Hamstraajan työkalut, eli ompeluvälineeni

Taannoin siivosimme ompeluhuoneeni. Tai no, siivoamisvimmainen äitini siivosi, koska en kieltänyt. Itse yritin touhuta kaikkea muuta kun tavaroihini koskettiin ja niitä siirreltiin huolimattomasti. Lopputuloksena oli harvinaisen siisti ja loogisesti järjestelty huone, jossa mahtuu nyt liikkumaan enemmän kuin kaksi askelta. Se on jopa aika viihtyisä!

Loppujärjestelyjen ohella jouduin vähän järjestelemään ompelutavaroitani muutenkin, kun kaikelle piti etsiä paikka, ja siitähän se sitten lähti. Ajattelin esitellä hieman työvälineitäni, joita olen hamstrannut ja hyväksi havainnut.



Kaikki tärkeimmät ja pienimmät tarvikkeet pysyvät kivasti säilössä pakissa. Tämän olen pihistänyt Artulta, jonka ison työkalupakin mukana tuli tällainen pieni ja sievä. Juuri sopiva, vaikka joskus kaipaankin vähän tilavampaa yksilöä. Isompi veisi vaan enemmän tilaakin, ja tuohon mahtuu ne oleellisimmat ihan hyvin. Hankalinta onkin sitten muistaa laittaa kaikki tavarat aina takaisin pakkiin...



Viivaimia ei voi koskaan olla liikaa. No okei, voi, mutta erilaisia viivaimia on ainakin hiton näpsäkkää olla. Kokoelmasta puuttuu vielä metrin mittainen viivain, jonka hankin heti kun tulee halvalla vastaan. Tuon puolimetrisen puuviivaimen otin kerran amikselta, kun joku oli siellä siivonnut ja löytänyt hirveän vuoren "turhaa" tavaraa, ja metalliviivain on isältä viety mainosviivain, molemmat vintagea 70-80-luvuilta.

Iso kaariviivain taas on ihan teetätetty. Luokkatoverit keksivät että voisi puualan pojilla teetättää tollaiset, koska juuri tuollainen kaariviivain osoittautui kaavoja piirtäessä Täydelliseksi kaareksi lähes kaikkeen, haarakoukuista kädenteihin.



Täytyy myöntää, etten vieläkään tiedä mihin muuhun kaariviivaimia voi käyttää, mutta hiton hyödyllisiä ne vaan ovat kaavoja piirrettäessä. Paitsi tuo pienin. Ehkä jos piirtäisi barbien kaavoja...



Lisää viivaimia! Kulmaviivain. Aina näppärä, aina kulmat katki. Täytyy myöntää että käytän kulmaviivainta kaikkein eniten, koska muuten tekisin ihan vinksahtaneita vaatekappaleita. Vielä kun saisi sellaisen, jonka pisin reuna on puoli metriä, niin oijoi.



Öh, tässä ei edes ole kaikki. Keräilen kahta outoa asiaa: saksia ja avaimia. Saksista osa on jopa hyödyllisiä! Nuo Fiskarsin kangassakset vasemmassa reunassa ovat parhaat sakset ikinä, huikean ihanat kädessä. Punakahvaisissa saksissa on mikroharkotus, jotta ohuiden kankaiden kuten sifonkien leikkaaminen olisi helpompaa, mutta en suosittele. Pienikin väkänen ja sakset pilalla, koska niitä ei voi teroittaa normaalisti harkotuksen vuoksi. Huoh. Käytän niitä kuitenkin, juurikin sifonkien yms. kanssa, koska se osa, joka ei ole pilalla, on ihana.

Olen erityisen rakastunut teräväkärkisiin pikkusaksiin. Ikävä kyllä kuvassa on vain yksi pari, mutta se onkin suosikkiparini. Ihan voittamattomat purkamisessa kaarevan kärjen vuoksi, mutta äärimmäisen ikävät laukun pohjalla.



