Tracon, eli kuinka en nähnyt conia kuin vilaukselta

Tässä ei sit oo kuvia. Aika tylsää. Sortsit.

Puuh. Traconista suurinpiirtein toivuttu. Jäi tosiaan coni hieman vähemmän conittamispitoiseksi ja enemmän työpainotteiseksi, koska toimin tosiaan cosplayvastaavan alaisena ja vastasin cosplaymammojen hommista. Aikatauluja pyöriteltiin ja suunniteltiin ja puljattiin kuukausia ennen conia, ja sitten kun vielä siihen päälle pidin huolen tanskalaisista cosplaykunniavieraistamme Stinestä ja Casperista ja pidin ohjelmaa, niin kyllähän siinä hommaa riitti. Sunnuntaina ehdin kävellä sellaisen pikkuisen kiekan liukuportaita ylös ja takas alas. Että. Mutta kivaa oli, sitä en voi kieltää, ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Ensinnäkin, kiitos vielä kerran kaikille cosplaymammoilleni, olitte huippuja ja osoititte työllänne miksi valitsin teidät siihen hommaan. Koska sain vallan tehdä näitä valintoja, valikoin mukaan ihmisiä joiden tiesin olevan tarpeeksi vastuuntuntoisia ja ymmärtävän mistä mammailussa on kyse. Koska kyseessä oli kaksi massiivista kisaa, halusin tehdä hommasta sujuvaa edes sillä että kukaan ei olisi tehtävistään aivan pihalla.

Toisekseen, kiitos kisaajille! Pahoitteluni niille, joille jäi epäselvyyksiä tai ette saaneet tietoa esim. tuomarointiajastanne ajoissa. Tuomarointiajat olivat nimenomaan sitä varten, että kenenkään ei tarvitsisi napottaa backstagella koko päivää (olen itse sitä aikoinaan tehnyt paljon, ja tiedän miten tympeää se on), mutta kuulin että joillekin oli kuitenkin käynyt näin. Kommentit tallennettu päähäni, seuraavan kerran kun olen järjestelyissä samalla tavalla mukana pidän ne mielessä hommia suunnitellessa. Kisaajia voin kiittää myös joustavuudesta, sillä vähemmän yllättävästi aikataulut laahasivat 5-15 minuuttia jäljessä, ja jotkut joutuivat odottelemaan vuoroaan. Massiiviset kisat olivat massiiviset, ja takahuone täynnä kaikenlaista vipeltäjää joten ahdastakin meinasi välillä olla, mutta yleisesti koko jättimäinen show, sekä lauantain että sunnuntain, sujui hyvin. Katastrofeilta vältyttiin vaikka kaikenlaisia ylläreitä tuli, kuten pukuhuonetilanne sunnuntaina.

Kiitos myös kaikille jotka tulivat katsomaan sekä Casperin ja Stinen Cosplay- ja conikulttuuri Tanskassa -luentoa, sekä vetämääni Cosplayjournalismi netissä -paneelia! Oli huvittavaa lauantaina huomata että keskiöinen Inside the cosplayers' studio -paneeli käsitteli hyvin pitkälti myös blogeja, mutta eipä siinä vaiheessa enää mitään peruta, ja sunnuntain paneelimme oli kuitenkin hyvin erilainen yleishengeltään. Panelisteilleni myös suuri kiitos, oli ilahduttavaa huomata että keskustelua syntyi kun vauhtiin päästiin. Pidin pitkästä aikaa ohjelmaa, viime vuosina olen vain ollu paneeleissa mukana mutta en vetäjänä. Oli hyvä kokemus itsellenikin, joten eiköhän jatkossakin. Iltsin kanssa jo mietittiin että tästä sunnuntaina käsitellystä aiheestakin voisi puhua uudelleen, ehkä isommalla porukalla ja suomeksi, ja ehdottomasti pidemmällä ohjelma-ajalla. Olkoon tämä Traconin paneeli jonkinlainen alustus sille, lällislää te jotka ette olleet kattomassa!

