Kielioppiasiaa, eli kielioppiasiaa!

Arkielämässäni eli cosplayhommien ulkopuolella olen valtaisa hippi (vain patukat puuttuu päästä), mutta myös opiskelija. Opiskelen yliopistossa superhippiä kirjallisuutta, ja anaalisen pinkeää suomen kieltä, ja minusta tulee Ihana Ope. Eli todennäköisesti opetan vuoden ihanasti ja muutun sitten nutturaisaksi äikänopeksi, joka piiskaa oppilaitaan inessiivillä.

Anaalisen pinkeä suomenopiskelu on itseasiassa tehnyt minusta aiempaa laiskemman puuttumaan kielioppivirheisiin, erityisesti puhutussa/irkatussa/fäbökommatussa kielessä, sillä silläpä ei ole mitään vinden väliä mitä jengi puhekielessään horisee. Olen jopa oppinut vähän tykkäämään kaikenmaailman teinix-hommeleista, koska puheen monimuotoisuus on vaan niin siistiä (ja olen rakastunut sukuni pohjoiseen savonmurteeseen aivan uudella ja syvällisellä tavalla). Kukin saa kirjoittaa omalla tavallaan, ainakin puhekielisyyden sallivissa yhteyksissä. Kovin pahaa suttua en silti siedä blogeissa ynnä muissa teksteissä, jotka on jäsennelty koherentiksi kokonaisuudeksi (tai edes yritetty). Paitsi tietty tyylikeinona. Ja personaallistamiskeinona. Ja, niin.

Cosplay on jännä sana. Sen taivuttaminen tuntuu olevan lievä mysteeri, sillä tapoja tuntuu olevan monia, pääasiassa illatiivissa, adessiivissa ja ablatiivissa taivutettaessa. Myös välimerkkien käyttöä olen nähnyt monenkirjavaa. Tässä taannoin tuli mieleen ihan selvittää että miten tämä asia nyt oikeasti meneekään.

Cosplay on sanana vierasperäinen, tarkemmin vielä sitaattilaina. Sen kirjoitusasu ei ole vielä mukautunut suomeen, eli se kirjoitetaan kun alkuperäiskielelläkin. Samoin ääntäminen on edelleen alkuperäisen mukaista. Alkuperäkielestä voi toki olla montaa mieltä: periaatteessa sana on muodostettu englanninkielisistä sanoista, mutta sana itsessään on japanilainen väännös. Olisiko oikea ääntämismuoto siis englannin mukainen cosplay, vai japanin mukainen kosupure? Jännä kysymys! Oletetaan nyt kuitenkin, että ääneasultaan sana on englantia, kuten sen muodostamisessa käytetyt costume ja play. Näin sanan lausuminen näin raa'asti ilmaistuna olisi kosplei.

Cosplay on sinänsä ilahduttavan helppo sitaattilaina. Koska se päättyy vokaaliin sekä kirjoitettaessa (y) että lausuttaessa (i), siinä ei tarvitse huolehtia esimerkiksi heittomerkin käytöstä päätteitä lisätessä, toisin kuin esimerkiksi useissa ranskalaisperäisissä sitaattilainoissa, kuten vaikkapa camembert (genetiivissä camembert'n).

Loppuvokaali on oikeastaan avain cosplayn taivuttamiseen. Pitäisikö sanan viimeisen kirjaimen siis ajatella olevan y vai i? Jännästi, sillä on väliä vain illatiivissa (puuhun, seinään, mahoihin jne.) taivutettaessa. Illatiivin tunnus tässä sanassa on -hVn, eli h + sanan viimeinen vokaali + n. Jos katsotaan sanan kirjoitusasua, cosplay illatiivissa olisi cosplayhyn. Kuitenkin, lausuttuna tämä tuntuu heti vähän hölmöltä suuhun, koska se lausuttaisiin silloin kospleihyn, jolloin illatiivin tunnus ei oikeastaan olisi enää -hVn.

Pitäisikö sanan siis olla kirjoitettuna cosplayhyn, lausuttuna kospleihin? No, henkilökohtaisesti oikeastaan liputtaisin enemmän cosplayhin-muodon puolesta, sillä se antaa heti sanaa tuntemattomalle lukijalle haisun siitä, miten sana lausutaan. Toinen syy on myös puhutun ja kirjoitetun kielen asemat: kirjoitettu kieli on aina sekundaarista eli toissijaista puhutulle kielelle, joka on primääriä eli ensisijaista. Ihmiset puhuvat ensisijaisesti, kirjoitustaito on toissijainen asia. Tässä tapauksessa primäärin kielen mukaan meneminen helpottaa sitaattilainan ymmärtämistä ja "mielessä lausumista", kun se kuitenkin esiintyy ns. itselleen vieraassa kieliympäristössä. Tämä toki on oma mielipiteeni asiasta, Kielitoimisto voisi sanoa muuta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että y muuntuisi muissakin sanoissa i:ksi, joten -hin-muoto olisi yleisempi muita sanoja taivuteltaessa.

