J-popcon, day 0

MOIKKU TANSKASTA!

Tällä hetkellä chillailemme DGI-byenin hotellissa, helvetillisen pitkän päivän uuvuttamina. Ajattelin että koska minkäänlaista raporttia on hirveää kirjoittaa jälkikäteen kun takana on näinkin pitkä conimatka kuin tästä tulee, blogaankin sitten näin iltaisin. Jee! Joten kerrottakoon muutamia asioita tästä päivästä.

Torstaihan alkoi itseasiassa keskiviikkoaamuna, koska olimme molemmat koulussa ja/tai töissä melko myöhään. Itse sain nukuttua kolmisen tuntia illalla ja torkut bussissa, Arttu on vetänyt koko rumban satunnaisilla tunnin torkuilla. Lähdimme tosiaan aamukahdelta bussilla Helsinki-Vantaata kohti, josta sitten täräytimme yhdeksän maissa lentskarilla Kööpenhaminaan. Matkatavaratkin selvisivät perille, vaikka matkalaukun lievän ylipainon ja kummallisen proppiputkilon yhdistelmä epäilytti ainakin minua (ei tosin näköjään baggage dropin tätiä!). Kööpenhaminassa bongasimme J-popconin väen, ja odottelimme vielä Ranskasta saapuneen Lauran (WCS Team France '08 & '10) mukaan. Metroilimme DGI-byeniin, jossa J-popcon siis järjestetään tänä vuonna. Koska emme saaneet hotellihuoneita haltuumme vielä, hylkäsimme isoimmat kassit ja suuntasimme Köpiksen turneelle. Niinkin väsyneessä olotilassa monen kilometrin tarpominen oli aika rankkaa, mutta koska tykkään kauniista asioista ja arkkitehtuurista, fäppäsin henkisesti ympäri kaupunkia.


Tässä ois Pieni merenneito, jos se olis paikallaan. Neito lähti Kiinaan

Pakko sanoa että uskomattoman kaunis kaupunki, näinkin synkeään vuodenaikaan. Kamerastani loppuivat patterit, mutta onneksi sain räpsittyä Artun kännykkäkameralla kuvia loppumatkasta. Sääli etteivät ne tule ikinä tekemään oikeutta esim. Marmorikirkolle. Siitä olisi pitänyt saada videota, koska kanttori veteli parhaita Dracula-hittejään siinä karmivan upeassa ympäristössä. Eeppistä oli se.

Hotellilla vietetyn lepohetken jälkeen matkasimme bussilla syömään kotitekoisia tanskalaisia herkkuja, jotka olivat oikeastaan erilaisilla lihoilla ja jutuilla päällystettyjä ruisleipiä. Oikein maukkaita olivat!

Ulkomaan ihmeitähän täällä on meidän lisäksi cosplay-puolelta Laura, Katharina (WCS Team Germany '07) sekä huomenna saapuvat Iris (WCS Team Germany '09 & '11) ja Patrick (yleinen saksalainen cosplay-säätäjä). Lisäksi kuulin puhetta singaporelaisesta vieraasta, jonka henkilöllisyys on mysteeri minulle. Sen näkee sitten viimeistään lauantaina. Lisäksi tapahtumassa on vieraana Vic Mignogna, joka lienee suurimmalle osalle suomalaisista tuntematon nimi koska meillä harrastetaan niin vähän animusarjojen jenkkidubbeja. Hän on kuitenkin siis amerikkalainen ääninäyttelijä joka kiertää coneja suurella riemulla. Saa nähdä ehditäänkö tavata häntäkin, vielä ei ole näkynyt.

Mitäs muuta. Ensitunnelmat tapahtumapaikasta ovat hämmentävät: samassa yhteydessä on urheiluhallia, uimahallia, kuntosalia, hotellia ja ties mitä kaikkea. Kuulema tekee conille erittäin hyvää siirtyä tällaisiin tiloihin, koska saavat näkyvyyttä paremmin. Täällä on kuulema juurikin vastikään ollut samantyppinen skandaali kuin Dragonball oli aikoinaan Suomessa, joten koko animeharrastus kaipaa nyt positiivista mainontaa. Nämä tilat ovat kuulema oivat siihen.
Saa nähdä miten mesta taipuu coniin, tilaa ainakin riittää.

