Making Ryoko Naruse, eli kuinka teet tilaa kangaskaappiisi

Taannoin koulukaverini oli onnesta soikiona kun sai koululta ison kasan vanhoja kankaita, joita oltiin heittämässä roskiin. Tuijotin varmaan kymmenen metrin kangaspinoa suorastaan kauhuissani ja mietin että kuka hullu haluaa lisää kankaita?! ... Kunnes muistin että kaikki eivät välttämättä ole viimeisen kahdeksan vuoden ajan olleet kroonisia kankaan yliostajia, joilla pyörii nurkissa edelleen metrikaupalla kankaita joista on tehty jo ainakin yksi puku joskus vuonna 2005. Eräästäkin sinisestä kankaasta tein mekon ja pitkän hameen, ja sitä taitaa olla sisävuorina ainakin kolmessa muussa eri puvussa, puhumattakaan malli- ja sovituskappaleista... Varmaan on vielä joku pala jäljelläkin. HUPS. Yliostamisen lisäksi harrastan kankaiden hamstraamista noin muuten vaan. Eurokankaan alepöydän aarteita lähtee yleensä mukaan jotain väliltä 2m - loput pakasta, kirppareilta tongin mukaani pitsejä ja sun muita ylläreitä. Eipä nämäkään heräteostokset hirveästi sitä tyhjää tilaa lisää.

No, viime aikoina olen alkanut itkeä aina kangaskaapin oven avatessani, joten kaipa se olisi aika käyttää niitä kertyneitä kankaita pois. Ja niin olen tehnytkin! Bakaconia varten tekemääni Shangri-Lan Ryokoon olen ostanut tasan yhden kankaan (ja kengät, mutta ne eivät nyt liity tähän, varsinkaan ostin ne pääasiassa koska olivat kreisit ja halvat). Kaikki muu on kaiveltu tuolta ompeluhuoneen kaapin syövereistä.



Kaikkiin vaatekappaleisiin käytetty musta sametti on villi kirpparilöytö. Sain sitä viitisen metriä parillakympillä, ja jälkeenpäin ymmärsin miksi: se repeää. Hyvin, hyvin, hyvin helposti. Niinkin helposti että jouduin ompelemaan kaikki saumat saumurilla, koska pelkkä lukkotikkisauma ei kestä tuossa kankaassa ilman tukikangasta. Koska tukikangas on ainoa asia jonka saan tuhlattua aina loppuun, jyräsin kaikki saumat saumurillani. Sillä tavalla tuo elämääni piinaava kangas vihdoin alkoi pysyä.





Ostin joskus muinoin käsityömessuilta tätä söpöä vaaleanpunaista pääkallokangasta, koska ajattelin että sitä olisi hulvatonta laittaa korsetin vuoriksi. Ryokoa suunnitellessani päätin heti että tähänhän minä sitä pistän, koska kangas on monella tapaa niin epäsopiva hahmolle. Sitä päätyi sitten sekä yläosaan että hattuun, ja olen naureskellut sille kovasti. Hatussa on sisävuorina tukemassa (tukikankaan lisäksi) palat mystistä vihreää ulkoilukangasta. Ostin sen joskus vuonna 2004 johonkin, ja olen käyttänyt sitä vuosikauden nimenomaan ylimääräisenä tukena erinäisissä asioissa. Hatun harmaat osat taas ovat harmaata pimennysverhoa, jonka Mert jätti luokseni (asioita jotka Mertsa on hylännyt mun luo: eristelevystä tehdyt kengät, eristevaahtomiekka, sakset, miljoona eri kangasriepua... ja kaikki on edelleen tallessa!). Hyvää tarkoitukseen meni se verhokangas.



Hameen vuoriksi piti valkata ihan oikea vuorikangas, koska puuvillavuori nyt ei vaan oikein sovi hameeseen jota käytetään sukkahousujen kanssa. Onneksi löysin vuorikangaspussistani tätä petroolinsinistä ihanuutta, jonka olin ostanut Shirayurihimen mekkoa varten (hetkenä jolloin se oli ainoa siniseen päinkään olevan värinen vuorikangas Eukissa). No, siihen ei vuoria sitten tullutkaan koska totesin että fuck it (joka alkaa olla huolestuttava teema cosplaypuvuissani, pitäisi varmaan alkaa kilpailla taas niin olisi motivaatiota tehdä oikeasti huolella), mutta ei se mitään, koska säästyin yhdeltä Eukkireissulta nyt myöhemmin! On hameessa toki sitä pääkalloihanuuttakin: muotokaitale piti tehdä jotain, enkä jaksanut alkaa kahlata mustiani läpi koska niitä on kaksi isoa kassillista.



Eikö ole komea hihan kaava? Se ainoa ostamani kangas oli tosiaan paitaan pala sifonkia... JOTA OSTIN LIIKAA. Sitä nimittäin oli noin kaksinkertainen määrä todelliseen tarpeeseen verrattuna. No, teen sitten vaikka sifonkihuivin itselleni. Tai viisi.





Peruukkikin on osin kierrätetty! Koska eBay on minulle edelleen vähän myrkkyä, peruukin tilaaminen ei houkuttanut ja sitten kun olisi houkuttanut, oli jo liian myöhäistä. Joten, tilasin CyberShopista irtokuitua ja nappasin Seras-peruukkini peruukkikaapista, ja yhdistin nämä kaksi. Onhan se vähän ruma, ghetto ja itseasiassa kyllä aika perseestä, mutta hattu peittää sen paskuuden.



