"Hyi kauhee mee pois ei me pystytä ees kattomaan sua, -10 pistettä!", eli tuomaroinnista

Cosplay-kisojen tuomarointi tuntuu olevan melkoinen mysteeri monelle, ja varsinkin niille, jotka seuraavat kisoja lähinnä yleisöstä käsin. Yleisöhän näkee aivan erilaisen todellisuuden puvuista kuin tuomaristo, sillä lavavalaistus sekä etäisyydet ovat hyvin anteeksiantavia. Monet puvut näyttävät kaukaa aivan uskomattomilta, ja läheltä katsottuna ovat suttuisia ja täynnä kaikenlaisia huolimattomuuksia. Aikoinaan, ennen esituomarointia, tuomaristo näki saman kuin yleisökin. Se johti narinaan siitä, kuinka läheltä voittaja oli rumempi kuin joku toinen puku, joka oli nähty läheltä. Samoin ulistiin siitä, kuinka simppelillä puvulla ei voinut voittaa. Nykyään pöydät ovat näköjään pyörähtäneet ympäri.

Jotenkin minulle heräsi halu vähän valottaa tuomarointeja. Olen kolunnut aika monet kisat sekä tuomaroitavana että tuomarina, ja olen nähnyt aika monenlaiset tavat hoitaa nämä jutut.

Tuomaristot eivät aina toimi samalla tavalla. Erilaisissa kisoissa on erilaiset tuomaristot, ja erilaiset toimintatavat. Simppeliin pikkuconin pukukisaan ei ehkä kannata soveltaa World Cosplay Summitin pistejärjestelmää, ja toisaalta tiukempia kisoja on hankala vetää ilman ohjenuoraa. Useimmiten pistejärjestelmiä ei käytetä, vaan mennään ns. perstuntumalla. Tuomaristo valikoi suosikkinsa, ja keskustelevat sitten heidän järjestyksensä. Nämä päätökset perustuvat tuomarien omaan kokemukseen, "ammatti"taitoon, sekä ihan vaan mielipiteisiin. Usein mielipiteet menevätkin yksiin, välillä pitää neuvotella. Vertaillaan työn jälkeä, omia muistiinpanoja, referenssikuvia; keskustellaan esityksestä, jos sen on tarkoitus olla osa arviointia. Joskus keskusteleva tuomaristo ei vaan saa selkoa tilanteeseen, ja silloin voi keksiä jotain muuta: esimerkiksi Bakaconissa 2011 tuomaristo joutui antamaan neljälle suosikilleen pisteet, jotta paremmuusjärjestys ratkeaisi.

Minulta on jo muutamankin kerran kysytty kuinka tuomariksi oikein pääsee. Helposti: suhteilla tai omalla aktiivisuudella. Jotkut cosplay-vastaavat toki etsivät uusia tyyppejä tuomaristoon, mutta usein tuomarit valikoituvat tutuista ihmisistä. Tämä ei ole välttämättä mitään kavereiden suosimista, vaan tuttuihin ihmisiin on yksinkertaisesti helpompi luottaa puolueettomuudessa ja ammattitaidossa. Heidän cosplay-taustansa on myös cosplay-vastaavan tiedossa, jolloin on helpompi sanoa, onko ihminen pätevä hommaan. Erityisesti ns. vakavammat kisat vaativat tuomareilta kykyä arvioida pukuja muutenkin kuin kokonaisuuden ja "kivuuden" kannalta.

Jotkut kisat etsivät tuomareita julkisella haulla. Jotkut kyselevät Anikissa, toiset sivuillaan. Nämä ovat harvinaisempia, joten ehkä vielä parempi tapa tehdä itseään tietyksi on ottaa suoraan cosplay-vastaavaan yhteyttä ja kysyä, pääsisikö tuomariksi. Suositeltavaa olisi varmaan esitellä itsensä, taitonsa, pukunsa jne. Tuomarilla olisi myös erittäin hyvä olla kokemusta kisoista, mutta sekään ei ole pakollista: esimerkiksi roralla ei ollut kokemusta cosplay-kisoista ennen kuin lähti tuomaroimaan World Cosplay Summitin ensimmäistä Suomen karsintaa vuonna 2008, mutta hänen aito ammattitaitonsa vaatetusalalta oli niin kova ja tärkeä valtti, että kisakokemus jäi toissijaiseksi. Näyttöä _jostain_ on siis oltava. Mammailu esimerkiksi voi olla näppärä keino lähteä hankkimaan kokemusta siitä, miten kisat toimivat, jos ei varsinaisesti kiinnosta itse kilpailemaan.

