Desucon 2011, eli kuinka DUKKU DIKKU

Sepäs oli con. Mitä olen viestiketjuja lukenut ja muutenkin kuullut, Desucon 2011 oli Paras Ikinä. Ja olen samaa mieltä. Omalla kohdallani hienouteen vaikuttivat monenlaiset tekijät, joista yhdeksi lasken mukavat puvut, mutta ei se pelkästään siitä johtunut.

Minulla oli kyllä pyhä tarkoitus tehdä pienoinen paniikkipäivitys ennen conia, mutta paniikki oli niin kova että en yksinkertaisesti ehtinyt. Jokainenkin pieni lepotauko ompelulta kului jumissa olevien hartioiden jumppaamiseen ja venyttämiseen, mikä ei edes tuottanut tulosta ennen kuin perjantai-iltapäivänä noin klo 15. Arttu änkäsi tehdä miekkoja Samurai Girls -pukujamme varten, ja minä väänsin Artulle takkeja apinanraivolla. Perjantaina jouduin vielä töihin kuudeksi tunniksi, jona aikana piti myös vähän tehdä cosplayjuttuja kun asiakkaat sen minulle sallivat. Miekat valmistuivat vasta Lahdessa, puvut onneksi jo ennen lähtöä sinne.

Lauantaina ei oikein ehditty katsomaan kuin cosplaykisaa/näytöstä, koska aikaa meni kaikkien tuttujen jututtamiseen. Mutta jestas että koko show olikin sitten huikea! EuroCosplay-kisa oli muikean tasokas, ja ällistelin esityksiä onnessani. Tosin olen huomannut että en pääse tuomarointiasenteesta sitten millään eroon vaikka en tuomarina olekaan. Harmitti kun en voinut ihan vaan keskittyä katsomaan esityksiä, vaan mietin koko ajan päässäni että miten arvioisin. Täytyy tosin sanoa että en olisi halunnutkaan olla tuomaristossa (NII!!!11) koska sen verran vaikea tehtävä olisi ollut pistää top 3 järjestykseen. Esimerkiksi Ilonan Ashe-esitys tiivisti upeasti hahmon tarinan, eikä tuntunut tylsältä suvantokohdissakaan. Plus että ilmeeni kun häämekon alta paljastui jalkapanssarit ynnä muut. Mira Harjun eli Harjun Mirtsan Kobato-esityksessä taas oli raikasta söpöyttä, joka ei vaatinut ennakkotietoja hahmosta tai sarjasta (paitsi "waiwai" ja "tuitui"), joka aina miellyttää minua joka en jaksa nähdä vaivaa ollakseni anime-ensyklopedia. Erityisesti se miellyttää minua silloin kun olen vain yleisössä, enkä edes ole voinut etukäteen tietää millaisia esityksiä on tulossa. Voittajan eli Aki Rauhalan esitys taas oli näyttävä ja yllätyksellinen, mikä oli aivan mahtavaa! Ajattelin että se olisi loppunut kuolinkohtaukseen, mutta sittenhän se vasta alkoikin! Plus esitys puhalsi jännittävyyttä muuten vähän tylsään esityslajiin eli tanssiin. Hyvä edustaja Lontooseen, kyllä. Jännä huomata että top3:n esitykset olivat kuitenkin kaikki aivan erilaisia: oli tanssia, lyhyt kohtaus, ja tarinantiivistävä mininäytelmä. (Mainittakoon että top3:n ulkopuolelta oma suosikkini oli SoulCaliburin Tiran esitys, koska ooh ooh bladenkäsittelyä ja iih iih Tira.)

Cosplaynäytös oli myös huimaa katsottavaa, olin iloinen että se oli myös täynnä komeita esityksiä! Niistä jäi eniten mieleen Kingdom Hearts: Birth by Sleep -ryhmä, (tunnustus: myös minä olen nolo KH-fani koska ooh ystävyys ja iih oikeamielisyys ja Sora on ihan Kapteeni Amerikka, eikä niinkään iih iih puspus AkuRoku) jonka esitys oli oikein hienosti koreografioitu ja hahmot tulivat kivasti esille (vaikken BbS:ää pelannutkaan, vielä). Kyseisellä porukalla on kyllä potentiaalia ihan kisoihin asti, jos saavat yhdessä tuollaisia aikaan. Monella muullakin näytösläisellä oli. Ekselanttia.

Rimpun juonnoista en sano mitään kun tiiän et sekin on nolo nörtti vaan, mutta sen sijaan käytän tämän tilaisuuden ja tagaan hänet tekemään sen You Are Beautiful -jutun! Ja mainittakoon että koko RECosplayn Desucon-videon voisi linkata siihen omaan meemivastaukseeni, koska voi että olen kaunis ja ylväs ja arvokas koko videon ajan. Se kyllä tiivistää koko conin niin hyvin.

Noh, lauantaina oli vielä HootHootin pitämä Cosplaykilpailut meillä ja muualla -paneeli, jossa olimme Artun kanssa panelisteina. Mukana olivat myös Majo sekä Saltiolan sisarukset Riina ja Sami eli WCS Team Finland 2010. Kerroimme kokemuksiamme maailman suurista ja pienistä cosplaykisoista, ja vertailimme niitä hieman Suomen kisoihin ja ylipäätään cosplaykulttuuriin. Paneeli meni oikein mainiosti, Hootti oli rakentanut rungon oikein hienosti ja veti keskustelua järkevästi että emme vaan jorisseet omiamme reipasta tuntia.

Paneelin lopuksi sain myös kunnian julkistaa seuraava, erittäin tärkeä asia:

WORLD COSPLAY SUMMITIN SUOMEN KARSINNAT VUODELLE 2012 OVAT 3.9.2011 TRACONISSA.

