23. maaliskuuta 2010

Kun lonkat alkavat pettää.

Koin tässä hämmentäviä vanhuudenhetkiä kun eräänä iltana päätin (Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa-elokuvan innoittamana) todistaa etten ole mielikuvitellut yhtä lapsuuteni lempisarjoista. Olin aivan sataprosenttisen varma katsoneeni Liisa-piirrettyä jossa Liisalla on punaiset mekko, hiukset ja hattu (eikä suinkaan sininen mekko ja vaaleat hiukset kuten Disneyn elokuvassa). En ole aivan sekaisin, vaan kyseinen sarja on nimeltään Fushigi no Kuni no Alice (aika yllättäen!). Mutta, kun kysyin koulukavereiltani muistaako kukaan heistä kyseistä sarjaa, sain vastaukseksi ilmeettömiä naamoja ja "en oo kuullukaan". Vanha kurppa on vanha.

Tuo sama kurppaolo iskee aika monesti conissa, ja jälkipyykkiä seuratessa. Cosplayerit ovat jo vuosikaudet olleet keski-iältään noin 16-vuotiaita, joten eihän siinä mitään uutta ole. Itse vaan etääntyy siitä iästä entistä pahemmin, ja samaa tahtia kasvaa tunne siitä että on AIVAN LIIAN vanha tähän hommaan. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että aloitin cosplayaamisen vasta 17-vuotiaana ja coniskene alkoi kasvaa vasta vuotta myöhemmin, joten olen missannut ihan täysin kaikenlaiset tuhmat aktiviteetit joita keskiteinit harrastavat coneissa nykypäivänä. Meidän tuhmimpia tekojamme olivat Elinan kädet minun vartalollani. Joka kyllä kuulostaa tuhmemmalta kuin oli...

Tähän vanhuuden tunteeseen sekoittuu myös pieni hiven häpeää. Olen koko ikäni kuullut naureskelua Trekkereistä jotka pukeutuvat coneihin (osin koska veljeni on intohimoinen Star Trek -fani, ja opetti minutkin tavoille ennen kouluikääni), ja se on jättänyt Trekkeritrauman jonka yli ei ole pääsyä. Sitä koko ajan pitää omaa harrastustaan nolona ja kamalana nöräilynä (mitä se onkin), josta tulisi pelkkää kulmankohottelukommenttia. Hassua kyllä, tilanne on viime aikoina ollut päinvastainen.

En ole ikinä käyttänyt oikeaa nimeäni "taidejutuissani", monista syistä joista oleellisin on yksityisyyden säilyttäminen. Koska minulla on taide-Irtsa ja virallinen-Irtsa, pystyn aika hyvin pitämään cosplay-identiteettini salaisena. Ei olisi siistiä menettää mahdollisuuksien kilpailussa työpaikasta jos potentiaalinen työnantaja sattuu Googlailemaan hakijoita. Samoin jo ihan varsinaisten työhommien kanssa. Minulle tosin on sanottu että olen vainoharhainen ja cosplaysta olisi vain hyötyä. Tottahan tuokin voi olla, nyt kun olen vaatetusalalla, mutta silti kalvaa pelko perseessä siitä että joku löytää kuviani ja ajattelee "hyi, emmä tollasta haluu edustamaan mun firmaa". Sarjakuvat, piirretyt ja videopelit kun tunnetusti ovat vain penskojen juttuja, niin miten oudolta näyttää kun neljännesvuosisadan ikää lähestyvä ihminen harrastaa niitä, ja vielä sen lisäksi käyttää vapaa-aikansa niissä olevien hahmojen esittämiseen?

Kyllähän cosplay on kovasti saanut positiivistakin huomiota mediassa, mutta ennakkoluuloisuus on ihmisen rakkain harrastus, joten ihan helpolla sitä stereotypiaa kellariotakuista ja kreiseistä lapsista ei muuteta. Meinasi hieman riepoa kun Keskisuomalainen teki syksyllä jutun WCS-matkastamme, ja sen sijaan että olisivat käyttäneet antamaamme kuvamateriaalia, iskivät pääkuvaksi kummallisen piirroksen erilaisista fiktiivisistä hahmoista jonka luulen nähneeni aiemminkin lehden sivuja koristamassa. Kiitos että Pihtiputaan mummot nyt liittävät cosplayn vieroitusoireista kärsivän näköiseen Mikki Hiireen ja tympääntyneeseen Gandalfiin.

