Laiskan lauantai tilapäivitys

Niin paljon kuin haluaisin kirjoittaa jotain mielenkiintoisempaa tänne, huomaan että jossain vaiheessa aivokoneesta loppuu muisti ja päästään ei saa enää enempää kierroksia irti. Joululomakin meni orastavaa burn outia parannellessa eli rehellisesti laiskottelemalla. Ihan cosplay-vapaata ei tämä elo ole ollut, vaan tämän vuoden puvut ovat alkaneet muotoutua pikkuhiljaa, ainakin suunnittelutasolla. Että jospa vaikka tapojeni vastaisesti juttelisin niistä jo näin etukäteen! Ja onhan tässä nyt vaikka mitä muutakin cosplay-äksöniä luvassa keväälle...

Nykyään on vähän haastavampaa valita pukuja, kun joudun suurimman osan ajasta suunnittelemaan niitä kahdelle hengelle. Artulla on toki omat ambitionsa, mutta koska on joku jonka kanssa cosplayata niin kyttäilen sarjoja "sillä silmällä" että josko sieltä löytyisi tuolle partnerillekin jotain. Yllättävää kyllä, löytyy!



Hyakka Ryoran Samurai Girls oli niin hulvatonta hömpötysviihdettä että olin ihan myyty. Yleensä en oikein jaksa välittää näistä sarjoista joissa vilkutetaan naisten yksityisiä osia, mutta syksy oli taas sen verran rankka että piti nollata ihan urakalla välillä. Alunperin, promokuvien perusteella tykkäsin ihan eri hahmosta mutta Jubei osoittautui oikein reippaaksi emännäksi (tappelumoodissaan, ei sitä normaalia narinaa aina ihan jaksanut) ja asukin on ihan näpsäkkä, joten kyllähän se meni to-do -listalle. Eikä kropanmuotokaan haittaa, tissit ja pylly ei ole ongelma meikäläiselle. Ja koska Jubeista saa lisää riemua irti kun mukana on Muneakira, niin pitäähän Artulle tommonen takkikolttu tehdä. Varsinkin kun taidan päästä niin helpolla että teen vain takin. Sitten voidaankin insestoida ympäri conia (mikä se sitten onkaan) kun noiden kahden touhut ovat välillä lähempänä niitä mitä nainen ja mies harrastavat kahdestaan silloin kun tykkäävät toisistaan oikein, oikein paljon, kuin mitä sisarukset keskenään tekevät. Ja tissiä ja pyllyä ja pyllyä ja tissiä.

... No pakko myöntää että valintaan auttoi myös se, että minulla oli jo valmiiksi kuositeltuna itselleni sopivan trikoomekon kaavat, joihin vain lisäsin leikkaussaumoja ja pätkäisin pituutta pois. Nyt enää pitäisi tilata kangasta Saksasta ja alkaa askartelemaan muita osia. Ajattelin myös saada hermoromahduksen neidin kenkien kanssa, koska aargh platform sandaalit, MIKSI?!



Jos joku sanoo että ei ole yllättynyt, niin en ole yllättynyt. Maratoonasimme Highschool of the Deadin yhtenä laiskana lauantaina, ja päätimme että täähän olisi hauska pariskunta. Ja olihan tuo kuvassa oleva kohtaus niin railakkaan hauska että sen voisi yrittää kehitellä uusiksi photoshootissa...

Paljastus: En ole koskaan tehnyt tuollaisia normaaleja koulupukuja. Jubeillahan on seilorikaulukset, samoin kuin on aikoinaan pukuilemallani Air Gearin Simcalla, mutta varsinaista koulupukuan en ole koskaan värkännyt. Eipä sillä, vekkihameet on tuttua huttua ja silleen, että kovin kummoista ongelmaa ei tule. Paitsi jos päädytään tekemään Artulle housutkin, joka tarkoittaa jälleen yhtä hermoromahdusta. Vihaan housujen tekemistä aivan yli kaiken. Niin simppeli vaate, mutta niin perseinen.



