Desucon Frostbite, eli kuinka toteutin vaikeamman kautta lapsuudenunelmani!

Oli tarkoitus tehdä helppo puku. Joo, olihan Candy helppo, mutta olisi pitänyt haaveissani spesifioida että kaipasin myös vähäistä työmäärää, sillä veikkaan että Candyynkin käytettyjä tunteja lasketaan kymmenissä vaikka vaatteet muotoutuivat ihan muutamassa hetkessä.


Tässä siis lähdekuvani, paitsi että mekon yksityiskohdat kuten kaulus ja hihat on tehty muiden artbook-kuvien perusteella.


Ensimmäisen kerran suunnittelin tekeväni Candyn joskus vuonna 2006. Silloin se kaatui osittain kankaisiin, sillä valko-punainen raitakangas on mahdotonta löytää muuna kuin trikoona ja markiisina, joista kumpikaan ei oikeastaan sovellu erityisen hyvin Candyn mekkoon. Valmiin raidan ongelma on myös siinä että ne raidat menevät juuri niin kuin menevät, ja kellotetussa helmassa ne menisivät ns. päin helvettiä. Koska halusin nimenomaan tehdä juurikin tuon mekon, enkä suinkaan mitään niistä muista ihanista koltuista mitä Candylla on päällään sekä animessa että artbookeissa, jouduin miettimään että mitenkäs sen sitten raidoittaisi. Raitojen maalaamisesta minulla on vain ärsyttäviä kokemuksia, joten päätin kokeilla niiden ompelemista!

Asiaa pyöriteltyäni, päädyin sukeltamaan eBayn loputtomaan ärsytysvorteksiin etsimään vinonauhaa. Kyllähän vinonauhaa saa mistä tahansa kangaskaupasta, ja Eurokangas olisi varmasti myynyt mielellään kokonaisia rullia minulle, mutta whooo, en ole ihan niin hc että viitsisin maksaa niin paljon kuin nuo jäätävät määrät olisivat tulleet maksamaan. eBay tarjoaa tavaraa aika paljon halvemmalla, ja päädyinkin saamaan 50 metriä puuvillavinonauhaa hintaan 12 euroa (postikulut mukaan lukien). Ei pässimpi diili! Mutta sitten alkoi se ompeleminen...


Mekon yläosan raidoitus aluillaan.


Erilainen vinonauha oli erilaista, ja osoittautui vain kerran taitetuksi. Koska valkoinen pohja paistoi punaisen alta harvan sidoksen vuoksi, jouduin taittamaan vinonauhaa uudelleen. Onneksi nauha oli tärkättyä as fuck, ja kaikenlisäksi tosiaan puuvillaa, joten sen sai taiteltua hyvinkin helposti kun vaan tottui siihen.

Kokonaisuudessaan siis yhden raidan työvaiheet olivat seuraavanlaiset:
1. Ompele nauha toiselta puolelta kohdalleen
2. Taita nauha sopivan leveäksi
3. Neulaa kankaaseen
4. Ompele toinen reuna käsin
Ja tämä toistui yli viidenkymmenen metrin verran. Yli viidenkymmenen siksi, että sain venytettyä nauhaa, jolla sain lisää metrejä, ja koska nauha ei ihan riittänyt enää hatun rusettikoristeen raitoihin. Jouduin ostamaan kolme metriä lisää, mutta onneksi sävyeroa ei huomaa koska hattuosa ei ole niin lähellä muita raitoja että silmä pystyisi sävyä vertailemaan.

Mekko piti raidoittaa yksi osio kerrallaan, koska raitojen päät piti saada vyötärösaumaan, olkasaumoihin ja hihojen saumoihin piiloon. Se johtikin superhauskoihin kohdistamistuokioihin, jotka tunnetusti ovat niin kivoja että kuka tahansa tekee niitä mielellään, jee!


Viitake loppumetreillä


Raitojen ja mekon lisäksi askartelin pienen viitakkeen (koska keeppi on tylsä sana), hatun sekä lapaset. Opin vihaamaan karvaa, mutta vihdoinkin keksin olkasaumallisten viitakkeiden salaisuuden. Hienosti meni, siis! Fun fact: viitakkeen vuorikangas on punaista Eurokankaan Oslo-satiinia vuodelta 2004. Melkein vintage-kamaa siis! Silloin aikoinaan siitä tuli narrinpuku lukion ilmaisutaidon kurssin Kuningas Lear -sovitukseen, ja olen vuodesta ja asunnosta toiseen raahannut sitä loppupalaa mukanani. Nyt sain sen ällötyksen vihdoin tuolta nurkistani pyörimästä!


Hattuhommia. "Kaava" vierellä.


