Animecon 2012, eli cosplayn uusi maanopeusennätys

Öö, joo. Kävi sillee jännästi että saavuin Amerikasta kotiin, aloittelin vähän Sheryliä, ja huomasin että tilasin vahingossa vain yhden peruukin, josta en todellakaan saisi tehtyä kaikkia tukkahärpättimiä. Oho. Tämä johti sitten sellaiseen radikaaliin ratkaisuun, että hyllytin Sherylin hetkeksi ja aloitin uuden puvun aivan nollasta. Viikko ennen conia. EH HEH LOL.

Lauantaina siis kävin pikaisesti läpi "nngh haluun cossaa"-listaani, ja sieltä poksahti naamalle hahmo, jonka puku täytti kaikki vaatimukseni täysin (helppo, kangas jo valmiina, peruukki jo valmiina, söpö ja kiva ja pieni mekko). Tein pahaa cosplay-syntiä ja valitsin hahmon pelistä, jota en ole pelannut, joten paskaa varmaan sataa niskaan mutta ~haters to the left~.

Joten tein jonkinlaisen henkilökohtaisen ennätyksen puvunteossa: pukuni, eli Lujei Piche pelistä GrimGrimoire, oli valmis torstaina. Tein samalla Artun Laxus-pukuun liivin, joka valmistui torstai-iltana, joten huhhuh! Töissäkin ehdin käydä! Arttu toki auttoi tekemällä proppini, mutta olisipahan tuohonkin jäänyt aikaa jos olisi tarvinnut.

Itse coni! Oli hauskaa! Coni ei varsinaisesti sitä saanut aikaan, enemmän oli kyse ihmisistä. Ihanan paljon oli väkeä vaivautunut Savvoon asti, erityisesti erikoisvieras Saksasta eli ihana Bell, johon tutustuin WCS:ssä 2009, ja jota en ole sen jälkeen nähnyt. Huiput ihmiset, huiput iltakemut, jee!

Conissa sitten taas oikeastaan ohjelmasta meni kaikki ohi, paitsi cosplay-kisa, johtuen siitä että oltiin Artsan kanssa tuomareina, ja siksi meni lauantai pääasiassa cosplayn kanssa. Iltsi oli kyllä hoitanut hommat omasta puolestaan erinomaisesti, ainoana marmatuksena itselleni jäi kisan pituus. Kolme kategoriaa on niinkin pienillä osallistujamäärillä melkoisen pitkä suoritus, johon oma takapuoleni ei kyllä kyennyt kipeytymättä. Toisaalta, tuskinpa itse saan yhtään lyhyempiä kisoja tuossa parin kuukauden päästä järjestettyä, Traconissa on tunnetusti aina hirvittävät sessiot joihin pitää ottaa omat eväät mukaan että selviää.

Olin jo todella yllättynyt saadessani referenssikuvat kisaajista, sillä semmoisella kunnianhimolla oli moni liikenteessä. Tuomarointi meni kivasti, sutvittiin kaksikielisesti ja kaikki sujui. Kamalasti joitain näytti jänskättävän, jopa tärinäksi asti. Hyvin kaikilla kuitenkin meni, kukaan ei rönännyt naamalleen lavalla tai tuomarien edessä, joten 10+, hienosti tehty! Palkintojenjako oli taas niin ihana, kun näki sen riemun voittajien kasvoilla. Sitä niin helposti unohtaa miten hienolta se tuntuu voittaa jotain kisassa...

Kisaajat saavat muuten tosiaan halutessaan lisäpalautetta halutessaan. Ilona lupasi toimittaa yhteystiedot kaikille kisaajille, joten kaivelkaa parin päivän sisään spostilaatikoitanne ja ottakaa yhteyttä jos haluatte palautetta, vinkkejä, mitä tahansa.

Hengausconi oli hengausconein, mutta sentään tällä kertaa ei meinannut tulla lämpöhalvaus. Musiikkitalo ei muuttunut pätsiksi, eikä mitään kamalan kamalaa tainnut tapahtua. Ei se silti tarkoita, että olisi ollut superhyvä tapahtuma, kyllä niitä isojakin pulmia kuului ja näkyi minullekin. Toivottavasti epäkohdat päätyvät järjestäjienkin tietoon, jotka tietenkin ottavat niistä oppia ja tekevät huikeasti parannuksia ensi kertaa varten.

Ai kuvia? No enhän mä mitään kuvia ottanu. Bell kuvasi Lujeita, joten katsotaan josko saisin pian photoshootin tuotoksia esiteltäväksi. Mutta koska ei ole conikuvia, niin tässä teille amerikkalaisia peuroja.