Kuukauden kuiva kausi, eli kuinka #muuttoviha

Minun piti pitää joulukalenteria. Olin ihan tosissani suunnitellut jo kasan juttuja, joista kirjoittaa. Sitten tapahtui: Elämä. Yllättäen saimme puhelun, joka käänsi kaiken ihan nurinpäin ja päädyimme helvettiin joka tunnetaan nimellä Muutto. Vaikka  muuttoaikaa oli yli puoli vuotta, pistimme ennätysajassa kimpsumme kasaan ja muutimme ydinkeskustasta lähiöön. Sinänsä loppupeleissä muutimme parempaan, vaikka joudumme nyt molemmat busseilemaan enemmän, sillä asuintila kasvoi 14 neliötä, ja ompeluhuonekin sai ainakin yhden neliön lisää kokoa. Joten kaikki voittaa! Koville silti otti.

Muutimme viikkoa ennen CosplayGaalaa, joka aiheuttikin sitten hienoista säätöä, sillä lähes kaikki cosplay-puvut ja -kamat olivat laatikoissa. Onneksi olimme kuitenkin unohtaneet pakata Macross-pukumme parempaan talteen Katsudoconin jälkeen, joten ne löytyivät harvinaisen pienellä kaivelulla, ja saimme edes jotain päällepantavaa Gaalaan.

Muuton aikaan aika moni totesi, että jopas teillä on tavaraa. Muuttoapulaisten suusta kuultuna se alkoi jo aika vahvasti pänniä, koska KYLLÄ, MEILLÄ ON PALJON TAVARAA. Tuli kauhean syyllinen olo, kuin jotenkin olisimme outoja hamstraajahihhuleita koska meillä on muutakin tavaraa kuin astioita ja lenkkareita. Kyllä, meillä on järjettömät määrät ns. outoa tavaraa, kuten miekkoja, muovipussillisia solumuovipaloja, kassillinen spray-maaleja, laatikkokaupalla kankaita... SORDE VAAN, me harrastetaan juttuja jotka vaatii muutakin kuin lenkkarit ja kuntosalikortin. Sama fiilis tulee kun katsoo kauppojen sisustusosastoilla (jotka ovat tulleet hyyyvin tutuiksi viime viikkoina) sellaisia kauniita pieniä bokseja, joissa lukee päällä 'ompelutarvikkeet'. Ompelutarvikkeet... sellaiseen pieneen rasiaan? Minun ompelutarvikkeeni mahtuivat hätäisesti yhteen isoon pahvilaatikkoon. No, eipä niihin pakkeihin ole tarkoituskaan tunkea metrikaupalla pitsiä tai puolimetrisiä viivoittimia kaavoitusta varten, mutta välillä tulee sellainen olo, että on vähän epänormaali.

Gaalasta noin muuten! Oli kivaa! Olin tosian tuomariston puheenjohtajana tänä vuonna, ja vaikka oli kivaa ja mukavaa ja tykkäsin, olisi ehkä aika opetella sanomaan 'ei'. Vähän meinasi olla tötteröinen olo muutamana viikkona ennen Gaalaa, ja se ehkä vaikutti valmisteluihini. Harmittaa. No, kaikki meni kuitenkin ihan ok, ja kaikki hyvin. Tuomaroimme kiireessä mutta kaikessa rauhassa, ja oli älyttömän kiva nähdä niin paljon kisaajia! Paljon oli perunutkin, mutta silti väkeä riitti. Tasokin oli melkoisen hieno, ja saimme nauttia riemastuttavista ja upeista esityksistä. Jengi oli selkeästi lähtenyt kunnianhimoisesti liikenteeseen!

Joo, täytyy myöntää, että reilun kuukauden ajan cosplay oli ihan vihonviimeinen asia mielessäni. Kuten pitääkin olla, kun yrittää samaan aikaan saada kursseja läpi, suunnitella töissä juhlia ja joulunalushommia, ja siirtää koko elämäänsä uuteen osoitteeseen ja siellä järjestykseen. Nyt tosin alkaa taas kutkuttaa! Onneksi uusi ompeluhuoneemme ei aiheuta minulle enää suunnatonta ahdistusta (toisin kuin vielä viikko sitten, ennen kuin raivasin sitä kaaosta edes vähän järkevämmäksi. Kaikki on edelleen laatikoissa, mutta laatikot ovat jotenkin loogisessa järjestyksessä ympäriinsä!), ja tammikuussa tulee Ihania vieraita, joten pakko alkaa kahlata tavaramerta läpi. Tarkoitus olisi saada Frostbiteen uusi puku, joten... katellaan. Ehkä. Pakko tässä on pikkuhiljaa päästä käsiksi normaaliin elämään, joka ei pyöri pahvilaatikoiden ympärillä.

Mutta hei, kaunista joulukuuta, vähäisetkin lukijani. Yritän olla vähän aktiivisempi, koska siellä joulukalenterinsuunnittelutiedostossa oli aika kivojakin juttuja, joista haluaisin kirjoittaa.