Tuomaristossa on siis oltava osaamista, mutta on myös oltava Hyvä Tyyppi. Olen nähnyt ammattitaitoisia mutta ilkeitä tai kylmiä tuomareita, jotka ovat jättäneet huonon maun ihmisille. Esimerkki ulkomailta: eräs tuntemani cosplayaaja, joka on todellakin hyvä siinä mitä tekee, oli herättänyt toisessa maassa tuomaroidessaan kauhua kisaajissa, sillä hän oli sanonut hyvin suoraan mitä mieltä oli kisaajien puvuista. Toisaalta taas olen tuomaroinut erään vaatetusalan ammattilaisen kanssa, joka ei paljon puhunut kisaajille, tuijotti vaan ilmeettömänä. Hänestä jäi ainakin meille muille tuomareille todella ikävä maku suuhun, sillä näimme miten paineessa monet kisaajat olivat. Tuomariston asenne on siis hirveän tärkeä, sillä tuomarointitilanne on todella ahdistava monelle. Vaikka kyseessä on kuitenkin nörttien kohtaaminen, tuomaristo asettuu autoritääriseen asemaan kisaajaan verrattuna, ja se luo painetta. Itse ainakin yritän cosplay-vastaavana valikoida tuomariston, joka osaa rentouttaa omalla asenteellaan ja käytöksellään kisaajat, eikä aiheuta ainakaan enempää kauhua tai huonoja fiiliksiä. Anime-aiheisten conien kisoissa ainakin elää vahvasti se perinne, että kisaajille ei anneta kritiikkiä itse tuomaroinnissa, vaan sitä saa käydä kysymässä itse jälkikäteen. Olen nähnyt poikkeuksiakin, viimeksi Assemblyillä järjestetyssä BatMUDin cosplay-kisassa, mutta anime-piireissä tätä ei oikeastaan ole harrastettu. Viimeksi kun olen moisesta kuullut, kuulin samaan syssyyn myös melkoista urputusta, ja ihan aiheestakin.

Tuomariston jääviys puhuttaa myös usein, ja let's be real here: cosplay-piireissä on todella hankala saada aikaiseksi tuomaristo, joka sekä tietää mitä tekee, että ei tunne ketään kisaajista edes jotenkin. Cosplay-vastaavan on siis pystyttävä luottamaan tuomareihin ja heidän kykyynsä olla suosimatta kavereita. Tämän vuoksi tuomaristojen on oltava myös useamman ihmisen summa: oma suosikkini on viiden hengen tuomaristo, jossa on monipuolisesti erilaista osaamista. Pariton määrä takaa myös sen, että äänestyksessä ei päädytä tasatilanteeseen.

Lopulta: tuomarointi voi oikeasti olla aika rankkaa. Joskus päätöksiä on aidosti hankala tehdä, vaikka yleisön silmissä voittaja olisikin selvä homma. Kuten sanottua, kaukaa hienot puvut eivät välttämättä ole hienoja läheltä, ja yksinkertaisemmat puvut ovatkin tyrmäävän upeita kun niitä alkaa tiirata. Kahden upean puvun väliltä valitseminen saattaa olla hyvinkin kova homma, varsinkin kun näkee myös cosplayaajien ylpeyden ja innon tuomaroinnissa. Pettymysten tuottaminen ei ole kivaa, mutta kyynel voi tunteellisemmalle ihmiselle nousta linssiin myös aitoa iloa nähdessään. Itse olin tuomarina viime viikonlopun Katsudoconissa, ja täytyy myöntää että liikutuin nähdessäni sen pursuavan ilon sijoittuneiden naamoilla. Itku ei ole heikkoutta, se on tunnetta, ja tunteet ovat täysin sallittuja.

Tuomarit on ihan kivoja, eikä niitä tartte pelätä. Ne on myös ihmisiä niin kuin kaikki muutkin: ne itkee, ne harjaa hampaitaan, niille tulee outoja tulehduksia ja ne kakkaa. Ne ei voi miellyttää kaikkia, mut ei ne tee sitä ilkeyttään.