Ihan soolona ajattelin johonkin coniin tehdä Shangri-Lan Ryokon. Shangri-La aiheutti minussa rakkautta, mutta hippi on helppo herkistää ekokatastrofilla ja ihmisten paskanaamailulla, joten eipä ihmekään pörröiset tunteeni tätä parjattua sarjaa kohtaan. Ryoko on niitä harvoja pahisnaisia jotka sytyttävät minut, koska olen niin Optimus Prime oikeudentunnollani että harvemmin tykkään pahiksista. Ryokossa vaan on jokin joka saa katsomaan sen ohi että koin ihan ahdistuksentunteita eukon pahoinpidellessa palvelijoitaan. Toisaalta tämä erilaisuus on sitten hauskaakin, kun saa näyttää bitchfacea. Ja onhan tuo puku nyt aika komia. Puhumattakaan siitä että satuin löytämään Nelly.comin alennusmyynnistä ihan naurettavan halvalla kengät joista saan ihan kelvot kengät Ryokolle.



Käteni on pienempi kuin tuo korko, jep. Pitänee kantaa mukana aina jotain tossuja että jos pitää vaikka kulkea portaita tai mukulakiviä pitkin. Ja jälleen topata kaikenlaisilla lisätarvikkeilla, kuten silikonilätkillä ja irtopohjallisilla...

Fun fact: en ajattelut hankkia peruukkia. Turhaan kai sitä tuon myssyn alle änkeää, hankin vaan vähän irtokuitua ja rakennan lisäkkeen.

Lisää hauskoja faktoja: En ole tilannut peruukkeja sitten kevään 2009, tai ylipäätään ostanut peruukkeja sitten Summit-matkan (Sirkka Tälli-henkistä Gaga-peruukkiani ei lasketa, koska se oli Aprillista). Nyt onkin sitten korkea aika hankkia tukkia, kun alkaa blondit hahmot loppua. Hyvin ovat erityisesti nuo Maplesta ostetut peruukit palvelleet, kun olen niillä kohta pari vuotta pärjännyt.

Onhan noita muitakin suunnitelmia, mutta nämä ovat ne joiden toteuttamiseen tähtään tässä alkuvuodesta. Saa nähdä miten onnistuu, koska valmistun keväällä ja se tarkoittaa että alkuvuosi menee opinnäytetyön parissa. Helppo varmaan arvata että teen opinnäytteenkin cosplaysta! Varsinainen aihe on cosplay-pukujen tekemisen eroaminen ns. tavallisten vaatteiden tekemisestä, noin suurinpiirtein. Koska opinnäytteeseen kuuluu kirjallisen osion lisäksi myös aiheeseen liittyvä vaate, teen siis cosplay-puvun eräälle toiselle bloggaalle, nimittäin Afurekon Nitalle.

Ja sitä muuta äksöniä on siis myös tulossa. Hankimme muutama kuukausi takaperin liput DesuTalksiin, koska tottahan moiseen riemutteluun oli päästävä kun coneihinkin on vielä aikaa. No, hassusti kyllä, samalle viikonlopulle tuli lisää ohjelmaa Helsingissä! Japanin suurlähetystö kutsui kaikki Suomen WCS-edustajat Matkamessuille esiintymään, ja 09-tiimihän menee aina kun pyydetään! Missaamme suurimman osan Talksista (=liitymme seuraan vasta joskus gaalan ja illanvieton aikoihin vaikka liput olivatkin ne lounasliput), mutta ei se mitään. Esiinnymme lauantaina iltapäivällä ja sunnuntaina aamupäivällä Messukeskuksella, saa tulla moikkaamaan jos jostain syystä messuille päätyy! Tai DesuTalksin illanviettoon. Sinne taidamme tulla siviileissä, ellemme innostu jättämään pukuja päälle messuilta päästyämme. Saa nähdä.