Onnekas tämä sana on jälleen kun katsotaan adessiivia (-lla, -llä; pöydällä, tuolilla) ja ablatiivia (-lta, -ltä; pöydältä, tuolilta). Näiden sijamuotojen loppuvokaali määräytyy vokaalisoinnun mukaan: jos sanassa on etuvokaaleja y, ä tai ö, sijapäätteen loppuvokaali on ä. Jos sanassa taas on takavokaali a, o tai u, viimeinen vokaali on a. Cosplay on siis suomen vokaalisoinnun vastainen, sillä se sisältää sekä taka- että etuvokaaleja. Periaatteessa tässä tilanteessa viimeinen vokaali ennen sijapäätettä määrittää sijapäätteen loppuvokaalin. Jos jälleen katsotaan puhtaasti kirjoitettua muotoa, loppuvokaali olisi selkeästi ä. Sanan viimeinen äänne kuitenkin on i, joka on "puolueeton" äänne. Se ei vaikuta vokaalisointuun,  jolloin viimeinen "puolueellinen" äänne olisi a, ja loppuvokaali näin ollen a. Eli oikeat muodot voisivat jälleen olla kirjoitettaessa erilaiset: cosplayllä, kospleilla - cosplayltä, kospleilta. Kotus antaa nettisivuillaan helpotuksen: "Jos vokaalin a, o tai u jälkeen on y, päätteen vokaali on a tai ä." Aika selkeää: se voi olla kumpi vain! Päätös on sillä, joka sanan kirjoittaa: suosiiko puhutun kielen muotoa, vai kokeeko, että ä on järkevämmän näköinen noudattamalla vokaalisointua (joka ei muuten oikeastaan edes päde lainasanoihin, mutta vaikuttaa meissä niin vahvasti, että varmasti aiheuttaa usein pysähdyksiä vierasta sanaa taivuttaessa).

Vielä lopuksi yhdyssanoista! Ainakin niihin aikoihin, kun itse kävin peruskoulua ja lukiota, vierasperäisiä sanoja sisältävien yhdyssanojen kanssa opetettiin käyttämään oikeastaan aina väliviivaa (cosplay-kilpailut, cosplay-puku). Välimerkin voi unohtaa, kun sana on vakiintunut yleiseen käyttöön niin, ettei se herätä ihmetystä suurimmassa osassa kielen puhujia. Nykyään näyttäisi kuitenkin siltä, että vierasperäisetkin sanat on tapana kirjoittaa alusta alkaen yhteen suomenkielisen sanan kanssa, jos sanojen yhdistyessä ei tule hämmentäviä sanahirviöitä, joista on hankala hahmottaa että mitä siinä oikeastaan edes sanotaan (pop-oppitunti vs. popoppitunti). Siinä cosplay onnekkaasti helppo sana: epäselvyys muiden sanojen yhteydessä ei ole kovin yleistä (ainakaan en saa yhtään sellaista yhdistelmää mieleeni!), joten sanan voi huoletta kirjoittaa yhteen ilman välimerkkejä. Normaalit yhdyssanasäännöt on toki otettava huomioon! Cosplayyhteisö ei ole mahdollinen koskaan, vaan se on aina kirjoitettava välimerkillisenä, cosplay-yhteisö, sillä kaksi samaa vokaalia eivät voi olla tällä tavoin yhdessä aiheuttamatta hämmennystä (vrt. linja-auto vs. linjaauto).

Tiivistettynä: Tee miten tykkäät, ei sillä tunnu olevan mitään väliä. Suomi on nastaa!

Sellaista pientä pohdiskelua, pääasiassa luentokalvohommien, Kotimaisten kielten keskuksen nettisivujen ja Jukka K. Korpelan Nykyajan kielenoppaan perusteella havainnoitua. Täytyy sanoa, että innostuin tästä huolestuttavan paljon. Selkeästi hyvä, että suomen luennot alkavat pian, ja pääsen turruttamaan tätä intoa.

Meinasin kuvittaa tämän kirjoituksen googlaamalla avainsanoja, mutta olen oppinut suomen luennoilla myös tämän: kielistä kertovaa tekstiä on mahdoton kuvittaa aiheuttamatta myötähäpeää yleisössään. Siispä valikoin erinomaisia Nigel Thornberry -gifejä tähän tekstiseinien oheen. Myös koska ilmeeni kun tätä tekstiä.

Näihin näkymiin toivotankin ihanaa kevätlukukautta kaikille opiskelijoille! Hirveimmät tentit ovat vielä edessä, samoin opintotukien takaisinperintäkausi! Kyllä se siitä, maailma loppuu vasta kun hukumme omaan kakkaamme.