Ärsytyksekseni, sain puvun täysin valmiiksi vasta Lahdessa, klo 23.30 perjantai-iltana, kun neuloin lapaseni loppuun. Päädyin tekemään nekin itse koska miksipä ei! Ja tulipahan opeteltua palmikoiden neulominen, jota olen tähän asti vältellyt kovin. Menipähän viikon luennot ja bussimatka Lahteen rattoisasti.

Jos ei muuta riemua itselleni puvusta ollut (paitsi että oli), niin lämmin ainakin oli. Muut hytisi, mutta minulle tuli välillä jopa kuuma Sibeliustalolla. Sunnuntaina Sherylissä meinasi olla vähän vilakampi, mutta Candyssa kyllä säilyi lämpö, jopa lumessa peuhatessa. Mitä teimmekin! Käytiin Jirin ja Idan kanssa kuvailemassa vähän, ja Jiri kuvasi minua ja Iltsiä sunnuntainakin. Kerrankin siis on kuvia puvuista, jesss.

Frostbite oli ihan kiva tapahtuma, suurin anti itselleni oli kaverien näkeminen ja toki ohjelmanpitäminen cosplaytuomaroinnista Roran ja Elffin kanssa. Kiitos muuten kaikille sitä seuraamassa olleille, en olisi uskonut että ihan niin moni vaivautuu vielä sunnuntain viimoisiin ohjelmanumeroihin! Itse en hirveästi ehtinyt kumpanakaan päivinä seuraamaan ohjelmaa, koska erityisesti sunnuntaina oli melkoinen minuuttiaikataulu (kuvia otettiin 20 minuutissa kun satuttiin Jirin kanssa olemaan molemmat vapaalla) koska ennen tuomariohjelmaa oli myös ~salainen kokous~ jutusta, joka toivon mukaan alkaa nähdä päivänvaloa tuossa helmikuun aikana. Kaikenlaista ongelmaa on kuulema ollut (ja itsekin aiheutin päänvaivaa, anteeksi Biitti ja cosplaykisaajia kuvanneet, nyyh!) mutta itselleni pahimmat mokat eivät näkyneet (osittain kiitos sen että emme olleet Ompussa yötä!). Ohjelmalehteä tosin kaipailin itsekin, koska se pikkuliepare oli liian pikkuinen. Hukkasin sen aika monta kertaa kassiini (joka toki on kaoottinen jättisäkki, mutta conissa on pakko ollakin iso kassi jos on... no, minä).


Minua ei yllättävä vierailija haitannut, koska iih ihana silver fox! Ja pääsin vihdoin päätökseen siitä, ketä äänestän. :3


Uusi vuosi, uudet kakkajutut. Frosti jätti jälkeensä ainakin ihan palavan innostuksen kaikkiin cosplay- ja conijuttuihin, ja olenkin jo katsellut hahmoja sellaisella silmällä. SoulCalibur V on ainakin melko kutkuttava tapaus, sekä ihan pelinä että cosplaylähteenä. Yksi iso pukukin houkuttelee... Iso se on lähinnä kooltaan ja näyttävyydeltään, mitään älyttömän vaikeaa en siinä näe, päähinettä lukuunottamatta. Katsellaan, on aika sutinaa ainakin kevätpuoli jo muutenkin. Oma conivuosi tulee olemaan melko... värikäs, itseasiassa, ja tarkoituksena olisi vähän käydä ulkomaillakin. Tracon lähestyy, ja koulukansioni alkaa täyttyä luennoilla kirjoitetuista lappusista joissa on kaikenlaisia Tracon-suunnitelmia. Ja onhan tässä myös tulossa coninjärjestämisen IDIOOTTIkurssi, jossa pidän kaksi luentoa cosplaykisojen järjestämisestä. Pinkeellä kohta kymmenen vuoden cosplaykisakokemuksella ja muutaman vuoden backstagetarkkailijana jaan vähän näkemyksiäni siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Ilmottautukaa kurssille, jos coninjärkkäyshommat kiinnostaa! Toivon mukaan saan noiden luentojen materiaalit kyllä ihan yleiseen jakoon, jahka kurssiviikonloppu menee.

Hyvää talvea, ihanasti lisääntyneet lukijani! Älkää unohtako minua vaikka olenkin hidas (=kiireinen), koska kaikkea jänskää tulossa! Olen mm. hankkinut sakkomaksuja yliopiston kirjastolle, kun olen lainaillut kirjallisuutta ihan blogikirjoitukset mielessä. Mutta siitä lisää, jahka ajatukset muhivat.

Lopuksi sitten kauhea kasa niitä kuvia! Ihan liian ihania kuvia, pelkästään Jirin kuvista jäi käteen 40 kuvaa Candystä. Sheryl-kuvissa minulla oli niin karmiva sunnuntainaama että pitänee joskus ottaa uusiksi... Kuvaajana tosiaan Jiri!