdottomasti pidemmällä ohjelma-ajalla. Olkoon tämä Traconin paneeli jonkinlainen alustus sille, lällislää te jotka ette olleet kattomassa!

Ja kiitostelun hengessä, suurin kiitos Miralle joka väänsi kisan kasaan meille kaikille. <3

Puuh. Mitä vielä. Narisen vähän. Olin nyreissäni iltabileistä, jotka järjestettiin kamalassa komerossa (oli viehättävä paikka muuten mutta SE IHMISMÄÄRÄ) jossa jytä soi niin että sydän tykytti (joka ei ole minulle erityisen hyvä juttu, kun rytmi on ns. vituillaan luonnostaankin) ja missään ei voinut olla rauhassa. Paitsi alakerran kahvila Valossa, jonne sitten porukkamme siirsimme. Siellä oli mukavampaa kunnes mesta meni kiinni. Yläkerran jytään emme palanneet, ja minua jäi kaivelemaan maksamani sisäänpääsymaksu (luojan kiitos tanskaposse pääsi ilmaiseksi!). No, eipähän tullut tintattua aamuun asti, vaan pääsin jo kolmeksi nukkumaan!

Ja sitten hehkutan vähän miten onnellinen olin että saimme järjesteltyä tämän Stinen ja Casperin vierailun. Iso kiitos siitä Kyuulle, jonka kanssa hommaa selvittelimme. Muissa maissa cosplaykunniavieraat ovat yleisempiä, ja haluaisin vähän ajaa sitä käytäntöä meillekin. Tuomareina ulkomaalaiset toimivat erinomaisesti, koska todennäköisyys favoritismiin on pienempi, ja saadaan sitä Suuren Tapahtuman Tuntua ilman että tuomaristossa istuu joku onneton kunniavieras joka ei tiedä cosplaysta mitään. Tällä kertaa tuomarit menivät myös sillä tavalla nappiin että olivat ns. natseja, joka on hyvä ominaisuus nimenomaan WCS-tuomareissa. Kuitenkaan en ole vielä kuullut narinaa käytöksestä, enkä usko kuulevanikaan koska armaat vieraamme olivat ihania ja parhaita.

Olikohan vielä muuta! No cosplaysta varmaan! Sain kuin sainkin Machinan valmiiksi ja päälleni lauantaina, mutta ehdin pitää sitä vain muutaman tunnin koska totesin olevani liian väsynyt niin... vaativaan pukuun. Hankala kantaa itsensä ylväästi kun haluaisi vaan lölliä lattialla. Muutamalla korjauksella se on kuitenkin itseasiassa hyvin mukava ja kiva puku, ja ajattelin vedellä loppuvuoden conit sitten sillä! Plus jollain toisella, mutta katsotaan nyt. Asumme Artsan kanssa tosiaan tällä hetkellä putkiremontin keskellä, ja koko kämppä on täynnä pikkuruista pölyä ja ompeluhuoneeni täynnä mm. kenkiä, takkeja, hattuja ja keittiötarvikkeita. Vähän jää nyt ompelut vähiin ennen lokakuun loppupuolta...

Sunnuntai meni tosiaan sitten taas Sherylinä, ja voi jestas sentään että se on mukavin puku ikinä. Jalkoihin alkoi sattua vasta monen tunnin päästä, ja ainoa epämukavuus mitä itse puvusta aiheutui oli painauma vyötäröllä koska samassa nipussa oli sukkahousut, alushameen kuminauha (joka on himokireällä että dynamiittihame ei putoa painonsa vuoksi) ja päällyshameen vyötärökaitale (myöskin supernapakka ettei lähde pyörimään päällä). Kuvia ei ole, kummastakaan, koska en tosiaan ehtinyt olla kuvattavana. Olin sininen salama koko viikonlopun, et ehtinyt edes nähdä minua~

KAMALA MIKÄ KILOMETRITEKSTI. Anteeksi. Nyt en muuten sitten lupaile uusia päivityksiä, koska aloitin juuri (VIHDOINKIN) yliopisto-opintoni ja ajattelin keskittää aivokapasiteettini niihin nyt hetken. Minun tuurillani tosin alan suoltaa tekstiä heti huomenna, koska aiheita kyllä riittäisi... Vastatkaa muuten tuohon aiemmassa postauksessa olevaan kyselyyn. Se on tärkeetä tiedettä varten.

Ainiin, cosplaykrapulani taitaa olla virallisesti ohi: ensi vuosi täynnä sirkustelttoja, kirjontaa ja kreisijuttuja. Oho!

Kysely, eli kuinka ...

Elaboroikaa toki kommenteissa.