Tällainen siitä sitten tuli. Parempia kuvia tulee jahka joku ottaa, nyt saatiin vaan pari kuvaa napattua koska lauantai oli sen verran hulinaa että en edes jaksanut alkaa kyselemään kuka kuvaisi. Mahdollisuuksia varmaan tulee, koska tämä menee sellaiseksi "ai ei ole tokaksi päiväksi mitään, no otetaan tää!"-puvuksi, jos vaan saan hameen korjattua. Kuten pelkäsinkin, hame repesi railakkaasti kolmesta kohtaa päivän aikana. Onneksi ne saa korjattua, ainakin jotenkin.

Huoh. Nyt tuota kamalaa samettia on jäljellä enää pieni tsiipale, josta saan paikkausosia hameeseen ja mahdollisesti uuden hatun, koska nykyinen tuntuu vähän pieneltä. Katellaan.

Seuraavaksi pitäisi sitten edetä Desuconin puvuissa ja miettiä teenkö Nekoconiin ja Animeconiin uutta vai käytänkö vanhaa. Onneksi Desuun on vielä biljoona vuotta ja puvut oikeastaan jopa aloiteltuja. Unohdan vaan koko ajan että pitää tehdä Artulle kaksi takkia... Eikä se kankaiden vähentäminen ole ainakaan toiminut: olen ostanut toukokuussa noin 50 metriä kangasta erilaisiin projekteihin. Onneksi kesällä on aikaa ja intoa.

(Huomatkaa kuinka päivitän! Huomatkaa allaoleva teksti! Two in a row, go me!)

Bakacon 2011, eli kuinka matkustat coniin ja vietät puolet siitä eristäytyneenä

Bakaconissa oli melko hauskaa!

Ekana vuonna emme malttaneet odottaa poispääsyä tylsyyden vuoksi, viime vuonna emme olisi malttaneet lähteä, ja tänä vuonna olimme oikein tyytyväisiä siihen että olimme koko viikonlopun. Pikkuconi on kehittynyt, aww. Toisaalta, onpa meidänkin ihmispiirimme kasvanut niin paljon että coniseuraa löytyy aina ja ihmisethän conin kruunaavat. Hienoinkin tapahtuma on tylsä ilman hyvää seuraa. Ja sitähän nyt riitti!


Söin illalliseksi majavanhäntää

Olimme siis Artun kanssa hall-cosplaykisassa tuomareina Asikaisen Päivin kanssa. Meille lankesi osittain helpompi osuus monista cosplaykisan kategorioista, sillä meidän ei tarvinnut ottaa esitystä kovin paljon huomioon koska kisaajilla oli vain se muutama hassu tunti valmistautua lavaosuuteen (paitsi tietenkin niillä jotka taktikoivat ja suunnittelivat etukäteen varmuuden vuoksi!). Eipä se silti helppoa ollut: pähkäilimme sijoituksia vielä sunnuntai-iltapäivänä. Tuomarointi sujui meidän osaltamme siinä mielessä sujuvasti että kisaajia ei tarvinnut ihan älyttömästi odotella ja metsästellä, vaan kaikki olivat ajallaan paikalla ja pullat uunista ulkona juuri sopivasti lavaosuuteen (vaikka olisi se voinut nopeampaakin mennä, meillä jäi ehkä vartti aikaa kipittää saliin...).

Lauantai menikin siis vähän ohi tuomarointihommien ja juoruilun vuoksi, mutta ehdimme käydä tuhlaamassa vähän rahaa Genrewearille ja pizzan ääressä kehittelimme kaikenlaisia huikeita ideoita.


Hulinaa kuitenkin oli, ja Arttu uupui

Sunnuntaina vähän uuvutti Euroviisujen jäljiltä, mutta päivä kohdattiin innokkaana. Nakkasimme Artun kanssa No More Heroes -puvut päälle ja Kangaskasa kuvaili meitä pihalla. Oli hulvattoman hauskaa, tapeltiin vaan Artun kans! Alkoi olla viimeiset hetket saada kuvia näistä puvuista, koska alamme ihan oikeasti olla kurkkuamme myöten täynnä niitä. Koko talvi ollaan niissä edustettu, joten eivätköhän ne jouda vihreämmille laitumille. Katellaan jos joskus ihastutaan uudelleen.

Käytiin myös osallistumassa Välähdykseen, juoruilemassa taas, ja lopulta katsomassa lisää cosplaykilpailuja. Täytyy sanoa että show-sarjan ainoa osallistuja hurmasi, jo ihan rohkeudellaan mutta myös sillä miten hienosti mimmi esiintyi! Vinkkaili silmää ja posetteli laulaessaan. Hienoa katseltavaa oli se.

Jotenkin tuntuu turhalta jakaa mitään risuja ja ruusuja kun suurin osa asioista on jo sanottu, ja järjestäjät lienevät tietoisia asioista. Yleisesti vaan hiomista, ja väki osaa varmasti ottaa parin vuoden päästä huomioon asioita joita ei nyt tullut ajateltua. Joka vuosi oppii uutta. Erityismaininta tosin sisäiselle tiedotukselle (johon lasken tiedotuksen kaikille muille kuin peruskävijälle joka osallistuu ohjelmiin vain katsojana ja kuluttajana). Sen vajavaisuudet tulivat ikävästi ilmi monessa mutkassa, ja aiheutti varmasti paljon harmaita hiuksia monille ihmisille. Itse en joutunut infokatkosten uhriksi, vaan sain tarpeeksi infoa että pystyin toimimaan. Harmitti vaan monen muun osalta.

Ei tämä ollut tuhlattu viikonloppu. Olimme Artun kanssa hyvin tyytyväisiä siihen että lähdimme. Kiitos.