Eka kommentti mutkan kautta, tyhmät ajatusvirheet pilas ekan yrityksen.
Cossaan pitkälti itseäni varten, vaikka toki on aina ihaninta jos joku muukin tykkää siitä mitä itse teen. En kuitenkaan cossatessani halua ajatella sitä, että "mitä nyt noikin ajattelee kun mulla on tää ja tää asu päällä, ois pitänyt tehdä sittenkin tollanen".
Esiintymistilanteessa nyt toki pitää ajatella yleisöäkin, mutta silloinkin ajattelen ennemmin esiintymisen, en puvun kautta. Se minkä puvun minä päätän tehdä on täysin siitä kiinni, mitä minä oikeasti haluan tehdä, ei sitä minkä uskon saavan huomiota yleisöltä.
Voisin tiivistää oman ajatusmaailmani siihen, että sitten kun lakkaan tekemästä tätä itselleni niin sitten on aika lopettaa. Nautin tästä nimenomaan koska se on minusta niin kivaa, vaikka joskus oiskin itkuraivarin paikka ku ei onnistu. Siksi yritänkin minimoida niitä itkuraivareita kaikin tavoin, kun tykkään tästä harrastuksesta niin hitsisti
Jos cosplayaisin vain itseäni varten, heiluisin hassuissa vaatteissa neljän seinän sisällä, enkä koskaan astuisi lavalle/ihmisten ilmoille.
Tätä on vaikea selittää kuulostamatta itsekeskeiseltä huomiohuoralta (mitä en siis suinkaan ole, köh köh), mutta yritän silti: Cosplay on esiintymistä/näkyvillä olemista ja esiintyjä tarvitsee yleisönsä. En toki pukuilisi, ellen saisi siitä jotain mystisiä kiksejä, mutta väitän silti, että teen pukuni aika pitkälti muiden nähtäväksi.
Itse klikkasin suoraa muita varten. Logiikka omassa päässä toimii niin, että teen lähinnä pukuja joilla voi vaikuttaa muihin ja muiden ihmisten reaktiot puvusta ovat yleensä parasta mitä on tullut vastaan. :)
Teen kyllä pukuja itselleni, koska nautin ongelmanratkaisusta, jota niitä varten täytyy tehdä ja muutenkin pukuun liittyvästä prosessista. Ja eihän itse tekovaihetta ole edes katsomassa muut kuin minä.
Mutta tästä huolimatta kuitenkin menen tapahtumaan hassussa puvussa sen sijaan, että pitäisin pukua vain kotona parin valokuvan ajan ja säästäisin itseäni paljon. Se tapahtuman aikana koettava särky ja väsymys puvun pitämisestä on kuitenkin sen arvoista, kun saa näyttää mitä on saanut aikaan ja kuulla muilta kommentteja.
Eli puvut teen itselleni, mutta puvun päällä pitäminen on muita varten.
Ehkä olen naiivi, mutta vastaan itseni takia. Tykkään pukuilla, koska se yhdistää niin paljon asioita joista muutenkin pidän - se puvun päälle laittaminenkin on kivaa nimenomaan itselle, kun siitä tulee sellainen lämmin ja pörröinen yhteenkuuluvuuden tunne. :'D Plus tietysti se, että näen pukujen tekemisen fanitaiteena.
Voin cosplayata muille jos olen tekemässä asua ryhmään, mutta en kyllä silloinkaan koe cosplayaavani katsojia vaan korkeintaan muita ryhmäläisiä varten.
Itse vastasin melkein heti cosplayaavani itseäni varten, vaikka oikeasti minusta koko juttu on fifty-fifty. Minulle se puvun valitseminen ja tekeminen on omakivaa, teen valinnat itse enkä tee joitain tiettyjä pukuja siksi että joku muu toivoo minun juuri niitä tekevän. Itse puvun tekeminen on myös sitä itselle nautinnollista ongelmanratkontaa, miten saan näyttämään jonkin asian x nimenomaan siltä asialta x.
Tässä on sitten se kääntöpuoli, että samalla kun sitä itse haluaa saada hyvää jälkeä koska esteettisyys, niin kyllä sitä pakostikin miettii että "mitäköhän mieltä muut on tästä, näyttääkö tää hyvältä muiden silmissä, onko mun perse huonosti tässä puvussa, onko liikaa ihoa, järkyttyykö muut" jne. jne. Vanha juttu on vanha, mutta itselleni cosplay on ihan oikeasti huomiohuoraamista, siinä havitellaan näkyvyyttä ja kommentointia. Joku toki voi olla sitä mieltä että on vaan hauskaa leikkiä olevansa joku muu, mutta ihan rehellisesti sanottuna minä kyllä myönnän olevani huoraamassa joka puvulla, vaikka teen valintani ja prosessit omana ilonani.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEka kommentti mutkan kautta, tyhmät ajatusvirheet pilas ekan yrityksen.
