Silkkejä, satiineja, villoja, oh my!, eli ajatuksia kankaista.

Paras osa keväässä: luentojen loppuminen. Ikävin osa: luentojen loppumista seuraava tenttisuma. No, ei se kyllä ihan hirveä suma ole ollut, kaksi tenttiä viikon sisään, mutta tympiipä kuitenkin. Nytkin pitäisi lukea kirjasuomen kehityksestä ja yrittää pitää mielessä vanhan kirjasuomen ortografiaa, fonetiikkaa ja syntaksia, jotka ovat kuin saippuaa aivoissani. Huoh. Tiesittekö että erityisesti 1600-1700 -lukujen suomi kuulostaa hyvin erehdyttävästi spurdokieleltä? Se mikä ennen oli kirjakieltä, on nykyään teinixiä. Hämmentävää!

Suomen kielen hupsuuksien lisäksi olen miettinyt kangasjuttuja viime aikoina Bainasta tehdessäni. Kävin nimittäin ostamassa maailman hirvittävintä satiinia viitan vuorikankaaksi, sillä oikeat vuorikankaat olivat joko kolme kertaa kalliimpia tai rumia. Sitä ällöttävää liurua ommellessani muistui mieleeni muutaman vuoden takainen satiinisota, jossa kaikki meni ihan hupsiskupsis sekaisin, ja morsiussatiinikin yhdistyi monien mielessä itse pahuudeksi. Voi niitä aikoja, kun kukaan ei oikein osannut vielä mitään! (No jotkut osasivat jotain, mutta sanotaanko että niitä ihmisiä oli n. viisi.)

Kankaat muutenkin ovat monille aika suuri mysteeri, eikä ihmekään. Eipä niistä välttämättä opi kuin pintaraapaisun verran, ellei ihan aktiivisesti lue aiheesta. Kuitenkin aika moni on melko tarkka kankaistaan, ja haluaa käyttää ns. hyviä materiaaleja. Kuitenkin valtakunnallinen kankaisiin erikoistunut myymäläketjumme tuntuu joskus oikein erikoistuneen cosplayaajien sabotoimiseen tarjoamalla vain hirveetä kuraa. Erityisen hienolta se tuntuu, kun myyjät ihan tuputtavat sitä kukkua... Joten, aasi yli sillan: pikainen opas kankaisiin!

Kankaat on tylsiä kuvissa, joten kuvituksena asioita, joitaGoogle löysi kun laitoin kuvahakuun kankaiden nimiä.

Materiaalit ja sidokset

Satiini ei ole oma itsenäinen kankaansa, joka tehdään satiiniperhosista. Satiini on sidos, eli tietynlainen kudos. Perussidoksia, joihin törmää eniten vaatetuskankaissa, ovat palttina (esim. lakanakangas), toimikas (esim. tvilli) ja satiini. Toimikkaassa sidos tekee pinnasta sellaisen "viiruisen", jossa nämä viirut menevät alaspäin tai ylöspäin. Satiinissa taas sidos tekee pinnasta sellaisen kiiltävän.

Neuloksissakin on eroja, mutta niissä erot tuntuvat pääasiassa purkautuvuudessa ja vähän jämäkkyydessä. Erilaiset neulostyypit saattavat olla myös hyvin tuttuja neulontaa harrastaville, koska siellä toistuvat ihan samat jutut, joskin mukana on myös hankalampia tapauksia kuten interlock-neulos. Sanotaan nyt kuitenkin se, että trikoo on neulos, ei materiaali.

Materiaaleja taas on oikeastaan kolmea sorttia: luonnonkuitupohjaiset, muuntokuitupohjaiset sekä tekokuitupohjaiset. Luonnonkuituja ovat puuvilla, pellava sekä kaikki mikä tulee eläimistä, eli villa, aito nahka, silkki, kukkulavuohen kilin pyllykarvat...