Huomenna on luvassa aamusta haastattelua, ja coni alkaa neljältä. Voi olla että sään salliessa käymme vaeltamassa kaupungilla ennen kuin lähdemme pukeutumaan. Tietty voisin käyttää sen vapaa-ajan myös nappien ompelemiseen, kun ne kerran kävin keskiviikkona koulun napintekokoneella pykäämässä...

Toivon mukaan huomenna on samalla tavalla hetki aikaa blogata. Nyt kun sain vihdoin pattereita, ajattelin myös yrittää käyttää kameraani. Conia on niin monta päivää että ei ainakaan ole kiirus mihinkään. Saa nähdä miten uupuneena sitä palataan Suomeen.

Ja nyt nukkumaan, onhan tää päivä kestänyt jo reippaasti toista vuorokautta.

Lollol lokakuu, mikä paska kuu. Hirvittävä kiire ja stressi, jonka seurauksena Kirjamessuviikolla kärsin joka päivä jäätävästä stressipäänsärystä ja sydämentykytyksestä, ja messuiltä jäi lahjaksi karsea flunssa. Huippua! Sitä voisi yrittää vähän hillitä omaa menoaan.

No mutta, mitä tehdä, kun edessä on nahkatakin tekeminen, et omista teflon-paninjalkaa ja käyttötili sanoo "LOL ET VOI OSTAA MITÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ!"? Sitten keksitään omia patentteja.



Tällä maalarinteippiviritelmällä olen hurruutellut iloisesti tikkauksia tekonahkatakkiin. A+! Kaipa se oikea paininjalka pitäisi hankkia, mutta omat cosplayt ei nyt ole niin tärkeitä että jaksaisin sen muutaman kympin panostaa kun näinkin onnistuu.

No mitä nahkatakkia tässä sitten oikein on synnytetty? No tietenkin uutta cosplayta Artulle tämän syksyn rientoihin, eli WCS-karsintoihin ja J-Popconiin. Jälkimmäiseenhän olisi ihan sama laittaa vaikka vanhoja riepuja, koska eipä tanskalaiset tiedä onko ne uusia vai ei, mutta tulimme siihen tulokseen että hittolainen kyllähän sitä pitää uusia rytkyjä saada kun lähtee maailmalle Edustamaan. Varsinkin kun ainakin itse koen taitojeni karttuneen ja vuoden takaisetkin puvut näyttää sisäsaumoista hirvittävälle. Hyvin tätä kehitystä kuvaa se, että nahkatakin sisäpuoli on Täydellinen, kun taas viimesyksyinen Seras-jakkuni näyttää sisältä lähinnä siltä että ompelija on todennut "LOL IHA SAMA :D", mikä on itseasiassa aika todenmukainen kuvaus. Aika alkoi olla tiukalla joten totesin että paskaaks täs mitään alavaroja. Tämä tarkoittaa myös sitä että tämä nahkatakki on ensimmäinen tekemäni vuoritettu päällysvaate. Jee, hyvä minä!
(Eikä nyt puhuta hihoista, joista tuli kaikesta kaavoittamisen tuskasta huolimatta liian tiukat olkapäistä, joten takki ei istu täydellisesti. Mutta sisäsaumat on kauniit!)


No More Horeos! Kuvaajana Mitol Berschewsky





Niin hilkulle kuin se menikin, puvut saatiin sellaiseen kuntoon että kehdattiin lähteä ulkomaailmaan. Hahmothan ovat Travis ja Bad Girl No More Heroesista. Valkkasimme ne sillä perustella että "lol vitsin siistejä hahmoja!", ja koska ainakin Travis on ihan nappiosuma Artulle. Plus, tarpeeksi yksinkertaisia tälle kiiresyksylle. Onnistuimme jakamaankin hommia sen verran että molemmille riitti teksää loppumetreille asti.
(Täyden avoimuuden nimissä kerrottakoon että emme kumpikaan ole vielä pelanneet kyseistä peliä joten olemme kamalia cosplay-kerettiläisiä, mutta ~*WE DON'T GIVE A SHIT!*~)

