Tutoriaali: herrainkaulukset

Ommellaan Irtsan kaa, osa 1! eli kuvallinen opastus herrainkauluksen ompelemiseen

Alaotsikko voisi olla myös "eli kuinka menetin järkeni ja opin rakastamaan masokismia". Minulla on kaksi suurta vihollista tässä maailmassa: Starbuck's-kahvilaketju ja herrainkaulukset. Sokerisiirappi"kahviin" en vieläkään koske, mutta herrainkauluksia täytyy aina joskus tehdä. Viime aikoina onkin kuulunut korviini tuskailua näiden tiimoilta, joten Sheryl-pukua tehdessäni ajattelin kuvata kaulusprosessin ja valottaa sen perkeleen sielunelämää hieman. Mitenkään itse en ole tätä työjärjestystä kehittänyt, vaan se on minulle opetettu. Herrainkaulus (ja kaulukset muutenkin) ovat vaan niin tympeän hankalia aluksi että niistä ei pelkällä tekstillä paljon riemua revitä. Siispä, auttavia kuvia.

Ihan ensiksi, tässä malli siitä millaista kaulusta herrainkauluksella siis tarkoitetaan:



Tuossa siis tämän tutoriaalin työn tulos. Herrainkaulus on siis se ihan perinteisin kaulus, joka on esimerkiksi kaikissa perinteisissä puvuntakeissa. Cosplayn puolelta ensimmäisenä minulle tulee mieleen Persona 3-pelin päähenkilön takki, jossa moinen kaulus myös on.



Tämän hirviön kaavoittamiseen en aio puuttua nyt, koska se on ihan oma matopurkkinsa ja minun taitoni sillä puolella perustuvat jatkuvaan yrittämiseen ja erehtymiseen, joten keskitytään nyt vain ompeluun.

Ensiksi hieman sanastoa. Yritän pitää tämän mahdollisimman ammattisanastovapaana, jotta koko tutoriaalista ei tule kamalaa sanapuuroa, mutta parit asiat on hyvä nimetä ihan ilmaisun helpottamiseksi.



Pinkin raidan alleviivaama kohta on nimeltään peilisauma. Peilisauman pituus ei ole mitenkään kiveenhakatusti määritelty, vaan se on sen mittainen kuin sen tarvitsee olla. Se voi olla hyvinkin lyhyt, tai se voi olla yli puolet kauluksen leveydestä. Joskus kauluksen tuo avoin osa joka aukeaa peilisauman vierestä voi olla hyvinkin pieni, tai valtavan suuri.

Kauluksen eri puolia kutsutaan ala- ja päällikauluksiksi. Myös päällyskaulusta käytetään, mutta itse sanon sitä päällikaulukseksi koska dur dur murteet. Päällikaulus on se puoli kauluksesta, joka näkyy kun kaulus on oikein taitettuna valmiissa takissa. Alakaulus taas on se joka taittuu itseään vasten päällikauluksen alla, jääden piiloon. Ala- ja päällikaulus ovat nimenomaan ne kappaleet jotka menevät niskan taakse.



Alavara on kuvassa rajattu pinkillä. Alavaralla saadaan piilotettua vuori, ettei se löpsyä esiin takin etureunasta. Samalla alavara tukee napinläpiä ja nappeja, jotta kangas ei kärsi käytössä. Alavarat pitäisi oikeastaan aina tukea tukikankaalla jotta se pysyy ryhdikkäänä ja napit läpineen eivät revi sitä rikki.
Kauluksessa alavara on se osa, joka pienenee etureunaa kohti taittuessaan. Tämä osa alavarasta leikataan yhtenä kappaleena miehustan (=päällimäinen kangaskerros vaatteessa) kanssa, jotta taitteeseen ei tule liian paksua saumaa. (Tekemäni liivi on siitä tässä poikkeuksellinen, että kuvassa oleva vuori on enemmänkin vuorin ja muotokaitaleen yhdistelmä. Normaalisti tuosta oikeanpuoleisen pinkin viivan kohdalta alkaisi vuorikangas.)

Kohta, josta kaulus taittuu, on nimeltään taiteviiva.

Aukileikkaus on kun saumanvaroja leikataan esim. kulmassa tai kaarevassa kohdassa jotta kangas taipuisi paremmin. Aukileikkaukset kohdistetaan aina niin että ne loppuvat kohtaan jossa on neulanpisto. Jos aukileikkaus loppuu langan kohdalla, kangas saattaa revetä.


No, sitten päästään aloittamaan!


Kuvassa näkyvät siis miehustan alavara sekä alakaulus. Ala- ja päällikaulus ovat samanlaiset, sillä erotuksella että alakauluksen langansuunta on täysvino (=45 asteen kulmassa verrattuna kankaan reunaan) ja päällikaulus on ihan muutaman millin suurempi ulkoreunalla. Kauluksessa voi olla KT-saumalla eli keskellä takana sauma, jolloin kangasta saa säästettyä hieman. Sauman voi laittaa myös esim. vain alakaulukseen, ja ottaa ainoastaan päällikauluksen taitteelta, jos ei halua että se sauma näkyy ulospäin.

