Making Ryoko Naruse, eli kuinka teet tilaa kangaskaappiisi

Taannoin koulukaverini oli onnesta soikiona kun sai koululta ison kasan vanhoja kankaita, joita oltiin heittämässä roskiin. Tuijotin varmaan kymmenen metrin kangaspinoa suorastaan kauhuissani ja mietin että kuka hullu haluaa lisää kankaita?! ... Kunnes muistin että kaikki eivät välttämättä ole viimeisen kahdeksan vuoden ajan olleet kroonisia kankaan yliostajia, joilla pyörii nurkissa edelleen metrikaupalla kankaita joista on tehty jo ainakin yksi puku joskus vuonna 2005. Eräästäkin sinisestä kankaasta tein mekon ja pitkän hameen, ja sitä taitaa olla sisävuorina ainakin kolmessa muussa eri puvussa, puhumattakaan malli- ja sovituskappaleista... Varmaan on vielä joku pala jäljelläkin. HUPS. Yliostamisen lisäksi harrastan kankaiden hamstraamista noin muuten vaan. Eurokankaan alepöydän aarteita lähtee yleensä mukaan jotain väliltä 2m - loput pakasta, kirppareilta tongin mukaani pitsejä ja sun muita ylläreitä. Eipä nämäkään heräteostokset hirveästi sitä tyhjää tilaa lisää.

No, viime aikoina olen alkanut itkeä aina kangaskaapin oven avatessani, joten kaipa se olisi aika käyttää niitä kertyneitä kankaita pois. Ja niin olen tehnytkin! Bakaconia varten tekemääni Shangri-Lan Ryokoon olen ostanut tasan yhden kankaan (ja kengät, mutta ne eivät nyt liity tähän, varsinkaan ostin ne pääasiassa koska olivat kreisit ja halvat). Kaikki muu on kaiveltu tuolta ompeluhuoneen kaapin syövereistä.



Kaikkiin vaatekappaleisiin käytetty musta sametti on villi kirpparilöytö. Sain sitä viitisen metriä parillakympillä, ja jälkeenpäin ymmärsin miksi: se repeää. Hyvin, hyvin, hyvin helposti. Niinkin helposti että jouduin ompelemaan kaikki saumat saumurilla, koska pelkkä lukkotikkisauma ei kestä tuossa kankaassa ilman tukikangasta. Koska tukikangas on ainoa asia jonka saan tuhlattua aina loppuun, jyräsin kaikki saumat saumurillani. Sillä tavalla tuo elämääni piinaava kangas vihdoin alkoi pysyä.





Ostin joskus muinoin käsityömessuilta tätä söpöä vaaleanpunaista pääkallokangasta, koska ajattelin että sitä olisi hulvatonta laittaa korsetin vuoriksi. Ryokoa suunnitellessani päätin heti että tähänhän minä sitä pistän, koska kangas on monella tapaa niin epäsopiva hahmolle. Sitä päätyi sitten sekä yläosaan että hattuun, ja olen naureskellut sille kovasti. Hatussa on sisävuorina tukemassa (tukikankaan lisäksi) palat mystistä vihreää ulkoilukangasta. Ostin sen joskus vuonna 2004 johonkin, ja olen käyttänyt sitä vuosikauden nimenomaan ylimääräisenä tukena erinäisissä asioissa. Hatun harmaat osat taas ovat harmaata pimennysverhoa, jonka Mert jätti luokseni (asioita jotka Mertsa on hylännyt mun luo: eristelevystä tehdyt kengät, eristevaahtomiekka, sakset, miljoona eri kangasriepua... ja kaikki on edelleen tallessa!). Hyvää tarkoitukseen meni se verhokangas.



Hameen vuoriksi piti valkata ihan oikea vuorikangas, koska puuvillavuori nyt ei vaan oikein sovi hameeseen jota käytetään sukkahousujen kanssa. Onneksi löysin vuorikangaspussistani tätä petroolinsinistä ihanuutta, jonka olin ostanut Shirayurihimen mekkoa varten (hetkenä jolloin se oli ainoa siniseen päinkään olevan värinen vuorikangas Eukissa). No, siihen ei vuoria sitten tullutkaan koska totesin että fuck it (joka alkaa olla huolestuttava teema cosplaypuvuissani, pitäisi varmaan alkaa kilpailla taas niin olisi motivaatiota tehdä oikeasti huolella), mutta ei se mitään, koska säästyin yhdeltä Eukkireissulta nyt myöhemmin! On hameessa toki sitä pääkalloihanuuttakin: muotokaitale piti tehdä jotain, enkä jaksanut alkaa kahlata mustiani läpi koska niitä on kaksi isoa kassillista.



Eikö ole komea hihan kaava? Se ainoa ostamani kangas oli tosiaan paitaan pala sifonkia... JOTA OSTIN LIIKAA. Sitä nimittäin oli noin kaksinkertainen määrä todelliseen tarpeeseen verrattuna. No, teen sitten vaikka sifonkihuivin itselleni. Tai viisi.





Peruukkikin on osin kierrätetty! Koska eBay on minulle edelleen vähän myrkkyä, peruukin tilaaminen ei houkuttanut ja sitten kun olisi houkuttanut, oli jo liian myöhäistä. Joten, tilasin CyberShopista irtokuitua ja nappasin Seras-peruukkini peruukkikaapista, ja yhdistin nämä kaksi. Onhan se vähän ruma, ghetto ja itseasiassa kyllä aika perseestä, mutta hattu peittää sen paskuuden.



Tällainen siitä sitten tuli. Parempia kuvia tulee jahka joku ottaa, nyt saatiin vaan pari kuvaa napattua koska lauantai oli sen verran hulinaa että en edes jaksanut alkaa kyselemään kuka kuvaisi. Mahdollisuuksia varmaan tulee, koska tämä menee sellaiseksi "ai ei ole tokaksi päiväksi mitään, no otetaan tää!"-puvuksi, jos vaan saan hameen korjattua. Kuten pelkäsinkin, hame repesi railakkaasti kolmesta kohtaa päivän aikana. Onneksi ne saa korjattua, ainakin jotenkin.

Huoh. Nyt tuota kamalaa samettia on jäljellä enää pieni tsiipale, josta saan paikkausosia hameeseen ja mahdollisesti uuden hatun, koska nykyinen tuntuu vähän pieneltä. Katellaan.

Seuraavaksi pitäisi sitten edetä Desuconin puvuissa ja miettiä teenkö Nekoconiin ja Animeconiin uutta vai käytänkö vanhaa. Onneksi Desuun on vielä biljoona vuotta ja puvut oikeastaan jopa aloiteltuja. Unohdan vaan koko ajan että pitää tehdä Artulle kaksi takkia... Eikä se kankaiden vähentäminen ole ainakaan toiminut: olen ostanut toukokuussa noin 50 metriä kangasta erilaisiin projekteihin. Onneksi kesällä on aikaa ja intoa.

(Huomatkaa kuinka päivitän! Huomatkaa allaoleva teksti! Two in a row, go me!)