World Cosplay Summitin karsinnat olivat oikein muikea show. Olimme siis tuomaristossa, kuten viime vuonnakin. Aamulla iski vähän paniikkia kun osa kisaajista jätti tulematta. Loppujen lopuksi kisaajia olikin vain neljä paria, eli aika hintsusti. Parien vähyys johti myös ikäviin tilanteisiin palkintojenjaossa, joka ei ollut yhtään siistiä. Kisan taso oli kuitenkin melko loistava! Puvut oli hienosti tehtyjä, ja esityksiä oli selkeästi mietitty ja harjoiteltu. Heräsi kuitenkin keskustelua kisan siirtämisestä, koska sekä osallistujien että katsojien vähyys johtunee ainakin osittain tuosta lokakuun lopun messuspektaakkelista. Itse selvittelen vielä ajatuksiani flunssan vietyä älyni, mutta jos joku lukija haluaa ottaa WCS-järjestelyihin kantaa, Cosplay Finland Tourin blogissa annetaan mahdollisuus moiseen.

Voittajaksihan karsinnoissa selvisivät Elffin ja Shufu, jotka pääsevät ensi kesänä Japaniin mesoamaan. Onnea heille! Poikia odotti myös yllätys, sillä Japanin suurlähetystö oli kutsunut kaikki Suomen WCS-edustajat sekä TVA:n ja CFT:n edustajat illalliselle. Lähdimme siis kaiken hulinan jälkeen pikaisten suihkujen kautta G.W. Sundmansiin illallistamaan oikein prameasti. Jos jonkinmoista ravintolaa on tullut nähtyä, mutta kyllähän Sundmans oli aika reippaasti hienompi kuin mihin on tottunut. Suurlähettiläspari sekä suurlähetystön muut edustajat olivat oikein mukavaa väkeä, ja ilta oli äärimmäisen mukava alkujännityksen laannuttua (ensimmäisten viinilasien jälkeen). Jos suurlähettiläs pukeutuu Itsenäisyyspäivän juhliin Narutoksi, en ylläty laisinkaan.

Hauskaa triviaa tältä reissulta: yövyimme Artun kanssa Messukeskuksen Holiday Innissä, tismalleen samassa huoneessa kuin kaksi vuotta sitten kun voitimme itse WCS-karsinnat. Aika nostalgista!

Ja nyt, parin päivän päästä päästä tähän aikaan olemme Tanskassa, toivon mukaan ihkujen uusien ja vanhojen tuttujen keskellä. Ohjelmassamme on siis tuomarointia sekä Suomen cosplayskenestä kertomista. Kunniavieraana oleva Arttu tuomaroi sekä World Cosplay Summit - että EuroCosplay-karsintoja SEKÄ muita kategorioita, ja itse olen muiden vierastuomareiden kanssa vastuussa parhaan cosplay-kuvan valitsemisesta. Kategorioiden määrästä päätellen cosplay-kisasta tulee suht eeppinen sessio. Puvuiksi otamme mukaan Travisin ja Bad Girlin sekä Harlockin ja Emeraldasin. Jälkimmäiset valikoituivat vuodenajan vuoksi: Amy & Maxi ovat kylmiä kuin perse, ja Esther ja Leon ovat virallisesti eläkkeellä jolta tulevat pois vain rahaa vastaan. Pyyntö kuitenkin oli että jotkut WCS-puvuista lähtisivät mukaan, so space pirates it is!

EuroCosplaysta en aio puhua nyt, koska muuten tulee liian ähky merkintä. Katselin alustavasti esityksiä tuoreeltaan maatessani sunnuntaiaamuna hotellin sängyssä, ja myöhemmin vähän tarkemmalla silmällä. Paljon on sanottavaa, mutta odottakoon se sanottava. Nyt on liikaa tekemistä: iso läjä kenkiä odottaa turvallista pakkaamista, nappien ompelemista... Argh.

