Sitä ja vähän tätäkin, eli Animecon X

Joo-o, Animecon. Ollaan molemmat ehditty kymmenen vuoden ikään, minä cosplayssa ja coni ihan olemassaolemisessaan. Oltiin Artun kanssa molemmat tällä kertaa töissä, joskin aivan eri hommissa: Arttu oli kerrankin se bäkkärinnuohooja, kun minä sain viipottaa vapaana muualla päin conia. Yleensähän se menee toisin päin, ellei olla molemmat samoissa töissä.

Itselläni meni melko kivasti ohjelmanpito! Ohjelmavastaava oli lukenut blogiani ja oikein kutsui pitämään ohjelmaa, joten vaikka ohjelmaideoita ei ollut varsinaisesti kaapin hyllyllä valmiina (tai on, mutta se idea saanee odottaa ensi kevääseen), nappasin kiinni. Ohjelmani perustui siis ammattikoulun opinnäytetyöni materiaaliosuuteen, jossa pohdin erilaisia kangasvalintoja ja mitä kaikkea voi ajatella valitessaan kankaita. On tuo opparikin pitänyt tänne pistää näytille, mutta en ole kyllä ihan varma että sitä on minulla enää tallessa, kun meinasi vähän se kovalevy hajota... Huoh.

Näin ohjelman jälkeisen palautteen perusteella olisi ohjelmakuvauksessa pitänyt painottaa, ettei kyseessä ole "ja tätä kangasta käytetään jakkuihin" -henkinen opetustunti, vaan pikemminkin pohdintoja asioista, joita opparissakin nousi esiin, kuten hahmon vaikutus materiaalivalintoihin. Oikeastaan kangasvalintojen pohtiminen tekniseltä kannalta vaatisi huomattavasti enemmän kuin diaesityksen, ja ehkä jopa enemmän työpajatyyppisen ratkaisun... Ajattelin myös (virheellisesti) moisen asian olevan oikeastaan turhan tylsää teknistä horinaa (koska luoja ties, itse meinasin nukahtaa aina materiaaliopin tunneilla), joten en arvellut sen olevan varsinaisesti sillä tavalla kiinnostavaa. Palautteen valossa voisin oikeastaan lähteä pohtimaan, pitäisikö moista ohjelmaa alkaa kehitellä johonkin coniin (joku Cosvision ois aika kiva, öhö höhö, mut katsotaan onko vuorokaudessa tarpeeksi tunteja...). Cosplay Bootcampillahan tähän asiaan pääsee sitten perehtymään oikein kokovartalomielessä, kun pidän yli kolmituntisen megalomaanisen hiplaussession leiriläisten kanssa. (Työmahdollisuuteni kaikissa Suomen peruskouluissa taisivat mennä tuon lauseen myötä.) Siellä paneudutaan sitten ihan urakalla siihen, miten kankaat laskeutuu, miltä ne näyttää, mitä niissä on, mitä niillä/niille voi tehdä...

Ohjelma meni kuitenkin kivasti ja hienosti, ja oli mukava jutellakin yleisön kanssa (kuten toivoinkin!), mutta muistakaa rakkaat ihmiset, ei kaikki Eurokankaat ole kamalia. Lue ja hiplaa.

Erityiskiitos ohjelman sujumisesta kuuluu kyllä salivänkärilleni, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista enää. Hän oli uskomattoman pätevä hommaansa, ja erinomainen kaikin puolin. Harvoin salivänkärit tulevat ennen vuoronsa alkua kysymään, mitä ohjelmanpitäjä tarvitsee, ja varmistamaan että ollaan samalla sivulla salin speksien suhteen. Oikein erinomaista työtä. Sain häneltä myös Pockya. <3 div="">

Animeconin muut järjestelyt eivät ihan menneet yhtä hyvin. Seurasin vierestä Artun tuskailua, kun ensin hyppyytettiin rannekkeen ja badgen perässä ees taas (lopulta badgea ei edes tullut), ja sitten kuuntelin muutenkin sitä tuskaista epätietoisuutta asioista. Tuomareita ei oltu briiffattu ajoissa/tarpeeksi hyvin, ja se jäi kuulema kaivelemaan hieman. Myös kisojen aikataulutuksessa kuulosti olevan melkoista outoilua. Itsehän en sitten loppupeleissä mennyt edes katsomaan kisoja kumpanakaan päivänä, koska ei oikeastaan vaan huvittanut. Jälkikäteen harmittaa, etten nähnyt NaruDossun juontoa, koska muutaman kerran häntä cosplaykisoissa nähneenä uskon (ja kuulinkin) hänen olleen aika hyvä juontaja.

