Teräspallin kovaa settiä, eli kevään ensimmäinen puku

Maaliskuussa alkoi Leiji Matsumoton uusin sarja Ozma, joka tietenkin heti kiinnitti huomioni koska Matsumoto asdf, hurr purr, grr, tuitui. Innokkaana intoilijana kävin tietty heti katsastamassa sarjan nettisivut, ja selasin hahmot läpi. Ihanaa Matsumoto-settiä, ja niin tunnistettavia hahmotyyppejä. Heti, sillä sekunnilla, kun näin Bainasin, arvasin että tulisin tykkäämään siitä. Niinhän siinä sitten kävikin, että heti ekan jakson jälkeen olin ihan myyty. (Ja kiukuttaa kun en ole ehtinyt keskittyä sen verran että olisin voinut katsoa ekaa jaksoa pidemmälle. Huoh. Pakko korjata pian tämä.)

Päätös Bainasin cosplayaamisesta oli kyllä jo tehty aiemmin, osittain siksikin että Moretsu Piratesista ei taida minulle herua mitään mutta iih avaruuspiraatteja, ja Bainas on aika lähellä! Mimmi kuitenkin osoitti heti ekassa jaksossa olevansa tehty teräspalleista, ja olen heikkona vahvoihin naishahmoihin (niinku esimerkiksi näihin).



Perus Matsumotomimmi. Laiha luikku, ihan tismalleen punatukkainen Emeraldas. Aina vaan paranee. Päätin että tässähän olisi kiva puku Tampere Kupliiseen, koska vaikka kolttu on lyhyt, se on suht peittävä, ja viitta lämmittää entisestään, joten lällislää, Suomen kevät, minä voitan!

Päätin aloittaa mekosta, koska se vaikutti helpoimmalta, ja kivalta pieneltä pääsiäisprojektilta. Olihan se, koska sain tehtyä sitä aika pitkälle! Kankaaksi valikoitui tuttu ja turvallinen Mallorca, vaikka olen monesti jo vannonut oksentavani jos joudun siihen vielä koskemaan. Huoh. Värit vaan sattuivat kivasti kohdalleen. Aikomus tosin oli käyttää nurjaa puolta, koska en halunnut kiiltoa, mutta sitten sähläsin ja ompelinkin vanhasta tottumuksesta saumat niin että se kiiltävä puoli jäi oikeaksi puoleksi. Ehheh.


Lol tää ei nyt vaan näytä hyvältä missään muualla kuin mun päällä, ja naamani on traagisempi kuin pääsiäinen itse.

Kaavat oli näpsäkkä homma, jonka tein jo aikoja sitten. Paitsi hihat. Horgh, hihat. Päädyin sitten piirtämään kahden kappaleen hihan ihan alusta alkaen, koska minulla ei ollut omien mittojeni peruskaavaa siihen. Tuli kyllä aika jees, joten ei mennyt hukkaan se aika ollenkaan! Jotenkin tykästyin ajatukseen kahden kappaleen hihasta, vaikka olisihan sen voinut tehdä normihihallakin. Lopputulos on ehkä himpasti istuvampi, varsinkin kun kavensin niitä jonkin verran.



Vuorikangasta en halunnut ostaa, koska onhan noita kankaita tuolla ompeluhuoneen kaapissa ja sängyn alla ja sängyllä ja tuoleilla. Kankaita läpikäydessä tuli kuitenkin valitettua kankaiden vähyyttä, mikä sai Artun vähän kohottelemaan kulmiaan. Ongelmaksi muodostui liian vähäiset metrimäärät niitä suosikkivaihtoehtojani, mutta lopulta löysin kasan vanhoja teatteriverhoja, jotka hamstrasin mukaani kesätyöpaikalta muutama vuosi sitten. Tällä kertaa vuoriksi ei kelvannut mikään railakas pinkki, koska vuori saattaa vilahtaa helmasta, joten tummansininen oli nyt myös pakonalainen valinta. Vaikka kangas oli teatteriverhona, se ei ole raskasta, ainakaan liian. Sain sillä juuri sopivan verran myös tukea mekolle, paremmin kuin pelkällä liruvuorikankaalla.



Koska olen Irtsa ja vihaan vuoria, en vuorittanut hihaa. Koska se ei sitä kaivannut, enkä minä halunnut. Sen sijaan ompelin muun vuorin tällee jänskästi, jotta risaiset reunat eivät kurki hihastakaan. Kukapa niitä nyt kurkkisi, lähinnä halusin tuntea itseni ihan semipäteväksi ompelijaksi. Dur.

Vielä olisi edessä kultaisen vinonauhan sekä peruukin tilaaminen. Alkaa vähän jänskättää koska aikaa ei ole rajattomasti, mutta jostain syystä en saa maksettua mitään Ebay-ostoksiani jonkun tahon kiukuttelun takia, ja Paypal ei vastaa viesteihini. Kaikki vihaa minua, nyyh. Onneksi varasuunnitelmiakin on.

Jahka saan mitattua kangasmenekkiä ja pohdittua edes vähän kaavoja, aloitan sen viitan. Siitä tulee varmaan ihan kamalaa, mutta josko se onnistuisi edes suht nopsasti, että saisin Desupuvun käyntiin. Sinne ois sit Okamia! Sekin suht simppeli, ja onneksi toukokuussa on paremmin aikaa kun ei tarvitse ravata luennoilla.