Unelmia (ja jostain syystä kakkajuttuja)

Anikissa on ollut puhetta suomalaisesta "cosplay-galtsusta". Kiinnostusta on näyttänyt olevan hieman, ja intoa auttamiseenkin, mutta saapa nähdä löytyykö projektille oikein innokasta vetäjää, joka jaksaisi moisen sivuston ylläpitämistä harrastaa. Tällainen oma sivusto voisi tehdä melko hyvääkin Suomen cosplay-harrastajien yhteisöllisyydelle. Jos vaikka vähentyisi ne kummalliset "elitistit on kakkapäitä"-jutut, tai ne kakkapäät lakkais olemasta sellaisia.

Tai sitten voisimme kaikki kakkia yksisarvisia Erasuren tahtiin.

Itse kyllä toivoisin eniten moiselta sivulta jonkinlaista "tietopankkia". Foorumit ovat huippujuttu, mutta vähän riepoo nähdä aina samat kysymykset viestiketjuissa, joita on hankala navigoida kun käyvät yli kolme sivua pitkiksi. Keskustelua se ei kuivattaisi, koska aina on uusia ongelmia ratkottavaksi ja joskus asiat menee päin perää tutoriaalinkin kanssa. Cosplay.comin paras osa mielestäni on nimenomaan keskustelualue, vaikka se onkin koko muun sivuston tavoin pöhöttynyt kuin entinen poliisi Miamin rannikolta. Harmi vaan että pöhöttyneisyys tekee koko alueesta niin tuskastuttavan navigoida ettei siellä aina jaksa käydä ellei etsi jotain. Sentään se on aktiivinen ja siellä tulee välillä tuoreitakin kysymyksiä.

Liityin tässä kesällä umisterin houkuttelemana American Cosplay Paradiseen, koska kuulema se ei nimestään huolimatta ole Amerikka-keskeinen. Sinänsä totta että sinne voi rekisteröityä myös ulkomaalaiset, mutta hirveästipä sitä mahdollisuutta ei mainostella, ja Jenkkien ulkopuolisille valinnat ovat luokkaa Eurooppa, ei mitään tarkennusta. Ulkomaalaisia on myös hyvin pieni prosentti. Siinä missä amerikkalaiset ovat melkeinpä vähemmistö Cosplay.comissa, ACP tuntuu olevan heidän oma cosplay-galtsunsa. Kaikki on siellä hyvin USA-keskeistä, joten aika vähän tulee omaan conikalenteriinsa siellä merkintöjä. Eipä kai ole tarvettakaan, itsekin liityin lähinnä jotta voisin seurata Jenkkien "huippucosplayaajien" ja tuttujen uusia pukuja koska suurin osa tuntuu siirtyneen lähes yksinomaan ACP:n käyttäjiksi.

Erityisesti tykkään ACP:n valokuvaajapuolesta. Heillähän on hommat jaettu kolmeen: naiset, miehet ja valokuvaajat. Sinänsä surkeaa valokuvaaville cosplayaajille että jos haluaa olla sekä kuvaaja että pelaaja, on luotava kaksi käyttäjätunnusta. Muuten systeemi tosin on ihan hauska: kuvia ladattaessa voi valita kuvaajan, ja näin linkkaa kuvaajan omiin kuviinsa ilman että kuvaajan on välttämättä ladattava koko settiä omalle tunnukselleen. Toisaalta, Amerikassa kuvaajien conireissut ja -kuvat ovat vähemmän sitä suomalaista "satunnaisia kuvia eri puvuista, ehkä yksi isompi kuvaus" ja enemmän "useampi kuvaus, ehkä satunnaisia". Riippuu tietty kuvaajasta. Kaipaan ylipäätään Suomeen vähän, hmm, "julkisempaa" kuvaajakulttuuria ja jospa tällä ihmiset saisivat itseään tuotua vähän esille.
Nais- ja miesjaottelun fani tosin en ole, jokin siinä vaan vähän tuntuu turhalta ja hankaa minua väärin. Ehkä jos miesosasto ei tuntuisi niin ylimääräiseltä lisäykseltä. Varsinkin kun miehiä ei ole kuin murto-osa naisista...