Aivan toisenlaisissa uutisissa, lähdemme Artun kanssa marraskuussa Tanskaan J-popconiin! Arttu kutsuttiin tuomaroimaan heidän cosplay-kisaansa, rohkaisuna Tanskan cosplaysta haaveileville miehille. Siellä harrastus on kuulema surullisen naisvaltainen, erityisesti kilpailujen osalta. Jospa Pohjanmaan poika saisi valettua danskijannuihin intoa. Lisäksi ohjelmassa on kuulema paneeleja sekä WCS:stä että cosplaysta Suomessa. Olemme ihan suhteellisen tohinoissamme: ulkomainen coni, ohjelmanpitoa ulkomaisessa conissa, ja WCS-tuttuja! Takuuvarmasti raportoimme viikonlopun riemusta, jahka sen aika tulee sadan vuoden päästä.

Ja lol, vielä kerran vaihtui EuroCosplay-puku. Tällä kertaa tosin pakitettiin takaisin edelliseen, koska en osaa lukea. Tai osaan, mutta joskus voisi lukea myös esikarsinnan omat säännöt eikä vain olettaa että samat pätee sekä esikarsinnassa että finaalissa. Olettamalla tulee vain pyllyjä. No, maailma ei lopu ja eeppinen siipiprojekti on ainakin saateltu alkuun.

Blogilistaan lisätty järkyttävä kasa cosplayblogeja. Huvittavaa tämä yhtäkkinen tulva, mutta kaikin puolin hauskaa. Jes, lisää luettavaa työpäivän jälkeisiin koomaushetkiin!

4 kommenttia:

  1. Se Keskisuomalaisen jutun kuva oli niin typerä! Teistä olisi varmasti löytynyt toinen toistaan komeampia kuvia, mutta ehei, rakas maakuntalehtemme laittaa pari minikuvaa teistä ja jutun pääkuvana toimii jokin puoli sivua valloittava kummallinen piirros! Teki kyllä niin mieli laittaa palautetta toimitukseen...

    VastaaPoista
  2. Koen ihan samanlaista vanhuuden tuskaa vähän liiankin usein. Nyt Tampere Kupliissa käydessä itsellä oli välillä ihan uskomattoman absurdi olo, kun ympärillä pyöri ja mesosi niin paljon nuorempaa jengiä, että oli vaikea ajatella kuuluvansa mitenkään samaan porukkaan.

    Itsellä kysymys "miksi?" nostaa nykyisin vähän liiankin usein rumaa päätään, harrastusta on joskus vaikea rationalisoida itselle. Osittain oma vikani, koska pukuilen lähes aina yksin, en kisaa enkä tee tunnettuja hahmoja - välillä mietin, että mitä ihmettä minä tästä oikein itselleni saan ja miksi jatkaa, kun olen auttamatta liian vanha tällaisiin hölmöihin pukuleikkeihin, gradua vaille valmis maisteri tällaisia pelleilee... lopulta kuitenkin päädyn aina vain aloittamaan uutta pukua. Tämä on melkein kuin joku huumeriippuvuus, ei sitä vain voi lopettaa vaikka yhteiskunta ja pieni ääni pään sisällä sanoisivat mitä. Häivynpä tästä tekemään lisää terälehtiä.

    VastaaPoista
  3. Täällä tunnetaan hei ihan samoja vanhuuden vaivoja! Tosin vaivat vaan lisääntyi tätä lukiessa ja varsinkin tuosta Huin "gradua vaille maisteri" kohdasta. Mie sentään olen ihan valmistunut maisteri ja ihan oikeissa töissä yläkoulun opettajana. Oppilaat on oikeasti meinannu pyörtyä kun ovat kuulleet harrastuksistani :D

    Itelle on kyllä kanssa ollu kynnyskysymys että mitä sanoo kun kysellään harrastuksista (no hei toisaalta jos harrastaa larppaamista niin ei se cosplay enää sen päälle kovin paha ole) mutta kyllä tähän niin paljon aikaa ja vaivaa menee ja toisaalta kun tässä kokee jo olevansa melko hyvä, niin viime aikoina olen rohkaistunut ihan rehellisesti tulemaan ulos cosplaykaapista myös vähemmän tuttujen kyseliöiden seurassa. Tosin cosplay selittäminen lyhyesti onkin sitten jo ihan toinen haaste...

    Pitäisi kyllä jossain conissa pitää semmoinen Kurppacossaajien miitti. Voitaisiin sitten voivotella miten vanhoiksi itsemme tunnemme ja muistella Neuvostoliiton romahtamista tai Tsernobylia :D

    VastaaPoista
  4. Ihan pakko sanoo, että asdf luulin olevani ainoa joka on katsonut tuota punamekkoista Liisaa! :D Ihanaa, että joku muukin tietää sen!

    VastaaPoista