Ohjelman osalta missasin hienosti taas kaiken, mikä olisi kiinnostanut. Sunnuntaina olisi heti kymmeneltä ollut Kyuun luento coniteoimisesta (juhlavuosi hänelläkin siinä!), mutta ei puhettakaan että olisi niin aikaisin päässyt liikkeelle. Pyhä tarkoitus oli mennä klo 12 antamaan pedagogista näkökulmaa Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni -paneeliin (eli huutelemaan kasvatuspsykologien nimiä ja tuhahtelemaan paheksuvasti kuin joku TOSI_AKATEEMINEN_ELITISTI), mutta olinkin sen alkaessa vielä alastomana pukuhuoneen vessassa. Noo. Lapsuuteni Candy Candy jäi väliin pääasiassa siksi, että se oli myös minun lapsuuteni Candy Candy, ja arvelin tietäväni mitä luennolla tulisi esiin. Olin vissiin oikeassa. Kyllähän lempisarjastaan voisi luennon jos toisenkin käydä katsomassa, ja pois saa lähteä jos tympii, mutta jotenkin olen ihan älyttömän huono istumaan luennoilla, joissa ei tule mitään uutta. Pisteet kuitenkin Candy Candy -luennon pitäjälle aiheesta, Candy on ihana ja paras.

Ohjelmissa käymisestä muutenkin, olen jo tovin miettinyt, miksen oikeastaan jaksa käydä luennoilla/paneeleissa/yms. Yksi syy on juuri tuo levottomuus, joka johtunee osin siitä, että istun aika ison osan vuotta muutenkin luennoilla, ja odotukset sisällöstä on aika kovat. Lisäksi pääaineeni, kirjallisuus, on asettanut silmilleni melkoiset linssit, joiden läpi näen kaiken viihteen, jota kulutan. Harvoin oikeastaan tulee vastaan ohjelmaa, joka kuvauksen perusteella tuntuu siltä, että saattaisi antaa jotain uutta tai kiinnostavaa. Joskus toki näitäkin on, en kiellä, mutta en oikeastaan tykkää pettyä, ja vielä vähemmän tykkään lähteä kesken kaiken pois. Cosplay-aiheisiin luentoihinkin kaipaan vähän enemmän uusia näkökulmia ja erilaisuutta (kuten tuo Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni -hommeli). Ylipäätään minua kiinnostaisi nähdä enemmän cosplayn ilmiöitä käsittelevää sisältöä, enkä nyt tarkoita mitään "cosplayn kuumimmat trendit!"-henkistä settiä. Kuuma ohjelmavinkki, jolla saa minut syttymään kuin jätekontin Vihtavuoren patruunatehtaalla: cosplay ja karnevalismi. Lupaan näyttää tissit aina kun luennoitsija mainitsee Bahtinin. (Tiedättekö ne Setzer-fanitytöt Kingdom Hearts II:ssa? Se on niinku minä. Mut huudan MIHAIL~!)

Olen ehkä vähän enemmän tuottaja kuin kuluttaja, nytkin melkein vähän harmitti ettei ollut enempää tekemistä Animeconissa (mutta sain kuin sainkin tämänvuotisen "yllättäviä kokouksia sunnuntaina" -perinteen säilytettyä! Conisunnuntai on kokouksia täynnä). Onneksi Traconissa ei sitten ainakaan ole sitä vaivaa, mietin tuossa juuri työvuorojani ja varmaan se on taas sitten se 10h per päivä.

Mutta seuraava conihan on tosiaan ensi viikon NärCon! Cosplay-suunnitelmat kalvoivat yöuntanikin, näin unta ompelemisesta (joka muuttui painajaiseksi kun tajusin ujuttavani Kauna-elokuvien Kayakon hiuksia neulan silmästä läpi - mitä?) ja aamulla viideltä herätessäni, ensimmäinen ajatukseni oli "nyt äkkiä se artbook esiin, mimmoisia hattuja sillä tytöllä oikein on". Kolme pukua ajattelin tunkea kassiin, ja kaikkiin pitää vissiin tehdä jotain. Lisäksi voisin yhden arkimekon pyöräyttää, niin olisi cosplayn ulkopuolellakin jotain nättiä päällepantavaa. Arttu on vääntänyt 12h työpäiviä taas koko viikon ja pääsee nyt vihdoinkin lomalle, joten kotikissaillaan ihan urakalla tää viikonloppu, ennen kuin suunnataan kokka kohti etelää. Minä lähden Ruotsiin ilman miestä, joka aikoi jäädä Helsinkiin sivistämään itseään.

Tekstiseinä, sori. En ole ehtinyt editoida kuin yhden ihanan Inan ottamista kuvista, eikä nyt viitsi samaa joka paikkaan sykkiä. Se nimittäin löytyy Artsan ja minun yhteiseltä Facebook-sivulta, jonka nimesimme hienosti ihan päin honkia kirjoitetulla nimellä Undestructable Cosplay. Suap tykätä.