ACP kaikenkaikkiaan ei ole yhtään niin sekava ja pöhö kuin Cos.com, jossa valikoiden määrään hukkuu. Paratiisissa kuvien järjestystä saa vaihdeltua, ja pukuja löytää helpommin koska niitä ei voi vaan ladata tuubana tililleen, vaan kaikki menee omiin gallerioihinsa juuri samalla tagilla kuin muidenkin samat puvut. Sama systeemi toimii Curessa, jolloin ei tarvitse arvuutella että kuinkahan monella nimen eri kirjoitusasulla pitää sitä yhtä tiettyä hahmoa hakea. Curessa tosin kuvat tulevat ihmeellisenä ketjuna, jota on vähän kummallista selata.

Oikeastaanhan Cure on siinä mielessä kaikkein lähinnä sitä, mitä Cosplay.fi olisi. Suomi ja Japani, molemmat maantieteellisesti pieniä maita ja kummallinen kieli jota ei ihan hirveästi puhuta maan ulkopuolella (hys, mittasuhteista ja niiden eroista ei puhuta). Tuollainen sulkeutuneisuus on oikeastaan ihan hauska ajatus. Välillä tuntuu että tuntee paremmin ulkomaisten cosplayaajien puvut kuin maalaistensa.

Cosplay.fi voisi potentiaalisesti olla yhdistelmä näitä kaikkia. Jos keskustelualueille saisi tolkkua ja selkeää tietopankkia, valokuvaajia saisi vähän promottua enemmän, ja vielä kaikki tyhmät ulkomaalaiset kitkettyä pois jotta voin fanittaa vain tyyppejä jotka joutuu kaivelemaan materiaalit samoista sammioista kuin minäkin, niin Cosplay.fi voisi olla ultimaattinen cosplay-sivusto!

Yksisarvisia, niitä vaan tulee ja tulee!

Rukoilen että armas Joku Muu tekisi tämän sivuston vielä joskus, koska jos yksikään näistä jutuista toteutuu niin se olisi tosi kivaa. Eniten kyllä tykkäisin siitä että kaikilla ois vaan kivaa keskenään ja voisin kiikkustuolissani iltojen ratoksi selailla helposti suomalaisten cosplayaajien kuvia kuin joku karmiva parrakas naispervo.

Ja lopuksi vielä kuva ihan vaan huvin vuoksi.



PS. Jos joku ihmettelee miksi CosplayLabia ei ole mainittu, se johtuu siitä ettei siellä ole mitään ominaisuutta jonka voisi pölliä ultimaattiselle cosplay-sivustolle. Käyttääkö sitä edes kukaan nykyään?

Hiljaisuuden rikkomista, ei sen kummempaa

Jopas on taas aika lentänyt ilman kirjoitteluja. Johtunee siitä että olen keskittynyt viime aikoina kaikkeen muuhun paitsi cosplayjuttuihin, ja syksyn puvut ovat edistyneet tasan sen verran että olen leikannut yhden puvun kankaat ja tehnyt alushameen melkein valmiiksi (mikä ei ole saavutus kun siinä on kaksi saumaa ja kaksi käännettä). Tosin eikohän tämä touhu kohta ala nopeutua, sillä ne puvut pitäisi saada valmiiksi Kirjamessuille, viimeistään Jpopconiin, ja vaikka olenkin ihan suht nopsakka ompelija, en usko saavani nahkatakkia aikaiseksi missään parissa illassa kun koulussa ja töissäkin pitäisi käydä.

Koulusta puheenollen, opiskelen siis vaatetusompelijaksi ja kevätlukukaudella olisi edessä opinnäyte. Koska olen tämmöinen (=suuruudenhullu), haluaisin tehdä kyseisenä työnä cosplay-puvun. Kaipailisin siis keskisuomalaista harrastajaa, joka haluaisi mittojen mukaan tehdyn laadukkaan cosplay-puvun ensi kesän conirientoihin! Hintahaarukka määräytyy puvun mallin mukaan, ja asiakkaan tulisi päästä sovitukseen Jyväskylään muutaman kerran ensi talvena/alkukeväästä. Opinnäytteeksi en ikävä kyllä tee crossplay-pukuja, koska vaatetusompelijat keskittyvät nimenomaan naistenvaatteisiin. Bootcoverit kuuluvat asuun tarvittaessa, mutta peruukin muotoilusta täytyy neuvotella. Yhteyttä voi ottaa sähköpostitse, iris.ronkko [ at ] gmail.com.