Asia on virallisuudeltaan ihan uunituore ja jännittävä, ja itse olen ainakin oikein täpinöissäni tästä muutoksesta. Mutta tästä lisää myöhemmällä ajankohdalla, mielessäni hautoo jo hieman pyydeltykin blogaus aiheesta WCS ja siihen osallistuminen.

Illalla käytiin sitten vähän syöpöttelemässä, ja oltiin onnellisia ja kiitollisia siitä että Shufu osasi viedä meidät Mamma Mariaan. Aiiivan jumalaista ruokaa, ja aiiivan ihanaa itsetehtyä jäätelöä! Olen aivan valtava pastafani, joten italialainen ravintola & geriatria eiku gelateria oli aivan täydellinen vaihtoehto ruokailupaikaksi. Pitää ehkä mennä aina kun on Lahdessa, koska omnomnom. Muuutta yhtäkkiä kello olikin 23, ja soitimme aiemmin autollani karanneen Rimpun hakemaan. Majapaikassa oli niin hurjat bileet että puhuimme kaksi tuntia nukkumisesta ja sitten kaikki sammuivat unenpuutteeseensa. <3

Sunnuntaina skippasin suosiolla Hayao Miyazaki ja vihreä telaketjufeminismi -paneelin koska vaikka periaatteessa aihe kiinnosti, ohjelmakuvaus nosti karvani pystyyn kuin viidakkokissalla ja päätin että turvallisempaa rytmihäiriöiselle sydämelleni olla menemättä. Sen sijaan nukuimme tunnin pidempään, ja menimme Sibbelle vasta sopivasti katsomaan Hootin Fanityttö <3 GONZO -luentoa. Tai minä menin sinne änkemään peruukkia päähäni ja näyttämään peukkua Garasu no Kantai -jutuille koska hihiihihi niin huono/paras sarja. Missasin osan historiikista, mutta luento oli mainio ja herätti mielihalut katsoa kaikki sarjat joita Hootti erityisesti pui. Kamalaa, miten niin huono studio onnistuu tekemään niin minulletehtyjä sarjoja. Ihan ensimmäisenä katson kyllä Garasu no Kantain loppuun, kun siitä on jo 12 jaksoa katsottuna (kärsittynä). Lainatakseni Rimppua, "voi vitun Cleo". Se on tuuli~ (Plus omg omg BB omg pakko cosplayaa omg)

Sunnuntai meni niin supernopeasti että vähän surutti, mutta hirveästi ei voinut jäädä fiilistelemään päättäjäisten jälkeen koska edessä oli vielä ajomatka Helsinkiin ja sieltä Jyväskylään. Kävimme nimittäin Artun kanssa hakemassa Pyllymurosta akvaarion, koska miksi ajaa erillinen keikka Helsinkiin kun on jo sillä suunnalla. Ihan rattoisasti se kotimatka kyllä sitten menikin, Artun kanssa jauhettiin kakkaa ja etsittiin epätoivoisesti radiokanavaa joka kuuluisi (ja olisi muu kuin Yle Vega). Hartolan jälkeen vähän nukutti mutta kyllä me kotiin päästiin.

Näin. Sellainen oli Desureissu. Yleisfiilis on siis että coni oli älyttömän onnistunut, kivaa oli, vähän pidempäänkin olisi vielä jaksanut. Kiitos ihan älyttömästi järjestävälle taholle sekä kaikille tutuille joita tuli nähtyä ja jututettua, sekä erityisesti roralle ja yacille kuvaamisesta! Onneksi seuraava coni on pian (ja puku aivan 100% aloittamatta lol) ja näkee taas ainakin isoa osaa teistä.

Tältä muuten näytimme lauantaina (kiitos rora!):



Sunnuntailta ei vielä ole kuvia, mutta tulee kun tulee. Tarkoitus olisi myös shootata mökkireissulla ensi viikolla, jos vaan kuvaaja suostuu.

Lopuksi kuva siitä, miltä asuntomme olohuone näytti maanantaina:


Ja olin jo ehtinyt laittaa vähän tuota silppua roskikseen...

Huom. ehdin jo siivota kaksi kourallista tuota solumuovisilppua pois ennen kuin hoksasin että tässähän olisi mainiota kuvitusta tätä blogausta varten. Hävityksen kauhistus oli melkoinen, ja on edelleen. Kai ne on joskus siivottava pois, että Arttu pääsee aloittamaan seuraavaa panssariprojektia. Yllättäen cosplayaaminen ruokki cosplayintoa, ja olemme innosta puhkuen suunnittelemassa seuraavaa paricosplayta. Pääsen vihdoin cosplayaamaan yhtä hahmoa josta olen haaveillut aika kauan, vaikka vihaankin kyseistä ämmää ehkä enemmän kuin mitään fiktiivistä hahmoa. Nauroin jo Artulle että voidaan osallistua cosplaykisaan ja tehdä esitys jossa minä vaan bailaan samalla kun taustalla soi se untsunts-biisi jossa Timo Soini huutaa JYTKY, JYTKY, JYTKY. Tää hahmo on kuin cosplayaisi Jussi Halla-ahoa jolla on tissit ja naama kuin Jonne Aaronilla. Hyi saasta mikä muija. Mutta se on upea, ja itseään pitää joskus kiduttaa. Plus voi ottaa tyhmiä kuvia joissa tyhmiä hahmoja nolataan. Huoh, cosplay.

Joo. Kiitos, ja näkemisiin pian. Seuraavana vuorossa Nekocon, eli kuinka pieraisin puvun nollasta sataan kolmessa viikossa tai epäonnistuin surkeasti.