Asioita joita tarvitsee harvoin tai ei koskaan: ratkojat. Onhan minulla toki näitäkin, mutta olen käyttänyt niitä ehkä... kahdesti? Teen vähemmän tuhoa kankaalle teräväkärkisillä saksilla, ratkojalla usein ratkeaa myös kudos.



Vaatturinliitua ei koskaan ole liikaa. Sitä voisi myös olla enemmän kuin nuo pinkit... sirpaleet, jotka sain luokkatoverilta kun vahingossa rikoin hänen pinkin liitunsa. Huoh. Tykkään kyllä enemmän kynämalleista, koska sohlaan liidulla ihan mitä sattuu. Tavallistakin liitua on tullut käytettyä, mutta sitten se loppui ja päädyin ostamaan vaatturinliitua, joten yllättäväen siirryin siihen.



Muita lempparijuttujani!

Vasemmassa alanurkassa turkiskampa, joka on samanlaista amisaikojen perua kuin puuviivaimeni. Ihan voittamaton, kampasin Candyn viitakkeen turkisreunusta raivokkaasti ja uskonnollisen rituaalin tavoin. Karvaa löytyy edelleen oudoistakin paikoista, mutta ainakin suurin osa siitä päätyi roskikseen kammattuna myttynä. Turkiskamman vieressä pinsetit, jotka helpottavat saumurin langoittamista. Oikeassa reunassa taas vyötärönauha, eli reikäinen kuminauha, jossa on nappi. Auttaa mittoja ottaessa, koska nimensä mukaan, laitetaan vyötärölle, ja kaikkien kuminauhojen tapaan, napsahtaa aina juurikin oikealle kohdalle. Kumpparia ei huijata, vyötärö on siinä missä se sanoo sen olevan. Tuleepahan helman pituus yms. helpommin oikein.

Vyötärönauhan yläpuolella sirkkapihdit. Kukin tavallaan, mutta itselläni meinasi mennä hermo sirkkojen/neppareiden/muiden vastaavien paskojen vasarointiin. Aikaa meni tuntikausia, naapurit kärsivät, omat korvat kärsi, omat peukalot kärsi... Pihdeillä homma helpottuu ja nopeutuu aivan järkyttävästi. Tosin nepparit on edelleen ihan hirvittäviä ja kamalia, siihen ei taida auttaa mikään. Sääli että seuraavaan pukuuni tulee juurikin neppareita.

Pihtien vieressä on kynsiharja. Huvittavaa kyllä, tämäkin on aika näpsäkkä, niihin hetkiin kun vahingossa piirtelet merkinnät kankaan oikealle puolelle nurjan sijaan, koska olet joskus vähän turhankin hömelö ja kiireinen. Tai vaan keksit ompelua aloittaessasi että hei, tää nurja puoli onkin paremman näköinen kuin varsinainen oikea puoli.

Paras viimeisenä: turkiskamman yläpuolella magneettiohjain, joka on paras asia ikinä. PARAS. Käytetään siis näin:



Saumanvarat pysyvät oikean kokoisena helpommin. Niin pieni asia, niin suuri hyöty. Voi vaan kaasutella menemään, ja sauma tulee siihen mihin pitääkin, sen sijaan että huitaisee vahingossa puolentoista sentin saumanvarat kun oikeasti onkin sentin. Paitsi tietty jos ohjaimen laittaa vahingossa väärään kohtaan.

Näin. Pieni katsaus ompelupakkini sisältöön. Olen jopa viime aikoina käytellyt näitä juttuja! Cosplaykausi alkaa, ja paniikki alkaa iskeä. Suunnitelmia on, mutta pitäisi saada tehtyäkin, ja aika kuluu kaikenlaiseen muuhun, ja Ebaykin kiukuttelee. Huoh. Kaikenlaista sutinaa kuitenkin on, toivottavasti pian jotain konkreettistakin.