J-popcon, day 3 + lähtö

Ajattelimme jo, että sunnuntaina saa nukkua pitkään ja vaikkapa aamutorkut aamiaisen jälkeen, kunnes saimme kuulla yöllä että puoli yhdeltätoista oli taas haastattelun aika. Ei auttanut kuin painua petiin ja toivoa parasta. Loppujen lopuksi kuuden tunnin yöunet riittivät kuitenkin energisoimaan väen sen verran että selvisimme ajoissa haastatteluun. Sen jälkeen tosin kävi hassut kun hokasimme että meidän pitäisi olla puoli yhdeltä valmiina yhdeltä alkavaan International Cosplay -paneeliin. Se taisin sitten olla nopein puvunpukemisoperaatio: noin parissakymmenessä minuutissa saimme romppeet niskaan ja pääsimme venailemaan paneelin alkua.


Naamani kun haastattelu vielä sunnuntainakin

Panelisteina toimivat Iris, Laura, Line ja Louise (WCS Team Denmark 2010), Katharina, Julia, me sekä Halko Momoi. Vastailtiin yleisön kysymyksiin tunnin ajan (käytännössä melkolailla vain muutamaan kysymykseen panelistien määrän vuoksi) ja pääsin taas tietty puhumaan tisseistä, kun yksi kysymys oli että kuinka valitsemme hahmomme. Tissit, jep. Paneelin jälkeen otettiin ryhmäkuvia ja lähetimme pufferfish-videoterkkuja WCS-organisoijalle Edille Japaniin. Sitten koittikin ensimmäisten hyvästien aika, koska Lauran piti kiiruhtaa lentokoneeseen. Itsekin yritin olla tihrustamatta itkua mutta vähän meni hampaanpuremiseksi.

Kävimme vielä katsastamassa viime kesän WCS-kisaesitykset ison salin screeniltä. Näyttivät aika paljon paremmilta siellä kuin YouTubesta tihrustettuna! Komiaa oli, Thaimaa jäi vaan jostain syystä kokonaan näyttämättä... Ja koko sali saattoi raikua kun eräät alkoivat huutaa kuin tapettavat siniristilipun alkaessa liehua ruudulla. Krhm. Suomen esitys sai porukassamme rakkautta osakseen, ja WCS:n tämänvuotinen pistesysteemi pelkkää inhoa. WCS-videoiden jälkeen vuorossa oli päättäjäisseremonia, joka oli aika samaa settiä kuin aina. Palkintoja, kiitoksia, puheita.

Loppupäivä menikin hyvästejä jättäessä, t-paitoihin kirjoittelemisessa ja muussa kuhinassa. Saksalaisten ja singaporelaisten lähdettyä suuntasimme pienellä porukalla syömään, ja sitten takaisin hotellille. Sieltä oli tarkoitus lähteä vielä jatkamaan johonkin, mutta koska junat eivät kulkeneet enää koko yötä kuten viikonloppuna, väki joutui kiirehtimään viimeisille junille ja jouduimme heipattamaan aivan kaiken väen.


Ne on muuten sit litran kolpakoita lol. 86 kruunua kpl!

Loppujen lopuksi aikainen nukkumaanmeno (no, yhdeltä aamuyöstä) olikin hyvä idea. Ehdimme pakata kaikessa rauhassa aamupalan jälkeen, ja lähdimme liikenteeseen hyvissä ajoin. Selvisimme lentokentälle, jossa kävimme tunkemassa naamaamme hirveän pinon Burger King -mättöä jotta saimme viimeisiä kruunujamme käytettyä pois. Lentokoneeseen, Suomessa bussiin, ja vihdoin kotiin kahdentoista aikaan yöllä. Vanhempani olivat käyneet ninjailemassa kämpässämme, ja saavuimme siivottuun kotiin jossa odotti sushilautaset iltapalaksi. Öh, äiti kyllä tietää millä tavalla lieventää mun stressiäni, varsinkin koska kärsin koko viikonlopun jumiutuneista hartioista (jotka eivät vieläkään ole helpottaneet, vaan pahentuneet sen verran että piti hakea lääkäriltä relaksanttiresepti).

Yleistunnelmat? Huikeat. Ulkomailla conissa käyminen on aina hauska kokemus, mutta kyllä tämä menee ehdottomasti kakkoseksi heti World Cosplay Summitin jälkeen. Oli niin järkyttävän ihanaa nähdä tuttuja, saada uusia ihania ystäviä jne jne. J-popcon ei missään nimessä ole täydellinen, mutta voin suositella sitä jos haluaa lähteä ulkomaille kokeilemaan conitusta. Itsellämme seuraava etappi olisi sitten Connichi Kasselissa, Saksassa. Kovasti meitä houkuteltiin sinne, ja itse puolestamme houkuttelimme väkeä Desuconiin. Saa nähdä.
Matka oli myös hyvin valaiseva, koska joukossamme olleet conijärjestäjät valottivat aika paljon maailmanlaajuisesti conipolitiikan salaisuuksia. Moni juttu tuli aika yllätyksenä, mutta ei niistä tässä fiilistelyssä sen enempää.

Jos verrataan taas vähän suomalaisia coneja ja J-popconia, niin kyllä kotimaiset voittaa. Tai, no, järjestelyjen puolesta sanoisin että vähän sujuvammin tuntuvat koticonit menevän. Tosin siihen auttaa se että kunniavieraat ovat kilttejä eivätkä planeetan kokoisia diivoja... Suomessa harrastetaan myös enemmän asiapitoisia paneeleja ynnä muita, kun taas Tanskassa ohjelma painottui sellaiseen hauskempaan ja keveämpään. Joka tunti ei suinkaan ollut mitään puheohjelmaa, vaan monet salit olivat tuntikausia tyhjänä. International Cosplay -paneeli oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka olisikin saanut olla ainakin kaksi kertaa pidempi. Makukysymyshän tämä on, voi olla että Tanskassa yksinkertaisesti coneilla ei ole samanlaista ohjelmakulttuuria kuin meillä. Suomalaiset ovat kyllä selkeästi myös skandinaavisia serkkujaan jyrmympiä ja asiallisempia, että ehkä me emme vaan tykkää hauskuudesta. Tykkäämme viinasta ja puukotamme kaikkia. Jos ette usko, tsekatkaa Humon Comics. Kuulimme tuosta puukottamisesta aika paljon koko viikonlopun ajan ja Artun muistokirjassa luki terkkuina "perkele perkele perkele perkele perkele perkele" jne.

Mutta. Ensi vuonna uudestaan. Oli kivaa. Tanska on ihana.