Miksi cosplayaajat ovat perseestä? eli keskustelupiirin vetäjän fiiliksiä

Ihan aluksi on todettava, että vaikka blogi on elänyt hiljaisuudessa, cosplay on ollut minulla mielessä päällimäisenä viimeiset yhdeksän kuukautta. Sain toukokuussa valmiiksi kandidaatintutkielmani cosplaysta, tarkemmin sanottuna cosplayaajien ja cosplayattavien hahmojen ruumiiden kohtaamisesta. Akateemista cosplaytutkimusta (lol) harkitseville voin sanoa, että kannattaa miettiä pari kertaa ennen kuin lähtee siihen, sillä itselläni kyllä kävi useampaankin kertaan mielessä että nyt loppui tämä pelleily, kun koko harrastus on ihan perseenpaskaa. Tuskien kautta kuitenkin voittoon, läpi se meni ja ihan semisti okei kai siitä tuli, ja harrastusintokin heräsi loppumetreillä kovaan liekkiin. Mutta tästä myöhemmin lisää.

Graduttaa-tumblr on tullut hyvin tutuksi tämän vuoden aikana.

Conikesäkin on tässä hienosti korkattu jo kolmella conilla minun osaltani, ja toivon mukaan löydän itsestäni intoa ja elämästäni aikaa kirjoittaa muistakin niistä ajatuksia ylös, mutta ihan ensimmäisenä mieltäni kutkuttaa männäviikonlopun Desucon. Olin nimittäin pitämässä keskustelupiiriä, ja se oli niin hyrisyttävän kivaa etten tiennyt perjantai-iltana miten päin olisin! Ehkä muutamakin tuttu kuuli viikonlopun aikana "this one time at bandcamp"-tyylisiä lauseenalkujani, kun hehkutin vain keskustelupiiriä ja sen aiheita. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kaikista ohjelmista, joita olen 8+ vuoden (??) aikana coneissa pitänyt, tämä oli ehkä lempparini. Tässä keskustelupiirissä oli minulle sekä virkistäviä näkökulmia että myös vertaistukea yhteisöltämme.

Keskustelupiirin nimi oli siis tarkoituksella hieman provosoiva (ja jälkikäteen onnistuneeksi paljastunut) Miksi cosplayaajat ovat perseestä? Ideahan itseasiassa lähti juurikin tuota kandiani kirjoitellessani, kun luin aineistoani ja tuskailin että miksi kaikki on tosiaan niin perseenpaskaa. Twitterissä kannattaa avata suunsa, koska Desuconin ohjelmavastaava Hootti bongasi tuskailuni ja tarjosi keskustelupiiriä. Nappasin heti kiinni, koska tyhmätkin ideat voivat muuttua mahtaviksi kun niitä vähän hioo, ja aihe on kuitenkin mielestäni aikas tärkeäkin. Cosplay on kuitenkin vahvasti yhteisöllinen harrastus, ja ainakin minun mielestäni on ihan mukava vähän reflektoida sitä yhteisöä, joka on vähintäänkin värikäs. Cosplayhin ei liity mitään varsinaista ideologiaa tai elämäntyyliä kuten moniin muihin alakulttuureihin, jolloin harrastajaväki on melko hajanaista, ja yhdistävä tekijä (cosplay) on kuitenkin aika löyhä linkki, kun katsoo millaisella kirjolla ihmiset sitä harrastavat. On siis ihan luonnollista ja ymmärrettävää, että yhteisön sisällä syntyy erilaisia skismoja ja "aatteen puhtaudesta" ollaan montaa mieltä. Siksipä ajattelinkin, että tästähän voitaisiin puhua ihan livenä, sen sijaan että aina vain netissä ymmärrettäisiin väärin toistemme kommunikaatiotapoja.

Ja niinhän me puhuttiin. Ennakkoon piiriin ilmoittautui vain neljä keskustelijaa, joten olin aika yllättynyt kun pienoinen Honka tulikin lopulta aivan ääriään myöten täyteen. Yllättynyt, mutta aivan vallan onnellinen heti alkuunsa. Vielä ohjelma-ajan alkaessa pelkäsin että homma menee silti yksinpuheluksi, mutta eipä mittään: käsiä viuhahti pystyyn ennen kuin sain edes alustustani loppuun, ja lisää sinkosi ylös jokaisen puheenvuoron jälkeen. Keskustelu kävi välillä kiivaanakin, ja välillä nauraa rätkätettiin. Ihanaa! Ehkä mahtavin solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden osoitus tuli, kun vaihdoimme lennosta kieltä suomesta englanniksi, jotta vierailevat tähtemme Ruotsista pääsivät mukaan keskusteluun. Onneksi ketään ei haitannut, eikä kukaan ainakaan kysyessä vastustanut kielenvaihtoa, ja saimme hienoja huomioita rajan toiselta puolelta.

Tän kuvan löysin Googlen kuvahaulla, 

hakusanalla "miksi cosplayaajat ovat perseestä".

Kaikenkattavaa kuvausta keskustelun aiheista on hankala kirjoittaa, koska kahden tunnin aikana ehtii puhua aika paljonkin, mutta itselleni jäi mieleen ihanasti keskustelijoiden ajatukset yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä. Esimerkiksi joidenkin mieliä kaihertavat cosplay-fanisivut Facebookissa koettiin jollain tapaa yhteisöllisyyden jatkeeksi ja yhteydenpidoksi enemmän kuin nimenomaan fanisivuiksi (millaisia ne toki ovat joillekin; varmasti maailmojakiertävät cosplayaajat käyttävät sivujaan eri tavalla kuin vähän kasuaalimmat harrastajat). Itse vanhoja kunnon foorumiaikoja muistelevana tämä oli mukava uusi perspektiivi asiaan, koska kyllähän ne fanisivut ovat aika loogisesti blogien ja muun kirjoittelun jatke.

