World Cosplay Summit, eli kisaamisen hienoudesta

Kesän conikausi alkaa kääntyä lopuilleen, mutta ainakin itselleni suurin ja odotetuin on vielä edessäpäin. Monelle muulle se on varmaan ollut Desucon tai Finncon-Animecon (jonka itse skippasin koska lol Turku, menin mieluummin vanhempieni kanssa Ikeaan) mutta minulle se on muutamastakin eri syystä Tracon. Yksi hyvä syy on se että olen cosplaykisojen ylimammana säätämässä, ja sen lisäksi pitämässä kahta ohjelmanumeroa (joista lisää myöhemmin - himitsu desu jne). Suurin syy tälle kohokohtaisuudelle on kuitenkin Suomen World Cosplay Summit -karsinnan eka kerta Traconissa. Kellekään ei liene epäselvää miksi WCS on minulle oikein erityisen sydämenläheinen asia, ja erityisen läheisen siitä tekee se että olin erään toisen ihmisen kanssa hivenen äänekkäästi nimenomaan Traconin kannalla kun uudesta karsintatapahtumasta keskusteltiin.

Omat syyni Traconin suosimiseen ovat ns. kaksiset: ykkösenä Tampere-talo, kakkosena itse tapahtuma. Olen jonkin verran luuhannut Tampere-talon pääsalin backstagella sekä kilpailijana että mammana, ja vaikka siellä onkin rappuja ja käytäviä ja kuumakin iskee välillä, backstagella on silti tilaa ja pukuhuoneita vaikka kuinka, ja ne pukuhuoneet ovat mitä mainioimpia: pelkkää peiliä! Jopa vähän liikaakin, jos sattuu olemaan pukeutumassa samaan aikaan kuin joukko coniin jotenkin liittyviä mieshenkilöitä, ja yrität estää kaikista intiimeimpiä alueitasi vilkkumasta... Tänä vuonna yritetään myös välttää sitä happiloppua harrastamalla mahdollisimman vähän jonottelua koko kisaajaporukan voimin. Porrastus on avainsana, jota ehkä vähän rakastan.

Tracon on tapahtumana myös aina ollut mukava, jo vuodesta 2005 asti. Yhtäkkiä se paisui valtavaksi ja joutui muuttamaan, ja siitä tuli Yksi Suurista. Mikäpäs sopisikaan paremmin WCS:n karsintanäyttämöksi kuin coni joka kerää upeisiin puitteisiin paljon upeita cosplayaajia (vaikka osa tulisikin vain Sorsapuistoon hengaamaan, jonka haluan kyllä nähdä syyskuussa koska Suomi ja syyskuu)? Ja järjestelytkin ovat siltä osalta kunnossa että väki ei vaihdu joka vuosi kuten Animeconissa, joka varmaan edelleen lasketaan överisuurimmaksi, jos ei muuten niin menneisyytensä vuoksi. Monen mielestä Desucon olisi varmasti ollut vähintään yhtä mieluinen WCS-karsintaconi, mutta olkoon heillä EuroCosplay. En lähtisi keskittämään kaikkea yhteen coniin, niin hyvä coni kuin onkin. Saan ajatuksestakin traumaattisia takautumia siihen miten Tanskassa nämä hommat hoidetaan...

World Cosplay Summit oli rehellisesti sanottuna yksi elämäni ihan hienoimpia kokemuksia, niin surulliselta kuin se jonkun korvaan kuulostaakin. Toki Summit on osallistujiensa näköinen, ja vuosittain vaihtuva väki takaa sen että aina ei ole yhtä järisyttävän hyvä henki kuin vuonna 2009 oli, mutta kehtaan silti väittää ettei sieltä kukaan tule sellaisilla fiiliksillä että "ihan tyhmää oli, olis voinu jäädä himaanki."* Se on huikea kokemus, jos vaan osaa ottaa sen sellaisena.


* Tähän liittyen, sivutarina: joku oli hernaroinut galtsussa siitä kun heitin ohimennen kommentin kuinka harmitti että missasin Lady Gagan keikan koska olin Japanissa. Ei, se että minua harmittaa Gagalupen missaaminen ei tarkoita ettenkö olisi sata kertaa mieluummin ollut Japanissa kuin keikalla.

Yksi keino, millä pilaa WCS-kokemuksensa aina hienosti, on liika kilpailuhenkisyys. Hullua, eikö! Kilpailemaanhan sinne mennään! No joo ja ei. Toki kilpailuun pitää panostaa, jo ihan Kansallis Mielisen Ylpeyden nimissä (=että Suomea ei dissata netissä :(((( ), mutta liiallinen sen kilpailuaspektin korostaminen tuo mukanaan myös kaikenlaisia ikävämpiä ilmiöitä, kuten muiden joukkueiden kanssa kyräily, paskanjauhaminen selän takana, muuten vain nyrpeä käytös. Kaikki nämä yläasteelta tutut ja paskaksi todetut käytösmallit! On toki sallittua olla sitä mieltä että maan X edustajilla on ihan hirveet puvut tai maan Y toinen edustaja on ruma läski, mutta nämä ovat juttuja jotka kantsii pitää omana tietonaan, tai jakaa vain oman kisakumppaninsa kanssa (käytännössä edelleen paskanjauhantaa selän takana, mutta ainakin hyvin rajattua).

