Toukokuun seikkailut Cosvisionissa ja Mimiconissa, eli kuinka Turussa on ihan jees käydä kymmenen vuoden välein

Turku nyt tuppautui tuonne otsikkoon, mutta oikeastaan ajattelin kirjoitella sekä Cosvisionista että Mimiconista. Sen kummempaa raporttia tekemisistäni en jaksa kirjoitella, molemmissa olin tuomaroimassa ja pitämässä ohjelmaa ja täts it. Noin niin kuin yleisesti oli kuitenkin jännä käydä viikon välein conissa, varsinkin kun kyseessä oli niin erilaiset conit. Oikeastaan molemmat herättivät päinvastaisia ajatuksia, tai ainakin tavallaan. Tai siis.

Cosvision ja sen onnistuminen jakoi vähän mielipiteitä, mutta loppupeleissä minusta oleellisinta on se, että sähellyksestä huolimatta kaikki sujui ja kaikesta selvittiin. Konseptina kuitenkin tykkäsin hirvittävän paljon Cosvisionista, koska tätähän me on kaivattu: cosplayhin keskittynyttä conia. Olenkin hieman ihmetellyt ihmisten narinaa siitä, että oli liikaa cosplayjuttuja ja liian vähän kaikkea muuta. Minullehan tämä sopi oikein hyvin: tulin touhuamaan cosplayn parissa ja sitä sain tehdä. Kävin katsomassa ohjelmaa ja pitämässäkin ohjelmaa, ja näin kavereita ja sen semmoista. Kerrankin, vihdoinkin kaikki pyöri vain ja ainoastaan cosplayn ympärillä! Olipa virkistävää. Erityisen virkistävää oli ohjelma, jossa oli kaikkea uutta ja erikoista. Oli vähän vanhaakin, mutta ei se edes haittaa. Sunnuntaina ennen omaa ohjelmaani kävin lurkkimassa sekä miestenjuttuja että rumien hahmojen juttuja, ja oman ohjelmani jälkeen olin aivan liekeissä Merja Flinckin luennolla cosplayn merkityksestä identiteetin kehittymiselle. Pittää kyllä myöntää että piti istua käsien päälle kun meinasin alkaa siteeraamaan kandini lähdemateriaalia, oli niin älyttömän hyvä ohjelma johon oli paljon kommentoitavaa, hyvällä tavalla!

Tätä minä ehkä kaipaan kaikkein eniten, ja mikä on helppo realisoida pelkästään yhteen aiheeseen keskittyvässä conissa: hyvin tarkoin rajattua ohjelmaa, joka ei kiinnosta ketään muuta ja joka on oikeastaan aika aloittelija-epäystävällistä. Meillä on ollut tämä skene pyörimässä jo yli kymmenen vuotta, joten me ei ehkä tarvita enää perinteistä proppiluentoa joka conissa (luojan kiitos sitä ei enää olekaan). Lisäksi meillä on tällaisia kurppia, jotka ovat pyörineet epätoivoisesti tässä harrastuksessa jo kymmenen vuotta tai yli, ja joille kelpaisi vähän diipimpi setti. Kaikenlaiselle ohjelmalle on aikansa ja paikkansa, mutta minä kaipaan aina vain enemmän sellaista, joka palvelisi myös vanhempaa harrastajaporukkaa ja voisi herättää uusia ajatuksia myös meissä kurpissa. Cosvisionissa oli ihanasti välähdyksiä tällaisesta: uusia aiheita, paremmin käsiteltyjä vanhoja, ja jotain täysin erilaista. Osittain juuri tämän puheohjelman takia Cosvision on minusta erittäin kaivattu ja tervetullut tapahtuma. Kyllähän me voidaan blogeissa aina jauhaa samat jutut, mutta joskus on ihan mukava jutella niistä julkisesti tosielämässäkin, ja päästä vähän syvemmälle. Tai en tiiä, voihan se olla että muille on ihan sama ja minä vaan haluan jatkaa ankeaa akateemista elämääni vapaa-ajallakin.