Toinen keskustelutunti siirtyikin sitten Heroes of Cosplayhin, josta aika monella oli hyvinkin pinkeitä tunteita, ja syystäkin. Ruodimme hieman sitä, miten tuo reality-sarja kuvaa cosplayaajia, ja kokevatko täkäläiset harrastajat sen aidoksi kuvaukseksi cosplayaamisesta. Faktoja ja pohdintoja tuli suuntaan jos toiseen, toivon mukaan myös sarjaa katsomattomat pysyivät kärryillä! Esille nousi myös dokkari nimeltä Cosplay! Crafting a Secret Identity, jota suositeltiin vähän realistisempana ja parempana kuvauksena cosplayaamisesta. Itse pistin korvan taakse, ja katselen tässä joku ilta sen.

Koska saimme tosiaan vahvistusta Ruotsista, Närconin cosplayvastaavasta, saimme myös hieman uutta tietoa siitä, miten siellä päin hommat tehdään. Ruotsissa esimerkiksi yhteisö yrittää pysyä jollain tapaa tasapäisempänä, ja jonkun kohottaminen jollain tapaa paremmaksi nähdään huonona juttuna. Kuulostaa kyllä tutulta meilläkin, menestyjiä mollataan jne. Ruotsin meiningit kuulostivat omiin naavaa kasvaviin korviini hyvin nostalgisilta, Suomen skene circa 2006, kun kaikki otettiin huomioon ja kaikkien piti päästä mukaan. Ruotsissahan homma toimii edelleen niin, ja siksi Närconin cosplaykisassa oli viime vuonna 150 osallistujaa. Jutut Ruotsin skenestä olivat kuitenkin todella mieltälämmittäviä: ihmiset ovat avoimempia juttelemaan toisille cosplayaajille, ja muodostamaan uusia kaveruuksia jotenkin avoimemmin kuin Suomessa. Otanta ja tutkimus tästä aiheesta on toki rajattu, ja kyllähän tätä Suomessakin tapahtuu, mutta tämä oli herttaista kuulla. Oma kokemukseni ainakin Närconin meiningistä on aika samanlainen, siellä ei pahemmin ujosteltu jutella vieraidenkin kanssa. Kyyninen puoleni tosin arvelee, että meininki tulee muuttumaan hieman nyt, kun Ruotsi pääsi mukaan WCS:ään. Se oli Suomessakin jonkinlainen hyötyeläimen selänniksauttaja, ja meininginmuuttuminen sai puhtia. Tarkkaillaan, odotan ihan mielenkiinnolla miten homma etenee. Helppohan se on täältä huudella.

Keskustelijoissa heräsi ajatuksia siitä, ovatko original designit ja esimerkiksi HoC:ssä usein nähdyt itse keksityt versiot eri hahmoista oikeasti cosplayta, ja päädyimme puhumaan kulttuurieroista: Yhdysvalloissa on ihan tavallista tehdä steampunk-versio tai femme-versio, ja se on ihan fine. Suomessa tätä taas ei tehdä, ehkä koska olemme tiukkapipoja tai niin tottuneita tarkkoihin sääntöihin (itse todellakin pidän tarkasti rajaamisesta erityisesti kilpailujen suhteen, kuten Traconin cosplaykisoja linjauksia lukeneet ehkä ovat huomanneet). Onko OD:t ja eri versiot siis cosplayta? Miten kukaan voi edes määrittää, mikä on cosplayta ja miksi? Meillä on kuitenkin kaikilla omat näkemyksemme tähän, joten onko oikeaa vastausta? No eipä varmaan.

Ihan tärkeimpänä tiivistyksenä koko aiheesta tulivat juuri sopivasti toisen tunnin lopussa: ollaan parempia toisillemme. Tunnen itseni joskus niin kukkahattuisaksi hippimammaksi, koska haluan vain, että kaikilla on kivaa, ja että kaikki saisivat tehdä mitä haluavat cosplayn piirissä. Myrkky leviää, ja perseilevät cossaajat synnyttävät perseilyn kulttuuria, jossa on ok dissata toisia. Muutos lähtee yksilöistä, jotka huomaavat puhuvansa paskaa, ja lopettavat. Sinänsä tämä on itsestäänselvää, koska se pätee aivan sataprosenttisesti myös muihin asioihin, mutta joskus tuntuu että on ihan hyvä idea nostaa se esille myös cosplayn yhteydessä. Ei tämä harrastus ole mitenkään irrallinen oikean maailman ilmiöistä. Cosplayaajat on ihan yhtä perseestä kotona kuin conissakin, jos vaan antavat itsensä olla perseestä.

Oli muuten jännää, miten monta tuttua naamaa pullahti kuvahaun tuloksiin. Siellä oli niin nykyajan kaveria kuin tuttuja vuosien takaa. Kertookohan tää nyt jotain? Yrittikö kuvahaku vihjailla että pitäis kattoo peiliin? (Se kuva minusta, joka siellä näkyi oli kyllä se ihan best kuva, sitä voisinkin tuijotella peilistä. Harmi että se oli mun photarinaama eikä oikee naama.)

Lopuksi vielä valtava, lämmin kiitos kaikille keskustelupiiriin osallistuneille! Jos haluatte jakaa ajatuksia keskustelusta, niin kommentoikaa toki alle! Olisin erittäin kiinnostunut vetämään keskustelua toistekin, ehkä jatkeena Desuconin keskustelulle mutta rajatummalla aiheella. Ehdotuksia saa myös laittaa kommentteihin: mistä cosplayskeneemme liittyvästä ilmiöstä sinä haluaisit keskustella?