VastaaPoistaCossaan pitkälti itseäni varten, vaikka toki on aina ihaninta jos joku muukin tykkää siitä mitä itse teen. En kuitenkaan cossatessani halua ajatella sitä, että "mitä nyt noikin ajattelee kun mulla on tää ja tää asu päällä, ois pitänyt tehdä sittenkin tollanen".
Esiintymistilanteessa nyt toki pitää ajatella yleisöäkin, mutta silloinkin ajattelen ennemmin esiintymisen, en puvun kautta. Se minkä puvun minä päätän tehdä on täysin siitä kiinni, mitä minä oikeasti haluan tehdä, ei sitä minkä uskon saavan huomiota yleisöltä.
Voisin tiivistää oman ajatusmaailmani siihen, että sitten kun lakkaan tekemästä tätä itselleni niin sitten on aika lopettaa. Nautin tästä nimenomaan koska se on minusta niin kivaa, vaikka joskus oiskin itkuraivarin paikka ku ei onnistu. Siksi yritänkin minimoida niitä itkuraivareita kaikin tavoin, kun tykkään tästä harrastuksesta niin hitsisti
Jos cosplayaisin vain itseäni varten, heiluisin hassuissa vaatteissa neljän seinän sisällä, enkä koskaan astuisi lavalle/ihmisten ilmoille.
VastaaPoistaTätä on vaikea selittää kuulostamatta itsekeskeiseltä huomiohuoralta (mitä en siis suinkaan ole, köh köh), mutta yritän silti:
Cosplay on esiintymistä/näkyvillä olemista ja esiintyjä tarvitsee yleisönsä. En toki pukuilisi, ellen saisi siitä jotain mystisiä kiksejä, mutta väitän silti, että teen pukuni aika pitkälti muiden nähtäväksi.
Itse klikkasin suoraa muita varten. Logiikka omassa päässä toimii niin, että teen lähinnä pukuja joilla voi vaikuttaa muihin ja muiden ihmisten reaktiot puvusta ovat yleensä parasta mitä on tullut vastaan. :)
VastaaPoistaMitenhän tämän nyt selittäisi järkevästi.
VastaaPoistaTeen kyllä pukuja itselleni, koska nautin ongelmanratkaisusta, jota niitä varten täytyy tehdä ja muutenkin pukuun liittyvästä prosessista. Ja eihän itse tekovaihetta ole edes katsomassa muut kuin minä.
Mutta tästä huolimatta kuitenkin menen tapahtumaan hassussa puvussa sen sijaan, että pitäisin pukua vain kotona parin valokuvan ajan ja säästäisin itseäni paljon.
Se tapahtuman aikana koettava särky ja väsymys puvun pitämisestä on kuitenkin sen arvoista, kun saa näyttää mitä on saanut aikaan ja kuulla muilta kommentteja.
Eli puvut teen itselleni, mutta puvun päällä pitäminen on muita varten.
Ehkä olen naiivi, mutta vastaan itseni takia. Tykkään pukuilla, koska se yhdistää niin paljon asioita joista muutenkin pidän - se puvun päälle laittaminenkin on kivaa nimenomaan itselle, kun siitä tulee sellainen lämmin ja pörröinen yhteenkuuluvuuden tunne. :'D Plus tietysti se, että näen pukujen tekemisen fanitaiteena.
VastaaPoistaVoin cosplayata muille jos olen tekemässä asua ryhmään, mutta en kyllä silloinkaan koe cosplayaavani katsojia vaan korkeintaan muita ryhmäläisiä varten.
Itse vastasin melkein heti cosplayaavani itseäni varten, vaikka oikeasti minusta koko juttu on fifty-fifty. Minulle se puvun valitseminen ja tekeminen on omakivaa, teen valinnat itse enkä tee joitain tiettyjä pukuja siksi että joku muu toivoo minun juuri niitä tekevän. Itse puvun tekeminen on myös sitä itselle nautinnollista ongelmanratkontaa, miten saan näyttämään jonkin asian x nimenomaan siltä asialta x.
VastaaPoistaTässä on sitten se kääntöpuoli, että samalla kun sitä itse haluaa saada hyvää jälkeä koska esteettisyys, niin kyllä sitä pakostikin miettii että "mitäköhän mieltä muut on tästä, näyttääkö tää hyvältä muiden silmissä, onko mun perse huonosti tässä puvussa, onko liikaa ihoa, järkyttyykö muut" jne. jne. Vanha juttu on vanha, mutta itselleni cosplay on ihan oikeasti huomiohuoraamista, siinä havitellaan näkyvyyttä ja kommentointia. Joku toki voi olla sitä mieltä että on vaan hauskaa leikkiä olevansa joku muu, mutta ihan rehellisesti sanottuna minä kyllä myönnän olevani huoraamassa joka puvulla, vaikka teen valintani ja prosessit omana ilonani.
Kuulostan perseeltä mutta sitten kuulostan. :D