Pari viikkoa sitten kävin vähän Helsingissä miittailemassa! Tuli kutsu animublogimiittiin ja koska satuin olemaan varoissani sillä hetkellä, päätin tehdä kreisin yhden päivän pikareissun etelään. Olisihan sitä voinut jonnekin mennä yöksi mutten tykkää olla vaivaksi enkä halunnut tuhlata sunnuntaita matkailuun.
Varasin pari tuntia luppoaikaa Helsingissä kiertelyyn, joista viimeinen tunti menikin ihan ajantappamiseksi. Olinkin sitten komeasti ensimmäisenä miittipaikalla, ehheh. Oikein tyytyväinen olin siihen että lähdin, koska oli varsin kiva nähdä uusia naamoja blogien takaa, sekä tietty ennestään tuttuja turpia. Cosplayväestä paikalla oli lisäkseni vain Ilona, ja olimmekin sinnikkäästi viimeiset miitissä madun kera! Tätä piti juhlia kimppakuvalla.



Oli kivaa. Vielä kivempaa oli se, että havaitsin yöbussien varustelutason olevan luokkaa luksus löytäessäni paksun tyynyn ja peiton, ja sain näinollen nukuttua koko matkan kotiin. A+.

Kuvaaja kaipaa kuvattavaa!

Jotkut ovat varmaan nähneetkin tämän Anikissa, mutta mainostan täällä kuitenkin. Voin nimittäin lämmöllä suositella tähän projektiin osallistumista, koska tein niin itsekin ja päädyin viettämään oikein mukavan aamupäivän kuvattavana, ja sain siitä parit hienot kuvat. Nyt koko projekti vaan vähän uhkaa kaatua kuvattavien puutteeseen, joten jokaisen osallistumista kaivataan!

"I'm a Paris based photographer. I do reportage and fashion. You can have a glimpse at my work here : http://www.flickr.com/photos/lzophoto/sets/ I would like to statrt a cosplay project in Finland. The idea is to take about 25 portraits of cosplayers wearing their costume in a place they live or work or have fun in, or a place they really like so that it adds a bit of context to the photo (for example, I could take a photo in a post office of a cosplayer working at the postoffice). Photos would be taken from waist to head, facing the camera. Photos would then be published into finnish media, like IMAGE.

I'm here only for a very limited time (I'm leaving the country on the 20th ou 21st of August) so this is why I need your help to gather some people around the project. Image of the persons would be protected as nothing could be released/published without the consent of the person taken in photo.

Lorenzo
+33(0)662300769 +++
skype : lorenzoooone +++
Flickr : http://www.flickr.com/photos/lzophoto/sets
+++ Portfolio : http://www.delafauteaugraf.com +++
Blog : http://lzophoto.blogspot.com "

Lopussa linkatusta portfoliosta löytyy sähköpostiosoite, jos ei halua soitella.

Kävimme aiheuttamassa hämmennystä Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksella, joka kuuluu omiin lempipaikkoihini tässä kaupungissa (ne on mun huudeja, asuin ennen ihan vieressä ja kuljin joka päivä kampuksen läpi), ja napsimme erilaisia taustoja vasten kuvia. Periaatteessa homma oli helppoa, koska ei tarvinnut poseerata, mutta Top Modelista tuttu ~smile with your eyes~ on yllättävän vaikeaa jos ei saa hymyillä! Se tosin vaatii vaan vähän opettelua, mutta ei tässä uutta huippumallia etsitäkään. Oli hurjan hauskaa työskennellä kuvaajan kanssa, joka oikeasti laittoi peruukkia paremmin ja ohjasi koko ajan. Tykkään! Kuvattavana ollessa sitä ei oikeasti hoksaa milloin näyttää tyhmältä, joten ohjauksen saaminen tekee hommasta aina niin paljon helpompaa.

Tältä se sitten näyttää: