Angmarin noitakuningatar, eli Muse Cromwell

Minulla on nykyään joku kummallinen tapa luovuttaa pukujen kanssa. Jos en vaan jaksa tehdä jotain loppuun, en vaan tee sitä. Varastoissani alkaa olla sen verran monta kivaa ja edelleen käyttökelpoista pukua, etten oikeastaan jaksa piiskata itseäni saadakseni uuden puvun tiettyyn coniin. Yksi Sheryl Nome -puku on ollut puolivalmiina kaapissa viime kesästä asti, ja tänä keväänä ahersin Muse Cromwellia useampaan otteeseen, ja luovutin joka kerta. Jotenkin olen nykyään armollisempi itselleni, ja jos oikea arki jytisee turhan vauhdilla, se menee cosplayhommien edelle. Osittain takana on pakottava pelko ja tarve valmistua tavoiteajassa, joka käskee lataamaan akkuja nukkumalla eikä ompelemalla, jotta jaksan taas luentoja ja loputtomia oppimistehtäviä.

Aloitin Musen... joskus, en edes muista milloin. Todennäköisesti halusin saada sen valmiiksi Frostbiteen? No, eipä valmistunut. Ei valmistunut myöskään huhtikuiseen Levels-pelitapahtumaan, jossa olimme Artun kanssa cosplaykisan tuomareina. Nyt sitten sain revittyä itsestäni sen verran irti, että sain loput jutut ommeltua. Harmittaa ettei huivini onnistunut niin, että se olisi käyttökelpoinen (liima ja tafti yhdessä ovat kuin muut yhteensopimattomat asiat!), ja vyön teen uusiksi jahka tässä viitsin ottaa työn alle, mutta muuten siitä tuli sitten kauhian kiva!

Tein hatun pohjan jo joskus kevättalvella, ja olin aika iloinen kun en heittänyt sen kaavoja roskiin! Sain samoilla kaavoilla aikaiseksi Sorceressin hatun. Materiaalina molemmissa on käytetty suosikkiani, solumuovia. Helppo työstää, toimiva ja kevyt. Huonoja puolia: kuumuus ja hengittämättömyys. Joku kerta otan solumuovihatun päästäni ja löydän sieltä hometta tai jotain muuta kasvustoa...

Lierin kankaat piti ommella käsin yhteen, jotta sain ne kiinnitettyä edes jotenkin siististi. Liimaaminen meni liian sähläämiseksi, joten ompeleminen toimi helpommin. Pään reiän alueen huolittelin vinonauhalla ja liimalla, jotta kangas ei repsottaisi ihmeellisesti.

Piippaan piti saada muotoa, joten leikkasin ensinnäkin kankaan suuremmaksi kuin solumuovi, jotta sain väljyyttä. Päähän on myös laitettu tukikangas, jotta kärki pysyy tukevampana. Ihan päässä on sisällä jotain tötterölle käärittyä pahvia, jotta sain tehtyä muotoa. Helpolla onnistui.

Bolero aiheutti tuskaa viime metreille asti, ja sain sen suht edustavaan kuntoon klo 2.30 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, iltabileiden jälkeisessä hiprakassa. En halunnut alkaa tehdä noita ristejä vinonauhalla, joten tein sitten vaikeamman kautta kirjomalla. Koko boleron hinnaksi taisi tulla n. 8 euroa, kun kangaskin oli jossain superalessa olevaa verhokangasta, ja tuohon meni vajaa rulla helmilankaa. Työtunteja sen sijaan meni varmaan yli 50, koska olen superhidas. Kaulus pitäisi vielä kirjoa, ja osa kirjomattomasta osasta on vain piilossa huivin alla. Eh. 

Jesmo kuvasi, ihania kuvia otti, oikein hienoja tuli.