Ja kiitostelun hengessä, suurin kiitos Miralle joka väänsi kisan kasaan meille kaikille. <3

Puuh. Mitä vielä. Narisen vähän. Olin nyreissäni iltabileistä, jotka järjestettiin kamalassa komerossa (oli viehättävä paikka muuten mutta SE IHMISMÄÄRÄ) jossa jytä soi niin että sydän tykytti (joka ei ole minulle erityisen hyvä juttu, kun rytmi on ns. vituillaan luonnostaankin) ja missään ei voinut olla rauhassa. Paitsi alakerran kahvila Valossa, jonne sitten porukkamme siirsimme. Siellä oli mukavampaa kunnes mesta meni kiinni. Yläkerran jytään emme palanneet, ja minua jäi kaivelemaan maksamani sisäänpääsymaksu (luojan kiitos tanskaposse pääsi ilmaiseksi!). No, eipähän tullut tintattua aamuun asti, vaan pääsin jo kolmeksi nukkumaan!

Ja sitten hehkutan vähän miten onnellinen olin että saimme järjesteltyä tämän Stinen ja Casperin vierailun. Iso kiitos siitä Kyuulle, jonka kanssa hommaa selvittelimme. Muissa maissa cosplaykunniavieraat ovat yleisempiä, ja haluaisin vähän ajaa sitä käytäntöä meillekin. Tuomareina ulkomaalaiset toimivat erinomaisesti, koska todennäköisyys favoritismiin on pienempi, ja saadaan sitä Suuren Tapahtuman Tuntua ilman että tuomaristossa istuu joku onneton kunniavieras joka ei tiedä cosplaysta mitään. Tällä kertaa tuomarit menivät myös sillä tavalla nappiin että olivat ns. natseja, joka on hyvä ominaisuus nimenomaan WCS-tuomareissa. Kuitenkaan en ole vielä kuullut narinaa käytöksestä, enkä usko kuulevanikaan koska armaat vieraamme olivat ihania ja parhaita.

Olikohan vielä muuta! No cosplaysta varmaan! Sain kuin sainkin Machinan valmiiksi ja päälleni lauantaina, mutta ehdin pitää sitä vain muutaman tunnin koska totesin olevani liian väsynyt niin... vaativaan pukuun. Hankala kantaa itsensä ylväästi kun haluaisi vaan lölliä lattialla. Muutamalla korjauksella se on kuitenkin itseasiassa hyvin mukava ja kiva puku, ja ajattelin vedellä loppuvuoden conit sitten sillä! Plus jollain toisella, mutta katsotaan nyt. Asumme Artsan kanssa tosiaan tällä hetkellä putkiremontin keskellä, ja koko kämppä on täynnä pikkuruista pölyä ja ompeluhuoneeni täynnä mm. kenkiä, takkeja, hattuja ja keittiötarvikkeita. Vähän jää nyt ompelut vähiin ennen lokakuun loppupuolta...

Sunnuntai meni tosiaan sitten taas Sherylinä, ja voi jestas sentään että se on mukavin puku ikinä. Jalkoihin alkoi sattua vasta monen tunnin päästä, ja ainoa epämukavuus mitä itse puvusta aiheutui oli painauma vyötäröllä koska samassa nipussa oli sukkahousut, alushameen kuminauha (joka on himokireällä että dynamiittihame ei putoa painonsa vuoksi) ja päällyshameen vyötärökaitale (myöskin supernapakka ettei lähde pyörimään päällä). Kuvia ei ole, kummastakaan, koska en tosiaan ehtinyt olla kuvattavana. Olin sininen salama koko viikonlopun, et ehtinyt edes nähdä minua~

KAMALA MIKÄ KILOMETRITEKSTI. Anteeksi. Nyt en muuten sitten lupaile uusia päivityksiä, koska aloitin juuri (VIHDOINKIN) yliopisto-opintoni ja ajattelin keskittää aivokapasiteettini niihin nyt hetken. Minun tuurillani tosin alan suoltaa tekstiä heti huomenna, koska aiheita kyllä riittäisi... Vastatkaa muuten tuohon aiemmassa postauksessa olevaan kyselyyn. Se on tärkeetä tiedettä varten.

Ainiin, cosplaykrapulani taitaa olla virallisesti ohi: ensi vuosi täynnä sirkustelttoja, kirjontaa ja kreisijuttuja. Oho!