Muuntokuidutkin tulevat kyllä luonnosta ja ovat sellupohjaisia, mutta niitä käsitellään aika paljon pidemmälle kuin luonnonkuituja. Muuntokuituja ovat esimerkiksi viskoosi, kupro/cupro, asetaatti ja triasetaatti. Kupro ja asetaatit taitavat olla yleisimmin vuorikankaita (valmisvaatteissa niitä kyllä löytyy muistakin kuin vaatteiden vuorista, mutta puhun nyt nimenomaan irtokankaista!), mutta viskoosia löytyy nykyään monista sekoitekankaista. Esimerkiksi Eukkiksen trikoopöydiltä löytyy nykyään kivoja viskoosineuleita, joista saa tehtyä sellaisia lötköttäviä vaatteita. Viskoosia myös sekoitetaan moniin kankaisiin sen pehmeyden vuoksi (joka sitten järkyttää kun kankaan tai vaatteen pesee: viskoosi nimittäin muuttuu kovan tuntuiseksi, tavallaan paperimaiseksi märkänä. Paperisuus kyllä häviää kuivuessa, ja kuivana kangas on taas ihanan pehmoinen.)

Tekokuidut ovat öljypohjaisia, eli käytännössä usein muovipohjaisia. Tätä sakkia ovat polyesteri, polyamidi/nylon, PVC, elastaani/lycra, akryyli... Näitä riittää vaikka kuinka, tuossa yleisimmät. Näistä polyesteri on se, minkä sieltä satiinien koostumustiedoista löytää. Elastaani on toinen tuttu. Se on nimenomaan joustava materiaali, jota lisätää esim. puuvillakankaaseen. Huom. se on nimenomaan lisäke, en kyllä muista kuulleeni 100% elastaanista tehdystä kankaasta/vaaatteesta, sillä se ei ole maailman kestävin materiaali. Polyamidi ja akryyli ovat sukkien, asusteiden yms. materiaali, ja jälkimmäinen erityisesti villajäljitelmä. (Protip: vaikka neuletakin hintalapussa lukee villatakki, se harvemmin on oikeasti villaa.) Polyamidia ja elastaania sekoitetaan aika paljon sukkahousumateriaaliksi. PVC taas on tuttu keinonahasta.

Mistä tunnistan, mitä materiaalia mysteerikankaani on?

Jos ostat kankaasi paikasta, jossa koostumusta ei kerrota, tai olet hukannut kaikki laput ja haluat ehdottomasti tietää mitä materiaalia kankaasi on, tässäpä pieni pikatesti. Aika tieteellinen, käytimme tätä ihan amiksessa!

Ota jokin tyhjä lasikippo, esim. vaikka joku vauvanruokapurkki, ja laita se vaikkapa puolilleen vettä. Hanki metalliset pinsetit. Mitä pidemmät, sen paremmat, mutta hätätapauksessa vaikka ne kulmakarvannypintapinsetit. Kunhan eivät ole muovia, koska muuten voi käydä köpösti! Ota jonkinlainen tulentekoväline. Leikkaa kankaasta n. sentin levyinen, noin viiden sentin mittainen pala. Mene ulos, ei mielellään rutikuivalle nurmikolle. Kastele PUOLET kangassuikaleestasi. Ota pinseteillä kiinni siitä kohdasta missä kuiva ja märkä kohtaavat. Sytytä kuiva puoli. Anna palaa ainakin viisi sekuntia, ja sammuta uittamalla vedessä.

Hei en muuten ota vastuuta, jos poltatte kotinne tai koko naapurustonne tätä testiä tehdessä. Halusin vain sanoa sen tässä välissä.

Jos palotuloksenne haiskahtaa paperiselta ja on selkeästi tuhkainen, kangas on luonnonkuitua tai muuntokuitua. Jos taas kangas käpristyy kovaksi ja pallomaiseksi, ja haisee muoviselta, se on tekokuitua. Jos taas vähän molempia, onneksi olkoon, olet löytänyt sekoitteen! Näin yksinkertaistettuna.

Tässäpä siis aluksi tällainen pieni katsaus kankaiden perusteisiin. Ensi kerralla Irtsan kangasburgeritunnissa: kuinka valita kangas, ja aivan liian paljon ajatuksia siitä.