Kuvassa on merkitty keltaisella peilisauma, ja pinkillä pääntiensauma. Keltaiset yhteen, pinkit yhteen.

Ja ihan ensimmäisenä ommellaankin ne keltaiset yhteen!



Kas näin. Kuvassa näkyy nyt siis miehustan alavaran puoli. Alakaulus ommellaan kiinni siten, että kauluksen ulko- ja sisäreunan saumanvarat jäävät vapaaksi. Älä siis ompele niitä kiinni alavaraan! Ompeleen tulisi loppua miehustan pääntiensaumavaran ulkoreunaan, ja alakauluksesta jäädä siis oman saumanvaransa verran yli. Pinkit viivat siis esittävät sitä missä alakauluksen reunat menevät. Sama homma myös päällikauluksen ja vuoripuolen alavaran kanssa, paitsi että nyt tuon sisäreunan saumanvarankin voi ommella, jos teet tavallisen vuorin.



Seuraavaksi ommellaan miehustan pääntiensauma. Toisin kuin voisi luulla, sitä ei missään nimessä voi ommella samaan syssyyn miehustan peilisauman kanssa. Paitsi jos olet joku sorminäppäryyden ylijumala. Se on aloitettava siitä missä peilisauman ommel päättyy, ja aivan tismalleen siltä samalta kohdalta. Nurkkaan voi tehdä aukileikkauksen jo vaikka ennen ompelua, jotta sen saa kääntymään nätisti. Nätimmin kuin tuossa kuvassa, johon tuli ikävä kyllä rytty kun en tehnyt aukileikkausta ensin. Villakankaissa tämä varmaan onnistuu ilmankin, koska villakankaat ovat ihmekankaita, mutta sinnekin se on jälkikäteen tehtävä.

Ommellaan tosiaan koko pääntiensauma, ja päätetään se toisella puolella siihen peilisauman pisteeseen kuten aloituskin. Varo ettet ompele peilisauman saumanvarojen päälle, se vetää koko homman läskiksi.



Noin nätisti sen pitää mennä.



Seuraavaksi ommellaan vuori kiinni alavaraan ja päällikaulukseen. Koska Sherylin liivi on vähän erilainen, otin kuvan koulussa tehdystä harjoituskauluksesta. Siinä ei ole mitään sen kummempaa, nasautat vuorin vaan kiinni.

Paitsi! Halauslaskos.





Pieni mutta aika tärkeä asia, joka askarrutti ainakin minua vuorikaudet. Halauslaskos on pieni laskos KT:lla, jok helpottaa, kuten arvattavaa, käsien viemistä eteen yms. Laskos lisätään vuoria leikatessa niin että kokonaislisäys on 2 cm. Se ommellaan vaan laskokseksi.



Seuraavaksi ommellaankin sitten jo niitä teräviä nypyköitä jotka jatkuvat sieltä peilisaumalta! Lähde jälleen ihan tismalleen peilisauman ompeleen kärjestä, ja jatka koko ulkoreunan ympäri. Varo ettet venytä toista kauluksista ommellessasi! Saatat jopa joutua hieman syöttämään (=toinen kangas löyhemmällä kuin toinen, mutta et vedä kumpaakaan). Suosittelen myös laittamaan KT-saumat kohdikkain vaikka neulalla, jotta niska on sitten siellä missä pitääkin.

Vinkki! Itseasiassa jopa pakollisuus. Ommellessasi teräviä kulmia, tee kulman kohdalle yksi ommel vinoon, kas näin:



Näin kankaalle jää tilaa kääntyä nätisti, koska eihän se koskaan ihan neulanteräväksi käänny. Yksi pisto voi riittää, riippuen toki ompeleen pituudesta (itselläni on siinä ja siinä että yksi riittää, on niin lyhyt tikki).

Sitten vielä sama homma toiselle nypykälle ja etureunalle, ja tadaa! Tässä vaiheessa on hyvä tehdä aukileikkauksia, jotta saat kaulukset asettumaan nätisti.

Lopuksi vielä silitysvinkki: koska päällikaulus on muutaman millin suurempi, sen saa silitetyä hienosti näin:



Päällikaulus siis kuvassa alempi kangas, joka vähän kurkistaa (ihan pikkasen liikaakin, kyllä). Näin kaulukset kääntyvät nätisti niin että ommeljuova ei näy päällepäin.

Ja näin syntyvät kaulukset. Kommentteja, korjauksia, kysymyksiä, lisäyksiä, haukkuja, kaikkea otetaan vastaan. Täydennän opasta sitä mukaa kun tajuan tehneeni älyttömiä mokia tai niistä huomautetaan.

Lisää ohjeistusta kaulusten ja ylipäätään jakkujen tekoon löytyy Opetushallituksen sivuilta, täältä: http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/jakku/