Joukkue on siellä edustamassa sekä Suomen cosplayskeneä että ITSEÄÄN. Inhottavat ja nyrpeät ihmiset muistetaan kyllä (voi, kyllä, ne muistetaan...) ja näiden on turha odottaa ihmisten riemastusta kun astuvat huoneeseen, tai kutsua virallisten juttujen ulkopuolisille ekskursioille. Siinä jää monet kivat lounastreffit tai kymmenen kilometrin patikkaretket Nagoyan betoniviidakossa väliin. Nämä ovat niitä kivoja juttuja joista ne parhaat muistot jää.

On kaksi aivan eri asiaa olla kaikkensa antava kilpailija ja olla kankiperseinen narttu. Kaikkensa antava kilpailija tekee niin hienon puvun kuin pystyy, hioo esityksensä, pistää itsensä likoon. Kankiperseinen narttu tekee myös kaiken tämän mutta samalla sulkee käytöksellään paljon ovia itseltään. Nämä ovet voivat sitten vähän harmittaa jälkikäteen! Verkostoitumisesta on hyötyä myös näissä jutuissa. Tietty, jos ei kiinnosta, niin mikäs siinä. Suurinta osaa varmaan kyllä kiinnostaa, koska kavereiden saaminen ympäri maailman on aika avartavaa ja kivaa!

En tiedä olenko sanonut tätä vielä tarpeeksi monta kertaa, mutta WCS on aika kovaa työtä. Kolmen puvun keksiminen ja tekeminen on aika rankkaa hommaa (ja siksikin toivoisin että Suomen karsintakisa olisi aina todella hyvissä ajoin ennen finaalia - 9 kk oli meille oikein hyvä aika, emmekä edes tehneet uusia finaalipukuja!), ja siinä räpsähtää stressimittari punaiselle kenellä tahansa. Mutta lopussa odottaa se palkinto: melkein kenen tahansa cosplayuran huikein matka, jonka saa viettää samanhenkisen porukan kanssa. Pääsee näyttämään että peräpohjolassakin osataan. Pääsee luomaan kontakteja ulkomaailmaan ja saamaan uusia kavereita. Siinä vaiheessa kaikki se kura on sen arvoista (ja siitä osaa nauttia jos jättää 4chanin ja muiden lautojen lukemisen vähemmälle valmistautumisaikana). Se toki vaatii todellista panostusta (erityisesti nykyään: tänä vuonna kuulema aikovat syynätä sisäsaumoja!), ja se vaatii paineensietokykyä, joten ei siihen kannata lähteä miettimättä tarkkaan onko valmis. Kuitenkin se on niin hieno kokemus että oikeastaan haluan tällä killometriviestilläni vain sanoa että

OSALLISTUKAA WORLD COSPLAY SUMMIT -KARSINTOIHIN.

Jos ette voita nyt, niin ei se mitään. Ei ollut vielä teidän vuosi. Kyllä sekin tulee kun tarpeeksi yrittää.

Mainittakoon näin sentimentaalisen jutusteluni päätteeksi että Traconin kisailmottautumisten toinen vaihe aukeaa maanantaina 1.8. jos mieli tekee mukaan. Ensimmäinen vaihe meni täyteen aika pian, katsotaan miten toisen käy.

Onpas tämä vakavamielinen teksti! Jotta ei poikettaisi tavallisesta pilupalilalalaa-linjasta ihan liikaa, kerron lopuksi että päätin tehdä tälle kesälle vielä yhden puvun sen sijaan että olisin esim. pitänyt vähän lomaa. Hahmonvalinta oli pitkä prosessi, ja lopulta valintaan vaikutti pääasiassa suhteellinen helppous ja tissit. Eniten kyllä tissit. Kävin rintaliiviostoksillakin jo, ja kikattelin kopissa kun testailin miten saan rinnat parhaiten esille. Huoh.

Tämä kesä on ollut täynnä niitä helppoja, kivoja pukuja jotka päällä on ollut suhteellisen helppo liikkua (omg Desuconissa ei ollut ollenkaan korkkareita, ja Nekoconin jäljiltä päkiäni eivät olleet turvoksissa viikkoa!). Tämä ei käy ollenkaan päinsä. Sen sijaan että panostaisin tänä syksynä täysillä vihdoin ja viimein alkaviin yliopisto-opintoihini, aloitan tässä mitä pikimmiten ensi kesä-Desun puvun tekemisen. Miksi näin aikaisin? Koska ajattelin taas testata kärsivällisyyttäni ja virkata siihen tulevan pitsin itse, ja koska se vaatii muutakin askartelua kuin ompelua. Sellaista askartelua joka mahdollisesti vaatii voimatyökaluja ja/tai muuten vain terävien asioiden käyttämistä, joka taas ei ole yhtään minun vahvuuteni. Katellaan mitä tapahtuu, varmaan teen kryptisiä päivityksiä joista ne tietää, ketkä tietää (eli en varmaan tee koska petän selkeästi aina nää blogilupaukseni).

Kaunista loppukesää, väki. Nähdään Traconissa.