Huomattavasti Turkua lähempänä oli seuraavana viikonloppuna Mimicon, jossa kävin päiväretkellä uskollisella emoaluksellani. Visiitti jäi vähän lyhyeksi, kun piti rientää vielä töihin illaksi, mutta ehdinpä vähän pitää ohjelmaa muiden tuomarien kanssa ja tuomaroidakin sitten kisaa. En ole käynyt tällaisessa pikkuconissa vuosikausiin, kun tuppaa nuo isommat viemään ajan ja rahan. Plus kuvittelin Mikkelin olevan todella paljon kauempana, mutta itseasiassahan se on lähempänä Jyväskylää kuin lapsuudenkotipaikkakuntani. Maantieto, never my strongest subject. Muut lauantain tuomarithan olivat myös cosplayvastaavia, eli Desuconin Ilona ja Animeconin Violetta. Tämä oli minusta kovin mieltä lämmittävä vaihtoehto tuomaristoksi, koska cosplayaajiahan me tuomaritkin olemme, ja kivaa aina joskus tulla huomatuksi.

Mimiconin cosplayhaastekisa oli minulle uusi konsepti, ja oikein ihana sellainen. Erilaisten sovellusten, gijinkojen yms. tekeminen on minusta ilahduttavaa ja kivaa vaihtelua, varsinkin kun eteen marssi ihan ällistyttäviä versioita, joiden suunnitteluun oli käytetty hurjasti aikaa. Oikein hienoa oli, oikein paljon tykkäsin. Ylipäätään kisat olivat ihanat, joskin minua yllätti niiden kova taso. Ei ollut ihan liian helppoa se tuomarointi, ei. Jotenkin mielessäni nämä pikkuconit ovat  jumiutuneet vuoteen 2008, mikä ei tietenkään ole totta, vaan oma harhani, joka johtuu juuri sittä etten pahemmin sen jälkeen ole pienemmissä coneissa käynyt (koska: Aika ja Raha). Pienten conien kisat eivät siis ajatusteni vastaisesti ole täynnä aloittelijoita lakanaviritelmissään, vaan siellä on sekä aloittelijoita että kokeneita, ja kaikilla on törkeän hienot puvut. Koko skene on niksahtanut jonkinlaiseen täydellisyyteen, jossa ihmisten ekat puvut on parempia kuin minun kahdeskymmenes pukuni oli. En ole ihan varma, onko se hyvä vai huono juttu.

Noin tapahtumana Mimicon oli loistokas ja mukava. Mikaeli on (Ilonan sanoin) kuin Musiikkikeskuksen ja Tampere-talon huomattavan hyvin ilmastoitu lapsi, jossa on samoja hyviä ja huonoja puolia (paitsi se ilmastointi, joka siis oli parempi kuin Musiikkikeskuksen). Tunnelmaltaan tapahtuma oli (sen verran kuin ehdin siitä nauttia) oikein mukava ja viehättävä. Pieni coni, joka selkeästi on löytänyt paikkansa kävijöiden sydämissä. Toki pientä takkuilua oli, mutta jonotusajat olivat verrattain lyhyitä ja kaikesta selvittiin joustamalla ja huumorilla. Näin vanhana ryppyturpana tuli oikein semmoinen lämmin fiilis sydämeen siitä meiningistä. Minusta tällaisellekin on oma paikkansa ja tarpeensa: pieni coni jossa näkee samat naamat koko ajan, ja jossa kaiken ei tarvitse ihan heti olla suurta ja valtavaa. Mistäs sitä tietää, millaiseksi Mimicon kasvaa, mutta toistaiseksi se on minusta oikein kiva tuollaisenaan.

Mikkeliin tosin uhrasin Muginamin hameen: onnistuin polttamaan Mimiconin silitysraudalla siihen reiän. Tai, oikeammin sulattamaan reiän. Onneksi sen sai paikattua, jospa se vielä jaksaisi paria conia niin että saisin kuvia otettua.

Tiivistettynä: Cosvision oikein kiva, oikein kaivattu, menen toistekin. Mimicon oikein söpö, oikein lämmin, pysy aina pikkuveljenä. Ja Turussa ja Mikkelissä tuleekin sitten vissiin käytyä vähän useammin kuin kerran vuosikymmenessä.